Veljesseura.org

Olen siis JT-perheeseen syntynyt ja saanut näin ollen "täyslaidallisen" uskontoa joka tuutista. Suhtautumiseni hengellisiin asioihin ja varsinkin Jumalaan on/oli enemmän negatiivinen ja rajoitava kuin positiivinen ja sallivia. Minulle Jumalaa piti kirjaimellisesti pelätä ja kaikki olivat syntisiä, teki mitä tahansa tai oli tekemättä. Eli valmiiksi hävitty taistelu. Jumala ei ole koskaan ollut hellä Taivaan Isä minun muistoissani.

Nyt olen monta vuotta erottamiseni jälkeen alkanut pohtimaan hengellisyyttäni uudestaan. En ole osannut kaivata elämääni mitään "Suurempaa Voimaa", nyt pohdin tarvitseeko ihminen sitä? Uskonko sittenkin Jumalaan?

Minä henkilökohtaisesti haen vielä vastausta, joten nyt vastaan: en osaa sanoa.

Kysyn siis teiltä arvon foorumilaiset, uskotteko te (vielä) Jumalaan?

Itse uskoin jumalaan joskus nuorempana, sitten "usko" muuttui toivoksi, lopulta tajusin ettei toivo jumalasta ole kovinkaan kantavaa.

Nykyään ajattelen asioista lähinnä tieteellisesti, vaikka jollain tasolla pidän itseäni edelleen hengellisenä ihmisenä. Hyvin omituinen tilanne, mutta toisaalta, en ole kaivannut uskontoa enkä jumalaa elämääni viimeaikoina.

Marilyn kirjoitti:En ole osannut kaivata elämääni mitään "Suurempaa Voimaa", nyt pohdin tarvitseeko ihminen sitä? Uskonko sittenkin Jumalaan?

Mulla on tunne, että ihminen tarvitsee Jumalaa kahdesta vanhasta perussyystä. Jumalan avulla saa selityksen selittämättömílle asioille ja toisaalta hallitseva luokka saa Jumalaan vedoten hallintavälineen. Molemmat vanhat perussyyt ovat murenemassa, mutta jäljellä on myös "odota Jehovaa"-mallinen ajattelu, eli toivo paremmasta.

Mulle Raamatun Jumala näyttäytyy suunnilleen tällaisena: Jumalalla on ollut luomistaan täydellisistä olennoista heti alkuun ainoastaan harmia. Yksi henkipoika ryhtyi sooloilemaan ja sai ihmisen mukaansa. Miten Raamattu esittää kaikkivaltiaan Jumalan toimineen tässä tilanteessa? Tämä "Kostan nyt ihmisille, katsotaan muutama (= 8) vuosituhat ja sitten vasta otan asian käsittelyyn"-mallinen viivyttely on kovin epäoikeudenmukaista, enkä voi uskoa sellaiseen 'rakkauden Jumalaan'. Toki jos Vartiotorniseuraa on uskominen - ja miksi ei olisi - niin karttamisella kiristäminenkin on Jehovan rakkaudellinen järjestely. Jos tuollainen on Jumalan pyrkimys, niin vika on yksin minussa kun en tuollaista ymmärrä.

Lehtiveli kirjoitti:...jollain tasolla pidän itseäni edelleen hengellisenä ihmisenä

Kuten olet huomannut, ei minultakaan 'henkeä' puutu kun kirjoittelen, joskus joudun pidättelemään ja lieventämään hengellisyyttäni. Ei ateismi tarkoita ajattelun ja miettimisen tyhjiötä. Ateismissa vaan erotellaan todennettavissa olevat asiat toistaiseksi todentamattomista, eikä aseteta suuria toiveita jälkimmäisen varaan.

Kuten markku jo tuossa mainitsikin, en itsekkään koe että olisin joutunut jonkinlaiseen "hengelliseen tyhjiöön" vaikka en jumalaan suoraan uskokkaan. Olen kuitenkin pohtinut hengellisiä asioita paljon enemmän kuin JT aikaan. JT-aikoina kaikki hengelliset asiat oli valmiiksi pohdittu ja pureskeltu: ne täytyi nauttia Vartiotornin välityksellä.

