Ovatko Jehovan todistajat tottelevaisia VT 15.5.20111
Lähetetty: 17.07.2011 22:13
Uskovatko Jehovan todistajat todella aidosti saavansa opetusta ja opastusta itseltään Jehovalta? Seuraavatko he Kristusta, täydellistä Johtajaa, kuten kirjoitus tästä aiheesta Vartiotornissa 15.5.2011 s.26 kehottaa?
Katsotaanpa asiaa lähemmin ja vain siinä laajuudessa kuin tämä kyseinen Vartiotorni eri kirjoituksissaan opastusta antaa.
Vartiotorni 15.5.2011 s.26,27
Jeesus sanoi vuorisaarnansa lopussa: "Jokaista, joka kuuntelee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, tullaan vertaamaan ymmärtäväiseen mieheen, ... " (Matt.7:24,25.)
Jeesuksen mukaan mies, joka kuuntelee ja tottelee hänen sanojaan, on siis "ymmärtäväinen". Ilmaisemmeko kunnioitusta ja arvostusta Kristuksen esimerkkiä kohtaan tottelemalla häntä sydämestämme, vai olemmeko taipuvaisia valitsemaan hänen käskyistään vain ne, joiden totteleminen on helppoa tai mukavaa? ...
Jeesus kutsui voideltuja edustajia "veljikseen" (Matt.25:40). Kun Jeesus oli herätetty kuolleista taivaaseen, hänen "veljensä" nimitettiin toimimaan "Kristuksen sijasta" lähettiläinä, jotka kutsuvat muita tulemaan sovitetuiksi Jehova Jumalan kanssa (2.Kor.5:18-20). Kristuksen johdon tunnustamiseen sisältyy se, että olemme alamaisia hänen "veljilleen".
Meidän on hyvä pohtia, miten suhtaudumme julkaisuissamme esitettäviin ajankohtaisiin raamatullisiin neuvoihin. ... Huomion kiinnittämien näihin muistutuksiin kertoo omalta osaltaan, että seuraamme täydellistä johtajaamme, Jeesusta Kristusta.
> Tämän mukaisesti Jehovan todistajan tulee siis uskoa, että tämänkin Vartiotornin opastukset ovat opastusta Jeesukselta. Kirjoitus esittää hyvin vakavan kysymyksen: 'Ilmaisemmeko kunnioitusta ja arvostusta tottelemalla häntä sydämestämme, vai olemmeko taipuvaisia valitsemaan hänen käskyistään vain ne, joiden totteleminen on helppoa tai mukavaa?'
Kuten kirjoitus edelleen kehottaa: "Meidän on hyvä pohtia, miten suhtaudumme julkaisuissamme esitettäviin ajankohtaisiin raamatullisiin neuvoihin." Miksi tämän asian pohtiminen on tärkeää? Se on tärkeää siksi, koska se "kertoo omalta osaltaan, että seuraamme täydellistä johtajaamme, Jeesusta Kristusta."
Vartiotorni 15.5.2011 s.27
"Vanhurskaiden polku on kuin se kirkas valo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka", sanotaan Sananlaskujen 4:18.ssa. Jeesuksen johto ei siis polje paikallaan vaan on edistyvää. Olemme yhteistoiminnassa Kristuksen "veljien" kanssa myös siten, että suhtaudumme myönteisesti mihin tahansa Raamatun totuuden ymmärrystämme koskeviin tarkistuksiin, joita "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" tuo julki (Matt.24:45). ...
Totelkaamme siis Johtajaamme ja olkaamme yhteistoiminnassa niiden kanssa, joiden välityksellä hän nykyään ohjaa meitä.
> Toinen puoli asiaa on se "että suhtaudumme myönteisesti mihin tahansa Raamatun totuuden ymmärrystämme koskeviin tarkistuksiin, joita "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" tuo julki". Oppimuutoksiin, joita Jehovan todisajien opetuksissa on ollut runsaasti, tulee siis suhtautua myönteisesti, eli toisin sanoen, tulee ilman mitään epäilyksiä uskoa, että nekin ovat lähtöisin "täydelliseltä Johtajalta" Jeesukselta. Luottamus siihen tulee ilemisesti olla niin vankka, että Raamatun kehotus varmistua siitä on tarpeeton, vaikka kauemmin mukana olleet varsin hyvin tietävät, että luottamus on usein ollut koetuksella, kun Jumalan paljastamia totuuksia onkin jouduttu muuttamaan.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:1 KR92
1. Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
Millaista opastusta elämänratkaisuihin tämä Vartiotorni tällä kertaa antaa. Katsotaanpa.
