Veljesseura.org

a.
Tiedän, että n. 30 hengen porukasta ainakin yli puolet harrastaa esiaviollistaseksiä säännöllisesti seksiä eikä ole "selvittänyt" asioita.
Nämä nuoret kuitenkin päättivät "käräyttää" erään parin josta eivät pidä, ja vieläpä paheksuvat tilaisuudessa kuin tilaisuudessa heidän epähengellistä tilaansa.
Noh, hehän ovat sitten nykyään aika kartettuja ihmisiä nuorten keskuudessa, vaikka eivät ole (asiat selvitettyään) erotettuja kuitenkaan.

b.
Melkein itkettää välillä kuunnella, kun joku selittää että hänen omatuntoaan vaivaa, kun oli nähnyt herra X:n kaupungilla maailmallisessa seurassa hyvin humalassa. Ja että hänen pitää kyllä nyt kertoa herra X:n tekemisistä vanhimmistolle.
Neiti kuitenkin just tullut meikku-poikaystävänsä luota panoilta.

Elikkä kovasti esitetään hengellisiä ihmisiä olevansa, heitetään mm. facebookissa kommenttia kuinka on ollut rohkaisevaa konventissa ja että "ah, kun hengellistä ruokaa saa taas niin tällä jaksaa". Mutta sitten tietty seuraavana viikonloppuna lähdetään porukalla ryyppäämään/polttamaan/naimaan festareille.

Joopa joo... Jos ihmiset oikeasti uskoisivat saavansa ikuisen elämän, niin tuskimpa sitä tällaisilla asioilla riskeeraisi.

Mietitäänpä näin:
Saat vuoden päästä miljardin, jos olet harrastamatta esiaviollista seksiä, polttamatta, juomatta, varastamatta jne.
Itse en tällöin tekisi pienintäkään rikettä. En joisi alkoholia tippaakaan etten vahingossakaan humaltuisi. En katsoisi naiseen päinkään jottei tulisi hairahdusta.
Ja arvostan kyllä ikuista elämää paljon enemmän kuin miljardia.
Tai arvostaisin jos ikuinen elämä oikeasti olisi saavutettavissa.

Ihmisten takiahan tuo uskonto pysyy pystyssä.
Jos tulisi sääntö, että erotetun kanssa saa olla tekemisissä aivan kuin muidenkin ihmisten, niin toimintahan pienenisi minimaaliseksi nykyisestä.

Ekaa kertaa tänne kirjoittelen että tälläsiä tuntemuksia tänään.
Tuntuu jopa vähän pahalta kirjoittaa tänne ja vähän sekavaakin tekstiä, mutta pakko jollekin purkaa tuntojaan ettei vallan hulluksi tule.

Tervetuloa palstalle kirjoittelemaan.
Tekopyhyys on varmaan jokaisessa uskonnossa yleistä, mutta meille se on tuttua JT-piireistä. Itsekin muistan että vanhimpien jälkikasvu sai touhuilla kaikenlaista ja jäädä kiinnikin, mutta sellaiset asiat hoidettiin perhepiirissä. Rivitallaajan lapsi istui kuitenkin komiteassa, jos jotain tapahtui.

Eka kerta kirjoittaa tänne on aika järisyttävä kokemus, mutta kun pääset alkujännityksestä, niin huomaat että tämä kirjoittelu on puhdistava kokemus.

Tekopyhyys ihmisissä oli yksi asia joka havahdutti minut katselemaan asioita objektiivisemmin. Juuri tuo että jos ihmiset todella uskoisivat asiaan, tekopyhyys ei olisi edes minkäänlainen vaihtoehto. Uskoisin että tekopyhyys ja kaksoiseläminen korostuvat toisen ja kolmannen polven jehovantodistajilla. Heille jehovantodistajuus ei ole ensisijaisesti suuria uskonnollisia tuntemuksia, vaan elämäntapa. Sali ja konventit paikkoja joissa tapaa kavereita ja joissa voi hengailla samanmielisten kanssa. Se millä pelimerkeillä tällaiset kaksoiselämää elävät tekopyhyyden ruumiillistumat sitten kokevat olevansa seurakunnan moraalipoliiseja, tai miten heidän omatuntonsa riittää venymään esimerkkisi tapaisiin suorituksiin, on kyllä hyvin mielenkiintoista.

