Vainottuja ja vainoojia Vartiotorni 15.1.2011
Lähetetty: 02.04.2011 20:45
> Jehovan todistajat tekevät uskontokuntaansa tunnetuksi myös siten, että he pyrkivät osoittamaan olevansa Jeesuksen sanojen mukaisesti maailman vihaamia. Tämä viha on heidän mukaansa eräs osoitus siitä, että he ovat aitoja Jeesuksen seuraajia ja siten tosi kristittyjä.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 15:18,19 KR92 (Vartiotorni 15.1.2011 s.30 kpl.18)
18. "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.
19. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.
> Mitä on uskonnollinen vaino? Vartiotorni määrittelee sen näin:
Vartiotorni 15.1.2011 s.26,27
Uskonnollinen vaino on ihmisten tahallista ahdistamista tai vahingoittamista heidän uskontonsa tai uskonkäsitystensä vuoksi. Sen tarkoituksena on tukahduttaa nuo käsitykset, estää niiden leviäminen tai murtaa niistä kiinni pitävien nuhteettomuus.
> Jehovan todistajat ovat historiansa aikana joutuneet uskonnollisen vainon kohteeksi monissa maissa. Miksi? Ensisijaisesti uskonkäsitystensä vuoksi. Joten on paikallaan tehdä lyhyt katsaus heidän uskonkäsityksiinsä, ymmärtääksemme miksi jotkut hallitukset ja uskontokunnat ovat halunnet tukahduttaa heidän uskonkäsityksensä ja estää niiden leviäminen.
Russell, uskontokunnan perustaja, väitti olevansa Jumalan valittu julistamaan hänen paljastamiaan totuuksia ihmiskunnalle. Nykyisen maailman lopun hän ennusti olevan tulossa vuonna 1914. Aikalaskelma, johon tämä perustui, oli hänen mukaansa paljastettu Egyptissä olevan pyramidin mitoissa. Papisto, joka hänen mukaansa oli harhautunut Raamatun totuudesta ja joutunut jopa Saatanan valtaan, oli luonnollisesti tällaista suurta huomiota saanutta opetusta vastaan. Heidän vastustuksensa koettiin silloin uskonnolliseksi vainoksi.
Myös hallituksen taholla huolestuttiin heidän opetuksistaan, koska hallitus koki niiden sisältävän kapinallista ja sodanvastaista aineistoa. Niinpä heitä syytettiinkin siitä, että he tahallisesti aiheuttivat niskurointia, uskottomuutta ja velvollisuudesta kieltäytymistä sotilastehtävissä, aikana jolloin maa oli sotatilassa. Hallituksen langettama tuomio ja rajoitukset koettiin myös uskonnollisena vainona.
Roomalaiskirjeen 13:n esittämä velvoite olla alamaisia esivalloille ymmärrettiin väärin siten, ettei siinä mainitut esivallat tarkoitakaan maallisia esivaltoja, kuten Russell oli opettanut. Tämän johdosta Saksassa jopa hyökättiin avoimesti hallitusta vastaan yöllisillä traktaattirynnistyksillä. Näin pahennettiin vastakkainasettelua hallituksen kanssa ja se osaltaan varmisti avoimen Jehovan todistajiin kohdistetun vainon.
Niin moitittavaa kuin uskonnollinen vaino onkin, voidaan kuitenkin ymmärtää miksi Jehovan todistajat ovat joutuneet vainotuiksi. Heidän muita väheksyvät, tuomitsevat jopa pilkkaavat puheensa ja tekstinsä ovat suureksi osaksi olleet syy tähän vainoon.
Maailmasta on tullut onneksi suvaitsevaisempi. Jehovan todistajien peräänkuuluttama mielipiteen- ja sananvapaus on lisääntynyt. Niinpä vaino Jehovan todistajia kohtaan on suuressa osaa maailmaa vähentynyt, jopa täysin loppunut. Sen sijaan, että he nykyisin olisivat selvästi maailman vihaamia, on heidät hyväksytty viralliseksi uskonnoksi useissa maissa. Se on kuitenkin velvoittanut heitä tekemään joitakin myönnytyksiä uskonkäsityksissään, kuten äänestämisessä, asevelvollisuudessa ja verensiirroissa.
Venäjällä vastustus sen sijaan on nykyisin jyrkentynyt, ilmeisesti pääosin kreikkalaiskatolisen papiston vaikutuksesta. Toimivatko papit väärin? Harjoittavatko he uskonnollista vainoa?
> Katsotaanpa asiaa Jehovan todistajien silmin. Sallivatko he keskuudessaan heidän opetuksistaan poikkeavien mielipiteitten esittämistä? Sallivatko he seurakuntalaistensa käyvän muiden uskontokuntien kokouksissa ja jumalanpalveluksissa? Sallivatko muiden uskontokuntien kirjallisuuden hankkimista ja lukemista? He eivät salli tällaista. Miksi he sitten pitävät sitä suvaitsemattomuutena ja ihmisten tiedon hankkimisen rajoittamisena jos kreikkalaiskatoliset papit eivät pidä suotavana näitä toimia seurakuntalaistensa keskuudessa? Miksi Jehovan todistajat saavat toimia näin, mutta kreikkalaiskatoliset papit eivät saa toimia siten? Jehovan todistajat vastaavat, että he haluavat suojella seurakuntalaisia harhaopeilta. Mutta niin haluavat tehdä nämä papitkin.
