Veljesseura.org

Kummastelitteko te lapsena Jehovan voimakasta intoa tappaa ihmisiä?

Minä ainakin pohdin, etten ymmärrä mitään oikeutta Jehovan aikomaan massamurhaan syyttömiä ihmisiä. Ajattelin usein kiinalaisia, vanhimmiston veljiltä asiaa tiedustellessani he vastasivat kyynisesti, että itsehän he ovat esivaltansa valinneet. Tuo selitys ei mennyt minulta jakoon kun kuvittelin itseni ikäsiä kiinalaisia lapsia, jotka Jehova armotta tappaa, kun niiden vanhemmat olivat tehneet virheellisiä poliittisa valintoja.

Verensiirto-opin yhteydessä vertasin Jehovaa Molokkiin, niin lähelltä piti, ettei tullut äidiltä heti pataan.

lavanpalvelija kirjoitti:Kummastelitteko te lapsena Jehovan voimakasta intoa tappaa ihmisiä?

En. En ollut lapsena vielä kuullut mitään Jehovasta. Minut kasvatettiin luterilaiseksi, ja näin ollen virallinen jumalani oli silloin kolminaisuus, josta rippikoulun pappi piirsi symbolin. Liitutaululla oli iso tasasivuinen kolmio, minkä sisällä oli silmä.

Kun aikuisena liityin Jehovan todistajiin, en älynnyt suuren intoni vuoksi heti kummastella verenhimoisia tappajaisia. Nyt vanhempana olen kyllä alkanut miettiä tuota(kin) asiaa uudemman kerran.

Näyttää siltä, että ns. "vanhan testamentin" jumalakuva poikkeaa melkoisesti "uuden testamentin" jumalakuvasta. Ainakin, kun Raamattua lukee tällainen epäpätevä ilman teologista tai muuta vastaavaa koulutusta oleva ihminen. En suoraan sanoen ymmärrä sitä, miksi Rakkauden Jumala teurastaisi täysin viattomia ihmisiä. Niinpä tämän logiikan mukaan tilanne ehkä johtuukin Raamatun Jumalan salaperäisyydestä. Me pienet ihmiset emme ymmärrä hänen ajatuksen juoksuaan riittävästi. Tai sitten emme tunne sitä vanhaa kulttuuria, missä nämä julmuudet tapahtuivat.

Minulle Jumala näyttäytyy nykyisin armollisena. Niniven tapauksen mukaan Jumala ei välttämättä tapa kaikkia "vääräuskoisia" ja viattomia ihmisiä. Joonan harmiksi Jumala säästi Niniven jumalattomat ja raakalaismaiset ihmiset, vaikka näistä ei tullut Jehovan palvojia.

Niin tai näin, uskon oikeudenmukaiseen, armolliseen ja rakkaudelliseen Jumalaan. Raamatun tulkinnassa ja soveltamisessa meillä ihmisillä on vielä paaaaaaaljon opittavaa. Itse ainakin tunnen itseni täysin avuttomaksi Raamatun edessä. En ymmärrä sitä riittävästi. En tunne sitä riittävästi. En tiedä tulenko koskaan tuntemaankaan. Mutta elämäni on Jumalan kädessä. Hän tietää meidän ihmisten olevan mitättömiä, kuin tomua. Ei elämän edellytys ole selvitä mistään Taivas-aiheisesta tietokilpailusta tai suorituskeskeisestä elämästä. Ikuinen elämä on lahja. Jos sen saa, niin hyvä. Jos ei saa, niin eipä sitä kuolleena tiedä menettäneensä.

Ei, eipä tullut kummasteltua. Vanhempani eivät olleen erityisemmin uskonnollisia. Oli pikemminkin niin, että sodan jälkeen puhuttiin siitä, miten paljon ihmiset teurastivat toisiaan. Tämän koin julmaksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Tosin mummoni oli hyvin uskovainen ihminen ja pelotteli minua aivan pienenä sillä, että Jumala heittää päähäni kuuman kiven, ellen ole kiltti.

Kaiketi syynsä oli silläkin, että lut. seurakunnan tilaisuuksissa painotettiin enemmän Uutta testamenttiä Vanhan jäädessä taka-alalle. Myöhemmin sitten pohdin sitä, miten paljon pahaa Jumalan nimissa ja muka oikeuttamana ihmiset toisilleen tekivät.