Esimerkkisi tekopyhyydestä ovat erittäin räikeitä, enkä ihmettele yhtään että tuollaisen johdosta on tarve purkaa kokemaansa johonkin. Tuli mieleen että mitä tuo kärtsätty pariskunta miettii tapahtuneesta, vai tietävätkö he edes kärtsääjiensä tekopyhyydestä asiassa? Jos tietävät, niin aika suurta lojaalisuutta osoittivat etteivät antaneet samalla mitalla, joka kärtsäyksen röyhkeästä luonteesta johtuen olisi ollut mielestäni enemmän kuin paikallaan.

Ensimmäinen kerta on useimmissa asioissa aina hieman jännittävää. Jo palstan lukeminen ensimmäistä kertaa on varmasti useimmille rohkeutta vaativa asia. Rekisteröityminen ja palstalle postaaminen niin ikään. Älä epäröi purkaa jatkossakin tuntemuksiasi palstalle jos siltä tuntuu. Turhaan niitä sisällä pitää kun täällä on koko joukkio saman monella tasolla kokeneita kokemusten jakajia.

Ja itse vartiotorniseuran osalta tuo YK -hakemus osoittaa että he eivät usko omiin kirjoituksiinsa saatanasta ja erossa pysymiseen saatanasta. Hakemus osoittaa lisäksi kuinka huono arvostelukyky vartiotorniseurassa on. kun asia tuli julkiseksi, oli myöhäistä harkita muuta kuin jättää erohakemus.

Kiitettävä avaus. Tuollainen lahkolaisten kaksoiselämä on surullista itsensä pettäistä, mutta monet nuoret ovat tämän sairaan luopioittamis- ja karttamistoiminnan vuoksi pakotettuja elämään kasoiselämää. Ainakin toistaiseksi.
Niin ja tervetuloa vain kirjoittajaksi. Miellämme luemme lisääkin tuntemuksistasi ja kokemuksistasi.

Vieras kirjoitti:Ja itse vartiotorniseuran osalta tuo YK -hakemus osoittaa että he eivät usko omiin kirjoituksiinsa saatanasta ja erossa pysymiseen saatanasta. Hakemus osoittaa lisäksi kuinka huono arvostelukyky vartiotorniseurassa on. kun asia tuli julkiseksi, oli myöhäistä harkita muuta kuin jättää erohakemus.

Menes nyt siitä viljelemästä huonolla retoriikallasi asioita joitka me kaikki tiedämme.

" Menes nyt siitä "
Meikä itseasiassa juuri ajattelikin että kun se harma on oikeastaan jo alkanut, niin sitten sen jälkeen lähtisi sinne Palestiinaan, kulkisi sandaalit jalassa koukkupäisen kepin kanssa ja minkä leijonankorvantaustojen rapsuttamiselta kerkeäisi, katselisi näkyisikö rotkoissa karitsoja nostettaviksi sillä koukkupäisellä kepillä.

Elämäedessä kirjoitti:Tiedän, että n. 30 hengen porukasta ainakin yli puolet harrastaa esiaviollistaseksiä säännöllisesti seksiä eikä ole "selvittänyt" asioita.

Kuulin jokin aika sitten, että erään aikoinaan tuntemani jt:n (joka on nyt vanhin) luo on tunkua vihittäväksi. Syynä se, että hän ei ole juurikaan kiinnostunut kyselemään menneitä. Ehkä tuo vanhin muistelee omaa nuoruuttaan, siinä sitä riittääkin muistelemista.

