Veljesseura.org

Sääli on alhainen tunne, sillä se alentaa toisen ihmisen arvoa. Myötätunto olisi parempi sana.

Ketä silti pitäisi sääliä? Ihmistä, joka uhraa koko elämänsä valheelliselle järjestölle. Vai järjestön jättänyttä, jonka lahkoon jääneet omaiset ovat hylänneet.

Taitaa olla jehovantodistajien kanssa niin, että teepä niin tai näin, aina käy huonosti. Pirullinen järjestelmä. Siksi jokaisen ovenavaajan tulisi tajuta, että näiden vaarallisten käännyttäjien kanssa ei kannata koskaan ryhtyä mihinkään puheisiin. Varsinkaan, kun heidän kanssaan ei tutkita oikeaa Raamattua.

Totta turiset, ja siinähän se vaara just piileekin, kun alkaa hieman keskustella Jt:den kanssa, alkaa rakkauspommitus ja heidän näennäis siisteytensä, näennäis oppineisuutensa, näennäisvanhurskautensa on vetoavaa, lisäksi he saattavat olla hyvin huumorintajuisiakin.

Heidän kanssaan kun keskustelee hieman, niin alkukynnys on jo murrettu, ja sitten tuleekin uusintakäynti, he puhuvat juuri niistä asioista alkuun , jotka sinua kiinnostavat , koska se on ohjesääntö että pitää löytää äkkiä keskustelussa yhteinen pohja jotta keskustelu olisi mielekästä.

Ja se on mukavaa aluksi, mutta sitten myöhemmin alkaa vaatimukset ja hallinta. Elämääsi aletaan kontrolloida, myös seksuaalisuuttasi.

Sinusta tulee vähitellen lauman yksikkö, et ole enää yksilö.

Vieras kirjoitti:Sääli on alhainen tunne, sillä se alentaa toisen ihmisen arvoa.

En saa aivan kiinni tästä ajatuksesta.
Eihän säälin osoittaminen ole sama asia kuin ylemmyydentuntoinen suhtautuminen säälin kohteeseen. Miten sääli siis alentaa toisen ihmisen arvoa?

Mag Mell kirjoitti:
En saa aivan kiinni tästä ajatuksesta.
Eihän säälin osoittaminen ole sama asia kuin ylemmyydentuntoinen suhtautuminen säälin kohteeseen. Miten sääli siis alentaa toisen ihmisen arvoa?

Kerran linja-autossa sisään kompuroi kainalosauvamies ja heti nousin istuimelta ja sanoin hänelle , että istu tähän.
Mutta kainalosauvamies vain tokaisi että, eiku hän menee tuonne perälle kaikkein vaikeapääsyisimpään soppeen.

Niin , säälinkö kainalosauvamiestä? Taisimpa sääliä, ja alentaa hänen arvoaan ihmisenä, kun hän torjui yritykseni tarjota hänelle helpompaa istuinta.

Minä säälin kerran myös bussissa naista joka käveli vaikean näköisesti sauvakävelysauvojen kanssa, ja tarjosin istuintni.
Nainen kieltäytyi ystävällisesti hymyillen, ja sanoi että jos hän istuu, hän ei pääse enää ylös,
- polvet on niin kipeät, nivelrikko ja reumaa ja kaikkee..

Tuntui kieltämättä jotenkin oudolta itse istua ja vanhempi ihminen seistä tököttää monet pysäkinvälit... :(

Hän jutteli kuitenkin kaikenlaista mukavaa keväästä ja auringonpaisteesta, ja minullekin tuli keväinen mieli ;)
Kun hän poistui bussista, en tuntenut sääliä häntä kohtaan, vaan olin iloinen kun hän hetken jutteli kanssani ja kiinnitti huomioni kevään tuloon.
Pieniä ne on ihmisen ilot välillä :D
Näillä mennään...

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:

Mag Mell kirjoitti:
En saa aivan kiinni tästä ajatuksesta.
Eihän säälin osoittaminen ole sama asia kuin ylemmyydentuntoinen suhtautuminen säälin kohteeseen. Miten sääli siis alentaa toisen ihmisen arvoa?

Kerran linja-autossa sisään kompuroi kainalosauvamies ja heti nousin istuimelta ja sanoin hänelle , että istu tähän.
Mutta kainalosauvamies vain tokaisi että, eiku hän menee tuonne perälle kaikkein vaikeapääsyisimpään soppeen.

Niin , säälinkö kainalosauvamiestä? Taisimpa sääliä, ja alentaa hänen arvoaan ihmisenä, kun hän torjui yritykseni tarjota hänelle helpompaa istuinta.

NJET, olit vain herrasmies =)

Olikos ne tuossa wikisanakirjan puolella että sääli on esim. kärsimyksen herättämä myötätunto ja että myötätunto on jo myös halua auttaa tuossa tilanteessa.

" Taitaa olla jehovantodistajien kanssa niin, että teepä niin tai näin, aina käy huonosti. Pirullinen järjestelmä. Siksi jokaisen ovenavaajan tulisi tajuta, että näiden vaarallisten käännyttäjien kanssa ei kannata koskaan ryhtyä mihinkään puheisiin. Varsinkaan, kun heidän kanssaan ei tutkita oikeaa Raamattua "

Ohjeisto ei periaatteessa muuta hyväksy. Oven avaajasta tutkitaan heikkoudet ja pehmitetään lahkoon jäseneksi. Jos on vastustuskykyä, ei periaatteessa aikaa saisi uhrata, ja jos avaaja osaa hyvin sanoa, hän saa vielä jonkinlaisen nimikkeenkin lahkolta ja miksei varoituksenkin ettei saa käydä (jottei hän saa silmiä auki ja eroamaan lahkosta).