Minusta tuntui hienolta, että Jahwetti armollisesti teurastaa pahat. Hävittää heidät pois. Pidin kuitenkin kauhistuttavana ja järjettömänä kristinuskon kolmipää-Herran vimmaa kiduttaa ihmisiä. Muutaman vuoden sinänsä hyvänkin elämän loppuna saattaisi olla ikuinen kidutus ja grillaus loputtomissa karmaisevissa tuskissa, kun ihminen palaa. Tuohon rinnastettuna en osannut ajatella lainkaan massamurhaamisen syvempää merkitystä tuolloin, vaan pidin sitä armollisena tapana. Kuin kärsivä sairas ihminen saisi viimein vapautuksen kivuistaan saadessaan kuolla.

Kaikki on siis suhteellista. Vasta kun raamatun jumalan laajamittainen julmuus, epäreiluus ja sairaaloisuus paljastui minulle, niin tajusin tuon massamurhaamisenkin vääryyden.

Minua vaivasi lapsena lähinnä eläinuhrit. Olin hyvin eläinrakas (olen toki vieläkin), enkä voinut hyväksyä tuollaista järjetöntä tappamista. Se tuntui pahalta, enkä käsitä, millainen jumala haluaisi itselleen uhrattavan viattomia eläimiä tai sen puoleen ihmisiäkään.

Minun lapsuudessani ilmestyi kirja "Kirjani raamatun kertomuksista". Sen ansiosta tuli kyllä tämä tappamisvimma tutuksi. Melkein joka tarinassa joku kuoli. Ihmettelin sitä kyllä, mutta mitäs me maan matoset Jehovan tekemisiä ollaan tuomitsemaan?

rippeli kirjoitti:Ihmettelin sitä kyllä, mutta mitäs me maan matoset Jehovan tekemisiä ollaan tuomitsemaan?

Mut oli kokouksissa ja kotona kasvatettu niin ääliöksi, että en osannut tuota ihmetellä, minusta se oli Jehovan oikeus. Onneksi kyseinen lähde on fiktio-osastolta.

Markku Meilo kirjoitti:Mut oli kokouksissa ja kotona kasvatettu niin ääliöksi, että en osannut tuota ihmetellä

Tuossa se meidän kaikkien suurin ongelma onkin. Lahko kasvatuttaa lapsensa ääliöiksi ja siitä omin avuin ylös rämpiminen on usein hiton hankalaa. Ainakin omalla kohdalla se oli, kun piti vastoin mielenhallinnan raiskaamaa omaa luontoaan ryhtyä etsimään 'totuudesta' vikoja. Sitten kun niitä alkoi löytymään, niin kaikki eteni onneksi kasvavalla vauhdilla. Aivotoiminta elpyi ja alati lisääntyvä tietoisuus elämästä, luonnosta sekä ympäröivästä maailmasta sai tiedonjanolle siivet selkään. Ääliömäisyys vähenee kun henkisellä sonnalla täytetyn pääkopan deletoi ja aloittaa tarkastettujen tiedostojen uudelleen lataamisen.

Markku Meilo kirjoitti:

rippeli kirjoitti:Ihmettelin sitä kyllä, mutta mitäs me maan matoset Jehovan tekemisiä ollaan tuomitsemaan?

Mut oli kokouksissa ja kotona kasvatettu niin ääliöksi, että en osannut tuota ihmetellä, minusta se oli Jehovan oikeus. Onneksi kyseinen lähde on fiktio-osastolta.

No eipä se pieni ihmettely johtanut minkäänlaisiin muutoksiin elämässä- Kunhan ihmettelin miten esimerkiksi vedenpaisumus oli aikamoista teurastusta. Kuva kirjassa oli aika puhutteleva.

lavanpalvelija kirjoitti:Kummastelitteko te lapsena Jehovan voimakasta intoa tappaa ihmisiä?

En. Tappaminenhan on hyvin normalisoitua, kun sen toimittavat armeijat. Aivan erityisestihän suomalaiset aseet ovat aina oikeassa, joten opin nuorena, että tappaminen oli ilman muuta oikeutettua.