Vartiotorni 15.5.2011 s.12
Koska moni perhe on langennut materialismin ansaan, on syytä miettiä, mitä Jeesus sanoi silmän pitämisestä "yksinkertaisena" (Matt.6:22,23.) ...
Kun kuvaannollinen silmämme on yksinkertainen, pidämme katseemme yhdessä päämäärässä. Emme keskity materialistisiin tavoitteisiin emmekä kanna huolta yksinomaan perheen aineellisista tarpeista vaan kohdistamme silmämme hengellisiin asioihin (Matt.6:33). Tämä merkitsee sitä, että tyydymme kohtuulliseen toimeentuloon ja asetamme Jumalan palveluksen elämässämme ensi sijalle (Hepr.13:5). ...
Hankintojen tekemisessä ei ole kysymys vain siitä, onko johonkin varaa vai ei. Tulee harkita myös seuraavia seikkoja: Riittääkö aika kyseisen tuotteen säännölliseen käyttöön ja kunnossapitoon? Kuinka pitkään kestää opetella käyttämään sitä? ... Ajatelkaa myös, auttaako jonkin tuotteen hankkiminen perhettänne olemaan valmis Ihmisen Pojan tuloon.
> Toimivatko Jehovan todistajat todella näin? Tyytyvätkö he vain kohtuulliseen toimeentuloon, jos heille avautuisi mahdollisuus lisätä tulojaan? Pohtivatko he erilaisia hankintoja tehdessään: 'auttaako tuotteen hankkiminen minua ja perhettäni olemaan valmis Ihmisen Pojan tuloon?' Jos kyseinen tuote ei auta heitä tässä asiassa, jättävätkö he sen hankkimatta?
Vartiotorni 15.5.2011 s.12
Lasten opettaminen pitämään silmänsä yksinkertaisena voi tuottaa todella hyviä tuloksia. Tätä valaisee erään Etiopiassa asuvan teini-ikäisen tytön kokemus. Hän oli niin hyvä oppilas, että kun hän oli käynyt peruskoulun, hänelle tarjottiin apurahaa lisäkoulutusta varten. Mutta koska hänen katseensa keskittyi Jehovan palvelemiseen, hän ei ottanut apurahaa vastaan. Pian sen jälkeen hänelle tarjottiin työtä, josta hän olisi saanut 3000 euroa kuussa - suuri summa verrattuna maan keskipalkkoihin. Tämän tytön "silmä" oli kuitenkin kohdistunut tienraivauspalvelukseen. Hänen ei tarvinnut neuvotella vanhempiensa kanssa ennen kuin hän hylkäsi työtarjouksen. Miten vanhemmat reagoivat kuullessaan tyttärensä ratkaisusta? He iloitsivat hänen kanssaan ja kertoivat hänelle, miten ylpeitä he hänestä olivat.
> Olisiko Jehovan todistaja -nuori ja -perhe täällä Suomessa menetellyt samalla tavalla? Pitävätkö he aidosti tätä menettelyä viisaana, ymmärtäessään, että nuorella on koko elämä edessään?
Vartiotorni 15.5.2011 s.16,19
Jehova on tosiaan koko maailmankaikkeuden tärkein Persoona. Kaiken Luojana hänellä on oikeus odottaa jokaiselta luomukseltaan ehdotonta alamaisuutta (Ilm.4:11). Meillä on siis hyvät syyt kysyä itseltämme: kuka on tärkeimmällä sijalla minun elämässäni? ...
Kuten havaitsimme Eevan tapauksesta, itsekkäille haluille ja omahyväisyydelle periksi antavat ihmiset ilmaisevat, että Jehova ei ole heidän elämässään tärkeimmällä sijalla.
> 'Itsekkäille haluille periksi antavat ihmiset ilmaisevat, että Jehova ei ole heidän elämässään tärkeimmällä sijalla.' Tarkoittaako tämä sitä, että vastoin tätä ko. opastusta toimineet eivät kunnioita Johtajaansa Jeesusta, eikä Jehova siten ole heidän elämässään tärkeimmällä sijalla?
