Veljesseura.org

Silloin kun aikoinaan jätin lahkon, niin minulla oli opeteltu tapa ja tottumus pitää iltarukous. Vaikka siis en halunnut olla enää Jt, niin silti pidin iltarukouksen jonkin aikaa. Ihmettelin asiaa silloin, mutta nyt ajattelen sen olleen tapani järjestellä menneen päivän asioita. Vähän niin kuin päiväkirjan kirjoittaminen.
Mitenkäs te muut pois potkitut taikka eronneet olette asiaa käsitelleet? Tuntui aikoinaan hassulta rukoilla jumalaa johon en toisaalta uskonut. Toisaalta jos olisin uskonut, hän olisi ollut se jumala joka tuomitsi minut kadotukseen. On tuo rukoilu hassu juttu.

Minun elämässäni lähtö Jehovan Todistajista oli jo nuorukaisena. Meni monta vuotta, etten rukoillut kuin hädän hetkellä. Myöhemmin aloin rukoilla päivittäin ja sitä tapaa en ole lopettanut. Mitenkään en yritä tässä nyt itseäni tehdä pyhäksi taikka paremmaksi vaikka sanonkin, että uskon täysin siihen, että Jumala myös kuulee rukoukseni. Rukoilen Suomen kielellä ja siitä todennäköisesti johtuu se, että ole pahemmin Suomen kieltä unohtanut.

Rukoilen Don Camillomaisesti mikäli muistatte Don Camillo filmit ja kirjat 60 - 70 luvulta, niin uskoisin että minun rukoilemiseni tapahtuu myöskin samaantapaan. Eli käännyn Jumalan ja Jeesuksen puoleen kertoen päivän tapahtumista jne. ilman mitään suurempia seremooneja tai tapoja.

Perheessäni myöskin vanhempi tyttäristämme tapaa sanoa ulkoaopitun Englannin kielisen rukouksen. On oppinut sen käydessään lähetyssaarnaajien pitämää koulua Filippiinien viidakossa.

rippeli kirjoitti:Mitenkäs te muut pois potkitut taikka eronneet olette asiaa käsitelleet?

Rukoilu jäi multa pois poispotkimisen myötä, mutta koska alan painajaiset jatkuivat edelleen, niin pahimmissa käänteissä huusin mielessäni Jehovan nimeä avuksi, jotta painajainen hellittäisi. Kun sitten n. 25 vuoden jälkeen vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja paneuduin Vt-seuran menoon, niin painajaiset loppuivat kuin seinään. Silloin siis pyysin Jehovaa avuksi, nyt autan Jehovaa kertomalla miten valtavasti nk. totuus on tarkentunut viestintäkanavan kautta.

rippeli kirjoitti:Tuntui aikoinaan hassulta rukoilla jumalaa johon en toisaalta uskonut.

Näinpä.
Rukoileminen tuntui todistajavuosinakin aina jotenkin teennäiseltä, vain tavan vuoksi tehtävältä sisällöttömältä jorinalta. Tietysti eihän sitä silloin osannut tai uskaltanut edes itsellensä tunnustaa, vaan sitä kai kuvitteli, että kun kasvattaa omaa uskoa, niin rukoileminenkin muuttuu jotenkin merkitykselliseksi. No, ei muuttunut, ja sittemmin onkin ollut tietyllä tapaa helpottavaa luopua tästä(kin) todistajuuden 'pakollisesta' piirteestä.

En ole rukoillut kuin julkisia rukouksia kirjantutkisteluryhmässä. En siis edes silloin, kun olisi pitänyt rukoilla ennen kastetta oliko se nyt vihkiytymiseksi.

Kaarmis kirjoitti:En siis edes silloin, kun olisi pitänyt rukoilla ennen kastetta oliko se nyt vihkiytymiseksi.

Hassu juttu sinänsä, minäkään en kypsässä 17 vuoden iässä kasteelle mennessä tajunnut, että olisi pitänyt pitää joku spesiaalirukous, jossa vihkiytyy ennen kastetta. Olenkin miettinyt, olenko todellisuudessa mennyt kasteelle koskaan, kun kerran prosessista jäi puuttumaan puolet?

Vieraas kirjoitti:...olisi pitänyt pitää joku spesiaalirukous, jossa vihkiytyy ennen kastetta.

Onko kukaan koskaan löytänyt Raamatusta tuollaista velvoitetta?

Minä olen koittanut ajatella niin että jos jumala on olemassa, niin sen ei välttämättä tarvi olla Jehova tai muukaan pyhä/epäpyhä olento.

Ja olen huomannut myös rukoilevani aika ajoin nimittämällä jumalaa yksinkertaisesti Luojaksi, en siksi että uskoisin luomis teoriaan, koskapa en usko siihen vaan tuo Luoja on tuntunut mukavasti sopivan ajatuksiini.

En myös ole oikein uskaltanut käyttää nimeä Jehova rukouksissani.

