Miten teen ratkaisuja Vartiotorni 15.4.2011
Lähetetty: 12.06.2011 14:12
Vartiotorni 15.4.2011
TEE RATKAISUJA JOTKA TUOTTAVAT KUNNIAA JUMALALLE s.13
Vartiotorni 15.4.2011 s.13
Teemme todennäköisesti päivittäin kymmeniä ratkaisuja. Monilla niistä on tulevaisuuden kannalta vain vähän merkitystä. Jotkin taas voivat vaikuttaa elämäämme huomattavasti. Ovatpa ratkaisumme suuria tai pieniä, haluamme niiden ennen kaikkea tuottavan kunniaa Jumalalle. (1.Kor.10:31.)
> Yksi elämäämme merkittävimmin vaikuttava ratkaisu on se, miten me suhtaudumme Jehovan todistajien kertomaan sanomaan. Useimmat ihmiset täällä Suomessa ovat keskustelleet heidän kanssaan, joko kotiovellaan, työpaikallaan, koulussa tai jossain muussa yhteydessä. Ensivaikutelma on useimmiten miellyttävä. He ovat hyvin käyttäytyviä, hyvin pukeutuneita, ja heidän esittämänsä kirjallisuus on korkealuokkaista. Myöskin heidän tapansa keskustella on johdonmukaista ja järkevän tuntuista. Sanomaa kuunteleva saattaa hyvin pian havaita oman tietämättömyytensä, vaikka onkin Jumalaan uskova rippikoulun käynyt kristitty. Ei siis ole lainkaan ihme, jos sanoman kuuntelijan mielenkiinto herää, varsinkin, jos hän on luonteeltaan aito ja rehellinen ihminen, joka haluaa toimia Jumalansa edessä oikein.
Vartiotorni 15.4.2011 s.13
Voidaksemme edistyä kristilliseen kypsyyteen meidän täytyy oppia erottamaan oikea väärästä ja sitten tehdä ratkaisuja, joista heijastuu oma vakaumuksemme, ei jonkun muun (Room.12:1,2; Hepr.5:14).
> Kun mielenkiinto Raamatun sanomaa kohtaan on näin herätetty, on ymmärrettävää, että kuulija haluaa saada lisää tietoa tästä kuulemastaan sanomasta. Niinpä aloitetaan järjestelmällinen Raamatun tutkiminen jonkin Jehovan todistajien julkaiseman oppaan avulla. Tutkistelun edetessä oppilas joutuu tekemään koko ajan ratkaisuja siitä, onko Raamatun tulkinta oikea tai väärä hänen ymmärryksensä mukaan. On helppo hyväksyä tulkinta kustakin asiasta oikeaksi, koska vastakkaista mielipidettä ja perusteita siihen ei ole siinä yhteydessä saatavilla. Useimmiten oma Raamatun tuntemus ei myöskään riitä kiistämään tätä opetusta. Kun tutkisteluoppaan aineisto on opiskeltu, on oppilaalle muodostunut asiasta mielipide, joka alkaa muodostua hänen vakaumuksekseen. Mutta onko tämä vakaumus todella hänen oma vakaumuksensa? Onko hän varmistunut opetusten perusteista? Onko hän tutustunut uskontokunnan oppihistoriaan, nähdäkseen, ovatko sen opetukset osoittautuneet paikkansapitäviksi? Voidaanko opetusten luotettavuuden perusteella päätellä niiden olleen lähtöisin Jumalalta niin kuin väitetään? Useimmiten oppilas tyytyy kuitenkin vain kuulemaansa ja siten hänen uusi vakaumuksensa onkin todellisuudessa vain tästä oppikirjasta kopioitu vakaumus.
Vartiotorni 15.4.2011 s.14
Ihminen, joka osaa tehdä ratkaisuja Jumalan kunniaksi, ei kuitenkaan anna pelon eikä halun olla mieliksi toisille saada häntä toimimaan Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa vastaisesti (Room.13:5).