Nykyään taas ajattelen, että Jehova on joko paha itsessään tai harjoitusvastustaja. Tappamiset ja auringon ja kuun pysähtyminen ovat vieno tapa herätellä fiksumpi väki tähän tietoisuuteen.

rippeli kirjoitti:No eipä se pieni ihmettely johtanut minkäänlaisiin muutoksiin elämässä- Kunhan ihmettelin miten esimerkiksi vedenpaisumus oli aikamoista teurastusta. Kuva kirjassa oli aika puhutteleva.

Viluttaa kaikilla teeviivoilla, että vielä 25 vuotta monotuksen jälkeenkin ko. teurastus tuntui järkevältä ja ihmisrotu oli noin 6000-vuotias ja uskoin Vartiotorniseuran lupaaman paratiisiin todellisuuteen.

Ihmisillä on tappamis- ja murhaamisvietti.
Käynnissä olevat ja jo käydyt sodat kertovat siitä karua kieltään.
Ennemmin pannaan rahaa aseisiin kuin vanhusten hoitamiseen...
Sitä katsoessaan nuoret ahdistuvat ja tarttuvat hekin aseisiin...
ammuskeluhan on suosittu harrastus ja ajanviete...olympialajikin jopa!

Pikkulapsella voi olla leikkipyssy lelulaatikossaan jo ennenkuin oppii kävelemään..
Elokuvissakin "hyvikset" tappaa "pahikset" pois kuleksimasta ja häiriköimästä....

"Pam! Pam! Kuolit!!!"

" Ihmisillä on tappamis- ja murhaamisvietti. "

Ei niin voi sanoa.
Lapsuuden ympäristö on määräävä. Rakkaudessa on opittava sietämään turhautuminen ja saatava kokea rakkauden myönteisyys.
Viha ja väkivalta, kuten lahkon oppien puhuminen piiskaamisen kautta voi vääristää persoonallisuuden.
Jo koulusta kai on kaikilla kokemuksia kuinka yleensä lapsikin osaa ilmaista myötätuntoa yms, kun taas joku onneton hakee ilojaan pienempänsä kiusaamisesta.

Vieras kirjoitti:Ihmisillä on tappamis- ja murhaamisvietti.
Käynnissä olevat ja jo käydyt sodat kertovat siitä karua kieltään.
Ennemmin pannaan rahaa aseisiin kuin vanhusten hoitamiseen...
Sitä katsoessaan nuoret ahdistuvat ja tarttuvat hekin aseisiin...
ammuskeluhan on suosittu harrastus ja ajanviete...olympialajikin jopa!

Pikkulapsella voi olla leikkipyssy lelulaatikossaan jo ennenkuin oppii kävelemään..
Elokuvissakin "hyvikset" tappaa "pahikset" pois kuleksimasta ja häiriköimästä....

"Pam! Pam! Kuolit!!!"

Ei ole.
Ylivoimaisesti suurin syy toisten tappamiselle on läpi historian ollut jumalat ja uskonto. Se Ainoa Oikea Totuus. Poliittiset ja aineelliset hyödyt ovat viime vuosikymmeninä nousseet uskonnon rinnalle tappamiskiihkoa katsottaessa.

Vieras kirjoitti:Ihmisillä on tappamis- ja murhaamisvietti.

Aika piilossa täytyy olla tämä vietti, kun harva siihen koskaan törmää. Ainakaan kehittyneimmillä alueilla. Kehittymättömilläkään alueilla ei kyse ole ihmisen vietistä tappaa, vaan olosuhteista, joihin on syynä milloin mikäkin epäkohta. Joskus uskonto.

Jos taas raamattua lukee, niin tällainen vietti kyllä löytyy, mutta ei niinkään ihmiseltä, vaan tämän luojalta. Se taas tekee jotkut uskonnolliset ryhmät kehittelemään omat fantasiansa, ja jt:t ovat niinikään kunnostautuneet sellaisessa. He odottelevat pikaista maailmanloppua, jossa Jehova toteuttaa tappamis- ja murhaamisviettinsä lopettamalla melkein kaikki elossa olevat ihmiset. Se että konventtipuheen mukaan jehovantodistajien tulee tuntea tyydytystä ihmisten massamurhaamisesta, on oma mielenkiintoinen ja erittäin huolestuttava yksityiskohtansa tällaisten uskontojen massamurhafantasioissa.