Vartiotorni 15.5.2011 s.32
Israelilaisten uhraamilla teurasuhreilla oli arvoa vain siinä tapauksessa, että heillä oli oikeat vaikuttimet (Jes.1:11-17). Jotta meidän hengelliset uhrimme olisivat Jumalalle otollisia, meidänkin täytyy toimia oikeista vaikuttimista ja luottaa häneen täysin.
> Jos toiminnan takana oleva vaikutin onkin todellisuudessa itsekäs hyöty, tarkoittaako tämä sitä, että sellaisen Jehovan todistajan toiminta ja siten mahdollisesti koko hänen elämänsä onkin valunut aivan hukkaan? Tämä on sinänsä hyvin vakava kysymys, koska Jehovan todistajat painottavat juuri sitä itsekästä hyötyä, jota he saavat Jumalan palvonnastaan. Eikö se ilmaise juuri sen, että tekojen vaikutin onkin väärä, itsekäs hyöty, eikä aito rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen.
Vartiotorni 15.5.2011 s.10
Ajatelkaa palkintoa, jonka Jehova on asettanut eteenne. Vanhempanne ovat kenties lapsuudestanne saakka näyttäneet teille paratiisia esittäviä kuvia. Vuosien vieriessä he ovat Raamatun ja kristillisten julkaisujen välityksellä todennäköisesti auttaneet teitä kuvittelemaan, millaista ikuinen elämä uudessa maailmassa olisi.
> Kuten Vartiotornikin kertoo, jo lapsesta saakka kehotetaan ajattelemaan sitä itsekästä hyötyä, jota Jehovan todistaja saa, jos hän on uskollinen ja tottelevainen. Eikö tällainen vaikutin ole väärä vaikutin ja siten uhkaa vakavsti sitä, ovatko 'hengelliset uhrimme Jumalalle otollisia'?
Vartiotorni 15.5.2011 s.32
Saamme aivan varmasti kokea sydämestä lähtevää iloa, jos osallistumme täysipainoisesti nykyään tehtävään hengelliseen elonkorjuutyöhön (Luuk.10:2). ... Tuottaako osasi tässä iloisessa elonkorjuussa sinulle todellista tyydytystä?
> Saavatko Jehovan todistajat todella "kokea sydämestä lähtevää iloa", kiertäessään vuodesta toiseen samoja alueita, joissa ihmiset ovat perin kyllätyneitä heidän käynteihinsä, jotka he kokevat kielteiseksi uskonnon tyrkyttämiseksi? Jos tämä työ ei tuota "todellista tyydytystä", missä silloin on vika?
> Mutta palataksemme tärkeimpään asiaan. Suhtautuvatko Jehovan todistajat saamaansa opastukseen 'täydelliseltä Johtajaltaan, Kristukselta' tulleena opastuksena? Jos he eivät toimi tarkoin sen mukaan vaan ovat "taipuvaisia valitsemaan hänen käskyistään vain ne, joiden totteleminen on helppoa tai mukavaa", niin mitä seuraamuksia siitä on? Hylkääkö Johtaja heidät epäluotettavina, vain omaa etuaan ajavina itsekkäinä ihmisinä? Onko hyväksytyksi tulemisen ehto ehdoton totteleminen ns. "kokosydämisyys"? Puolisydämisillä, jotka noudattavat opastusta vain siltä osin kun "totteleminen on helppoa tai mukavaa", ei tämän mukaan ole mahdollisutta saada Jehovan hyväksyntää.
Tajuavatko Jehovan todistajat lainkaan tämän uskontokuntansa vaatimuksen?
Vaikka jälleen kerran muistutettiin siitä, että Vartiotornin opastus on suoranaista Jeesuksen opastusta, eivät Jehovan todistajat kuitenkaan suhtaudu siihen sillä tavalla. Opastukseen suhtaudutaan vain hallintoelimen antamana opastavana suosituksena, jonka noudattaminen on kunkin yksilön oma asia. Eikä tämän opastuksen huomioon jättämistä tunnusteta millään tavalla vakavaksi asiaksi, koska kullakin on mielestään pätevät syyt toimia toisin. Tämän vuoksi useimpia Jehovan todistajia piinaa huono omatunto, koska he tietävät, jälleen tämänkin Vartiotornin opastuksen mukaan, miten heidän pitäisi toimia osoittaakseen, että Jehova on heidän elämässään tärkeimmällä sijalla.
Onko aito kristillisyys todella näin piinaavan vaativaa? Onkohan Jeesuksen vertaus fariseukseta ja publikaanista vallan unohdettu?