> Vakuuttuessaan, että Jehovan todistajien hänelle opettaman totuus on todella Raamatun totuus, joutuu hän nyt yhden elämänsä vakavimman ratkaisun eteen. Vihkiytyykö hän julkisessa vesikasteessa Jehovan todistajaksi julistamaan ja opettamaan edelleen oppimaansa Jumalan paljastamaa Raamatun totuutta muille? Onko hänellä rohkeutta tehdä tämä ratkaisu, vaikka se ei ole hänen perheensä, sukulaistensa ja tuttaviensa mieleen?
Vastaavasti seurakunnan ovella saattaa olla vastaantulijoita, jotka ovat juuri tehneet päinvastaisen ratkaisun, vakuuttuessaan, ettei Jehovan todistajien opettama totuus ollutkaan Jumalan paljastama totuus. Myös he ovat vakavasti joutuneet pohtimaan samaa kysymystä: Onko hänellä rohkeutta tehdä tämä ratkaisu, vaikka se ei ole hänen perheensä, sukulaistensa ja tuttaviensa mieleen?
Molemmat heistä ovat päätyneet rohkeutta vaatineeseen ratkaisuunsa, koska molemmat haluavat tehdä sitä, mikä heidän ymmärryksensä mukaan on oikein.
Vartiotorni 15.4.2011 s.14
Kaikilla niillä, jotka haluaisivat tehdä ratkaisuja meidän puolestamme, ei ole pahoja aikomuksia. ... Sukulaisemme tuntevat todennäköisesti huolta hyvinvoinnistamme ja saattavat haluta osallistua eteemme tulevien tärkeiden ratkaisujen tekemiseen ... Esimerkistä käyvät lääkärinhoitoon liittyvät asiat. Raamatussa tuomitaan selvästi veren väärinkäyttö (Apt.15:28,29). Jotkin muut terveydenhoitoa koskevat kysymykset eivät kuitenkaan ole yhtä selväpiirteisiä, ja meidän jokaisen on ratkaistava itse, millaisen hoidon hyväksymme ja millaista emme. Läheisillämme voi olla näistä kysymyksistä vahvat mielipiteet. Tällaisista asioista päätettäessä jokaisen vihkiytyneen ja kastetun kristityn täytyy kuitenkin kantaa "oma kuormansa" eli vastuunsa (Gal.6:4,5). Meille on tärkeämpää säilyttää hyvä omatunto Jumalan edessä kuin saada ihmisten hyväksyntä (1.Tim.1:5).
> Sekä ratkaisuun Jehovan todistajiin liittymisestä, että Jehovan todistajista eroamisesta liittyy usein myös hyvää tarkoittavat sukulaiset. Kummassakin tapauksessa he tyrkyttävät omaa vakaumustaan.
Jehovan todistajiin liittyvä on nyt valmis jopa kuolemaan verta koskevan vakaumuksensa vuoksi, ja se luonnollisesti huolestuttaa hänen toisinuskovia lähisukulaisiaan, joiden hän puolestaan uskoo saavan Jumalalta teloitustuomion, jos he eivät liity hänen uuteen uskontokuntaansa.
Eronnut sen sijaan on kauhistunut sitä epäjohdonmukaisuutta, joka Jehovan todistajilla on veren suhteen. Tietyt veren aineosat ovat nykyisin sallittuja, vaikkakin veren luovuttaminen, jolla näitä aineosia saadaan, on edelleen kiellettyä. Allekirjoittamansa todistuksen mukaan toinen voi sallia näiden aineosia käytön, jota vastoi toinen voi niistä kieltäytyä, vaikka Jumalan uskotaan sallivan niiden käytön huolimatta siitä, että veren talteenottoa hän ei hyväksykään. Hänen näin keskenään erilailla uskovat Jehovan todistaja -sukulaisensa eivät kuitenkaan halua keskustella näistä epäjohdonmukaisuuksista, koska he eivät itsekään ymmärrä tätä vakavaa asiaa, vaikka Vartiotorni puhuu siitä "selväpiirteisenä" asiana. Eronnutta sukulaistaan he pitävät kuitenkin Jumalaa vastaan kapinoivana luopiona, jota tulee karttaa, vaikka hän haluaa vain toimia omantuntonsa mukaan oikein.
Vartiotorni 15.4.2011 s.14
Opetuslapsi Jaakob kirjoitti, että päättämätön ihminen on "epävakaa kaikilla teillään" (Jaak.1:8). Toisten muuttuvat mielipiteet saavat hänet heittelehtimään ikään kuin hän olisi myrskyisellä merellä veneessä, joka on vailla peräsintä.
