Veljesseura.org

Sattuipa paikallisessa kirjastossa kyseinen kirja käteen ja päätin lukea sen uudelleen monen vuoden jälkeen. Åbergin kirja on varsin hyvä, parempi kuin muistinkaan. Siinä kerrotaan Åbergin tarina hänen 16 vuodestaan Jehovan todistajana. Samalla käydään läpi Jehovan todistajien suomalaista historiaa ja mielenkiintoisia tapauksia matkan varrella.

Åbergin kirjan tapahtumat sijoittuvat muutaman kymmenen vuoden taakse (kirja on ilmestynyt 1975), mutta mielenkiintoista on havaita, että vaikka käytännöt ovat vähän muuttuneet, henkinen ilmapiiri on pysynyt samana kuin mitä itse koin ollessani Jehovan todistaja kymmenisen vuotta sitten. Åberg mm. mainitsee moneen kertaan robottimaiset toimintatavat. Kirjantutkiskeluissa on heitetty "aivot narikkaan" silloin ennenkin.

Åberg ei suomi Jehovan todistajia epäreilulla tavalla, vaan hän kertoo näkemyksensä omiin kokemuksiinsa vedoten. Monet luultavasti allekirjoittavat hänen havaintonsa"hyvä veli"- järjestelmästä, kahden kastin seurakuntalaisista (sisä- ja ulkopiiri), kosteista illanistujaisista kiekkareitten ym. pikkupomojen kanssa ja epärehellisestä rahanvippaajaveljestä. Hän kertoo myös erottamisista ja siitä kuinka heikko ihminen sysätään ongelmiensa kanssa syrjään hetkellä, jolloin hän eniten olisi kaivannut apua. Ennen kaikkea Åberg tuo esiin sen kritiikittömyyden, mitä Vartiotorni vaatii kannattajiltaan.

Itse luin kirjan ennen erottamistani. Vaikka kirja onkin jo vanha, ja opit "vanhaa valoa", niin silti nykyistenkin todistajien (ennenkaikkea eroa harkitsevien) kannattaa tutustua kyseiseen opukseen.

Plussana kirjassa on vielä sen mitta: sen nimittäin lukee oikein näppärästi yhdessä illassa kun oikea mielentila iskee

Åbergin kirja alkaa tosiaan olla jo melko iäkäs ja olisikin aika saada tuoreempi entisen/entisten Jehovan todistajien kirjoittama kirja. Olisi myös mielenkiintoista, jos siinä olisi paitsi entisten Jehovan todistajien kokemuksia, myös katsaus Jehovan todistajien (Suomen) historiaan ja kehitykseen. Tämän osion mielestäni voisi kirjoittaa Markku Meilo. Nythän Jehovan todistajista ei löydy muuta kuin heidän itsensä kirjoittama historiikki.

Ongelmana taitaa vain olla mahdollisen kirjan julkaisu, sillä aihe ei kovinkaan paljoa kiinnosta suurta yleisöä. Varsinkaan ns. "kilpaileva historiikki" - sitä ei nimittäin JT:t osta, eikä "muista syistä" Jehovan todistajista kiinnostuneita niin paljoa ole, että kirja olisi kaupallisesti kannattava.

Ajatuksena kyllä hieno. Olisi mukava nähdä uusia JT-aiheisia kirjoja.

Lehtiveli kirjoitti:Ongelmana taitaa vain olla mahdollisen kirjan julkaisu, sillä aihe ei kovinkaan paljoa kiinnosta suurta yleisöä. Varsinkaan ns. "kilpaileva historiikki" - sitä ei nimittäin JT:t osta, eikä "muista syistä" Jehovan todistajista kiinnostuneita niin paljoa ole, että kirja olisi kaupallisesti kannattava.

Ajatuksena kyllä hieno. Olisi mukava nähdä uusia JT-aiheisia kirjoja.

