Veljesseura.org

Veri, miten suhtaudut (sairaanhoito&ravinto) ?

Olit sitten Jehovan Todistaja, kiinnostunut, erotettu, eronnut, jt:n lähipiirissä oleva, "maailmallinen" tai kuka tahansa ja minkä katsomuksen omaava tahansa.

Miten suhtaudut vereen äänestyksessä mainittujen asioiden osalta ?

Otatko sairaanhoidollisissa asioissa verta vastaan tai nautitko verta ravintona...

(lista ei ole täydellinen mutta ehkä näillä voi mennä eteenpäin )

Minulle kelpaa ruokana sekä lääketieteellisessä hoidossa kaikkine komponenttineen.

Bergerac kirjoitti:Veri, miten suhtaudut (sairaanhoito&ravinto) ?

Otatko sairaanhoidollisissa asioissa verta vastaan tai nautitko verta ravintona...

(lista ei ole täydellinen mutta ehkä näillä voi mennä eteenpäin :oops: )

Tuo veri sairaanhoidossa ei ole tullut käytännössä vastaan, mutta jos tulisi en kokisi siinä eroa muuhun lääketieteelliseen hoitoon.

Veriruokia syön silloin tällöin. Joskus ostan verilettuja tai veripitoista ryynimakkaraa, mutta Tapolan mustamakkara se vasta hyvää onkin. Oli muuten hyvä vitsi, kun söimme kesällä 2006 mustaamakkaraa näkyvästi Tampereen konventin edustan mielenosoituksessa.

Sairaanhoidossa ok mutta en syö, ajatuskin ällöttää

Samoin ällöttää tuo ajatus veren mussuttamisesta minuakin. Tosin enää en kysele jossain kioskeilla, että onko hotdogin väliin tulevassa makkarassa jotain veren tiettyjä osasia.

Verta ottaisin sairaalassa, jos se olisi hengissäpysymiseni kannalta välttämätöntä. Kuten joku viisaasti on sanonutkin, on ristiriitaista kunnioittaa elämän symbolia enemmän kuin elämää itseään.

Sairaanhoidossa otan jos tarvitsen, mutta en syö.

Kävin itse asiassa alkukesästä luovuttamassa verta!

Liekö jäänyt joku ohjelma aivopesurista päälle, kun jotenkin etoo ajatus syödä vaikkapa verilettuja tai jotakin vastaavaa. Mitään stressiä en asiasta ota, vaikkapa verinen puoliraaka pihvi menee ihan kivuttomasti. Verensiirron otan vastaan ilman muuta jos tulee ajankohtaiseksi, toivottavasti ei tarvitse kumminkaan.

Veriletut ym varsinaiset "veriruoat" jätän kyllä väliin. Jotenkin se ajatus vaan ällöttää. Lieneekö sitten JT-aikojen peruja vai mitä. Ei vaan ole verenhimo iskeny vielä.

Mutta sama linja kuin parilla aiemmallakin kirjoittajalla, eli tuoteselosteita en kyllä enää "sillä silmällä" lueskele. Pihvi on toki parhaimmillaan verensekaisia lihasnesteitä pursuavana mediumina. (niin se kyllä oli jo jt-aikana!)

Sairaudenhoidossa luotan kyllä asiantuntijoiden tietävän mikä on paras hoitokeino, eli pumpatkoon vaan suonet täyteen mitä tahansa.

edit: typoja ja tarkennuksia

Asia ei ole onneksi vielä tullut vastaan sairaanhoidossa, mutta onhan oma kanta toki muodostettu: ottaisin verta tai komponentteja mikäli niitä tarvittaisiin hengen pitimiksi. Edit: en koskaan pitänyt verikorttia mukanani ja parina viimeisenä vuotena revin sen heti samana iltana kun kortti oli allekirjoitettu.

Vielä en ole edes kokeillut veriruokien syömistä, vaikka välillä sitä tulee mietittyä. Kaipa se on Vartiotorniseuran asettama inho/kammo sen suhteen vielä niin syvällä. No, joskus on tullut melkoisen raakaa pihviä tullut syötyä kun käsitykseni mediumista on ollut erilainen kuin kokilla. Mutta sellaista tuskin lasketaan veriruoaksi.

Viljo kirjoitti:Kaipa se on Vartiotorniseuran asettama inho/kammo sen suhteen vielä niin syvällä.