> Jehovan todistajista eronnut on päätynyt siihen, että uskontokunta on "epävakaa kaikilla teillään". Paitsi tässä verta koskevassa asiassa, niin muissakin opetuksissa, kuten opetuksissa nykyisen maailman lopun ajankohdasta. Näin "epävakaa" se ei hänen mielestään olisi, jos se todella olisi Jumalan ohjauksessa, niin kuin on väitetty ja edelleen väitetään.
Vartiotorni 15.4.2011 s.14
Meidät saattaa lamauttaa pelko siitä, että teemme väärän ratkaisun, epäonnistumme tai näytämme toisten silmissä typeriltä. Tämä on ymmärrettävää. Kukaan ei halua tehdä huonoa ratkaisua, joka johtaa vaikeuksiin ja mahdollisesti häpeään.
> Luonnollisesti ratkaistu uskonnollisesta vakaumuksestamme on vakavan luokan ratkaisu, mutta rehellinen joka tapauksessa tulee olla. Vakaumus tulee olla oma, mutta useimmat näyttävät tyytyvän kopioituun tai perittyyn vakaumukseen, koska se on huomattavasti helpompaa, kuin oman perustellun vakaumuksen hankkiminen.
Vartiotorni 15.4.2011 s.15
Pitäisikö meidän olla huolissamme siitä, mitä toiset ajattelevat tekemistämme ratkaisuista? Kyllä, jossakin määrin. Huomaa, mitä Paavali sanoi sellaisten ruokien syömisestä, joka saattoi vaikuttaa epäjumalille uhratulta. Hän tunnusti, että vaikka ratkaisu ei ehkä itsessään olisi väärä, se saattaisi aiheuttaa vahinkoa jollekulle, jonka omatunto on heikko. (1.Kor.8.4-13.) >(katso myös 1.Kor.10:23-33.)
> Verta koskevan vakaumuksemme muodostamisessa on syytä huomioida tämä, mitä Paavali sanoi epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Se kiellettiin samassa yhteydessä kuin veren syönti (Apt.15:19-21,28-29 KR92). Se ei ollut kuitenkaan pysyvä kielto, kuten Paavalin sanoista voi havaita. Jos Paavali kumosi hallintoelimen kiellon yhdeltä osin, miten voidaan perustella, että verta koskeva kielto jäi kuitenkin edelleen voimaan? Nähdään, että hallintoelimen ohje oli vain siirtymäajan ohje, jolloin juutalaisuudesta kristillisyyteen kääntyneet vähitellen luopuivat Mooseksen lain mukaisista kielloista. Tässä yhteydessä mainittu haureuskin tarkoitti Mooseksen lain määrittelemää haureutta, josta määritelmästä kristillisyyden myötä myös luovuttiin (Apt.15:20 KR92 alaviite).
Vartiotorni 15.4.2011 s.15
Vanhemmat saattavat antaa lastensa tehdä joitakin ratkaisuja, mutta lasten ei tule pitää tällaista päätösvaltaa itsestään selvänä (Kol.3:20).
> Miten voi olla mahdollista, että Jehovan todistajat antavat alaikäisten lastensa päättää vihkiytymisestään Jehovan todistajaksi? Koska tämä päätös sitoo häntä koko loppuelämänsä ajan, ei lapsi voi tehdä sellaista päätöstä.
Vartiotorni 15.4.2011 s.16
Ota selvää asioista. ... Harkitsetko esimerkiksi sitoutumista johonkin liiketoimintaan? Älä antaudu tunteiden vietäväksi. Etsi tietoa kaikista hankkeeseen liittyvistä tosiseikoista, pyydä neuvoa asiantuntijoilta ja mieti, mitkä Raamatun periaatteet vaikuttavat ratkaisuun (Sananl.20:18).
> Jos liiketoimintaan ryhtymistä pitää harkita näin vakavassa hengessä, kuinka paljon vakavammin pitääkään harkita sitoutumista koko elämän ajaksi johonkin uskonnolliseen vakaumukseen. Ratkaisu tehdään kuitenkin usein tunteiden varassa tai kasvatuksen seurauksena, tosiasioista niinkään välittämättä.
