Veljesseura.org

On paljon puhuttu ja keskustelu kuinka erotettujen tai muiden poislähteneiden kanssa ei puhuta tai pidetä muutenkaan yhteyttä. Kun eroaa järjestöstä, niin toiset alkavat karttamaan, näinhän tämä on opetettu.

Kun tilanteen kääntää toisin, pitäisikö erotetun todella karttaa todistajaa? Varsinkin alussa kun järjestöstä on jäänyt pois, niin saattaa jopa karttaa tilanteita, jossa mahdollisesti näkisi tuttuja todistajia. Ettei tulisi tukalaa tilannetta, miettii kenties missä kaupassa asioi. Onko se näin?

Minua kiinnostaisi tietää, miten siis reagoit erotettuna todistajiin, niihin entisiin "rakkaisiin ystäviisi"? Tervehditkö vai onko välinpitämätön asenne parempi?

No ihan vissisti tervehdin ja vieläpä kuuluvasti. Jos tuttu jt ei halua minua tervehtiä, niin kiemurrelkoon siinä sitten itse, minä en siihen hänen puolestaan rupea. Sitä paitsi tutun ihmisen tervehtimistä tai tervehtimättä jättämistä ei tule edes mietittyä, vaan se tapahtuu automaattisesti.

Tuossa tilanteessa ei tosiaankaan saisi antaa jotenkin lahko-opetusta vahvistavaa käytösvastetta.

Tulisi tervehtiä ja sanoa vaikkapa että eikös saatukin kaunis päivä, mihin vastaamattomuus periaatteessa jää vaivaamaan.

On tiedossa että jos lahkoon kuulumattomalle on pitänyt lausua tervehdys, joka on vastenmielinen, on lahkolaisella ensin huvittavasti suupielet kääntyneet alaspäin. Se onkin tietysti ulkopuoliselle merkki enempäänkin tervehtimiseen

Kynsilakka kirjoitti:Minua kiinnostaisi tietää, miten siis reagoit erotettuna todistajiin, niihin entisiin "rakkaisiin ystäviisi"? Tervehditkö vai onko välinpitämätön asenne parempi?

Hyviin käytöstapoihin kuuluu tervehtiä tuttuja, olivat nämä sitten ystäviä tai vihamiehiä.

Minulla on aina "tervehdyskäsi" valmiina. On vain niin, että usein JT, joka tunnistaa minut, lähtee karkuun, esim. kaupassa on tapahtunut näin usein. Tai sitten JT alkaa katsella kattoon, siellä on mielenkiintoisia valaisimia tai ilmastointiputkia. Minua hän ei edes "huomaa". Risteilylaivalla kokemukseni mukaan JT:t suorastaan juoksevat karkuun, kun sanon "Mukava nähdä pitkästä aikaa" ja ojennan tervehdyskäteni. Suomen kävelyuhreiluihmisten ei tarvitse olla huolissaan lajin kehityksestä Suomessa, niin lujaa JT:t kävelevät, että siinä olisi ollut Vallu Konosenkin vaikea perässä pysyä. Edellytyksenä on tietysti se, että JT huomaa minut.

Kyllä, tervehdin aina, jos saan tilaisuuden. Ei ole minun asiani karttaa J-todistajia, vaikka he karttavat minua.

(Matteus 5:46-47) 46 Sillä jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? 47 Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö kansakuntien ihmisetkin tee samoin?

Se on vaan kummallista, että tuttu jt tervehtii ja saattaapa ilmoistakin jutella - ehkä hieman ympärilleen vilkuillen - silloin kun on yksin, mutta kun heitä onkin kaksi, niin tervehdystä tai muita turinoita on turha odottaa. Tai lieneekö tuo sittenkään niin kovin kummallista.

Monesti sekisi mieli tervehtiä vastaan tulevia jt:ia, mutta sitten tulee sääli päälle, enkä halua saattaa vanhoja ystäviä hankalaan asemaan. Taidan olla liian kiltti, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa?

Nyt kun minäkin olen tänä vuonna virallisesti lähtenyt järjestöstä, niin on sattunut näitä mukavia tervehdystapauksia. Kuten jo kirjoitettiin, niin olen myös huomannut, että kaupassa on ilmeisen kiinnostavat lampun kannattimet, niin tarkkaan niitä jotkut tuijottavat.