Olen törmännyt veriruokia inhoaviin ihmisiin muuallakin kuin JT-taustaisissa porukoissa. Joitakin veri vaan inhottaa muutenkin, ei siinä sen kummempaa.

Itseäni inhottaa myös mm. hernekeitto niin paljon, että kieltäydyn sitä syömästä, eikä siihenkään mitään varsinaista vakaumusta liity

Jakke kirjoitti: Itseäni inhottaa myös mm. hernekeitto niin paljon, että kieltäydyn sitä syömästä, eikä siihenkään mitään varsinaista vakaumusta liity

Seuraava mahdollinen äänestyksen paikka voisikin sitten olla:

Oletko ikinä maistanut (jotakin)... ja jos et ole niin miksi et ? Ja jos olet niin mikä oli niin vastenmielistä ja miksi ?



Ja vähän kommenttia yleisesti: Esim. Musta makkara on helvetin hyvää, etenkin tuoreena tehtaan myymälässä nautittuna. Ja muutenkin ok.

Muuten, mustanmakkaran kanssa sinappikin , etenkin makea&väkevä, on erittäin hyvää. Mielestäni.

Lääkäreihin luotan veriasiassa, tuota horjumatonta uskonnollista vakaumusta kun ei löydy... Erottuani Todistajista välttelin pitkään veriruokia ihan vanhasta muistista edes tajuamatta asiaa itse sen kummemmin. Kyllä meinasi eräänä kauniina päivänä muuan ruokalassa mennä mustat makkarat väärään kurkkuun, kun tajusin että jukolauta! Tässä sitä vaan vedellään verta kitusiin eikä tunnu missään.

Aamu kirjoitti:Kyllä meinasi eräänä kauniina päivänä muuan ruokalassa mennä mustat makkarat väärään kurkkuun, kun tajusin että jukolauta! Tässä sitä vaan vedellään verta kitusiin eikä tunnu missään.

Mustamakkaran maku muuttui vastaanotettavaksi mun suussa samoihin aikoihin kun tasasin tilit Vt-seuran kanssa. Korvienvälikysymys tuo tuntuu olevan.

Toisaalta tiedän kyllä monia ei-JT:itä, joita veriruuat etovat siinä määrin etteivät he pistele niitä poskeensa. Ei se välttämättä ole aivopultti, joka rössypottujen näkyessä vatsaa kiristää.

Niin kauan kuin muistan niin kaiki veriletuista mustaan makkaraan on inhottanut (jo ala-asteella ollessa) ilman sen suurempia uskonnollis sävytteisyyksiä joskin olin vaan hyvilläni silloin sitten kun tuli 'virallinen' lupa ottaa vaihtoehtoisesti jotain muuta ilman että tarvi pyöritellä pöperöä lautasella epämääränen aika ja yrittää vaivihkaa livauttaa se sinnä jämäastiaan. Jossain vaiheessa luokalla oli tosin toinenkin sitten joka ei noita veri-ruokia syönyt eli ei herättänyt pahemmin ihmetystä sitten haettiin vaan keittiöltä omat lautaset. Sitä en tosin muista, että mikä tuon toisen oppilaan syy oli..ei ollut todistaja kuitenkaan. Nykyään passaan nuo veriruuat, mutten en sentään ala suurennuslasilla tiiraamaan, et mitä noissa makkaroiden ja vastaavien tuoteselosteissa lukee..

Toistaiseksi ne harvat kerrat kun on joutunut johonkin operaatioon ovat menneet sitä hoitotahto-korttia esittäen lähinnä kai siksi, ettei jaksa kuunnella joidenkin tahojen nipotusta (kertaakaan ei ole tullut ajankohtaiseksi että pitäiskö ottaa vai ei).Luultavasti nykyään kai kallistuisin osasiin tjsp..vaikea sanoa toisaalta, kun ei ole pahemmin jaksanut miettiä aikoihin. Kauhulla tosin muistelen joitakin automatkoja, kun rakastettava vanhempi keksi alkaa tenttaamaan niitä perusteluja kieltäytymiselle ja sitten tökki selostaen samalla 'et taas tuli lääkäriltä verensiirtopiikkiä, mikä nyt kestää siinä perustelemisessa' jne. Itsellä oli ikää jotain kymmenen jommin kummin puolin.. arvatkaa vaan oliko melkein tippa silmässä tms aina välillä ja melkein paniikki päällä vaikka olikin 'kuvitteellinen' tilanne..