Veljesseura.org

Onko JT-uskonto pääasiassa harrastus, elämäntapa ja seuranpitosysteemi pikemminkin kuin uskonto?

Valheet ja oppinäkemysten puutteet eivät häiritse eivätkä kiinnosta, koska elämä täyttyy ihmiskontakteista (en sano ihmissuhteista), puuhastelusta ja oma pelastus tuntuu varmalta. Seurakunnan miehet urheilevat porukalla ja vaimot järjestävät kestejä. Lintukotoelämästä karsitaan häiriöt kovalla kädellä. Kun ei halua tästa kaikesta luopua, asettuu puoltamaan hallintoelimen oppeja, vaikka ne olisivat kuinka ilmiselvästi epätosia tai valheita.

Oma uskonnon valinta varmistetaan lausumalla, että todistajuus on "joka tapauksessa elämäntapana paras". Lause sisältää peitellyn epäilyn opeista. vaikka valheellisuutta paljastuisi, aika ei olisi mennyt hukkaan (niin kuin tosiasiassa on).

Jos olisi rehellinen tai ei olisi henkisesti niin laiska, ettei halua selvittää tottuutta "totuudesta", saattaisi se merkitä kaikesta tästä harrastuneisuudesta luopumista. Pidetäänhän dramaattisena vaikka jalkapalloa harrastavan liikenneonnettomuutta, jos tämä joutuu harrastuksensa päättämään.

" Onko JT-uskonto pääasiassa..."

Sitä voitaisiin sanoa pääasiassa pakkolaitokseksi koska

-se on ydin, johon jäsenen muu elämä mukautuu
-sen väitteet on toistettava sellaisinaan, ei omin sanoin ymmärrettynä saatikka järjellisen arvioinnin siivilöimänä
-se tuottaa jäsenelleen pelkoa

Ne, jotka sitä pitää hyvänä pakottaa muut siihen mukaan karttamissäänöstöjen uhalla. "Kypsänä" lapsena kastetaan, kun ei voi omaa päätöstään vielä käsittää.

Sanoisin että se on sanalla sanoen pakkotyölaitos.

-pakko = kaikki on ulkopuolelta ohjattua ja määrättyä
-työ = keskittyy kirjallisuuden levittämiseen
-laitos = koko toiminta on äärimmäisen byrokraattista ja säädeltyä

Vapaana aikuisena luterilaisuudesta Jt:ksi...kokemus mulla...

.

RaM kirjoitti:Sanoisin että se on sanalla sanoen pakkotyölaitos.

-pakko = kaikki on ulkopuolelta ohjattua ja määrättyä
-työ = keskittyy kirjallisuuden levittämiseen
-laitos = koko toiminta on äärimmäisen byrokraattista ja säädeltyä

Täysin päivastainen käsitys todistajuudesta kuin RaMilla.
"Totuus" on vapauttanut viettämästä kaikenlaisia "kirkollisia juhlapäiviä", synttäreitä ja kissanristiäisiä ;D
Ikinä ei ole ollut pakko tehdä mitään.

Aikuisena kastetulla voi siis olla, maailmasta tulleena, kovin erilainen näkökanta todistajuuteen kuin siihen syntyneellä, joka on mennyt kasteelle vertaispaineen takia eikä omasta henkilökohtaisesta uskonratkaisusta johtuen......
Meitä on moneksi, joka junaan , ja osa jää asemallekin ?

Koitko tosiaankin luterilaisena, että sinulla on velvollisuus viettää kaikki mainitsemasi juhlat?

Lisähuomautuksena: sinulla on lähestulkoon pakko osallistua noin 700 jt-kokoukseen vuodessa. Kirkossa jos ei käy niin kukaan ei tule ovelle koputtelemaan.

RaM kirjoitti:Koitko tosiaankin luterilaisena, että sinulla on velvollisuus viettää kaikki mainitsemasi juhlat? :shock:

Kyllä.
Se ei ollut velvollisuus, vaan PAKKO.
Pääsiäinen ahdisti lapsena tavattomasti,kun piti kökkiä sisällä eikä saanut mennä muualle kuin kirkkoon.
Joulu oli hauskempi, kun sai pari lahjaakin, ja pipareita. :)

Synttärit oli tosi karmeita tilaisuuksia, ja vanhemmat tuskailivat rahojen vähyyttä,kun oli PAKKO osallistua sukulaisten ja työkavereitten lahjoihin, ja mennä päiville pönöttämään, typerien sukulaisten kanssa...