Nyt kun ei enää ole valmista kanavaa, täytyy kaikki pohtia itse. Laskenkin itseni ehkä tällähetkellä jonkinlaiseksi vapaa-ajattelijaksi vaikka en heihin kuulukkaan.

Lehtiveli kirjoitti:Olen kuitenkin pohtinut hengellisiä asioita paljon enemmän kuin JT aikaan.

Iloisemmalla mielellä minäkin Raamattua luen nykyään ja käytännössä päivittäin, erona sekin, että en tarkista tulkintaa ainoastaan Vt-seuran materiaalista.

Lehtiveli kirjoitti:Olen kuitenkin pohtinut hengellisiä asioita paljon enemmän kuin JT aikaan. JT-aikoina kaikki hengelliset asiat oli valmiiksi pohdittu ja pureskeltu: ne täytyi nauttia Vartiotornin välityksellä.

Nyt kun ei enää ole valmista kanavaa, täytyy kaikki pohtia itse. Laskenkin itseni ehkä tällähetkellä jonkinlaiseksi vapaa-ajattelijaksi vaikka en heihin kuulukkaan.

Hyvin ilmaistu!
Nyt voi pohtia hengellisiä asioita vapaasti ja oikeasti.
Sitä paitsi Raamatun staroilla hengellisyys ei ollut betoniin muurattua hengellisyyttä, vaan siihen sisältyi kriisejä, epäuskoa, kyllästymistä ja väittelyä Jumalan kanssa.
On oikein epäillä ja kyseenalaistaa ja kiukutella. Jos Jumala siitä suuttuu niin kovinpa pikkusieluinen on.

Tämänhetkinen positioni on, että Jahve ei pysäyttänyt auringon kulkua Aijjalonin laaksossa. Loputkin Raamatusta on kuin ItseValtiaat: oikeat, historialliset hahmot, mutta fiktiiviset tapahtumat.

Raamattu on joko väärä tai sitten me ymmärrämme sen perustavalla tavoin väärin. Jälkimmäinen on mahdollista koska me elämme tieteellisen maailmankuvan kyllästämässä kulttuurissa ja Raamattu kirjoitettiin antiikissa.

Jehovalla on hieman selittämisen paikka.

Pehmoluopio kirjoitti:
Tämänhetkinen positioni on, että Jahve ei pysäyttänyt auringon kulkua Aijjalonin laaksossa. Loputkin Raamatusta on kuin ItseValtiaat: oikeat, historialliset hahmot, mutta fiktiiviset tapahtumat.

Raamattu on joko väärä tai sitten me ymmärrämme sen perustavalla tavoin väärin. Jälkimmäinen on mahdollista koska me elämme tieteellisen maailmankuvan kyllästämässä kulttuurissa ja Raamattu kirjoitettiin antiikissa.

Jehovalla on hieman selittämisen paikka.

Itseasiassa hauskaa pohdintaa raamatunluvun ohelle saa vapaa-ajattelijoiden sivulta löytyvästä raamattukritiikistä. Tuon kun lukee, ja pitää mielessä Jehovan todistajien väittämän siitä ettei raamatussa ole yhtäkään ristiriitaa, lopputulos on enemmän tai vähemmän huvittava

Lehtiveli kirjoitti: Itseasiassa hauskaa pohdintaa raamatunluvun ohelle saa vapaa-ajattelijoiden sivulta löytyvästä raamattukritiikistä. Tuon kun lukee, ja pitää mielessä Jehovan todistajien väittämän siitä ettei raamatussa ole yhtäkään ristiriitaa, lopputulos on enemmän tai vähemmän huvittava

Suuri ellei suurin osa tuosta kritiikistä on "selitetty" seliselillä.
Osa seliselistä on legitiimiä, esimerkiksi käännös on virheellinen tai että jae on irrotettu asiayhteydestään tai että kysymys on runollisesta tai vertauskuvallisesta kielenkäytöstä tai näystä.

