Veljesseura.org

Heissan!

Yksi asia, joka minua häiritsee erityisesti JT perheessä lasten kasvatuksessa, on lasten peloitteleminen uskoon. Kaikkialla vaanii paha ja kaikki mitä teet perheen/uskonyhteisön ulkopuolella on syntiä ja pahaa.

Seksuaalisuuden kehittyessä, masturbaatio ja seksuaaliset ajatukset ovat pahasta ja syntiä! Lapsen normaalissa kehityksessä sekä nuoruuden kriiseissä on normaalia tutustua omaan persoonaan ja seksuaalisuuteensa. Se on nuoruusiän kehitystehtävä!

Ei ole ihme, että toipuminen pois näistä "lapsuuden traumoista" vie aikaa, peräti koko eliniän ajan. Lapsi traumatisoidaan aivan alusta asti pelkäämään maailmaa ja muita ihmisiä. Häneen kylvetään epävarmuuden ajatuksia, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita. "Et ole riittävän hyvä ellet tee sitä tätä tai tota, tai jos teet toisin olet paha".

Mielenkiintoista olisi tutkia JT:den ja luopioiden itsetunnon kehittymistä ja kypsymistä. Miten he itse näkevät itsensä? Kuinka pitkään lapsena annetut opit, ennakkoluulot ja asenteet pysyvät esim. alitajuntaisesti!

Näillä sekavilla ajatuksilla varustettuna,
aurinkoista kevättä toivotellen,
Luopion toveri

Ehdottomasti on ollut negatiivinen vaikutus.


Saatan täydentää tätä vastausta jossain vaiheessa.

Itsetunto täysin kieroon kasvanut. Paljon on työtä tehty/tehtävänä vielä sen korjaamiseksi.

Lastensuojelusta pientä infoa:

Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta asetetaan kasvatukselle seuraava tavoite: "Lasta tulee kasvattaa siten, että
lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti."

Kaltoinkohtelun muodot (lainattu Wikipediasta, muokattu. Löytyy myös kirjasta lapset, perhe ja väkivaltatyö. WSOY)

Lapsen hoidon ja hyvinvoinnin laiminlyöntiä, poissaolevaa vanhemmuutta.

Lapseen kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa

Lapsen kemiallista pahoinpitelyä, lääkeiden liiallinen antaminen, antamatta jättäminen, ruokavalioiden noudattamattomuus

Lapsen emotionaalista kaltoinkohtelua, haukkumista, mitätöintiä, uhkailua, liiallista vahtaamista.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, altistaminen sellaiselle seksuaaliselle materiaalille/ärsykkeille joka ei kohtaa lapsen seksuaalisen kehityksen tasoa. Passiivisena lapsen seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden laiminlyöntiä/kieltämistä

Lapselle sepitetään tai aiheutetaan sairauksia, lasta käytetään näin huomionhakemisen välineenä. Tässä mukana usein kemiallinen pahoinpitely, liialliset lääkkeet.

Lapsen sosiaalista pahoinpitelyä, rakenteellista pahoinpitelyä. Lapsen omaisuutta tuhotaan, lapselta kielletään omistaminen, lapsen sosiaalisten suhteiden mitätöintiä, yhteiskunnan lainsäädännöstä johtuvaa problematiikkaa (Suomenmaalla yhteiskunnallisesti vähäisempää)

Väkivalta voi olla aktiivista tai passiivista. (esim. emotionaalisella taasolla aktiivisena jatkuva lapsen toimien, tunteiden ja olemisen vahtiminen sekä määräily, passiivisena lapsen emotionaalisten tarpeiden huomiotta jättäminen.)

Olen vakaasti sitä mieltä, että JT lasten psykososiaalinen kehitys on kyllä vaarassa. Lapsen kehitystehtävät eivät välttämättä pääse toteutumaan tai ne toteutuvat pakotettuina tai tukahdutettuina. Pelko on tunne, joka ei missään vaiheessa saisi olla jatkuvasti läsnä.

