Kertomaa täältäkin

[Natsku]

Hyvä Kristalli! Olen niin tyytyväinen puolestasi!

[Kristalli]

Kaunis kiitos kaikille myötäeläjille.

[Markku Meilo]

Tämä juolahti ensimmäisenä mieleeni minullakin ja näinhän se yleistettynä tosiaan Jehovan todistajissa on. Tämän myös sanoin äidilleni. Lopputuloksen ollessa tämä, en kuitenkaan koe tuota kovin negatiivisena asiana, mutta ymmärrän pointtisi.

Enhän edes tunne äitiäsi, vaan kertomasi on elävä esimerkki siitä kuinka todistaja voi olla (ja ilmeisesti suurin osa on) loogisen ajattelunsa näissä asioissa ulkoistanut. Ovella asioita esitetään todellisuuden vastaisesti, kuten ovellanikin tapahtui, eli lyhyesti lainattuna osa oviepisodia:

Minä: Olen lukenut netistä WTBTS:n UNDPINGO-liitännäisjäsenyydestä.
Jt: Miltä sivuilta olet tuosta kytköksestä lukenut?
Minä: En tässä oikein osaa eritellä, siitähän on kirjoiteltu laajalti.
Jt: (Kohottaen ääntään sekä nostaen oikeassa kädessään olleen Raamattunsa olkapäätään korkeammalle.) Minä luotan ainoastaan Raamattuun, Vartiotorniseura ei sanele miten minä uskon.
Minä: (Purin kirjaimellisesti kieleeni, jotta en nauraisi ääneen ja pilaisi hyvää teatterinäytöstä.)

Jokainen todistajuutta riittävästi tunteva käsittää, että kyseisen seurakunnan (arvatenkin Korson) salilla tuo sisar edes ajattelisi hiljaa mielessään tuolla tavalla. Ääneen ajattelu on - jos mahdollista - vieläkin mahdottomampi vaihtoehto.

Tätä mekanismia siis ajattelin, enkä missään tapauksessa kohdistanut kritiikkiä äitiisi yksilönä (enkä ajattele sinun niin käsittäneenkään) vaan esimerkkinä ryhmäpaineen vaikutuksesta. Tiedämme molemmat yhtä hyvin kuinka lyhyt tuo jt-talutusnaru on ja mitä sen kireyden koettelusta seuraa. Äitisi haki mielenrauhaa talutusnarun pituuden suhteen ja kävi hyväksyttämässä (Vt-vääräksi tietämänsä) epäinhimillisen toiminnan edeltäkäsin. Vanhimmatkin kokevat karttamisen epäinhimilliseksi ja antoivat poikkeusluvan, jota Vt-seura ei kuitenkaan virallisesti salli.

[Kaarmis]

Pointti on juuri tuossa, että edelleenkin vt-seura kieltää yhteydenpidon erotettuihin ja eronneisiin. Vähintään joka toinen moiseen tilanteeseen joutunut on "sovitellut uskossaan" ja on tekemisissä näiden kanssa. VT-seura ei vain jostain syystä käsitä ongelman laajuutta. Se on menettämässä talutusnuoran seuraajiinsa, koskapa pienikin lipsuminen Seuran ohjeista antaa henkistä liikkumavaraa myös muissa asioissa. Talutusnuora venyy ja paukkuu. Seuran tulkinnat tiukkenevat, mutta seurakuntalaisten kanta löystyy. Etäisyys kasvaa... Olisiko tässä sellainen aikapommi Seuralle, joka aiheuttaa seuraavan jäsenkadon? Lisäksi suurten "netti-invalidien" ikäluokan kuoleminen, tässä on Seuralle sellainen pähkinä purtavaksi, että uskon että esimerkiksi Suomessa on kymmenen vuoden päästä enää vajaa 17 000 jäsentä. Ja jos tilanne on sama länsimaissa (jotka kuitenkin pitkälle rahoittaa tämän systeemin) 8 prosentin populakato tietää tuloissa 15 prosentin menetystä. Miten sitten Seura reagoi?

[gina]

[quote="Kristalli] Uusi seurakunta otti mut vastaan nihkeästi, nuori nätti tyttö kun ilmestyi yllättäen, yksin. Tottakai olin "metsästämässä veljiä muiden apajilla". Harva vaivautui tutustumaan, kenttäseuraa oli vaikea saada. Sitkeästi jaksoin yrittää, olin jopa osa-aikaisena tr muutamaan otteeseen. Kuitenkin yksinäisyys vaan kasvoi ja kasvoi. Erään kerran tyrmistymistä aiheutti eräs seurakunnassa erittäin kunnioitettu tr-sisar, minun ikäiseni. Tämä sisar ystävineen lähti hakemaan miestä itselleen ihan Italiasta saakka. Läksiäisiin kutsuttiin kaikki muut seurakunnan nuoret mua ja erästä toista todella teokraattista tyttöä lukuunottamatta.

Sain paljon uusia maailmallisia ystäviä luokaltani. Jäin pois kokouksista. Aloin elää. Sain ensimmäiset TODELLISET ystävät, jotka tykkäsivät musta mun takia.[/quote]


Kuulostaa niin tutulta seuran piireissä, että varsinkin naiset on niin vaikeita ja heti puhumassa pahaa.. Vaikka itse ei olis mitään tehnyt.. Se on suurta se kilpailu, että kukaa saa sen "hyvän miehen" hehe...

Toiv minäkin saan hyviä ystäviä "maailmasta". On mulla joskus koulukavereita ollut, ja täytyy sanoo, että ihan tavallisia ja ehkä parempiakin kavereita olivat kun "meikäläiset".

Meikäläiset nuoret ne salassa pitää "nuorten iltoja", joissa sitten kännäävät ja pussailevat ja tekevät vähän muutakin.. Ja tietenkään siitä ei kellekään kerrottu. Maailmallisten kavereiden kans oli kiva, koska he eivät eläneet sellasten "normien" alaisuudessa , jossa kielletään kaikki, heillä ei ollut tarvetta salajuhliin tai muihin extreme juttuihin... Kyllä ne säännöt tukahduttaa normaalia teinielämää ja en ihmettele et nuoret sekoilee sitten salassa... Ja sit pitää kertoa vanhimmille tietysti, ja se sen syyllisyyskierteen takaa jokaiselle!

[Kaarmis]

Se oli hullua joo kun ainoa mikä tuntui elämältä oli kaksoiselämä, nimenomaan se salainen puoli... Sitten aviossa seitsemän vuoden jälkeen olikin niin paha olla Järjestössä, että välillä piti käydä juomassa pari kaljaa ennenkuin pystyi menemään kotiin... Pahat olot hävisivät kun mut erotettiin ja erosin silloisesta vaimostani.