Oletko luopunut tai luopumassa?
Lähetetty: 25.05.2011 12:12
Oletko luopunut tai luopumassa aktiivisesta toiminnasta Jehovan todistajissa? Jos olet, pohdi sitä mitä sanottavaa Jehovan todistajilla tällöin on sinulle.
Vartiotorni 1.2.2005 s.28,31
Kun nuori Erik ilmoitti, ettei hän haluaisi enää olla Jehovan todistaja, hänen vanhempansa olivat murtuneita. He eivät olleet osanneet aavistaakaan mitään sellaista. Erik oli ollut lapsena mukana perheen raamatuntutkistelussa, käynyt kristillisissä kokouksissa ja osallistunut saarnaamistyöhön seurakunnan kanssa. Hän oli näyttänyt niin sanotusti olevan totuudessa. Mutta nyt kun hän oli lähtenyt kotoa, vanhemmat tajusivat, ettei Raamatun totuus ollut tavoittanut hänen sydäntään. ...
Pelkästään palvelukseen liittyvien rutiinien noudattaminen ei aina paljasta, mitä ihmisen sydämessä todellisuudessa on (Jeremia 17:9,10; Matteus 15:7-9). On katsottava syvemmälle. Ihmisen haluissa ja vaikuttimissa sekä siinä, mitä asioita hän pitää tärkeinä, tulee olla nähtävissä selviä muutoksia. Hänen tulee kehittää uutta persoonallisuutta, joka mukautuu Jumalan tahtoon (Efesolaisille 4:20-24). ...
… nuori Erik tuli lopulta järkiinsä ja alkoi jälleen 'vaeltaa totuudessa' (2.Johanneksen kirje 4). "Vasta sitten kun tajusin, mitä olin menettänyt, käännyin takaisin Jehovan puoleen", hän kertoo. Vanhempiensa avun ansiosta Eric palvelee nykyään uskollisesti Jumalaa. Vaikka hän aikaisemmin torjuikin vanhempiensa toistuvat yritykset saada hänen tutkimaan sydäntään, nyt hän arvostaa suuresti sitä, he tekivät. "Vanhempani ovat suurenmoisia", hän sanoo. "He eivät koskaan lakanneet rakastamasta minua."
Mahdollisesti ko. Erikin tilanne kuvaa sinunkin tilannettasi. Olet mahdollisesti myös kasvanut Jehovan todistaja -perheessä, ja sinutkin on kasvatettu Jehovan todistajaksi. Olet omaksunut saamasi opetuksen itsestään selvyytenä, kyseenalaistamatta sitä koskaan. Mutta oletko koskaan todella ymmärtänyt sitä mitä sinulle totuutena on opetettu? Onko tämä totuus tavoittanut sydämesi? Mistä tiedät sen?
Tiedät sen mahdollisesti siitä, miten olet suhtautunut siihen, kun sinulle opetettu Jumalan hengen ohjaama "totuus" onkin muutettu. "Totuus" ei ollutkaan totuutta, eikä se ollutkaan lähtöisin Jumalalta, vaan se olikin vain epätäydellisten ihmisten väärää opetusta. Jos opetus ei ollut tavoittanut sydäntäsi, tällaisella muutoksella ei todennäköisesti ollut sinulle mitään merkitystä. Mutta jos opetus oli todella tavoittanut sydämesi, et voinut sivuuttaa tätä muutosta vain olan kohautuksella. Sillä sinuahan oli petetty - petetty hyvin vakavasti. Jumalan hengen avulla ymmärretty totuus, jota mikään muu uskontokunta ei ymmärrä, koska he eivät saa Jumalan hengen ohjausta, ei ollutkaan tällaista ainutlaatuista totuutta. "Totuus" olikin väärää - valheellista opetusta. Jos sinä tämän vuoksi et voi enää julistaa tällaisia muuttuvia "totuuksia" muille ihmisille, jopa velvoittamalla heitä henkensä uhalla uskomaan se, syyllistytkö tällöin vakavaan syntiin? Etkö näin toimiessasi vain osoita, että opetus todella tavoitti sydämesi ja nyt haluat toimia omantuntosi mukaan rehellisesti! Kuten Vartiotorni kirjoittaa, tämä paljastaa, mitä todella pidät tärkeänä. Pidätkö asemaasi Jehovan todistaja -ystäviesi keskuudessa tärkeänä. Vai pidätkö vielä tärkeämpänä sitä, että 'vaellat totuudessa' - aidossa totuudessa. Tai ainakin sovussa rehellisen omantuntosi kanssa, sillä väitteeseen aidon totuuden ymmärtämisestä tulee aina suhtautua varauksellisesti.