Aiheesta lisää myöhemmin paremman selityskyvyn/tekstinhallinan aikana.
(toivottavasti joku edes sai kiinni ajatuksentyngästä?)
T: asiasta kylläkin, mutta
nyt sekavaa höpisevä
Luopion Toveri.

Paljon ollut haittaa. Itsetunnon kehitys tuli vasta oikeastaan eroamisen aikoihin. Samaten varmasti koko kouluajan jatkunut koulukiusaaminen Jehovan todistajuuden takia on hankaloittanut. Plus tietysti nyt hankaloittaa se, että käytännössä koko suku ja kaveripiiri karttaa.

Paljon negatiivista vaikutusta, mutta on sentään jotain positiivistakin: Nimittäin olen oppinut olemaan erilainen. Ei tarvitse kulkea "massasieluna" vaan voi olla oma itsensä, varsinkin lahkosta eroamisen jälkeen tämä itsenäisyys on tullut tärkeäksi piirteeksi.

Tulipas taas mainittua yksi positiivinen seikka, vaikka JT:t väittävät ettei luopiot koskaan kerro mitään positiivista...

84 % [ 11 ]
7 % [ 1 ]
7 % [ 1 ]

Teknillisenä saivartelijana huomasin numeroissa jotain outoa. Ilmeisesti laskentarutiini pudottaa kylmästi desimaalit pois, koska 11 kipalesta on n. 84,62 ja 1 kipales on n. 7,69 prossaa. Toisaalta jos käyttää pyöristyssääntöä ja yhden prosenttiyksikön tarkkuutta, niin menee yhden yli, nyt jää kaksi vajaaksi.

Vastasin, että JT-ajat eivät ole vaikuttaneet itsetuntoni kehitykseen. Perustelen sen sillä, että itsetuntoni oli kehittynyt riittävän hyväksi ennen kuin hairahduin Valtakunnansalille.

Jehovan todistajanakin enimmäkseen olin pystyssä päin, vaikka jonkin verran "uuden persoonallisuuden rakentaminen" pyrki tuhoamaan ja turruttamaan minua.

Koska pohjimmiltani olin kuitenkin terve itsetunnoltani ja psyykeeltäni, onnistui Jehovan todistajista lähteminen (ts. ymmärsin lähteä pois ennen kuin täysin tuhoudun). Ei se lähteminen ollut toki helppoa, vaan meni vuosia palautua tuolta Valtakunnansalikeikalta.

Kannatan termiä "toipuva jehovantodistaja", sillä entiselle jehovantodistajalle käy niin kuin tupakoinnin lopettaneelle: aistit palaa pikku hiljaa turtuneisuuden tilasta. Tämä vertaus pätee erityisesti vain meihin käännynnäisiin, sillä ennen jehovantodistajuutta meillä oli jo jotain mistä voi sitten palautua. Syntymä-jt:llä näin ei välttämättä ole.

Itse lapsesta asti mukana olleena en ole täysin samaa mieltä astrologin kanssa. Antamasi kuvaus sopii juuri niille, jotka ovat kääntyneet JT:ksi ja joilla on kokemusta muustakin elämästä.

Niille, joilla ei ole muuta elämää koskaan ollutkaan, lähteminen on kovempi paikka ja lahko on ehtinyt vaikuttaa enemmän. Psyykkeen kehityksestä itsetuntoon ja niin edelleen.

Lehtiveli kirjoitti:Niille, joilla ei ole muuta elämää koskaan ollutkaan, lähteminen on kovempi paikka ja lahko on ehtinyt vaikuttaa enemmän. Psyykkeen kehityksestä itsetuntoon ja niin edelleen.

Tämä on totta. Kun ei ole koskaan ollut mitään muuta kuin jehovantodistajuus, on melkoinen savotta saada asiat ja maailmankuva jokseenkin järkevään muotoon. Tosin tuo maailmankuvan rakentaminen alkaa monesti jo järjestön sisällä ollessa, mutta ainahan se jotenkin 'räjähtää käsiin' kun sitten päättää jättää lahkon.