Mikä siis on harhaoppia, josta tulee seurakuntalaisia suojella? Harhaoppi on Raamatun vastaista opetusta. Ovatko Jehovan todistajat sitten opettaneet vain Raamatun mukaista opetusta? Eivät ikävä kyllä ole. Nykyinen maailma ei loppunut vuonna 1914, eikä pyramidi ollut Jumalan paljastaman aikalaskelman tietolähde. Roomalaiskirjeen 13:n esivallat tarkoittavat sittenkin maallisia valtoja. Näiden opetusten vastustaminen olikin siis oikeutettua, eikä suinkaan tuomittavaa uskonnollista vainoa.
Entä nykyinen tilanne Venäjällä? Onko oikein, että papisto nimetään Saatana palvelijoiksi? Onko oikein, että lähestyvästä tuhosta pelastuu vain liittymällä Jehovan todistajien uskontokuntaan? Onko oikein, että perheet jakautuvat, jopa rikkoutuvat näiden uskonnollisten ristiriitojen vuoksi? Tämä ei ole oikein. Papisto vastustaa siksi Jehovan todistajien tällaista itsekeskeistä ja tuomitsevaa sanomaa. Eikö se ole hyvin ymmärrettävää, jopa oikeutettua, eikä siten suinkaan uskonnollista vainoa?
> Katsotaanpa asiaa vielä Jehovan todistajista eronneen silmin. Hänen Jehovan todistaja -ystävänsä ovat katkaisseet välinsä häneen, koska he pitävät häntä Saatanan palvelijoiden joukkoon liittyneenä luopiona. He eivät edes halua kuulla syitä hänen eroamiseensa. Miksi? Koska kaikki uskontokunnan nykyisistä uskomuksista poikkeavat näkemykset ovat ehdottomasti vääriä ja siten tuomittavia. Tästä heitä muistutetaan alinomaa. Eronneet ja toiminnasta sivuun jääneet ovat halunneet itse ymmärtää opetuksia ja niiden perusteita ja varsinkin niitä lukuisia muutoksia mitä uskomuksiin on tullut. He ovat havainneet, ettei totuus ollutkaan totuus, vaikka sen väitettiin olleen Jumalan paljastama totuus. Varmistuttuaan Raamatun kehotuksen mukaan asiasta, rehellisinä ihmisinä he eivät enää halunneet julistaa Jumalan nimissä sellaista sanomaa, joka ei ollutkaan lähtöisin Jumalalta.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:1 KR92
1. Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
> Mitä tästä on heille seurannut? Niin surkuhupaisaa kuin se onkin, ovat he joutuneet nyt uskonnollisen vainon kohteeksi. Uskontokunta, joka on etsinyt muiden myötätuntoa, heihin kohdistuneen vainoksi koetun vastustuksen vuoksi, onkin nyt puolestaan vainoojan roolissa. Syitä, joiden vuoksi yhä useampi on jäänyt pois aktiivisesta toiminnasta, ei uskontokunta halua tulevan julki. Siksi näitä ihmisiä kohdellaan tavalla, joka täyttää Vartiotornin määrittelemän uskonnollisesta vainosta: "Uskonnollinen vaino on ihmisten tahallista ahdistamista tai vahingoittamista heidän ... uskonkäsitystensä vuoksi. Sen tarkoituksena on tukahduttaa nuo käsitykset, estää niiden leviäminen tai murtaa niistä kiinni pitävien nuhteettomuus."
Luopioiksi leimattuihin kohdistetaan sellaista henkistä väkivaltaa, joka on vaarassa musertaa heidät henkisesti. Kaikkien ystävien, jopa lähisukulaisten menettäminen ja siitä seurannut yksinäisyys on hyvin raskas kokemus. Ja vain siksi, että asianosainen haluaa olla rehellinen. Niinpä tämän henkisen väkivallan seurauksena useat palaavat takaisin uskontokuntaansa, koska eivät kestäneet henkisesti tätä hylätyksi joutumista.
Vartiotorni 15.1.2011 s.27
Ajattelehan esimerkiksi, mitä tapahtui kahdelle sisarellemme Malawissa. Väkivaltainen ihmisjoukko yritti saada heidät ostamaan poliittiset puoluekortit ja siksi pieksi heitä, riisui heidät alastomiksi ja uhkasi raiskata heidät. ... Miten sisaret vastasivat? "Me palvelemme ainoastaan Jehova Jumalaa. ... Me emme tee kompromisseja, vaikka tappaisitte meidät!" Kun sisaret olivat ilmaisseet tämän rohkean asenteensa, heidät vapautettiin.
> Kuten edellä huomasimme, Jehovan todistajat ovat osaksi itse syyllisiä kokemaansa vainoon. Tapahtumat Malawissa on yksi surullinen esimerkki tästä. Hallinnon tyranniaa ja diktaattorimaisia toimia ei voi mitenkään puolustella. Mutta oltaessa tekemisissä tällaisten fanaattisten ihmisten kanssa, on noudatettava Raamatun neuvoa olla viaton kuin kyyhkynen mutta viekas kuin käärme. Mitä yksi puoluekortin ostaminen olisi merkinnyt, jos sillä olisi säästynyt kidutuksilta ja kuolemalta. Monet eivät olleet suinkaan näin onnekkaita kuin nämä mainitut sisaret. He joutuivat kidutetuiksi, jopa tapetuksi, omaisuuden menettämisestä puhumattakaan. Eihän tuollainen pakollinen puoluekortin ostaminen voi merkitä uskostaan luopumista. Tällaisista muotoseikoista tehdään aivan liian suuria elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Saksassakin Jehovan todistajat olisivat päässeet vapaaksi keksitysleireistä, jos olisivat allekirjoittaneet paperin, jossa he vakuuttivat luopuvansa uskostaan. Eikö vapaus ja elämä olisi ollut tärkeämpi asia, kun tuollainen paperi, jolla ihmisen uskoa ei voi kuitenkaan mitätöidä. Eiväthän he tuollaisille epäinhimillisille julmureille olleet minkäänlaisessa vastuussa noudattaa tätä vakuutusta. Eiväthän he muutenkaan noudattaneet heille asetettuja kieltoja. Miksi tämän vakuutuksen rikkominen olisi ollut sen vakavampi asia?