Jos päätät vetäytyä sivuun pohtimaan ja vahvistamaan ymmärrystäsi, millaista suhtautumista tällöin voit odottaa vanhemmiltasi ja myös ystäviltäsi? Sitäkö, että he hylkäävät sinut - niin että he eivät halua enää olla kanssasi missään tekemisissä. Näin on ikävä kyllä käynyt monien tuollaisen ratkaisun tehneille. Mutta jos ystäväsi ovat aitoja ystäviäsi ja jos vanhempasi aidosti rakastavat sinua, he eivät toimi siten. Kuten Erikin tapauksesta voidaan huomata, hänen vanhempansa eivät suinkaan hylänneet häntä, vaan pyrkivät auttamaan häntä - auttamaan häntä hänen ongelmassaan - opetusten ja sydämen vaikuttimien ymmärtämisessä. Koska he toimivat siten, totesi Erik vanhemmistaan: "Vanhempani ovat suurenmoisia. He eivät koskaan lakanneet rakastamasta minua."
Ovatko sinun vanhempasi Erikin vanhempien kaltaisia? Jos ovat, suo se heille vielä mahdollisuuden saada sinut vakuuttumaan Jehovan todistajien "totuudesta". Mutta jos he hylkäävät sinut, eivätkä suostu keskustelemaan avoimesti niistä asioista, jotka ovat sinulle merkittäviä, menettävät he ehkä lopullisesti mahdollisuutensa saada sinut palaamaan aktiiviseksi Jehovan todistajaksi.
Miksi kuitenkin niin monet vanhemmat hylkäävät lapsensa, ja mahdollisuutensa auttaa heitä? Vaikka heidän lapsensa käyttäisivät oikeuttaan valita oma henkilökohtainen ratkaisu uskonnollisessa vakaumuksessaan, ei ole mitään perusteita hylätä heitä. Jos he eivät omaksu vanhempiensa "totuutta", koska he eivät voi ymmärtää sitä Jumalan ohjaamaksi totuudeksi, ei ole mitään perusteita syyttää heitä siitä. Päinvastoin heille tulisi antaa tunnustusta siitä, että he haluavat toimia oman ymmärryksensä mukaan oikein ja rehellisesti.
Jehovan todistajat syyttävät monissa kertomissaan tapauksissa niitä vanhempia jotka ovat hylänneet lapsensa, kun heistä on tullut Jehovan todistajia. Aivan sama syytös pitää voida kohdistaa niihin Jehovan todistaja -vanhempiin, jotka hylkäävät lapsensa, kun he haluavat toimia omantuntonsa ja ymmärryksensä mukaan, eivätkä siksi halua olla enää aktiivisia Jehovan todistajia.
Vartiotorni 1.2.2005 s.28,31
Kun nuori Erik ilmoitti, ettei hän haluaisi enää olla Jehovan todistaja, hänen vanhempansa olivat murtuneita. He eivät olleet osanneet aavistaakaan mitään sellaista. Erik oli ollut lapsena mukana perheen raamatuntutkistelussa, käynyt kristillisissä kokouksissa ja osallistunut saarnaamistyöhön seurakunnan kanssa. Hän oli näyttänyt niin sanotusti olevan totuudessa. Mutta nyt kun hän oli lähtenyt kotoa, vanhemmat tajusivat, ettei Raamatun totuus ollut tavoittanut hänen sydäntään. ...
Pelkästään palvelukseen liittyvien rutiinien noudattaminen ei aina paljasta, mitä ihmisen sydämessä todellisuudessa on (Jeremia 17:9,10; Matteus 15:7-9). On katsottava syvemmälle. Ihmisen haluissa ja vaikuttimissa sekä siinä, mitä asioita hän pitää tärkeinä, tulee olla nähtävissä selviä muutoksia. Hänen tulee kehittää uutta persoonallisuutta, joka mukautuu Jumalan tahtoon (Efesolaisille 4:20-24). ...
… nuori Erik tuli lopulta järkiinsä ja alkoi jälleen 'vaeltaa totuudessa' (2.Johanneksen kirje 4). "Vasta sitten kun tajusin, mitä olin menettänyt, käännyin takaisin Jehovan puoleen", hän kertoo. Vanhempiensa avun ansiosta Eric palvelee nykyään uskollisesti Jumalaa. Vaikka hän aikaisemmin torjuikin vanhempiensa toistuvat yritykset saada hänen tutkimaan sydäntään, nyt hän arvostaa suuresti sitä, he tekivät. "Vanhempani ovat suurenmoisia", hän sanoo. "He eivät koskaan lakanneet rakastamasta minua."
Mahdollisesti ko. Erikin tilanne kuvaa sinunkin tilannettasi. Olet mahdollisesti myös kasvanut Jehovan todistaja -perheessä, ja sinutkin on kasvatettu Jehovan todistajaksi. Olet omaksunut saamasi opetuksen itsestään selvyytenä, kyseenalaistamatta sitä koskaan. Mutta oletko koskaan todella ymmärtänyt sitä mitä sinulle totuutena on opetettu? Onko tämä totuus tavoittanut sydämesi? Mistä tiedät sen?