Koulukaverit arvosti sen mukaan, kuka antoi parhaat synttärilahjat..
Ripillepääsy oli pakkopullaa, pakko käydä rippikoulu.
Ja vanhemmat kitisi rahanmenoa joka käänteessä: aina oli jotain juhlapyhää tai syntymäpäivää edessä, mihin piti rahaa säästää.
Ihmettelin itsekseni, miksi sikarikkaille sukulaisille piti ostaa kalliita lahjoja-kimpassa--
kun ei ne niitä lahjoja edes arvostaneet.

Aikuisten känniset toilailut juhlien ja synttäreiden tiimoilta olivat joskus hupaisia, joskus tosi murheellisiakin...
Sitten itse aikuisena noudatti kotoa opittua käytöskaavaa pakollisine kirkkopyhineen ja synttäreineen, ja "kissanristiäisineen".
--kunnes sain käsiini opuksen, josta tajusin, ettei mun oo mikään pakko niitä viettääkään :D
Lapsena opitut jutut oli kyllä sitkeessä..."mitä ihmisetkin sanoo jos me ei osallistuta Arvon 50-vuotislahjaan"..heh-heeh

Ainoa jännittävä juttu niillä luterilaisila kuulema on kun uskonnontunnilla isot pojat osaavat näyttää Raamatusta niitä Oholan ja siskonsa seikkailuja.

Näin ainakin vähän vanhemman polven osalta, nykyuskonnontunnin kävijöistä kertokoon kuka tietää.

Koen, että meillä jehovan todistajilla oli erilaista ja siis totuus.

RaM kirjoitti:Koitko tosiaankin luterilaisena, että sinulla on velvollisuus viettää kaikki mainitsemasi juhlat? :shock:

Lisähuomautuksena: sinulla on lähestulkoon pakko osallistua noin 700 jt-kokoukseen vuodessa. Kirkossa jos ei käy niin kukaan ei tule ovelle koputtelemaan.

Aikuisena ratkaisun kasteellemenosta tein, ja koin kokoukset miellyttävinä tilaisuuksina.
Kirkot tunsin synkiksi paikoiksi, joissa urut jymisi ja pappi saarnasi helvetistä.
-aikamoinen ero fiiliksissä :)
Jos en mene kokoukseen, ei kyllä kukaan tule ovelle koputtelemaan sen vuoksi.Menen koska haluan, ja jos vointini sallii.
Ystävät tuovat pyynnöstäni äänitteen kokouksesta jos en ole sinne päässyt.
Terveydentilani on heikentynyt joten en kaikkiin kokouksiin pääse vaikka haluaisinkin...
Netissä kirjoittelen sähköpostin avulla kuulumisia Jt-ystävien kanssa ympäri maailmaa, ja keskustellaan Raamatusta ja elämästä omilla foorumeillamme.
Tiukkapipoisilta tuntuvat ne jotka eivät ole puheväleissä" Yläkerran Ukon" kanssa kuten luterilainen sukulaiseni sanoo..
on taipumusta listata toisten virheitä, vaikka omassakin silmäss tunuisi jotain olevan....
Raamatussahan sanotaan että Jehova näkee ihmisen sydämen, joten Hän varmaan on sitten oikea päättämään ,kuka on kiltti ja kuka tuhma, mutta
siitä olen varma, että Helvettiin ei joudu kukaan! :)

Vieras kirjoitti:Ikinä ei ole ollut pakko tehdä mitään.

Jos tuo historiasi ei ole vuosikymmenien takaa, niin olet säännöllisesti tutkinut Vt-kirjallisuutta, käynyt säännöllisesti kokouksissa, ollut kastamaton julistaja, plus konventit ja muut pakottomat pakkoliikkeet.