Kun tuossa on Japi ottanut esille mielenterveyden pettämisen, niin tuo sukupuolielämä on itseasiassa vain normaalia elämää ja normaaliuden salaiset muodotkin pitävät mielenterveyttä yllä.

Uskomatonta, miten vähän joillain ihmisillä on selkärankaa. Teot ja puheet täysin ristiriidassa keskenään.

Olen tällä hetkellä eroamassa ja kannan valtavaa taakkaa sukulaisten ja (kohta entisten) kavereiden puolelta. Kokemus olisi täysin erilainen jos tuntisin muitakin jotka ovat avoimesti lähteneet pois. Mutta madot sen sijaan pysyvät "vähän-niin-kuin-Jehovan-todistajina" ja pitävät vaan ryhmäpainetta yllä.

Ehkä joku muukin rohkaistuu mun myötä, mutta takuuseenhan siitä ei voi mennä. Kaikki pitää aloittaa tyhjältä pöydältä.

Vieras kirjoitti:Ehkä joku muukin rohkaistuu mun myötä, mutta takuuseenhan siitä ei voi mennä. Kaikki pitää aloittaa tyhjältä pöydältä.

Vaihtoehtoja ei tosiaan paljon ole. JT-todellisuus ja oikea todellisuus ovat niin paljon ristiriidassa keskenään, että "pehmeä lasku" on käytännössä mahdoton. Onnittelut kuitenkin vapaudesta!

Onko niin, että liian tiukkapipoa aletaan karttaa, kun halutaan päästä vähemmällä tai elää yli opetettujen sääntöjen? Koin joskus jniinkin, että en kelvannut kenttäkaveriksi, koska yritin tehdä sitä tosissaan ja ohjeiden mukaan. Ihmettelin esimerkiksi vanhimpien halua ajella autolla ympäri kaupunkia kenttätuntien kuluessa (hukkaan). Käytiin jonkun alkkiksen luona jaarittelemassa toisessa kaupunginosassa.

Vieras kirjoitti:Onko niin, että liian tiukkapipoa aletaan karttaa, kun halutaan päästä vähemmällä tai elää yli opetettujen sääntöjen? Koin joskus jniinkin, että en kelvannut kenttäkaveriksi, koska yritin tehdä sitä tosissaan ja ohjeiden mukaan. Ihmettelin esimerkiksi vanhimpien halua ajella autolla ympäri kaupunkia kenttätuntien kuluessa (hukkaan). Käytiin jonkun alkkiksen luona jaarittelemassa toisessa kaupunginosassa.

Kyllä omien havaintojeni mukaan aletaan karttaa. Mutta hyvä puoli tiukkapipoissa on se, että saatetaan huomata epäkohtia muita helpommin (ei tietysti jos ei ole terävimpiä kyniä).

Vieras kirjoitti:Onko niin, että liian tiukkapipoa aletaan karttaa, kun halutaan päästä vähemmällä tai elää yli opetettujen sääntöjen? Koin joskus jniinkin, että en kelvannut kenttäkaveriksi, koska yritin tehdä sitä tosissaan ja ohjeiden mukaan. Ihmettelin esimerkiksi vanhimpien halua ajella autolla ympäri kaupunkia kenttätuntien kuluessa (hukkaan). Käytiin jonkun alkkiksen luona jaarittelemassa toisessa kaupunginosassa.

Varmaankin se alkkis arvosti aikaa joka häneen panostettiin.
Tunnen parikin jt jotka ovat tulleet "maailmasta" aika alkoholinhuurujen keskeltä.
Elämä muuttui aivan raittiiksi ja ovat onnellisia valinnastaan vieläkin.
Ikävä ajatus että "alkkisten kanssa jaarittelu" on hukkaan kulutettua aikaa?
Kannaattaakohan alkkisten kanssa keskustella kenenkään auttamistarkoituksessa, jos se onkin "hukkaan kulutettua aikaa" ?

Ainako kannattaa tuikata värväystyöhön innostava kirjoitus veljesseuran sivullekin ?