Vartiotorni 15.4.2011 s.16
Mutta passiivisuudellaankin hän tekee ratkaisun: hän päättää antaa toisten määrätä hänen elämästään.
> Kauemmin mukana olleet Jehovan todistajat tietävät varsin hyvin, miten "epävakaata" opetus on ollut niiden vuosien aikana, jotka he ovat olleet toiminnassa mukana. Useat heistä ovat kuitenkin väsyneet tutkimaan tosiasioita ja alistuvat siksi hyväksymään alati muuttuvat opetukset. Koska heidän ystäväpiirinsä muodostuu vain uskontokunnan jäsenistä, eivätkä he halua luopua arvostetusta asemastaan, ovat he katsoneet viisaammaksi olla passiivisia "spekuloidakseen" opetuksia, joihin he sisimmässään eivät enää useaan vuoteen ole täysin uskoneet. Passiivisuudellaan he ovat siis päättäneet antaa toisten määrätä elämästään. He ovat jopa luopuneet omasta omastatunnostaan, katsoessaan aina uskontokuntansa päivitetyistä toimintasäännöistä, miten "kristityn omantunnon" tulee häntä kulloisissakin ratkaisutilanteissa opastaa.
Vartiotorni 15.4.2011 s.17
Kun joku vihkii elämänsä Jehovalle tai solmii avioliiton, hänen päätöksessään ei ole tinkimisen varaa. Jumala odottaa meidän elävän näiden ratkaisujen mukaan. (Ps.15:1,2,4.) Useimmat ratkaisut eivät kuitenkaan ole näin merkittäviä. Viisas ihminen arvioi tekemiään ratkaisuja aika ajoin uudelleen. Hän ei anna ylpeyden eikä itsepäisyyden estää häntä tekemästä korjauksia tai jopa peruuttamasta päätöstään (Sananl.16:18).
> Vihkiytymistä verrataan vakavuudeltaan avioliittoon, joten alaikäisten lasten vihkiytymistä Jehovan todistajaksi ei voi tämänkään mukaan hyväksyä. Aivan samoin kuin avioliittosopimuksen voi purkaa jos toinen osapuoli on uskoton, voi vihkiytymislupauksenkin purkaa jos toinen osapuoli on uskoton. Jehovan todistajien uskontokunta on vakuuttanut julistavansa Jumalan paljastamaa totuutta ja yksilö vihkiytyessään on lupautunut julistaa tätä totuutta. Mutta jos uskontokunta ei täyttänytkään omalta osaltaan lupaustaan, on yksilöllä oikeus purkaa tekemänsä sopimus. Ollakseen viisas, ihmisen tulee arvioida tekemiään sopimuksia, voidakseen varmistua, ovatko ne edelleen sen mukaisia, mistä sopimusta tehtäessä sovittiin. Ei ylpeyden eikä itsepäisyyden tule saada pitämään kiinni ratkaisuista, jotka ovat todistettavasti osoittautuneet vääriksi. Elämästä on vielä jäljellä joitakin vuosia, jotka voi elää täydemmin ilman ahdistavia vääräksi osoittautuneita sitoumuksia.
Vartiotorni 15.4.2011 s.17
Hyvien ratkaisujen tekeminen on tärkeimpiä asioita, mitä voimme opettaa raamatuntutkisteluoppilaillemme. Jotta onnistuisimme tässä, meidän täytyy vastustaa kiusausta sanoa heille, miten heidän pitäisi toimia. On paljon parempi opettaa heitä pohtimaan asioita Raamatun periaatteiden valossa, niin että he voivat itse päättää, miten toimia. Loppujen lopuksi "kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle" (Room.14:12).
> Meillä kullakin on vastuu omasta elämästämme ja meidän itse kunkin on kannettava seuraukset ratkaisuistamme, jotka saattavat vaikuttaa koko elämäämme. On siksi syytä oppia pohtimaan asioita omilla aivoilla, muidenkaan havaintoja, kokemuksia ja tutkimuksia silti väheksymättä. Vääristä ja vahingollisista ratkaisuistamme emme voi syyttää kuin itseämme, emmekä voi kenenkään selän taakse mennä Jumalalle lopulta tiliä tehdessämme.