Minä taas kuvittelisin, että jopa kustantaja voisi löytyä. Esimerkiksi Pilot-kustannuksen tapaisen palvelun kautta kirjan voisi saada ulos. Toinen kiinnostunut julkaisijataho voisi olla kristilliset kustantamot. Omakustannejulkaisijan kannattaa ottaa on-demand -painoksia, eli kirjoja painetaan vain tilausten mukaan.

Kirjastot kyllä ostavat kirjaa, samoin joukko asiasta kiinnostuneita ihmisiä. Eihän sen mikään best seller tarvitse olla, 100-200 kpl on jo hyvä myyntitulos. Ja tietenkään mitään rahallista korvausta ei kannata odottaa, hyvä jos omansa saa pois.

Eihän sen mikään best seller tarvitse olla, 100-200 kpl on jo hyvä myyntitulos. Ja tietenkään mitään rahallista korvausta ei kannata odottaa, hyvä jos omansa saa pois.

-Olen samaa mieltä. Tärkeintä ei ole voiton pyytäminen vaan tiedon tarjoaminen sitä tarvitseville ja kaipaaville. Se on kaikista tärkein asia ja syy tehdä kirja. Esim 200 kappaletta tulee varmasti tosi helposti myytyä.
Asiantuntevat exät voisivat yhdessä kirjoittaa kirjaan lukuja, kuka mistäkin aiheesta. Kyllä uusia Jt aiheisia kirjoja tarvitaan ja niitä varmasti hankkivat uteliaat todistajatkin. Voisihan kirjan julkaista vaikka netissä, jos paperiseen ei ole varaa.

Åbergin kirja perustuu enemmän loanheittoon kuin asia-argumentointiin. Sen takia en pidä sitä erityisen arvokkaana kirjana. Sen voi toki lukea sen jälkeen, kun on selvittänyt itselleen Vartiotornin historiaa ja oppimuutoksia sun muuta.

Loanheitto ja halventaminen eivät vakuuta ketään. Ne on helppo tuomita juuri luopiovalheeksi ja panetteluksi. Jos joku sanoo, että jehovantodistajat ovat ahneita ja ryyppäävät viinaa salaa niin eihän tätä oikein voi todentaa millään tavoin. Jos joku ex-jeppu niin kirjassaan kirjoittaa niin jeppujen on hyvin helppo saada ihmiset uskomaan, että siinä yksi katkeroitunut kaveri vinkuu, kun eivät entiset kaverit enää morjensta raitilla.

Mutta jos teksti rakentuu objektiivisten tosiasioiden varaan - kuten Vartiotorniseuran kirjallisuuteen - sitä ei kukaan voi aiheellisesti tuomita luopiovalheeksi, vaikka kuinka mieli tekisi.

Salkkumies kirjoitti:Åbergin kirja perustuu enemmän loanheittoon kuin asia-argumentointiin. Sen takia en pidä sitä erityisen arvokkaana kirjana. Sen voi toki lukea sen jälkeen, kun on selvittänyt itselleen Vartiotornin historiaa ja oppimuutoksia sun muuta.

Loanheitto ja halventaminen eivät vakuuta ketään. Ne on helppo tuomita juuri luopiovalheeksi ja panetteluksi. Jos joku sanoo, että jehovantodistajat ovat ahneita ja ryyppäävät viinaa salaa niin eihän tätä oikein voi todentaa millään tavoin. Jos joku ex-jeppu niin kirjassaan kirjoittaa niin jeppujen on hyvin helppo saada ihmiset uskomaan, että siinä yksi katkeroitunut kaveri vinkuu, kun eivät entiset kaverit enää morjensta raitilla.

Mutta jos teksti rakentuu objektiivisten tosiasioiden varaan - kuten Vartiotorniseuran kirjallisuuteen - sitä ei kukaan voi aiheellisesti tuomita luopiovalheeksi, vaikka kuinka mieli tekisi.