Tiedät sen mahdollisesti siitä, miten olet suhtautunut siihen, kun sinulle opetettu Jumalan hengen ohjaama "totuus" onkin muutettu. "Totuus" ei ollutkaan totuutta, eikä se ollutkaan lähtöisin Jumalalta, vaan se olikin vain epätäydellisten ihmisten väärää opetusta. Jos opetus ei ollut tavoittanut sydäntäsi, tällaisella muutoksella ei todennäköisesti ollut sinulle mitään merkitystä. Mutta jos opetus oli todella tavoittanut sydämesi, et voinut sivuuttaa tätä muutosta vain olan kohautuksella. Sillä sinuahan oli petetty - petetty hyvin vakavasti. Jumalan hengen avulla ymmärretty totuus, jota mikään muu uskontokunta ei ymmärrä, koska he eivät saa Jumalan hengen ohjausta, ei ollutkaan tällaista ainutlaatuista totuutta. "Totuus" olikin väärää - valheellista opetusta. Jos sinä tämän vuoksi et voi enää julistaa tällaisia muuttuvia "totuuksia" muille ihmisille, jopa velvoittamalla heitä henkensä uhalla uskomaan se, syyllistytkö tällöin vakavaan syntiin? Etkö näin toimiessasi vain osoita, että opetus todella tavoitti sydämesi ja nyt haluat toimia omantuntosi mukaan rehellisesti! Kuten Vartiotorni kirjoittaa, tämä paljastaa, mitä todella pidät tärkeänä. Pidätkö asemaasi Jehovan todistaja -ystäviesi keskuudessa tärkeänä. Vai pidätkö vielä tärkeämpänä sitä, että 'vaellat totuudessa' - aidossa totuudessa. Tai ainakin sovussa rehellisen omantuntosi kanssa, sillä väitteeseen aidon totuuden ymmärtämisestä tulee aina suhtautua varauksellisesti.
Jos päätät vetäytyä sivuun pohtimaan ja vahvistamaan ymmärrystäsi, millaista suhtautumista tällöin voit odottaa vanhemmiltasi ja myös ystäviltäsi? Sitäkö, että he hylkäävät sinut - niin että he eivät halua enää olla kanssasi missään tekemisissä. Näin on ikävä kyllä käynyt monien tuollaisen ratkaisun tehneille. Mutta jos ystäväsi ovat aitoja ystäviäsi ja jos vanhempasi aidosti rakastavat sinua, he eivät toimi siten. Kuten Erikin tapauksesta voidaan huomata, hänen vanhempansa eivät suinkaan hylänneet häntä, vaan pyrkivät auttamaan häntä - auttamaan häntä hänen ongelmassaan - opetusten ja sydämen vaikuttimien ymmärtämisessä. Koska he toimivat siten, totesi Erik vanhemmistaan: "Vanhempani ovat suurenmoisia. He eivät koskaan lakanneet rakastamasta minua."
Ovatko sinun vanhempasi Erikin vanhempien kaltaisia? Jos ovat, suo se heille vielä mahdollisuuden saada sinut vakuuttumaan Jehovan todistajien "totuudesta". Mutta jos he hylkäävät sinut, eivätkä suostu keskustelemaan avoimesti niistä asioista, jotka ovat sinulle merkittäviä, menettävät he ehkä lopullisesti mahdollisuutensa saada sinut palaamaan aktiiviseksi Jehovan todistajaksi.
Miksi kuitenkin niin monet vanhemmat hylkäävät lapsensa, ja mahdollisuutensa auttaa heitä? Vaikka heidän lapsensa käyttäisivät oikeuttaan valita oma henkilökohtainen ratkaisu uskonnollisessa vakaumuksessaan, ei ole mitään perusteita hylätä heitä. Jos he eivät omaksu vanhempiensa "totuutta", koska he eivät voi ymmärtää sitä Jumalan ohjaamaksi totuudeksi, ei ole mitään perusteita syyttää heitä siitä. Päinvastoin heille tulisi antaa tunnustusta siitä, että he haluavat toimia oman ymmärryksensä mukaan oikein ja rehellisesti.
Jehovan todistajat syyttävät monissa kertomissaan tapauksissa niitä vanhempia jotka ovat hylänneet lapsensa, kun heistä on tullut Jehovan todistajia. Aivan sama syytös pitää voida kohdistaa niihin Jehovan todistaja -vanhempiin, jotka hylkäävät lapsensa, kun he haluavat toimia omantuntonsa ja ymmärryksensä mukaan, eivätkä siksi halua olla enää aktiivisia Jehovan todistajia.