TEE RATKAISUJA JOTKA TUOTTAVAT KUNNIAA JUMALALLE s.13
Vartiotorni 15.4.2011 s.13
Teemme todennäköisesti päivittäin kymmeniä ratkaisuja. Monilla niistä on tulevaisuuden kannalta vain vähän merkitystä. Jotkin taas voivat vaikuttaa elämäämme huomattavasti. Ovatpa ratkaisumme suuria tai pieniä, haluamme niiden ennen kaikkea tuottavan kunniaa Jumalalle. (1.Kor.10:31.)
> Yksi elämäämme merkittävimmin vaikuttava ratkaisu on se, miten me suhtaudumme Jehovan todistajien kertomaan sanomaan. Useimmat ihmiset täällä Suomessa ovat keskustelleet heidän kanssaan, joko kotiovellaan, työpaikallaan, koulussa tai jossain muussa yhteydessä. Ensivaikutelma on useimmiten miellyttävä. He ovat hyvin käyttäytyviä, hyvin pukeutuneita, ja heidän esittämänsä kirjallisuus on korkealuokkaista. Myöskin heidän tapansa keskustella on johdonmukaista ja järkevän tuntuista. Sanomaa kuunteleva saattaa hyvin pian havaita oman tietämättömyytensä, vaikka onkin Jumalaan uskova rippikoulun käynyt kristitty. Ei siis ole lainkaan ihme, jos sanoman kuuntelijan mielenkiinto herää, varsinkin, jos hän on luonteeltaan aito ja rehellinen ihminen, joka haluaa toimia Jumalansa edessä oikein.
Vartiotorni 15.4.2011 s.13
Voidaksemme edistyä kristilliseen kypsyyteen meidän täytyy oppia erottamaan oikea väärästä ja sitten tehdä ratkaisuja, joista heijastuu oma vakaumuksemme, ei jonkun muun (Room.12:1,2; Hepr.5:14).
> Kun mielenkiinto Raamatun sanomaa kohtaan on näin herätetty, on ymmärrettävää, että kuulija haluaa saada lisää tietoa tästä kuulemastaan sanomasta. Niinpä aloitetaan järjestelmällinen Raamatun tutkiminen jonkin Jehovan todistajien julkaiseman oppaan avulla. Tutkistelun edetessä oppilas joutuu tekemään koko ajan ratkaisuja siitä, onko Raamatun tulkinta oikea tai väärä hänen ymmärryksensä mukaan. On helppo hyväksyä tulkinta kustakin asiasta oikeaksi, koska vastakkaista mielipidettä ja perusteita siihen ei ole siinä yhteydessä saatavilla. Useimmiten oma Raamatun tuntemus ei myöskään riitä kiistämään tätä opetusta. Kun tutkisteluoppaan aineisto on opiskeltu, on oppilaalle muodostunut asiasta mielipide, joka alkaa muodostua hänen vakaumuksekseen. Mutta onko tämä vakaumus todella hänen oma vakaumuksensa? Onko hän varmistunut opetusten perusteista? Onko hän tutustunut uskontokunnan oppihistoriaan, nähdäkseen, ovatko sen opetukset osoittautuneet paikkansapitäviksi? Voidaanko opetusten luotettavuuden perusteella päätellä niiden olleen lähtöisin Jumalalta niin kuin väitetään? Useimmiten oppilas tyytyy kuitenkin vain kuulemaansa ja siten hänen uusi vakaumuksensa onkin todellisuudessa vain tästä oppikirjasta kopioitu vakaumus.
Vartiotorni 15.4.2011 s.14
Ihminen, joka osaa tehdä ratkaisuja Jumalan kunniaksi, ei kuitenkaan anna pelon eikä halun olla mieliksi toisille saada häntä toimimaan Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa vastaisesti (Room.13:5).
> Vakuuttuessaan, että Jehovan todistajien hänelle opettaman totuus on todella Raamatun totuus, joutuu hän nyt yhden elämänsä vakavimman ratkaisun eteen. Vihkiytyykö hän julkisessa vesikasteessa Jehovan todistajaksi julistamaan ja opettamaan edelleen oppimaansa Jumalan paljastamaa Raamatun totuutta muille? Onko hänellä rohkeutta tehdä tämä ratkaisu, vaikka se ei ole hänen perheensä, sukulaistensa ja tuttaviensa mieleen?