Vartiotorni 15.1.2011 s.10
Keskitysleiriin saapuessamme meille kerrottiin, että voisimme lähteä kotiin, jos allekirjoittaisimme julistuksen, jolla kieltäisimme uskomme.
> Kokemuksen kertonut sisar allekirjoitti tämän julistuksen ja pääsi vapaaksi. Vapauduttuaan hän jatkoi Jehovan todistajana kuten ennenkin, joten eikö kaikkien olisi pitänyt toimia tällä tavalla. Fanaattinen uskollisuus henkensä menettämisenkin uhalla on eri asia kuin järkevä olosuhteet huomioon ottava elämää kunnioittava toiminta ja sydämen usko.
Vartiotorni 15.1.2011 s.28
Kristittyjen täytyy kestää myös salakavalampaa vastustuksen muotoa, kielteistä ympäristön painetta. Mutta koska Jehovan henki on paljon vahvempi kuin maailman henki, me voimme vastustaa niitä, jotka pilkkaavat meitä, levittävät meistä valheita tai yrittävät pakottaa meidät mukautumaan omiin normeihinsa. ...
Useimmat kulkevat mielellään valtavirran mukana välttääkseen vastakkainasettelua tai ristiriitoja. Tosi kristittyjen täytyy kuitenkin asennoitua sen puolelle, minkä he tietävät olevan oikein. Mutta koska Jumalan vaikuttava voima vahvistaa heitä, he eivät pelkää olla erilaisia (2.Tim.1:7).
> Ympäristön paine Jehovan todistajien keskuudessa on niin voimakas, että se pitää epäilijät hiljaisina ja alistuvina. Luopioksi leimautumista pelätään. Heitä pilkataan ja heistä levitetään pahansuopaisia valheita. Hyvämaineisena ja muiden hyväksymänä seurakunnan jäsenenä oleminen vaatii mukautumista uskontokunnan laatimiin normeihin. Useimmat Jehovan todistajat uskontokunnassaan "kulkevat mielellään valtavirran mukana välttääkseen vastakkainasettelua tai ristiriitoja". Se on hyvin ymmärrettävää, niin toimii moni muukin omissa järjestöissään ja uskontokunnissaan. Mutta ollakseen sovussa omantuntonsa kanssa, "tosi kristittyjen täytyy kuitenkin asennoitua sen puolelle, minkä he tietävät olevan oikein." Jos Jehovan todistaja on havainnut, ettei Jumalan paljastama totuus ollutkaan Jumalalta, eikä siten totuus, toimii rehellinen ihminen sen mukaan minkä TIETÄÄ olevan oikein. "He eivät pelkää olla erilaisia", koska he pyrkivät olemaan aitoja rehellisiä kristittyjä, ja koska he siten luottavat siihen, että "Jumalan vaikuttava voima vahvistaa heitä".
Vartiotorni 15.1.2011 s.28
Joidenkin nuorten voi olla vaikea päättää, mitä tehdä, kun he saavat tietää ystävänsä syyllistyneen epäraamatulliseen käytökseen. Heistä saattaa tuntua, että etsimällä ystävälle hengellistä apua he rikkoisivat kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan he ovat vaitiolovelvollisia; niinpä vääränlainen uskollisuus estää heitä puhumasta asiasta. Väärintekijä voi jopa painostaa ystäviään pitämään hänen syntinsä salassa. Tällaista ongelmaa ei tietenkään ole yksinomaan nuorilla. Myös joidenkin aikuisten on vaikea kertoa seurakunnan vanhimmille ystävän tai perheenjäsenen väärinteosta. Mutta miten tosi kristittyjen tulisi reagoida tällaiseen paineeseen?
> Jos meidän velvollisuutemme on paljastaa yksilöiden väärinteot, kuinka paljon suurempi velvollisuus meillä onkaan paljastaa opettajiemme väärinteot. Näinhän meitä on myös opetettu toimimaan, tosin kyllä vain muiden uskontokuntien opettajien ollessa kyseessä. Olisiko meidän pitänyt olla paljastamatta ylimmäisen papin Eelin poikien irstas elämä, koska he olivat Jumalan pappeja?
Vartiotorni 15.1.2011 s.29
Jos sinun on joskus hoidettava tällainen tilanne, ystäväsi ei ehkä aluksi ole kiitollinen yrityksestäsi auttaa häntä. Mutta ajan mittaan hän voi tajuta sinun toimineen hänen parhaakseen. Jos väärintekijä saa apua ja ottaa sen vastaan, hän voi olla ikuisesti kiitollinen osoittamastasi rohkeudesta ja uskollisuudesta. Jos hän toisaalta alkaa kohdella sinua tylysti, niin onko hän sellainen ihminen, jonka haluat ystäväksesi? Meidän on aina oikein miellyttää suurinta Ystäväämme Jehovaa.
