mun tarina

[Markku Meilo]

Olen myös itse kokenut lahkon hyvin rajoittavana ja en kokenut olevani oma itseni siellä . Tuntui, kuin henkinen kasvuni olisi alkanut vasta lahkosta eroamisen jälkeen. Olen alkanut harrastaa asioita, joita jehovan todistajana ei ollut mahdollista tehdä ts. ne olivat kiellettyjä .

Muistan kun nuoruudessa selitettiin, että sitten uudessa maailmassa on aikaa harrastuksille. Sama perusvire on edelleen, nyt vaan odotetaan edelleen uutta asiainjärjestelmää.

Se vaan välillä on raskasta kun tulee hetkiä, jolloin ajattelee, että mitä jos kuitenkin palaisi takaisin.

Siis palaisit jostain nimenomaisesta syystä, tai ihan muuten vaan ajankuluksi?

onko veljesseura. org: lla vertaistukiryhmiä?

Ei ole, täällä kyllä ilmoitellaan aika ajoin jonkun yksityisen henkilön pystyyn potkaisemista tapaamisista, samoin UUT ja käsittääkseni myös Toipumisapu kartetut järjestää tapaamisia.

[Ch.K]

Miten paljon pohjisempaan? Nykyään olen Vaasassa töissä, joten täänne vois kyllä esim. kahvitapaamisia järjestää. Kun olen yövuorossa nukun yleensä pojan luona täällä, eli päivällä voisi keksiä jotain, jos kiinnostuneita on.

[mymmeli]

Ajatus paluusta tulee ainoastaan mieleen toisinaan, kun kuten jo aikaisemmassa viestissä taisin mainitakin niin välillä sopeutuminen tänne yhteiskuntaan tuntuu vaikealta. Moni asia pitää siis opiskella täysin uudelta pohjalta, koska ennen seurakunta on säädellyt elämää kovastikin. Omalla kohdallani olen kuitenkin saanut hyvän uuden elämän alun: mielenkiintoisen työn ja opiskelut. Nämä em. asioihin ei taas seurakunta kannusta ollenkaan. Saarnaamistyö ja kokoaikainen omistautuminen nk. hengellisiin asioihinhan on se tärkein . Asun 180 km päässä vaasasta eli lähempänä on kuin esim. Helsinki. Täytyy miettiä vielä tuota kahvittelua. Olen vasta tällä viikolla tullut tänne keskustelupalstalle ja en tiedä vielä olenko valmis tapaamiseen. .

[Kaarmis]

Voin luvata ettet pety vertaistukitapaamiseen!

[Markku Meilo]

Olen vasta tällä viikolla tullut tänne keskustelupalstalle ja en tiedä vielä olenko valmis tapaamiseen. .

Olen nähnyt muutamia esimerkkejä siitä miten iso askel ensitapaaminen saattaa monille olla. Jo tänne kirjoittelun aloittaminen voi olla pitemmän suunnittelun tulos.

Jokainen tapaaminen, jossa olen ollut on ollut aivan rentoa menoa. Josvaikka tilanteesi koetteleekin sinua, niin jokainen tapaamiseen osaa ottava kykenee hahmottamaan asian. Käytännössä jokainen maksaa erostaan jollain tavalla.

[mymmeli]

Kyllä mulle sopii tuo kahvittelu Vaasassa. Mulle käy parhaiten perjantai tai lauantai ja päiväaika käy ihan hyvin. Arkena en muina päivinä pääse. Ensi viikosta eteenpäin vois ajatella joku perjantai tai lauantai. Pitäiskö pistää joku tieto tapaamisesta yleisesti eli pitäiskö kerätä joku porukka? Mä voin kyllä tavata ihan kahdestaankin. Musta ois myös kiva tietää jotain (esim. ikä ja sukupuoli) susta CH.K. Tietäis vähän minkälaisia ihmisiä tapaamiseen noin suurinpiirtein tulee eli ketä odotella. Mä en myöskään tunne Vaasaa kovin hyvin, vaikka joskus siellä oonkin käynyt. Itse tulisin bussilla eli varmaan ois hyvä sopia joku paikka (esim. kahvila) lähelle linja- autoasemaa. MItä ootte mieltä?

[rippeli]

Kiitos esittäytymisestä ja onnea elämään!

[mymmeli]

Musta tuntuu nyt kuitenkin vielä tässä vaiheessa siltä, että haluan pysyä anonyyminä eli en ole vielä valmis tähän vaasan vertaistapaamiseen. Sitten kun olen valmis niin kyllä sen ryhmän varmaan löytää UUt: n ja kartettujen sivuilta tai voin ehdottaa sitä, kun olen asiasta varmempi. Nyt on liian aikaista.