Mutta sitten ovat nämä jäljelle jääneet, "kovat" virheet joista auringon pysähtyminen on yksi.

Uskikset eivät myöskään harkitse todennäköisyyksiä. On mahdollista, että maailmassa tapahtui asiat yhtä hullunkurisesti kuin mitä Raamattu kertoo, mutta se ei ole todennäköistä. Miksi Jumala vääristäisi tekonsa niin että ne vaikuttavat tavallisilta paimentolaiskansojen sepityksiltä?

Miksi ei:
Jahve: "Ja kvanttimekaniikasta kirjoita seuraavaa..."
profeetta: "Mistä ihmeen kvanttimekaanikasta?"
Jahve: "Turpa kiinni, minä sanelen, sinä kirjoitat mitä sanellaan".
profeetta: "OK"

Pehmoluopio kirjoitti:
Suuri ellei suurin osa tuosta kritiikistä on "selitetty" seliselillä.
Osa seliselistä on legitiimiä, esimerkiksi käännös on virheellinen tai että jae on irrotettu asiayhteydestään tai että kysymys on runollisesta tai vertauskuvallisesta kielenkäytöstä tai näystä.

Toki suurinosa on "selitetty" jollain "ei pidä lukea kirjaimellisesti/kuvannollisesti/suorasti tai ei saa irroittaa kontekstistä" -tyylisellä selityksellä. Mutta millä tapaa uskovaiset perustelevat? He valitsevat mitkä kohdat ovat "kirjaimellisia" ja mitkä "kuvannollisia" ja irroittavat kohtia kontekstistä.

Mielestäni jo se, että raamattua pitää osata lukea osittain kirjaimellisesti ja osittain kuvannollisesti on osoitus siitä, että teos on melko ristiriitainen. Jokatapauksessa hauska luettelo, ja onhan siellä joukossa joitakin vittuilutarkoituksella lisättyjä quoteja.

Kuten nimimerkistäni huomaa, olen Luopion toveri. En siis itse ole JT perheessä kasvanut saatika sen vaikutuksen alaisena identiteettiäni kehittänyt.

Olen käynyt tuntikausia keskusteluja tämän ex-JT ystävän kanssa Jumalasta. Järkyttävää on ollut, että vaikka minä luen itseni jonkinasteen epäuskovaksi/satunnaisuskojaksi/tarpeenmukaan uskovaksi, niin käsitykseni kuitenkin siitä "jostain" Jumalasta, on se sitten minkälainen tahansa, on aivan toisenlainen kuin ystävälläni.

Minun "Jumalani" niinkuin hänet käsitän, on lempeä, salliva sekä aina anteeksiantava. Minun näkökulmassani on tälläinen lapsenomainen "jumalan kämmenellä, ei pelkää ihminen, kaikkille tilaa riittää, kaikille paikkoja on, jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton". Elikkä minua ei koskaan ole peloteltu synnillä, demoneilla, Jumalan vihalla tai helvetillä.

Perheeni ei koskaan ole ollut uskonnollinen, vaikka lutkukirkkoon olemme kuuluneet. Kirkossa käytiin perheen kanssa vain häissä ja hautajaisissa. Koskaan ei rukoiltu tai puhuttu Jumalasta. Itse hakeuduin seurakunnan pyhäkouluun ja sitä kautta seurakunnan toimintaan mukaan. Sinne sitten jämähdin ja oli mukana lapsesta n. 18-vuotiaaksi. Nykyään käyn kirkossa sillointällöin, uskon otan ikäänkuin noutopöytänä: Ota mitä tarvitset, mutta huomaa että kaikkea on tarjolla! Kirkkohäätkin ovat tulossa.