> Jos saamme autettua Jehovan todistajaa tajuamaan kuinka vakavasti väärin hän toimii, kun hän julistaa Jumalan nimissä sanomaa, joka ei ole Jumalalta lähtöisin, on hän syvästi kiitollinen vapauduttuaan tällaisesta vakavasti väärästä toiminnasta. Jos hän torjuu sinun vilpittömän apusi, onkin aivan luonnollista, että teidän ystävyyssuhteenne katkeaa. Tärkeintä on "miellyttää suurinta Ystäväämme Jehovaa".
Vartiotorni 15.1.2011 s.30
Tienraivaajasisar nimeltä Roxana on nähnyt, miten Jehova huolehtii palvelijoistaan. Kun hän pyysi työnantajaltaan joitakin päiviä vapaata päästäkseen konventtiin, työnantaja tiuskaisi erottavansa hänet, jos menisi konventtiin. Roxana meni kaikesta huolimatta konventtiin ja rukoili hartaasti, että saisi pitää työpaikkansa. ... Konventin jälkeisenä maanantaina työnantaja erottikin hänet. Roxana oli huolissaan. Vaikka tuo työ olikin huonopalkkainen, hän tarvitsi sen perheensä elättämiseen. Roxana rukoili jälleen ja mietti, että koska Jumala oli konventissa huolehtinut hänen hengellisistä tarpeistaan, niin hän voisi varmasti huolehtia nyt myös aineellisista. Kotiin päin kävellessään Roxana näki kilven, jossa tarjottiin työpaikkaa kokeneille teollisuusompelijoille, ja hän haki sitä. Yrityksen johtaja tajusi, ettei Roxanalla ollut aiempaa kokemusta, mutta antoi hänelle kuitenkin työtä edelliseen työpaikkaan verrattuna lähes kaksinkertaisella palkalla. Roxana tunsi saaneensa vastauksen rukouksiinsa.
> Kuten meillä monella, tilanne työpaikassa on usein sellainen, että lomapäivien ottaminen meille parhaana ajankohtana ei ole mahdollista. Oman loman pitämisestä puhumattakaan. Vaikka työstä poissaolo konventin vuoksi ei sopisi työnantajalle, on Jehovan todistajalla kuitenkin oikeus ottaa omaa lomaa, työnantajan vaatimuksesta välittämättä. Hänellä on oikeus rikkoa työsopimusta luottaen, että Jehova kyllä huolehtii seurauksista. Raamattu tosin kehottaa meitä olemaan tottelevaisia isännillemme.
Kirje efesolaisille 6:5-8 KR92
5. Orjat, totelkaa maallisia isäntiänne. Pelätkää ja kunnioittakaa heitä ja palvelkaa heitä vilpittömin sydämin, niin kuin Kristusta.
6. Älkää olko silmänpalvelijoita ja mielistelijöitä, vaan noudattakaa Kristuksen palvelijoina Jumalan tahtoa koko sydämestänne.
7. Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä.
8. Muistakaa, että jokainen, joka tekee hyvää, saa siitä palkan Herralta, olipa hän orja tai vapaa.
> Roxanalla oli myös vastuu perheensä elättämisestä, mutta vaikka se on kristityn ensisijainen vastuu, oli konventtiin pääseminen tärkeämpää. Olisiko hän jäänyt paitsi joistakin opetuksista, jos hän ei oli osallistunut konventtiin? Ei olisi. Kaikki konventin opetukset julkaistaan myöhemmin.
Tässä on jälleen esimerkki siitä, miten Jehovan todistajat itse ovat usein vaikeuksiensa syy. Roxanalle kävi kuitenkin hyvin, kun hän sai uuden työpaikan ja vielä paremmalla palkalla. Hyvä niin. Mutta oliko tämän kokemuksen tarkoitus todella sanoa, että jättäkää asia Herran haltuun ja menkää aina konventtiin, vaikka joutuisitte rikkomaan työsopimustanne ja vaarantamaan perheenne toimeentulon?
Vartiotorni 15.1.2011 s.30
Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla varmoja: Jumala ei hylkää uskollisiaan (Hepr.6:10). ...
Hänen henkeytetyn Sanansa totteleminen suojelee ja vahvistaa meitä. lisäksi Jumalan henki voi panna uskontoverimme antamaan meille apua, kun sitä eniten tarvitsemme.
> Työasioiden vuoksi konventista pois jääminen ei ole siis uskollisuutta Jumalalle. Näinkö tämä on tulkittava? Raamatun ohjeiden noudattaminen merkitsee vastuun kantamista perheen toimeentulosta ja työsopimuksen noudattamista. Konventtiin osallistuminen ei ohita näitä Raamatun asettamia vastuita.
Missä tilanteessa me eniten tarvitsemme uskontovereittemme apua? Emmekö juuri silloin kun vakavat epäilykset alkavat ahdistaa meitä. Mutta miten käy avun saamisen tällöin, kun alamme kertoa epäilyksistämme? Uskontoverimme katoavat ja pysyvät visusti kadoksissa, vaikka Vartiotornin mukaan Jumalan hengen pitäisi panna heidät auttamaan apua tarvitsevaa.
Vartiotorni 15.1.2011 s.30
Pyrkiköön kukin meistä edelleen saamaan pyhää henkeä rukoilemalla ja tutkimalla Raamattua.
