Russell - jumalan äänitorvi?
Lähetetty: 27.07.2011 23:24
Uskollinen ja Ymmärtäväinen orja, C.T.Russell, Raamatun tutkijoiden ja väitetysti Jehovan todistajien esi-isä oli Vartiotorniseuran mukaan jumalan äänitorvi. On annettu ymmärtää, että Russell jumalalta saamansa viisauden johdattamana toi uskontomarkkinoille useita suuria ja merkittäviä muutoksia, joilla kristinuskon harhaoppeja paljastettiin epäraamatullisiksi valheiksi. Russellin on kerrottu 'sammuttaneen helvetin' ja tuoneen opin kuolevasta sielusta.
Tässä pari lainausta aiheesta:
Itseasiassa nuo Russellin 'jumalalta saadut oivallukset' olivat keskesiltä osin vieläkin vanhempaa alkuperää. Make on joskus kertonut milleriläisyyden perinnöstä Russellin teologiaan, mutta vieläkin merkittävämpi ja vanhempi vaikuttaja oli Storrsin oppi-isä, brittiläinen saarnaaja Aaron Ellis, jonka teoksen Bible vs. Tradition (Raamattu ja perinne vastakkain) Storrs julkaisi Yhdysvalloissa 1853 ja jonka pohjalta hän piti useita luentotilaisuuksia sekä levitti tuhansittain aihetta koskevia muita julkaisuja. Toinen keskeinen vaikuttaja oli mainittu entinen baptistipappi Henry Grew, jonka toimintatavat tarttuivat ensin Storrsiin. Tämän kaiken hän sitten opetti myös nuorelle innokkaalle pojanklopille Russellille.
Russellin suhde 'väärän uskonnon maailmanmahtiin' ja sen opetuksiin oli kovin erilainen kuin nykyisillä jehovantodistajilla. Tämä ilmenee hänen alkuaikojen lausunnoistaan:
Tässä pari lainausta aiheesta:
Levittämällä valhetta, että kaikilla ihmisillä on kuolematon sielu ja että jumalattomia kidutetaan ikuisesti helvetintulessa, Saatana on saattanut Jumalan nimen huonoon valoon ja aiheuttanut sille pilkkaa. Vartiotornin ensimmäinen päätoimittaja C. T. Russell oivalsi tämän. Hän näki älykkäiden ihmisten hylkäävän ajatuksen ikuisesta kidutuksesta mutta hylkäävän ikävä kyllä myös Raamatun, koska he pitivät sitä tuon järjettömän opin lähteenä. Hälventääkseen pimeän keskiajan savun järkevien ihmisten mielestä, kuten veli Russell sanoi, hän piti iskevän esitelmän aiheesta ”Helvettiin ja takaisin! Ketkä ovat siellä.”
Todellisuudessa vt-seura on itsekin tunnustanut, että liki kaikki Russellin teologia onkin vanhempaa perua eli Russell ei ollutkaan mikään suuri uusien jumalan salaisuuksien paljastaja ja valon tuoja, vaan toisten oivalluksilla rikastunut businesmies.Noin vuonna 1868 Charles Taze Russell alkoi tutkia huolellisesti oppeja, joita kristikunnan kirkot olivat pitkään vaalineet, ja havaitsi, että Raamatun kirjoituksia oli tulkittu väärin.
Todellisuudessa George Storrs opetti Russellille kaiken sen keskeisen asian, jonka avulla hän lähti Storrsin kuoltua rakentamaan Raamatun tutkijoita. Todellinen valontuoja ja U&Y orja oli siis Storrs! Storrs oli metodisti ja kuinka ollakaan, julkaisi ennen Russellin aikaa lehteä nimeltä Bible Examiner (Raamatun tutkija). Storrs oli Russellin hengellinen oppi-isä. Hän toi yhdessä adventistien kanssa Russellille uskollisuuden ja ymmärtäväisyyden raamatun selityksiä kohtaan.*** w00 15/10 s. 27-28 Työskentelyä ”pellolla” ennen elonkorjuuta ***
Vuoden 1835 paikkeilla (Henry) Grew kirjoitti tärkeän kirjasen, jossa opetukset sielun kuolemattomuudesta ja helvetintulesta osoitettiin epäraamatullisiksi. Hänestä ne pilkkasivat Jumalaa.