Vastaavasti seurakunnan ovella saattaa olla vastaantulijoita, jotka ovat juuri tehneet päinvastaisen ratkaisun, vakuuttuessaan, ettei Jehovan todistajien opettama totuus ollutkaan Jumalan paljastama totuus. Myös he ovat vakavasti joutuneet pohtimaan samaa kysymystä: Onko hänellä rohkeutta tehdä tämä ratkaisu, vaikka se ei ole hänen perheensä, sukulaistensa ja tuttaviensa mieleen?
Molemmat heistä ovat päätyneet rohkeutta vaatineeseen ratkaisuunsa, koska molemmat haluavat tehdä sitä, mikä heidän ymmärryksensä mukaan on oikein.
Vartiotorni 15.4.2011 s.14
Kaikilla niillä, jotka haluaisivat tehdä ratkaisuja meidän puolestamme, ei ole pahoja aikomuksia. ... Sukulaisemme tuntevat todennäköisesti huolta hyvinvoinnistamme ja saattavat haluta osallistua eteemme tulevien tärkeiden ratkaisujen tekemiseen ... Esimerkistä käyvät lääkärinhoitoon liittyvät asiat. Raamatussa tuomitaan selvästi veren väärinkäyttö (Apt.15:28,29). Jotkin muut terveydenhoitoa koskevat kysymykset eivät kuitenkaan ole yhtä selväpiirteisiä, ja meidän jokaisen on ratkaistava itse, millaisen hoidon hyväksymme ja millaista emme. Läheisillämme voi olla näistä kysymyksistä vahvat mielipiteet. Tällaisista asioista päätettäessä jokaisen vihkiytyneen ja kastetun kristityn täytyy kuitenkin kantaa "oma kuormansa" eli vastuunsa (Gal.6:4,5). Meille on tärkeämpää säilyttää hyvä omatunto Jumalan edessä kuin saada ihmisten hyväksyntä (1.Tim.1:5).
> Sekä ratkaisuun Jehovan todistajiin liittymisestä, että Jehovan todistajista eroamisesta liittyy usein myös hyvää tarkoittavat sukulaiset. Kummassakin tapauksessa he tyrkyttävät omaa vakaumustaan.
Jehovan todistajiin liittyvä on nyt valmis jopa kuolemaan verta koskevan vakaumuksensa vuoksi, ja se luonnollisesti huolestuttaa hänen toisinuskovia lähisukulaisiaan, joiden hän puolestaan uskoo saavan Jumalalta teloitustuomion, jos he eivät liity hänen uuteen uskontokuntaansa.
Eronnut sen sijaan on kauhistunut sitä epäjohdonmukaisuutta, joka Jehovan todistajilla on veren suhteen. Tietyt veren aineosat ovat nykyisin sallittuja, vaikkakin veren luovuttaminen, jolla näitä aineosia saadaan, on edelleen kiellettyä. Allekirjoittamansa todistuksen mukaan toinen voi sallia näiden aineosia käytön, jota vastoi toinen voi niistä kieltäytyä, vaikka Jumalan uskotaan sallivan niiden käytön huolimatta siitä, että veren talteenottoa hän ei hyväksykään. Hänen näin keskenään erilailla uskovat Jehovan todistaja -sukulaisensa eivät kuitenkaan halua keskustella näistä epäjohdonmukaisuuksista, koska he eivät itsekään ymmärrä tätä vakavaa asiaa, vaikka Vartiotorni puhuu siitä "selväpiirteisenä" asiana. Eronnutta sukulaistaan he pitävät kuitenkin Jumalaa vastaan kapinoivana luopiona, jota tulee karttaa, vaikka hän haluaa vain toimia omantuntonsa mukaan oikein.
Vartiotorni 15.4.2011 s.14
Opetuslapsi Jaakob kirjoitti, että päättämätön ihminen on "epävakaa kaikilla teillään" (Jaak.1:8). Toisten muuttuvat mielipiteet saavat hänet heittelehtimään ikään kuin hän olisi myrskyisellä merellä veneessä, joka on vailla peräsintä.