> Rakkaus, ei tuomitseminen eikä vainoaminen, on aidon kristillisyyden tuntomerkki.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:7,8 KR92
7. Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 15:18,19 KR92 (Vartiotorni 15.1.2011 s.30 kpl.18)
18. "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.
19. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.
> Mitä on uskonnollinen vaino? Vartiotorni määrittelee sen näin:
Vartiotorni 15.1.2011 s.26,27
Uskonnollinen vaino on ihmisten tahallista ahdistamista tai vahingoittamista heidän uskontonsa tai uskonkäsitystensä vuoksi. Sen tarkoituksena on tukahduttaa nuo käsitykset, estää niiden leviäminen tai murtaa niistä kiinni pitävien nuhteettomuus.
> Jehovan todistajat ovat historiansa aikana joutuneet uskonnollisen vainon kohteeksi monissa maissa. Miksi? Ensisijaisesti uskonkäsitystensä vuoksi. Joten on paikallaan tehdä lyhyt katsaus heidän uskonkäsityksiinsä, ymmärtääksemme miksi jotkut hallitukset ja uskontokunnat ovat halunnet tukahduttaa heidän uskonkäsityksensä ja estää niiden leviäminen.
Russell, uskontokunnan perustaja, väitti olevansa Jumalan valittu julistamaan hänen paljastamiaan totuuksia ihmiskunnalle. Nykyisen maailman lopun hän ennusti olevan tulossa vuonna 1914. Aikalaskelma, johon tämä perustui, oli hänen mukaansa paljastettu Egyptissä olevan pyramidin mitoissa. Papisto, joka hänen mukaansa oli harhautunut Raamatun totuudesta ja joutunut jopa Saatanan valtaan, oli luonnollisesti tällaista suurta huomiota saanutta opetusta vastaan. Heidän vastustuksensa koettiin silloin uskonnolliseksi vainoksi.
Myös hallituksen taholla huolestuttiin heidän opetuksistaan, koska hallitus koki niiden sisältävän kapinallista ja sodanvastaista aineistoa. Niinpä heitä syytettiinkin siitä, että he tahallisesti aiheuttivat niskurointia, uskottomuutta ja velvollisuudesta kieltäytymistä sotilastehtävissä, aikana jolloin maa oli sotatilassa. Hallituksen langettama tuomio ja rajoitukset koettiin myös uskonnollisena vainona.
Roomalaiskirjeen 13:n esittämä velvoite olla alamaisia esivalloille ymmärrettiin väärin siten, ettei siinä mainitut esivallat tarkoitakaan maallisia esivaltoja, kuten Russell oli opettanut. Tämän johdosta Saksassa jopa hyökättiin avoimesti hallitusta vastaan yöllisillä traktaattirynnistyksillä. Näin pahennettiin vastakkainasettelua hallituksen kanssa ja se osaltaan varmisti avoimen Jehovan todistajiin kohdistetun vainon.
Niin moitittavaa kuin uskonnollinen vaino onkin, voidaan kuitenkin ymmärtää miksi Jehovan todistajat ovat joutuneet vainotuiksi. Heidän muita väheksyvät, tuomitsevat jopa pilkkaavat puheensa ja tekstinsä ovat suureksi osaksi olleet syy tähän vainoon.
Maailmasta on tullut onneksi suvaitsevaisempi. Jehovan todistajien peräänkuuluttama mielipiteen- ja sananvapaus on lisääntynyt. Niinpä vaino Jehovan todistajia kohtaan on suuressa osaa maailmaa vähentynyt, jopa täysin loppunut. Sen sijaan, että he nykyisin olisivat selvästi maailman vihaamia, on heidät hyväksytty viralliseksi uskonnoksi useissa maissa. Se on kuitenkin velvoittanut heitä tekemään joitakin myönnytyksiä uskonkäsityksissään, kuten äänestämisessä, asevelvollisuudessa ja verensiirroissa.
Venäjällä vastustus sen sijaan on nykyisin jyrkentynyt, ilmeisesti pääosin kreikkalaiskatolisen papiston vaikutuksesta. Toimivatko papit väärin? Harjoittavatko he uskonnollista vainoa?
> Katsotaanpa asiaa Jehovan todistajien silmin. Sallivatko he keskuudessaan heidän opetuksistaan poikkeavien mielipiteitten esittämistä? Sallivatko he seurakuntalaistensa käyvän muiden uskontokuntien kokouksissa ja jumalanpalveluksissa? Sallivatko muiden uskontokuntien kirjallisuuden hankkimista ja lukemista? He eivät salli tällaista. Miksi he sitten pitävät sitä suvaitsemattomuutena ja ihmisten tiedon hankkimisen rajoittamisena jos kreikkalaiskatoliset papit eivät pidä suotavana näitä toimia seurakuntalaistensa keskuudessa? Miksi Jehovan todistajat saavat toimia näin, mutta kreikkalaiskatoliset papit eivät saa toimia siten? Jehovan todistajat vastaavat, että he haluavat suojella seurakuntalaisia harhaopeilta. Mutta niin haluavat tehdä nämä papitkin.