Evankeliumi Luukkaan mukaan 18:9-14 KR92
9. Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
10. "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
11. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'
13. Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
14. "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Katsotaanpa asiaa lähemmin ja vain siinä laajuudessa kuin tämä kyseinen Vartiotorni eri kirjoituksissaan opastusta antaa.
Vartiotorni 15.5.2011 s.26,27
Jeesus sanoi vuorisaarnansa lopussa: "Jokaista, joka kuuntelee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, tullaan vertaamaan ymmärtäväiseen mieheen, ... " (Matt.7:24,25.)
Jeesuksen mukaan mies, joka kuuntelee ja tottelee hänen sanojaan, on siis "ymmärtäväinen". Ilmaisemmeko kunnioitusta ja arvostusta Kristuksen esimerkkiä kohtaan tottelemalla häntä sydämestämme, vai olemmeko taipuvaisia valitsemaan hänen käskyistään vain ne, joiden totteleminen on helppoa tai mukavaa? ...
Jeesus kutsui voideltuja edustajia "veljikseen" (Matt.25:40). Kun Jeesus oli herätetty kuolleista taivaaseen, hänen "veljensä" nimitettiin toimimaan "Kristuksen sijasta" lähettiläinä, jotka kutsuvat muita tulemaan sovitetuiksi Jehova Jumalan kanssa (2.Kor.5:18-20). Kristuksen johdon tunnustamiseen sisältyy se, että olemme alamaisia hänen "veljilleen".
Meidän on hyvä pohtia, miten suhtaudumme julkaisuissamme esitettäviin ajankohtaisiin raamatullisiin neuvoihin. ... Huomion kiinnittämien näihin muistutuksiin kertoo omalta osaltaan, että seuraamme täydellistä johtajaamme, Jeesusta Kristusta.
> Tämän mukaisesti Jehovan todistajan tulee siis uskoa, että tämänkin Vartiotornin opastukset ovat opastusta Jeesukselta. Kirjoitus esittää hyvin vakavan kysymyksen: 'Ilmaisemmeko kunnioitusta ja arvostusta tottelemalla häntä sydämestämme, vai olemmeko taipuvaisia valitsemaan hänen käskyistään vain ne, joiden totteleminen on helppoa tai mukavaa?'
Kuten kirjoitus edelleen kehottaa: "Meidän on hyvä pohtia, miten suhtaudumme julkaisuissamme esitettäviin ajankohtaisiin raamatullisiin neuvoihin." Miksi tämän asian pohtiminen on tärkeää? Se on tärkeää siksi, koska se "kertoo omalta osaltaan, että seuraamme täydellistä johtajaamme, Jeesusta Kristusta."
Vartiotorni 15.5.2011 s.27
"Vanhurskaiden polku on kuin se kirkas valo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka", sanotaan Sananlaskujen 4:18.ssa. Jeesuksen johto ei siis polje paikallaan vaan on edistyvää. Olemme yhteistoiminnassa Kristuksen "veljien" kanssa myös siten, että suhtaudumme myönteisesti mihin tahansa Raamatun totuuden ymmärrystämme koskeviin tarkistuksiin, joita "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" tuo julki (Matt.24:45). ...
Totelkaamme siis Johtajaamme ja olkaamme yhteistoiminnassa niiden kanssa, joiden välityksellä hän nykyään ohjaa meitä.
> Toinen puoli asiaa on se "että suhtaudumme myönteisesti mihin tahansa Raamatun totuuden ymmärrystämme koskeviin tarkistuksiin, joita "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" tuo julki". Oppimuutoksiin, joita Jehovan todisajien opetuksissa on ollut runsaasti, tulee siis suhtautua myönteisesti, eli toisin sanoen, tulee ilman mitään epäilyksiä uskoa, että nekin ovat lähtöisin "täydelliseltä Johtajalta" Jeesukselta. Luottamus siihen tulee ilemisesti olla niin vankka, että Raamatun kehotus varmistua siitä on tarpeeton, vaikka kauemmin mukana olleet varsin hyvin tietävät, että luottamus on usein ollut koetuksella, kun Jumalan paljastamia totuuksia onkin jouduttu muuttamaan.
Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:1 KR92
1. Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
Millaista opastusta elämänratkaisuihin tämä Vartiotorni tällä kertaa antaa. Katsotaanpa.