Jehova oli minulle aina se joka tappaa kaikki jotka eivät tottele, sellainenhan oli Hitlerkin - tappoi kaikki, jotka asettuivat poikkiteloin ja olivat eri mieltä.

Minun luojani ei ole kristillinen, olen saanut sellaisen vaikutelman että hän pitää kaikkia ihmisiä omina lapsinaan uskonnosta ja kansallisuudesta riippumatta.

Markku Meilo kirjoitti:

Vieraas kirjoitti:...olisi pitänyt pitää joku spesiaalirukous, jossa vihkiytyy ennen kastetta.

Onko kukaan koskaan löytänyt Raamatusta tuollaista velvoitetta?

En osaa sanoa. Mutta oikeasti vähän kiinnostaa, onko asia mennyt VT-seuran kirjaimen mukaan. Koska jos en ole vihkiytynyt oikealla tavalla, niin enhän voi myöskään olla "luopio"... :) Olen korkeintaan entinen "kiinnostunut".

Vieraas kirjoitti:Koska jos en ole vihkiytynyt oikealla tavalla, niin enhän voi myöskään olla "luopio"... :) Olen korkeintaan entinen "kiinnostunut".

Jos intoa riittää, niin voithan kokeilla kysyä Tikkurilan mielipidettä.

Muistan että rukoilin Jehovaa silloin kun turpani oli oksennuksessa ja sanoin siinä että lupaan etten juo enää ikinä Se lupaus ei sitte ikinä pitäny

Perdition kirjoitti:Muistan että rukoilin Jehovaa silloin kun turpani oli oksennuksessa ja sanoin siinä että lupaan etten juo enää ikinä Se lupaus ei sitte ikinä pitäny

Miulla lipsahti sooloseksin puolelle ja sen jälkeen vannoin Jehovalle oman sieluni kautta, etten koskaan enää sorru moiseen. Aika moni varmaan arvaa miten kävi.

rippeli kirjoitti:Miulla lipsahti sooloseksin puolelle ja sen jälkeen vannoin Jehovalle oman sieluni kautta, etten koskaan enää sorru moiseen.

Mun tapa lähestyä asiaa oli käytännönläheisempi. Kun konventtipuheessa lainattiin jotain ikivanhaa tietolähdettä ja selitettiin vakavalla naamalla, että itsesaastutus johtaa sokeuteen ja selkärangan mätänemiseen, niin kotiin kävellessä koitin zoomailla ja tarkkailla onko näkö entisensä.

" konventtipuheessa lainattiin jotain ikivanhaa tietolähdettä ja selitettiin vakavalla naamalla, että itsesaastutus johtaa sokeuteen ja selkärangan mätänemiseen "

Tuossa on kuitenkin sellainen asiallisuuden näkökulma että siinä on jotain tarkistettavaa, ainakin teoriassa. Useinhan näin ei ole, tosin tätäkin voi periaatteessa koskea tarkistamiskielto, kun kerran on jehovakanava tuona masturbaatioexperttinä ?

Lääketieteen piirissä ei lahkon tietämiä johdannaisvaikutuksia tunneta.
Lahko ei liene esittänyt yhtään tarkistettavaa esimerkkiä asiastaan ?

Masturbaatiota on harjoittanut eri tutkimusten mukaan vähintäänkin valtaosa väestöstä.

Lääketieteen piirissä masturbaatiota jopa suositellaan, nytkin perustellen. Nimittäin, seksologejako ne ovat ne alan erikoislääkärit, sanovat että masturbaatiolla on mahdollista oppia tuntemaan itseään ja sen jälkeen voikin sitten kertoa kumppanilleen, tuota, kuinka ja mitä toivoisi tämän tekevän, mitä ehkä välttävän.

Ihmettelen kyllä niitä vanhapoika Jehovantodistajia, jotka eivät ole menneet naimisiin, että miten ihmeessä he sitten ovat pystyneet olemaan hiplaamatta itseään.

Onko tosi että suurin osa jt-miehistä ei ole runkannut koskaan? Miten he ovat voineet kestää teini-iän seksuaaliset paineet ,ovatko he tosiaan niin vahvoja henkisesti ja hengellisesti?

Ja miten Jehova suhtautuu niihin JT'hin, jotka ovat runkkailleet silloin tällöin, suuttuuko ja tappaako harmiksessa?

Ja mitä tapahtuu, kun harmiksen jälkeen useimmat Jt:t runkkailevat helpottaakseen oloaan, kun ovat ensin yrittäneet vaikkapa kuukauden olla runkkaamatta. Suuttuko Jehova ja tappaako taas puolet silloin elävistä Jt:stä, koska he kuitenkin runkkaavat salaa.

Vai sammuttaako Jehova miesten halut ja naistenkin halut, ettei vaan kukaan runkkais ja saatuttaisi tulevaa paratiisia?