Mikä siis on harhaoppia, josta tulee seurakuntalaisia suojella? Harhaoppi on Raamatun vastaista opetusta. Ovatko Jehovan todistajat sitten opettaneet vain Raamatun mukaista opetusta? Eivät ikävä kyllä ole. Nykyinen maailma ei loppunut vuonna 1914, eikä pyramidi ollut Jumalan paljastaman aikalaskelman tietolähde. Roomalaiskirjeen 13:n esivallat tarkoittavat sittenkin maallisia valtoja. Näiden opetusten vastustaminen olikin siis oikeutettua, eikä suinkaan tuomittavaa uskonnollista vainoa.
Entä nykyinen tilanne Venäjällä? Onko oikein, että papisto nimetään Saatana palvelijoiksi? Onko oikein, että lähestyvästä tuhosta pelastuu vain liittymällä Jehovan todistajien uskontokuntaan? Onko oikein, että perheet jakautuvat, jopa rikkoutuvat näiden uskonnollisten ristiriitojen vuoksi? Tämä ei ole oikein. Papisto vastustaa siksi Jehovan todistajien tällaista itsekeskeistä ja tuomitsevaa sanomaa. Eikö se ole hyvin ymmärrettävää, jopa oikeutettua, eikä siten suinkaan uskonnollista vainoa?
> Katsotaanpa asiaa vielä Jehovan todistajista eronneen silmin. Hänen Jehovan todistaja -ystävänsä ovat katkaisseet välinsä häneen, koska he pitävät häntä Saatanan palvelijoiden joukkoon liittyneenä luopiona. He eivät edes halua kuulla syitä hänen eroamiseensa. Miksi? Koska kaikki uskontokunnan nykyisistä uskomuksista poikkeavat näkemykset ovat ehdottomasti vääriä ja siten tuomittavia. Tästä heitä muistutetaan alinomaa. Eronneet ja toiminnasta sivuun jääneet ovat halunneet itse ymmärtää opetuksia ja niiden perusteita ja varsinkin niitä lukuisia muutoksia mitä uskomuksiin on tullut. He ovat havainneet, ettei totuus ollutkaan totuus, vaikka sen väitettiin olleen Jumalan paljastama totuus. Varmistuttuaan Raamatun kehotuksen mukaan asiasta, rehellisinä ihmisinä he eivät enää halunneet julistaa Jumalan nimissä sellaista sanomaa, joka ei ollutkaan lähtöisin Jumalalta.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:1 KR92
1. Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
> Mitä tästä on heille seurannut? Niin surkuhupaisaa kuin se onkin, ovat he joutuneet nyt uskonnollisen vainon kohteeksi. Uskontokunta, joka on etsinyt muiden myötätuntoa, heihin kohdistuneen vainoksi koetun vastustuksen vuoksi, onkin nyt puolestaan vainoojan roolissa. Syitä, joiden vuoksi yhä useampi on jäänyt pois aktiivisesta toiminnasta, ei uskontokunta halua tulevan julki. Siksi näitä ihmisiä kohdellaan tavalla, joka täyttää Vartiotornin määrittelemän uskonnollisesta vainosta: "Uskonnollinen vaino on ihmisten tahallista ahdistamista tai vahingoittamista heidän ... uskonkäsitystensä vuoksi. Sen tarkoituksena on tukahduttaa nuo käsitykset, estää niiden leviäminen tai murtaa niistä kiinni pitävien nuhteettomuus."
Luopioiksi leimattuihin kohdistetaan sellaista henkistä väkivaltaa, joka on vaarassa musertaa heidät henkisesti. Kaikkien ystävien, jopa lähisukulaisten menettäminen ja siitä seurannut yksinäisyys on hyvin raskas kokemus. Ja vain siksi, että asianosainen haluaa olla rehellinen. Niinpä tämän henkisen väkivallan seurauksena useat palaavat takaisin uskontokuntaansa, koska eivät kestäneet henkisesti tätä hylätyksi joutumista.
Vartiotorni 15.1.2011 s.27
Ajattelehan esimerkiksi, mitä tapahtui kahdelle sisarellemme Malawissa. Väkivaltainen ihmisjoukko yritti saada heidät ostamaan poliittiset puoluekortit ja siksi pieksi heitä, riisui heidät alastomiksi ja uhkasi raiskata heidät. ... Miten sisaret vastasivat? "Me palvelemme ainoastaan Jehova Jumalaa. ... Me emme tee kompromisseja, vaikka tappaisitte meidät!" Kun sisaret olivat ilmaisseet tämän rohkean asenteensa, heidät vapautettiin.
> Kuten edellä huomasimme, Jehovan todistajat ovat osaksi itse syyllisiä kokemaansa vainoon. Tapahtumat Malawissa on yksi surullinen esimerkki tästä. Hallinnon tyranniaa ja diktaattorimaisia toimia ei voi mitenkään puolustella. Mutta oltaessa tekemisissä tällaisten fanaattisten ihmisten kanssa, on noudatettava Raamatun neuvoa olla viaton kuin kyyhkynen mutta viekas kuin käärme. Mitä yksi puoluekortin ostaminen olisi merkinnyt, jos sillä olisi säästynyt kidutuksilta ja kuolemalta. Monet eivät olleet suinkaan näin onnekkaita kuin nämä mainitut sisaret. He joutuivat kidutetuiksi, jopa tapetuksi, omaisuuden menettämisestä puhumattakaan. Eihän tuollainen pakollinen puoluekortin ostaminen voi merkitä uskostaan luopumista. Tällaisista muotoseikoista tehdään aivan liian suuria elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Saksassakin Jehovan todistajat olisivat päässeet vapaaksi keksitysleireistä, jos olisivat allekirjoittaneet paperin, jossa he vakuuttivat luopuvansa uskostaan. Eikö vapaus ja elämä olisi ollut tärkeämpi asia, kun tuollainen paperi, jolla ihmisen uskoa ei voi kuitenkaan mitätöidä. Eiväthän he tuollaisille epäinhimillisille julmureille olleet minkäänlaisessa vastuussa noudattaa tätä vakuutusta. Eiväthän he muutenkaan noudattaneet heille asetettuja kieltoja. Miksi tämän vakuutuksen rikkominen olisi ollut sen vakavampi asia?