Vartiotorni 15.5.2011 s.12
Koska moni perhe on langennut materialismin ansaan, on syytä miettiä, mitä Jeesus sanoi silmän pitämisestä "yksinkertaisena" (Matt.6:22,23.) ...
Kun kuvaannollinen silmämme on yksinkertainen, pidämme katseemme yhdessä päämäärässä. Emme keskity materialistisiin tavoitteisiin emmekä kanna huolta yksinomaan perheen aineellisista tarpeista vaan kohdistamme silmämme hengellisiin asioihin (Matt.6:33). Tämä merkitsee sitä, että tyydymme kohtuulliseen toimeentuloon ja asetamme Jumalan palveluksen elämässämme ensi sijalle (Hepr.13:5). ...
Hankintojen tekemisessä ei ole kysymys vain siitä, onko johonkin varaa vai ei. Tulee harkita myös seuraavia seikkoja: Riittääkö aika kyseisen tuotteen säännölliseen käyttöön ja kunnossapitoon? Kuinka pitkään kestää opetella käyttämään sitä? ... Ajatelkaa myös, auttaako jonkin tuotteen hankkiminen perhettänne olemaan valmis Ihmisen Pojan tuloon.
> Toimivatko Jehovan todistajat todella näin? Tyytyvätkö he vain kohtuulliseen toimeentuloon, jos heille avautuisi mahdollisuus lisätä tulojaan? Pohtivatko he erilaisia hankintoja tehdessään: 'auttaako tuotteen hankkiminen minua ja perhettäni olemaan valmis Ihmisen Pojan tuloon?' Jos kyseinen tuote ei auta heitä tässä asiassa, jättävätkö he sen hankkimatta?
Vartiotorni 15.5.2011 s.12
Lasten opettaminen pitämään silmänsä yksinkertaisena voi tuottaa todella hyviä tuloksia. Tätä valaisee erään Etiopiassa asuvan teini-ikäisen tytön kokemus. Hän oli niin hyvä oppilas, että kun hän oli käynyt peruskoulun, hänelle tarjottiin apurahaa lisäkoulutusta varten. Mutta koska hänen katseensa keskittyi Jehovan palvelemiseen, hän ei ottanut apurahaa vastaan. Pian sen jälkeen hänelle tarjottiin työtä, josta hän olisi saanut 3000 euroa kuussa - suuri summa verrattuna maan keskipalkkoihin. Tämän tytön "silmä" oli kuitenkin kohdistunut tienraivauspalvelukseen. Hänen ei tarvinnut neuvotella vanhempiensa kanssa ennen kuin hän hylkäsi työtarjouksen. Miten vanhemmat reagoivat kuullessaan tyttärensä ratkaisusta? He iloitsivat hänen kanssaan ja kertoivat hänelle, miten ylpeitä he hänestä olivat.
> Olisiko Jehovan todistaja -nuori ja -perhe täällä Suomessa menetellyt samalla tavalla? Pitävätkö he aidosti tätä menettelyä viisaana, ymmärtäessään, että nuorella on koko elämä edessään?
Vartiotorni 15.5.2011 s.16,19
Jehova on tosiaan koko maailmankaikkeuden tärkein Persoona. Kaiken Luojana hänellä on oikeus odottaa jokaiselta luomukseltaan ehdotonta alamaisuutta (Ilm.4:11). Meillä on siis hyvät syyt kysyä itseltämme: kuka on tärkeimmällä sijalla minun elämässäni? ...
Kuten havaitsimme Eevan tapauksesta, itsekkäille haluille ja omahyväisyydelle periksi antavat ihmiset ilmaisevat, että Jehova ei ole heidän elämässään tärkeimmällä sijalla.
> 'Itsekkäille haluille periksi antavat ihmiset ilmaisevat, että Jehova ei ole heidän elämässään tärkeimmällä sijalla.' Tarkoittaako tämä sitä, että vastoin tätä ko. opastusta toimineet eivät kunnioita Johtajaansa Jeesusta, eikä Jehova siten ole heidän elämässään tärkeimmällä sijalla?
Vartiotorni 15.5.2011 s.32
Israelilaisten uhraamilla teurasuhreilla oli arvoa vain siinä tapauksessa, että heillä oli oikeat vaikuttimet (Jes.1:11-17). Jotta meidän hengelliset uhrimme olisivat Jumalalle otollisia, meidänkin täytyy toimia oikeista vaikuttimista ja luottaa häneen täysin.