> Jehovan todistajista eronnut on päätynyt siihen, että uskontokunta on "epävakaa kaikilla teillään". Paitsi tässä verta koskevassa asiassa, niin muissakin opetuksissa, kuten opetuksissa nykyisen maailman lopun ajankohdasta. Näin "epävakaa" se ei hänen mielestään olisi, jos se todella olisi Jumalan ohjauksessa, niin kuin on väitetty ja edelleen väitetään.
Vartiotorni 15.4.2011 s.14
Meidät saattaa lamauttaa pelko siitä, että teemme väärän ratkaisun, epäonnistumme tai näytämme toisten silmissä typeriltä. Tämä on ymmärrettävää. Kukaan ei halua tehdä huonoa ratkaisua, joka johtaa vaikeuksiin ja mahdollisesti häpeään.
> Luonnollisesti ratkaistu uskonnollisesta vakaumuksestamme on vakavan luokan ratkaisu, mutta rehellinen joka tapauksessa tulee olla. Vakaumus tulee olla oma, mutta useimmat näyttävät tyytyvän kopioituun tai perittyyn vakaumukseen, koska se on huomattavasti helpompaa, kuin oman perustellun vakaumuksen hankkiminen.
Vartiotorni 15.4.2011 s.15
Pitäisikö meidän olla huolissamme siitä, mitä toiset ajattelevat tekemistämme ratkaisuista? Kyllä, jossakin määrin. Huomaa, mitä Paavali sanoi sellaisten ruokien syömisestä, joka saattoi vaikuttaa epäjumalille uhratulta. Hän tunnusti, että vaikka ratkaisu ei ehkä itsessään olisi väärä, se saattaisi aiheuttaa vahinkoa jollekulle, jonka omatunto on heikko. (1.Kor.8.4-13.) >(katso myös 1.Kor.10:23-33.)
> Verta koskevan vakaumuksemme muodostamisessa on syytä huomioida tämä, mitä Paavali sanoi epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Se kiellettiin samassa yhteydessä kuin veren syönti (Apt.15:19-21,28-29 KR92). Se ei ollut kuitenkaan pysyvä kielto, kuten Paavalin sanoista voi havaita. Jos Paavali kumosi hallintoelimen kiellon yhdeltä osin, miten voidaan perustella, että verta koskeva kielto jäi kuitenkin edelleen voimaan? Nähdään, että hallintoelimen ohje oli vain siirtymäajan ohje, jolloin juutalaisuudesta kristillisyyteen kääntyneet vähitellen luopuivat Mooseksen lain mukaisista kielloista. Tässä yhteydessä mainittu haureuskin tarkoitti Mooseksen lain määrittelemää haureutta, josta määritelmästä kristillisyyden myötä myös luovuttiin (Apt.15:20 KR92 alaviite).
Vartiotorni 15.4.2011 s.15
Vanhemmat saattavat antaa lastensa tehdä joitakin ratkaisuja, mutta lasten ei tule pitää tällaista päätösvaltaa itsestään selvänä (Kol.3:20).
> Miten voi olla mahdollista, että Jehovan todistajat antavat alaikäisten lastensa päättää vihkiytymisestään Jehovan todistajaksi? Koska tämä päätös sitoo häntä koko loppuelämänsä ajan, ei lapsi voi tehdä sellaista päätöstä.
Vartiotorni 15.4.2011 s.16
Ota selvää asioista. ... Harkitsetko esimerkiksi sitoutumista johonkin liiketoimintaan? Älä antaudu tunteiden vietäväksi. Etsi tietoa kaikista hankkeeseen liittyvistä tosiseikoista, pyydä neuvoa asiantuntijoilta ja mieti, mitkä Raamatun periaatteet vaikuttavat ratkaisuun (Sananl.20:18).
> Jos liiketoimintaan ryhtymistä pitää harkita näin vakavassa hengessä, kuinka paljon vakavammin pitääkään harkita sitoutumista koko elämän ajaksi johonkin uskonnolliseen vakaumukseen. Ratkaisu tehdään kuitenkin usein tunteiden varassa tai kasvatuksen seurauksena, tosiasioista niinkään välittämättä.