Kun sitten jättää jt-kultissa yhden kuukauden pakottoman raportoinnin väliin on nk. epäsäännöllinen. Samaa pakotonta rataa jatkaessa saakin ilman eri anomusta toimeton-pilkkanimen. Itse asiassa näistä pakottomista kokouksista pitempään poissaolleelta ei ole hyväksytty ajankäyttöraporttia. Reilu puoli vuosisataa sitten oltiin nykyistä suorapuheisempia noista jehovantodistajuuteen liittyneistä vapaaehtoisuuksista:

"Henkilö, joka ei saarnaa evankeliumia Kristuksen Jeesuksen tavoin, ei ole Jehovan todistaja." (OJT s. 220)

Vieras kirjoitti:Se ei ollut velvollisuus, vaan PAKKO.
Pääsiäinen ahdisti lapsena tavattomasti,kun piti kökkiä sisällä eikä saanut mennä muualle kuin kirkkoon.
Joulu oli hauskempi, kun sai pari lahjaakin, ja pipareita. :)

Synttärit oli tosi karmeita tilaisuuksia, ja vanhemmat tuskailivat rahojen vähyyttä,kun oli PAKKO osallistua sukulaisten ja työkavereitten lahjoihin, ja mennä päiville pönöttämään, typerien sukulaisten kanssa...

En tiennytkään, että Luterilainen kirkkomme pakottaa viettämään noita juhlia, sen kyllä tiesin, että Vt-seuralla on sanktiot niille, jotka noita juhlia kiellosta huolimatta viettävät. Siksi moni aikuisena jehovantodistajaksi kääntynyt kaipaa joulunviettoa.

Vieras kirjoitti:Koen, että meillä jehovan todistajilla oli erilaista ja siis totuus.

Jos erilaisuus on osoitus nk. totuuden omaamisesta, niin ei olekaan ihme, että noita erilaisia nk. totuuksia on niin monia.

Miten hengellisyyden lahkossa kokee ?

Täällä palstalla ilmenee se puoli, että tekstit olisivat itse asiassa vanhan toistoa. Toisaalta ne opetellaan värväystyötä varten, niin selkeästi ja painokkaasti että annetaan ohjeita opeista esitettyjen kysymysten kiertämiseen, jopa neuvotaan valehtelemaan, toki asiaaa sanotaan teokraattiseksi sodankäynniksi eikä valehtelemiseksi.

oppien anti, siis vartiotornien anti on kokemus niiden ulkoaosaamisesta, ymmärtää niitä ei saisi sillä asioiden selvittäminen ymmärtämisen tasolle tuottaa käytännössä sellaisia kysymyksiä, että niiden esittämisellä saa potkut. otetaan esimerkiksi aikalaskelmaa tarkistanut Carl Jonsson Ruotsista. (oliko nimi riittävän oikein, vai onko sellainen kirjoitusvirhe että sillä voi nimittää luopiojutuksi ? )

Muuttuneet opit ovat kiellettyjä, vaikka kuinka kiinnostaisi verrata uudestaan vaikkapa että miksi aikoinaan Raamatulla perusteltu seurakuntalaisten äänestämismenettely on poistettu. Sen perusteet on muuten esitetty luterilaisen kirkon seurakuntatyön käsikirjassa varsin perusteellisesti Raamatun kannalta. Eikun perehtymään.

Vieras kirjoitti:Miten hengellisyyden lahkossa kokee ?

Vartiotorniseuran mukaan hengellisyyden mittari on nimenomaan Vt-käytösohjeiden tarkka noudattaminen, innokas osanotto kokouksiin, henkilökohtainen Vt-materiaalin tankkaaminen, ajankäyttö käännytystyöhön ja säännöllinen rukoilukin on listalla.

RaM kirjoitti:Koitko tosiaankin luterilaisena, että sinulla on velvollisuus viettää kaikki mainitsemasi juhlat? :shock:

Lisähuomautuksena: sinulla on lähestulkoon pakko osallistua noin 700 jt-kokoukseen vuodessa. Kirkossa jos ei käy niin kukaan ei tule ovelle koputtelemaan.

700 kokousta/v.
Onpas sinulla ollut rankkaa....
Vuodessa on 365 päivää... O_O ??