Ei kaiken tarvitse olla objektiivista. Subjektiivisessa näkemyksessä kirjoittajan tai puhujan omat näkemykset korostuvat, eikä se, miten hän jonkin asian jostakin kokee, ole väheksyttävää.

Jehovan todistajat ovat hyvin marginaalinen ryhmä, jotka eivät edes Suomessa valtaväestöä kiinnosta. Prosenttiosuuksinakin mitattuna noin 0,4% väestöstä. Pidän Åbergin kirjaa klassikkona ja aikansa ainutlaatuisena teoksena, jollaista ei toista ole vielä ilmestynyt - ei ainakaan suomeksi.

On otettava huomioon sekin, että Åbergia ovat lukeneet monet muutkin, kuin Jehovan todistajat tai entiset todistajat. Näille "ulkopuolisille" kirja avautuu aivan eri valossa. Esimerkiksi minun on hyvin vaikea ymmärtää, mitä "loanheittoa" kirjassa on. Kun useiden todistajuudesta toipuvien näkemykset jehovantodistajuudesta ovat hyvin samansuuntaisia Åbergin kirjasaan esittämien näkemysten kansa, hän tuskin on kovinkaan väärässä ollut.

Tarkka ja täsmällinen argumentointi saattaa purra Jehovan todistajiin, mutta tavalliset tallaajat ovat siihen varsin kyllästyneitä. Heihin vapaa ja avoin puhe tepsii argumentointeja paremmin. Tämäkin tulee ottaa huomioon ainakin lahkolaisuuden ennaltaehkäisyä silmälläpitäen.

Salkkumies kirjoitti:Åbergin kirja perustuu enemmän loanheittoon kuin asia-argumentointiin. Sen takia en pidä sitä erityisen arvokkaana kirjana. Sen voi toki lukea sen jälkeen, kun on selvittänyt itselleen Vartiotornin historiaa ja oppimuutoksia sun muuta.

Loanheitto ja halventaminen eivät vakuuta ketään. Ne on helppo tuomita juuri luopiovalheeksi ja panetteluksi. Jos joku sanoo, että jehovantodistajat ovat ahneita ja ryyppäävät viinaa salaa niin eihän tätä oikein voi todentaa millään tavoin.

Olet ainakin osittain oikeassa. Silti on mielestäni pelkästään hyvä asia, että Åberg käsittelee jehovantodistajuutta omien käytännön esimerkkiensä kautta. Jehovantodistajuudessa vahvasti esiintyvä kaksoiseläminen ja tiettyjen asioiden hiljainen hyväksyminen tietyissä piireissä, on todellisuutta tänäkin päivänä. Jos/kun jehovantodistaja lukee Åbergin kirjan, hän voi sivuuttaa tällaiset asiat mielessään, mutta ei voi hallita alitajuntaansa, joka sanoo, että näinhän nuo asiat monesti menevät. Toki tuollainen hyvä veli-meininki on kaikille jehovantodistajille tuttua, mutta ilman että joku ottaa asian vakavissaan puheeksi, se hyväksytään osana toimintaa, eikä siinä nähdä olevan mitään kyseenalaista toimintatapana.

Valitettava tosiasiahan kuitenkin on, että entisten suomalaisten todistajien julkaisema kirjallisuus on määrältään turhan vaatimatonta. Tuohon epäkohtaanhan me voimme jokainen osaltamme vaikuttaa - ainakin teoriassa. Oppikoukeroitahan käsittelee ansiokkaasti Pasi Turunen kirjassaan, joten se on ikäänkuin plakkarissa, vaikka herra ei jehovantodistaja koskaan ole ollutkaan.