Jehovantodistajuudesta toipuminen on kovin yksilöllistä ja monista muistakin asioista riippuvainen. Itselleni tämä toipuminen ei ole teettänyt mitään kriisejä, mutta ei tätäkään silti kenellekään toivoisi. Sitä jää pakostakin surkuttelemaan lahkossa olevien ihmisten kovin vääristynyttä maailmankuvaa. Harvapa sitä ajatuksena kannattaisikaan; antaa amerikkalaisen uususkonnon hallita koko elämäänsä, vaan niin jehovantodistajuus toimii. Siihen kun ymppää vielä karttamissäännön ja veriopin mielettömyyden, niin ei se kovin kaunista ole.

Tein päättötyön perheväkivallasta ja suurempana nousi esiin tuo henkinen perheväkivalta.

Se jos mikä jättää arvet joiden paranteluun menee loppu elämä. Sairasta, ei voi muuta sanoa.

Astrologi kirjoitti:Kannatan termiä "toipuva jehovantodistaja"

Juuri sen takia tämä palsta on olemassa.
Toiselta nimeltään tämä voisi olla
AEJT = Anonyymit Entiset Jehovan Todistajat tai
AJTT = Anonyymit Jehovan Todistajuudesta Toipuvat

Erosin 7 vuotta sitten ja silti jotkut asiat vieläkin tuntuvat pahalta. Eroamiseni aikoihin menin ihan sekaisin ja ystävyyssuhteiden luominen oli todella vaikeaa. Kaikki kaveruussuhteeni kun menivät eron myötä.

Vasta 2004 tutustuin muihin entisiin todistajiin ja aloin "parantua". Siihen asti tunsin kaikesta huonoa omaatuntoa ja mietin todistajiin palaamista. Muistan kuinka äitimme kanssa puhuimme kaikistä asioista mitkä todistajissa aiheuttivat ihmetystä ja mielipahaa.. Kuinka omatunto nuistakin keskusteluista soimasi.

Olen nyt kiitollinen kaikesta mitä olen saanut eroamiseni jälkeen kokea. Kaikki paha tuntui loppuvan siihen.

Joten kyllä todistajuudella oli pitkä ja huono vaikutus itsetuntooni.

Lehtiveli kirjoitti:Itse lapsesta asti mukana olleena en ole täysin samaa mieltä astrologin kanssa. Antamasi kuvaus sopii juuri niille, jotka ovat kääntyneet JT:ksi ja joilla on kokemusta muustakin elämästä.

Niille, joilla ei ole muuta elämää koskaan ollutkaan, lähteminen on kovempi paikka ja lahko on ehtinyt vaikuttaa enemmän. Psyykkeen kehityksestä itsetuntoon ja niin edelleen.

Niin juuri kirjotinkin viestissäni, jos tarkoitat tuota tupakkavertausta. Että jos on ollut "aisteja" ennen jt-aikoja, ne voidaan palauttaa ja jt-lahkosta voi toipua, vaikkakin sekin voi kestää pitkään. Syntymä-jt:n tilanne ei ole niin yksinkertainen, koska hänellä ei välttämättä ole mitä palauttaa/mistä palautua. Syntymä-jt joutuu siis rakentamaan kaiken alusta.

Astrologi kirjoitti:Syntymä-jt:n tilanne ei ole niin yksinkertainen, koska hänellä ei välttämättä ole mitä palauttaa/mistä palautua. Syntymä-jt joutuu siis rakentamaan kaiken alusta.

Valitettavasti täysin totta.

Marilyn kirjoitti:

Astrologi kirjoitti:Kannatan termiä "toipuva jehovantodistaja"

Juuri sen takia tämä palsta on olemassa.
Toiselta nimeltään tämä voisi olla
AEJT = Anonyymit Entiset Jehovan Todistajat tai
AJTT = Anonyymit Jehovan Todistajuudesta Toipuvat

Jehovan toipujat?