Kerran sain kaupassa ”kiinni” entisen hyvän tuttuni ja siinä kuulumisia vaihdettiin mutta hänellä oli jonkinlainen pakkoliike käsissä, koska koko juttelun aikana hän työnsi ostoskärryjään edestakas. Liike oli todella nopea, luulin, että kohta saa rasitusvamman käteensä. Tai sitten yritti tehdä kermasta kermavaahtoa.

rippeli kirjoitti:Monesti sekisi mieli tervehtiä vastaan tulevia jt:ia, mutta sitten tulee sääli päälle, enkä halua saattaa vanhoja ystäviä hankalaan asemaan. Taidan olla liian kiltti, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa?

Joo, hiukan on sääli. He ovat useimmiten vaivautuneita nähdessään minut. Itse en koe vaivautuneisuutta. Eräs vanhin kadulla nähdessään minut ja muutaman minuutin keskustelun jälkeen sanoi, että tiedätkö, sinähän näytät hyvältä. Minä siihen, että tiedätkö, minusta myös tuntuu hyvältä.

Heti yritti iskeä? Tosi kiva kuitenkin että jotkut edes osaavat olla luontevia. Viimeiset keskustelut vanhimman kanssa kävin puhelimessa kun vaadin tisestäni arkistoituja tietoja nähtäväkseni. Vanhimman puhelimesta loppui akku kun hän tajusi mistä on kyse.

rippeli kirjoitti:Heti yritti iskeä? Tosi kiva kuitenkin että jotkut edes osaavat olla luontevia. Viimeiset keskustelut vanhimman kanssa kävin puhelimessa kun vaadin tisestäni arkistoituja tietoja nähtäväkseni. Vanhimman puhelimesta loppui akku kun hän tajusi mistä on kyse.

Hih, ja multa meni iskuyritys ohi
Luontevaa on myös työpaikallani, mitä etukäteen hiukan jännitinkin. Iso talo, lukenutta väkeä ja ammattimaisesti keskustellaan, ei mitään eroa aikaisempaan verrattuna. Eli kyllä tosiaan jotkut osaavat olla luontevia.

En ole vuosiin törmännyt "ystäviin" (kun en asu enää samalla paikkakunnalla)

Aikoinaan mieleenpainuvin kohtaaminen oli erään veljen kanssa kaupungintorilla... ( tämä kyseine veli oli aikoinaan yksi parhaista ystävistäni, aivan mahtava,aito ja sydämmellinen persoona.. ) Kun näin hänen silmissään kyyneleet kun hän katoi minua en voinut muuta kuin juosta pois!

Nykyisin olisi eri tilanne, varmasti moikkaisin! Vuodet ovat tehneet tehtävänsä... En olekkaan enää se alempiarvoinen ja huono ihminen.. vaan säälien kyynelsilmässä katson tuttuja todistajia... mikseivät he herää todellisuuteen??

" mikseivät he herää todellisuuteen?? " -Esim. koska eivät ole saaneet valokopionäytteitä postiluukkuunsa lahkon vanhoista painotuotteista

" tervehtiä vastaan tulevia jt:ia, mutta sitten tulee sääli päälle, enkä halua saattaa vanhoja ystäviä hankalaan asemaan. Taidan olla liian kiltti " -eiköhän jossain lahko-ohjeissa ollut että tulee kovettaa sydän kun lahko sanoo, koska perheenjäsenet ovat pahoja lahkosta poisviettelijöitä ellei heitä karta... vai miten se meni ?

Tuo on suurta empaattisuutta, että osaa ajatella ettei halua järjestää omia entisiä hyviä ystäviä hankalaan asemaan koska tietää että he eivät voi tervehtiä.
Tässä taas yksi elävä esimerkki siitä miten fiksusti joku ex-jt osaa ajatella.
Miksi tälläisiä ihmisiä kartetaan???

En suosittele kaupan kassana oloa. Aika tukalaa kun tulee tuttu jt. kassalle ja syvä hiljaisuus ku se miettii et voiko tervehtiä...voi niitä raukkoja. Kerran törmäsin ympäripäissään olevaan vamhimpaan se sitten kovaan ääneen rupesi kovistelemaan miks mua ei oo näkyny kokouksissa. Sillon sain hyvät naurut.