> Jos toiminnan takana oleva vaikutin onkin todellisuudessa itsekäs hyöty, tarkoittaako tämä sitä, että sellaisen Jehovan todistajan toiminta ja siten mahdollisesti koko hänen elämänsä onkin valunut aivan hukkaan? Tämä on sinänsä hyvin vakava kysymys, koska Jehovan todistajat painottavat juuri sitä itsekästä hyötyä, jota he saavat Jumalan palvonnastaan. Eikö se ilmaise juuri sen, että tekojen vaikutin onkin väärä, itsekäs hyöty, eikä aito rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen.
Vartiotorni 15.5.2011 s.10
Ajatelkaa palkintoa, jonka Jehova on asettanut eteenne. Vanhempanne ovat kenties lapsuudestanne saakka näyttäneet teille paratiisia esittäviä kuvia. Vuosien vieriessä he ovat Raamatun ja kristillisten julkaisujen välityksellä todennäköisesti auttaneet teitä kuvittelemaan, millaista ikuinen elämä uudessa maailmassa olisi.
> Kuten Vartiotornikin kertoo, jo lapsesta saakka kehotetaan ajattelemaan sitä itsekästä hyötyä, jota Jehovan todistaja saa, jos hän on uskollinen ja tottelevainen. Eikö tällainen vaikutin ole väärä vaikutin ja siten uhkaa vakavsti sitä, ovatko 'hengelliset uhrimme Jumalalle otollisia'?
Vartiotorni 15.5.2011 s.32
Saamme aivan varmasti kokea sydämestä lähtevää iloa, jos osallistumme täysipainoisesti nykyään tehtävään hengelliseen elonkorjuutyöhön (Luuk.10:2). ... Tuottaako osasi tässä iloisessa elonkorjuussa sinulle todellista tyydytystä?
> Saavatko Jehovan todistajat todella "kokea sydämestä lähtevää iloa", kiertäessään vuodesta toiseen samoja alueita, joissa ihmiset ovat perin kyllätyneitä heidän käynteihinsä, jotka he kokevat kielteiseksi uskonnon tyrkyttämiseksi? Jos tämä työ ei tuota "todellista tyydytystä", missä silloin on vika?
> Mutta palataksemme tärkeimpään asiaan. Suhtautuvatko Jehovan todistajat saamaansa opastukseen 'täydelliseltä Johtajaltaan, Kristukselta' tulleena opastuksena? Jos he eivät toimi tarkoin sen mukaan vaan ovat "taipuvaisia valitsemaan hänen käskyistään vain ne, joiden totteleminen on helppoa tai mukavaa", niin mitä seuraamuksia siitä on? Hylkääkö Johtaja heidät epäluotettavina, vain omaa etuaan ajavina itsekkäinä ihmisinä? Onko hyväksytyksi tulemisen ehto ehdoton totteleminen ns. "kokosydämisyys"? Puolisydämisillä, jotka noudattavat opastusta vain siltä osin kun "totteleminen on helppoa tai mukavaa", ei tämän mukaan ole mahdollisutta saada Jehovan hyväksyntää.
Tajuavatko Jehovan todistajat lainkaan tämän uskontokuntansa vaatimuksen?
Vaikka jälleen kerran muistutettiin siitä, että Vartiotornin opastus on suoranaista Jeesuksen opastusta, eivät Jehovan todistajat kuitenkaan suhtaudu siihen sillä tavalla. Opastukseen suhtaudutaan vain hallintoelimen antamana opastavana suosituksena, jonka noudattaminen on kunkin yksilön oma asia. Eikä tämän opastuksen huomioon jättämistä tunnusteta millään tavalla vakavaksi asiaksi, koska kullakin on mielestään pätevät syyt toimia toisin. Tämän vuoksi useimpia Jehovan todistajia piinaa huono omatunto, koska he tietävät, jälleen tämänkin Vartiotornin opastuksen mukaan, miten heidän pitäisi toimia osoittaakseen, että Jehova on heidän elämässään tärkeimmällä sijalla.
Onko aito kristillisyys todella näin piinaavan vaativaa? Onkohan Jeesuksen vertaus fariseukseta ja publikaanista vallan unohdettu?
Evankeliumi Luukkaan mukaan 18:9-14 KR92
9. Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
10. "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
11. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'
13. Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'
14. "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.* Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."