Vartiotorni 15.1.2011 s.10
Keskitysleiriin saapuessamme meille kerrottiin, että voisimme lähteä kotiin, jos allekirjoittaisimme julistuksen, jolla kieltäisimme uskomme.
> Kokemuksen kertonut sisar allekirjoitti tämän julistuksen ja pääsi vapaaksi. Vapauduttuaan hän jatkoi Jehovan todistajana kuten ennenkin, joten eikö kaikkien olisi pitänyt toimia tällä tavalla. Fanaattinen uskollisuus henkensä menettämisenkin uhalla on eri asia kuin järkevä olosuhteet huomioon ottava elämää kunnioittava toiminta ja sydämen usko.
Vartiotorni 15.1.2011 s.28
Kristittyjen täytyy kestää myös salakavalampaa vastustuksen muotoa, kielteistä ympäristön painetta. Mutta koska Jehovan henki on paljon vahvempi kuin maailman henki, me voimme vastustaa niitä, jotka pilkkaavat meitä, levittävät meistä valheita tai yrittävät pakottaa meidät mukautumaan omiin normeihinsa. ...
Useimmat kulkevat mielellään valtavirran mukana välttääkseen vastakkainasettelua tai ristiriitoja. Tosi kristittyjen täytyy kuitenkin asennoitua sen puolelle, minkä he tietävät olevan oikein. Mutta koska Jumalan vaikuttava voima vahvistaa heitä, he eivät pelkää olla erilaisia (2.Tim.1:7).
> Ympäristön paine Jehovan todistajien keskuudessa on niin voimakas, että se pitää epäilijät hiljaisina ja alistuvina. Luopioksi leimautumista pelätään. Heitä pilkataan ja heistä levitetään pahansuopaisia valheita. Hyvämaineisena ja muiden hyväksymänä seurakunnan jäsenenä oleminen vaatii mukautumista uskontokunnan laatimiin normeihin. Useimmat Jehovan todistajat uskontokunnassaan "kulkevat mielellään valtavirran mukana välttääkseen vastakkainasettelua tai ristiriitoja". Se on hyvin ymmärrettävää, niin toimii moni muukin omissa järjestöissään ja uskontokunnissaan. Mutta ollakseen sovussa omantuntonsa kanssa, "tosi kristittyjen täytyy kuitenkin asennoitua sen puolelle, minkä he tietävät olevan oikein." Jos Jehovan todistaja on havainnut, ettei Jumalan paljastama totuus ollutkaan Jumalalta, eikä siten totuus, toimii rehellinen ihminen sen mukaan minkä TIETÄÄ olevan oikein. "He eivät pelkää olla erilaisia", koska he pyrkivät olemaan aitoja rehellisiä kristittyjä, ja koska he siten luottavat siihen, että "Jumalan vaikuttava voima vahvistaa heitä".
Vartiotorni 15.1.2011 s.28
Joidenkin nuorten voi olla vaikea päättää, mitä tehdä, kun he saavat tietää ystävänsä syyllistyneen epäraamatulliseen käytökseen. Heistä saattaa tuntua, että etsimällä ystävälle hengellistä apua he rikkoisivat kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan he ovat vaitiolovelvollisia; niinpä vääränlainen uskollisuus estää heitä puhumasta asiasta. Väärintekijä voi jopa painostaa ystäviään pitämään hänen syntinsä salassa. Tällaista ongelmaa ei tietenkään ole yksinomaan nuorilla. Myös joidenkin aikuisten on vaikea kertoa seurakunnan vanhimmille ystävän tai perheenjäsenen väärinteosta. Mutta miten tosi kristittyjen tulisi reagoida tällaiseen paineeseen?
> Jos meidän velvollisuutemme on paljastaa yksilöiden väärinteot, kuinka paljon suurempi velvollisuus meillä onkaan paljastaa opettajiemme väärinteot. Näinhän meitä on myös opetettu toimimaan, tosin kyllä vain muiden uskontokuntien opettajien ollessa kyseessä. Olisiko meidän pitänyt olla paljastamatta ylimmäisen papin Eelin poikien irstas elämä, koska he olivat Jumalan pappeja?
Vartiotorni 15.1.2011 s.29
Jos sinun on joskus hoidettava tällainen tilanne, ystäväsi ei ehkä aluksi ole kiitollinen yrityksestäsi auttaa häntä. Mutta ajan mittaan hän voi tajuta sinun toimineen hänen parhaakseen. Jos väärintekijä saa apua ja ottaa sen vastaan, hän voi olla ikuisesti kiitollinen osoittamastasi rohkeudesta ja uskollisuudesta. Jos hän toisaalta alkaa kohdella sinua tylysti, niin onko hän sellainen ihminen, jonka haluat ystäväksesi? Meidän on aina oikein miellyttää suurinta Ystäväämme Jehovaa.