Ensimmäinen merkittävä saavutus olisi kuitenkin R.Franzin omantunnon käännekohdan kääntäminen suomeksi. Helppohan se täältä on tarvittavaa kielitaitoa vailla toiveita esittää kun omaa panosta ei tuohon työhön olisi antaa, mutta olkoon tämä nyt tällainen kaino toive tulevaisuuden kannalta

Tony Syrjänen kirjoitti:Jos/kun jehovantodistaja lukee Åbergin kirjan, hän voi sivuuttaa tällaiset asiat mielessään, mutta ei voi hallita alitajuntaansa, joka sanoo, että näinhän nuo asiat monesti menevät.

Tuskin monikaan hengellisyytensä huipulla oleva edes avaa tuollaista kirjaa, eli pohja on jo olemassa. Mutta kun ja jos pohjalla on jo epäilyjä, niin Åbergin kirjan väitteet eivät tunnu tuulesta temmatuilta. Itseäni häiritsi enemmän muutamat tahattomat epätarkkuudet, jotka olen oikaissut ja oikaisut sisällytettiin kirjan pdf-version alkuun.

Minulle jäi sellainen tunne, että Åberg oli aivan rehellisesti liikkeellä kirjansa kanssa, mutta jonkinlainen vimma on sanavalinnoista havaittavissa.

Ihan aiheen sivusta, mutta en malta olla mainitsematta. Åberg mainitsee vanhimpainkurssilaisten nimiä ja joukossa on Karvian kämppäkaveri, tyyppi josta viimeiseksi olisin odottanut vanhinta. Ehkä kaverin avioituminen kertoo oleellisen. Hän sai sisaren kirjeenvaihtokaveriksi ja kirjoitteli aikansa, sisar kävi Karvialla ja he siis tapasivat yhteensä muutaman tunnin ajan. Päättivät mennä naimisiin ja kaveri sai muutaman päivän vihkilomaa. Vaikka jt:t menevät yleensä melko lyhyellä seurustelulla avioon, niin tuota ei juuri aliteta kahdenkeskisen tapaamisen määrässä.

Tony Syrjänen kirjoitti: Ensimmäinen merkittävä saavutus olisi kuitenkin R.Franzin omantunnon käännekohdan kääntäminen suomeksi. Helppohan se täältä on tarvittavaa kielitaitoa vailla toiveita esittää kun omaa panosta ei tuohon työhön olisi antaa, mutta olkoon tämä nyt tällainen kaino toive tulevaisuuden kannalta

R.Franzin kääntämisestä on ollut useita enemmän tai vähemmän kunnianhimoisia yrityksiä, jotka ovat tähän mennessä kuitenkin jääneet toteuttamatta. Ehkäpä joskus... Ehkäpä joskus...

Markku Meilo kirjoitti:he siis tapasivat yhteensä muutaman tunnin ajan. Päättivät mennä naimisiin ja kaveri sai muutaman päivän vihkilomaa. Vaikka jt:t menevät yleensä melko lyhyellä seurustelulla avioon, niin tuota ei juuri aliteta kahdenkeskisen tapaamisen määrässä.

Olen alittanut.

Pehmoluopio kirjoitti:

Markku Meilo kirjoitti:he siis tapasivat yhteensä muutaman tunnin ajan. Päättivät mennä naimisiin ja kaveri sai muutaman päivän vihkilomaa. Vaikka jt:t menevät yleensä melko lyhyellä seurustelulla avioon, niin tuota ei juuri aliteta kahdenkeskisen tapaamisen määrässä.

Olen alittanut.

Haluaisitko kertoa lisää?

Markku Meilo kirjoitti:Minulle jäi sellainen tunne, että Åberg oli aivan rehellisesti liikkeellä kirjansa kanssa, mutta jonkinlainen vimma on sanavalinnoista havaittavissa.

Tämä vimma selittyy mielestäni sillä, että kirja on kirjoitettu pian hänen erottamisensa jälkeen. Ehkäpä pieni kiihtymys on vallannut mielen silloin tällöin kirjaa kirjoittaessa

Pehmoluopio kirjoitti:Olen alittanut.

Unohdin sut, olet siitä kertonut joskus aiemmin.