Vartiotorni 15.4.2011 s.16
Mutta passiivisuudellaankin hän tekee ratkaisun: hän päättää antaa toisten määrätä hänen elämästään.
> Kauemmin mukana olleet Jehovan todistajat tietävät varsin hyvin, miten "epävakaata" opetus on ollut niiden vuosien aikana, jotka he ovat olleet toiminnassa mukana. Useat heistä ovat kuitenkin väsyneet tutkimaan tosiasioita ja alistuvat siksi hyväksymään alati muuttuvat opetukset. Koska heidän ystäväpiirinsä muodostuu vain uskontokunnan jäsenistä, eivätkä he halua luopua arvostetusta asemastaan, ovat he katsoneet viisaammaksi olla passiivisia "spekuloidakseen" opetuksia, joihin he sisimmässään eivät enää useaan vuoteen ole täysin uskoneet. Passiivisuudellaan he ovat siis päättäneet antaa toisten määrätä elämästään. He ovat jopa luopuneet omasta omastatunnostaan, katsoessaan aina uskontokuntansa päivitetyistä toimintasäännöistä, miten "kristityn omantunnon" tulee häntä kulloisissakin ratkaisutilanteissa opastaa.
Vartiotorni 15.4.2011 s.17
Kun joku vihkii elämänsä Jehovalle tai solmii avioliiton, hänen päätöksessään ei ole tinkimisen varaa. Jumala odottaa meidän elävän näiden ratkaisujen mukaan. (Ps.15:1,2,4.) Useimmat ratkaisut eivät kuitenkaan ole näin merkittäviä. Viisas ihminen arvioi tekemiään ratkaisuja aika ajoin uudelleen. Hän ei anna ylpeyden eikä itsepäisyyden estää häntä tekemästä korjauksia tai jopa peruuttamasta päätöstään (Sananl.16:18).
> Vihkiytymistä verrataan vakavuudeltaan avioliittoon, joten alaikäisten lasten vihkiytymistä Jehovan todistajaksi ei voi tämänkään mukaan hyväksyä. Aivan samoin kuin avioliittosopimuksen voi purkaa jos toinen osapuoli on uskoton, voi vihkiytymislupauksenkin purkaa jos toinen osapuoli on uskoton. Jehovan todistajien uskontokunta on vakuuttanut julistavansa Jumalan paljastamaa totuutta ja yksilö vihkiytyessään on lupautunut julistaa tätä totuutta. Mutta jos uskontokunta ei täyttänytkään omalta osaltaan lupaustaan, on yksilöllä oikeus purkaa tekemänsä sopimus. Ollakseen viisas, ihmisen tulee arvioida tekemiään sopimuksia, voidakseen varmistua, ovatko ne edelleen sen mukaisia, mistä sopimusta tehtäessä sovittiin. Ei ylpeyden eikä itsepäisyyden tule saada pitämään kiinni ratkaisuista, jotka ovat todistettavasti osoittautuneet vääriksi. Elämästä on vielä jäljellä joitakin vuosia, jotka voi elää täydemmin ilman ahdistavia vääräksi osoittautuneita sitoumuksia.
Vartiotorni 15.4.2011 s.17
Hyvien ratkaisujen tekeminen on tärkeimpiä asioita, mitä voimme opettaa raamatuntutkisteluoppilaillemme. Jotta onnistuisimme tässä, meidän täytyy vastustaa kiusausta sanoa heille, miten heidän pitäisi toimia. On paljon parempi opettaa heitä pohtimaan asioita Raamatun periaatteiden valossa, niin että he voivat itse päättää, miten toimia. Loppujen lopuksi "kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle" (Room.14:12).
> Meillä kullakin on vastuu omasta elämästämme ja meidän itse kunkin on kannettava seuraukset ratkaisuistamme, jotka saattavat vaikuttaa koko elämäämme. On siksi syytä oppia pohtimaan asioita omilla aivoilla, muidenkaan havaintoja, kokemuksia ja tutkimuksia silti väheksymättä. Vääristä ja vahingollisista ratkaisuistamme emme voi syyttää kuin itseämme, emmekä voi kenenkään selän taakse mennä Jumalalle lopulta tiliä tehdessämme.