> Jos saamme autettua Jehovan todistajaa tajuamaan kuinka vakavasti väärin hän toimii, kun hän julistaa Jumalan nimissä sanomaa, joka ei ole Jumalalta lähtöisin, on hän syvästi kiitollinen vapauduttuaan tällaisesta vakavasti väärästä toiminnasta. Jos hän torjuu sinun vilpittömän apusi, onkin aivan luonnollista, että teidän ystävyyssuhteenne katkeaa. Tärkeintä on "miellyttää suurinta Ystäväämme Jehovaa".
Vartiotorni 15.1.2011 s.30
Tienraivaajasisar nimeltä Roxana on nähnyt, miten Jehova huolehtii palvelijoistaan. Kun hän pyysi työnantajaltaan joitakin päiviä vapaata päästäkseen konventtiin, työnantaja tiuskaisi erottavansa hänet, jos menisi konventtiin. Roxana meni kaikesta huolimatta konventtiin ja rukoili hartaasti, että saisi pitää työpaikkansa. ... Konventin jälkeisenä maanantaina työnantaja erottikin hänet. Roxana oli huolissaan. Vaikka tuo työ olikin huonopalkkainen, hän tarvitsi sen perheensä elättämiseen. Roxana rukoili jälleen ja mietti, että koska Jumala oli konventissa huolehtinut hänen hengellisistä tarpeistaan, niin hän voisi varmasti huolehtia nyt myös aineellisista. Kotiin päin kävellessään Roxana näki kilven, jossa tarjottiin työpaikkaa kokeneille teollisuusompelijoille, ja hän haki sitä. Yrityksen johtaja tajusi, ettei Roxanalla ollut aiempaa kokemusta, mutta antoi hänelle kuitenkin työtä edelliseen työpaikkaan verrattuna lähes kaksinkertaisella palkalla. Roxana tunsi saaneensa vastauksen rukouksiinsa.
> Kuten meillä monella, tilanne työpaikassa on usein sellainen, että lomapäivien ottaminen meille parhaana ajankohtana ei ole mahdollista. Oman loman pitämisestä puhumattakaan. Vaikka työstä poissaolo konventin vuoksi ei sopisi työnantajalle, on Jehovan todistajalla kuitenkin oikeus ottaa omaa lomaa, työnantajan vaatimuksesta välittämättä. Hänellä on oikeus rikkoa työsopimusta luottaen, että Jehova kyllä huolehtii seurauksista. Raamattu tosin kehottaa meitä olemaan tottelevaisia isännillemme.
Kirje efesolaisille 6:5-8 KR92
5. Orjat, totelkaa maallisia isäntiänne. Pelätkää ja kunnioittakaa heitä ja palvelkaa heitä vilpittömin sydämin, niin kuin Kristusta.
6. Älkää olko silmänpalvelijoita ja mielistelijöitä, vaan noudattakaa Kristuksen palvelijoina Jumalan tahtoa koko sydämestänne.
7. Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä.
8. Muistakaa, että jokainen, joka tekee hyvää, saa siitä palkan Herralta, olipa hän orja tai vapaa.
> Roxanalla oli myös vastuu perheensä elättämisestä, mutta vaikka se on kristityn ensisijainen vastuu, oli konventtiin pääseminen tärkeämpää. Olisiko hän jäänyt paitsi joistakin opetuksista, jos hän ei oli osallistunut konventtiin? Ei olisi. Kaikki konventin opetukset julkaistaan myöhemmin.
Tässä on jälleen esimerkki siitä, miten Jehovan todistajat itse ovat usein vaikeuksiensa syy. Roxanalle kävi kuitenkin hyvin, kun hän sai uuden työpaikan ja vielä paremmalla palkalla. Hyvä niin. Mutta oliko tämän kokemuksen tarkoitus todella sanoa, että jättäkää asia Herran haltuun ja menkää aina konventtiin, vaikka joutuisitte rikkomaan työsopimustanne ja vaarantamaan perheenne toimeentulon?
Vartiotorni 15.1.2011 s.30
Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla varmoja: Jumala ei hylkää uskollisiaan (Hepr.6:10). ...
Hänen henkeytetyn Sanansa totteleminen suojelee ja vahvistaa meitä. lisäksi Jumalan henki voi panna uskontoverimme antamaan meille apua, kun sitä eniten tarvitsemme.
> Työasioiden vuoksi konventista pois jääminen ei ole siis uskollisuutta Jumalalle. Näinkö tämä on tulkittava? Raamatun ohjeiden noudattaminen merkitsee vastuun kantamista perheen toimeentulosta ja työsopimuksen noudattamista. Konventtiin osallistuminen ei ohita näitä Raamatun asettamia vastuita.
Missä tilanteessa me eniten tarvitsemme uskontovereittemme apua? Emmekö juuri silloin kun vakavat epäilykset alkavat ahdistaa meitä. Mutta miten käy avun saamisen tällöin, kun alamme kertoa epäilyksistämme? Uskontoverimme katoavat ja pysyvät visusti kadoksissa, vaikka Vartiotornin mukaan Jumalan hengen pitäisi panna heidät auttamaan apua tarvitsevaa.
Vartiotorni 15.1.2011 s.30
Pyrkiköön kukin meistä edelleen saamaan pyhää henkeä rukoilemalla ja tutkimalla Raamattua.
> Rakkaus, ei tuomitseminen eikä vainoaminen, on aidon kristillisyyden tuntomerkki.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:7,8 KR92
7. Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