Minun "Jumalani", sellaisena kun hänet näen, on anteeksiantavainen ja lempeä Taivaan Isä. Häntä ei tarvitse pelätä, kuhan elää elämäänsä niin ettei toisilleen tai itselleen toimillansa aiheuta harmia. Jumala antaa ihmisen omien toimien ohjata elämää, kyllä ne pahat kostautuu. Sen minkä taakseen jättää edestänsä löytää.

Oma suhteeni evlutkujen seurakuntatoimintaan tällähetkellä on ristiriitainen. En pysty hyväksymään kirkon vanhoollisia tapoja toimia, kirkko ei tahdo kirvelläkään uudistua. Samassa sopassa lillutaan kuin vuosisatoja sitten, ei se ihme ole että väki eroaa kirkosta ja etääntyy seurakunnan hengellisestä elämästä.

Mutta siis. Pointtini on, että oon hurjaa huomata miten erilaiset näkökulmat minulla ja rakkaalla ystävälläni on Jumalasta ja hänen "luonteenpiirteistään". En yhtään ihmettele, että usko on koetuksella ja rankasti, jos yhden hyvän saavuttamiseksi tarvitaan kymmenen pahaa.

Jälleen pohtimassa,
Luopion toveri

Luopion toveri kirjoitti: Minun "Jumalani" niinkuin hänet käsitän, on lempeä, salliva sekä aina anteeksiantava. Minun näkökulmassani on tälläinen lapsenomainen "jumalan kämmenellä, ei pelkää ihminen, kaikkille tilaa riittää, kaikille paikkoja on, jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton". Elikkä minua ei koskaan ole peloteltu synnillä, demoneilla, Jumalan vihalla tai helvetillä.
Minun "Jumalani", sellaisena kun hänet näen, on anteeksiantavainen ja lempeä Taivaan Isä. Häntä ei tarvitse pelätä, kuhan elää elämäänsä niin ettei toisilleen tai itselleen toimillansa aiheuta harmia.

Joo, sinulle on selkeästi annettu tällainen light-versio Jumalasta. Uskikset antavat sen alkajaisiksi, niin että Jumalaan on kiva tutustua. Ei huumekauppiastakaan kutsuta huumekauppiaaksi, vaan "hei, minulla on yksi kaveri, johon sinä voisit tutustua". Vasta myöhemmin paljastuu Jumalan tosi luonne.

Raamatun "parasta" antia ovat puheet antikristuksesta, äärimmäisten kuumien alkuaineiden sulaminen, maan kaatuminen ja ruttotaudit ja vastaavat Jehova Perkeleen ja Jeesus-demonin keksinnöt ihmisille.

Eikös ole kiva, ensin tämä mulkvisti Jehova tapattaa poikansa ihmiskunnan puolesta eikä sitten ihmiskunnalle tapahdukaan mitään vaan kärsimys jatkaa samaa rataansa?

Pehmoluopio kirjoitti:
Joo, sinulle on selkeästi annettu tällainen light-versio Jumalasta.

Eihän sisällä aspartaamia? on myrkyllistä kuulemma.

No ei. Minulla tämä sama versio elää yhä ja ystäväpiirissä oleva evlutku pappikin viljelee tälläistä "pehmojumala" kuvaa. Mielummin otan sen vastaan.

Ev. lut. jäsenten yleinen jumalkäsitys on huomattavasti pehmoisempi ja ystävällisempi kuin Jehovan todistajien. Jehovan todistajien jumala pelastaa muutaman miljoonan, ja teurastaa miljardeja. Siinäpä vasta rakkauden Jumala jota tekee mieli palvella.

Onneksi Jehovan todistajat eivät opeta helvettiä, niin nämä miljardit teloitettavat saavat maatua rauhassa ilman kärsimyksiä

Lehtiveli kirjoitti:Ev. lut. jäsenten yleinen jumalkäsitys on huomattavasti pehmoisempi ja ystävällisempi kuin Jehovan todistajien.

Uskon porttiteoriaan. Siksi leikkiminen miedolla uskonnollisuudella on tyrmättävä heti alkuunsa, ettei se laajene suuremmaksi kiinnostukseksi Raamattua kohtaan.