Tällä kirjasella oli kauaskantoiset seuraukset. Vuonna 1837 mies nimeltä George Storrs, joka oli silloin 40-vuotias, löysi yhden sellaisen junasta. Hän oli kotoisin Lebanonista New Hampshiren osavaltiosta mutta asui tuolloin Uticassa New Yorkin osavaltiossa.
Storrs oli metodistis-episkopaalisen kirkon arvostettu hengellinen johtaja. Grew’n kirjasessa häneen teki vaikutuksen se, että joku pystyi esittämään näin voimakkaita perusteluja tällaisia kristikunnan perusoppeja vastaan, joita hän ei ollut milloinkaan epäillyt. Hän ei tiennyt, kuka kirjoittaja oli, ja hän tapasi Henry Grew’n vasta muutamaa vuotta myöhemmin – viimeistään vuonna 1844 – kun he molemmat asuivat Philadelphiassa Pennsylvaniassa. Joka tapauksessa Storrs tutki asiaa itsekseen kolme vuotta ja puhui siitä vain virkatovereilleen.
Koska kukaan ei kyennyt osoittamaan George Storrsille, että hänen oppimansa asiat olisivat olleet valhetta, hän päätyi lopulta siihen, ettei hän voinut jäädä metodistikirkkoon, mikäli hän halusi olla uskollinen Jumalalle. Hän erosi siitä vuonna 1840 ja muutti Albanyyn New Yorkiin.
Alkukeväällä 1842 Storrs piti kuusi viikkoa kestäneen kuuden luennon sarjan ”Tutkimus aiheesta ’Ovatko pahat kuolemattomia?’ ” Kiinnostus oli niin suurta, että hän julkaisi aineiston painotuotteena, jota levitettiin seuraavina 40 vuotena 200 000 kappaletta Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Storrs ja Grew osallistuivat yhdessä väittelyihin, joissa he hyökkäsivät kuolematonta sielua koskevaa opetusta vastaan.
*** w00 15/10 s. 28 Työskentelyä ”pellolla” ennen elonkorjuuta ***
Mitä George Storrs uskoi
-Jeesus antoi elämänsä lunnaiksi ihmiskunnan puolesta.
-Hyvää uutista ei ole vielä saarnattu (vuonna 1871).
-Sen vuoksi loppu ei voinut vielä tuolloin olla lähellä (vuonna 1871). Saarnaamistyö suoritettaisiin myöhemmin tulevaisuudessa.
-Jotkut ihmiset perisivät ikuisen elämän maan päällä.
-Kaikki tietämättöminä kuolleet saavat ylösnousemuksen. Ne jotka ottavat Kristuksen lunastusuhrin vastaan, saavat ikuisen elämän maan päällä. Ne jotka torjuvat sen, tuhotaan.
-Opetukset sielun kuolemattomuudesta ja helvetintulesta ovat vääriä ja häpäisevät Jumalaa.
-Herran illallista tulee viettää kerran vuodessa 14. nisankuuta.
Itseasiassa nuo Russellin 'jumalalta saadut oivallukset' olivat keskesiltä osin vieläkin vanhempaa alkuperää. Make on joskus kertonut milleriläisyyden perinnöstä Russellin teologiaan, mutta vieläkin merkittävämpi ja vanhempi vaikuttaja oli Storrsin oppi-isä, brittiläinen saarnaaja Aaron Ellis, jonka teoksen Bible vs. Tradition (Raamattu ja perinne vastakkain) Storrs julkaisi Yhdysvalloissa 1853 ja jonka pohjalta hän piti useita luentotilaisuuksia sekä levitti tuhansittain aihetta koskevia muita julkaisuja. Toinen keskeinen vaikuttaja oli mainittu entinen baptistipappi Henry Grew, jonka toimintatavat tarttuivat ensin Storrsiin. Tämän kaiken hän sitten opetti myös nuorelle innokkaalle pojanklopille Russellille.
Russellin suhde 'väärän uskonnon maailmanmahtiin' ja sen opetuksiin oli kovin erilainen kuin nykyisillä jehovantodistajilla. Tämä ilmenee hänen alkuaikojen lausunnoistaan:
Russell ei itse sanonut olevansa jumalan äänitorni tai muutenkaan väline, jonka kautta jumala jakaisi uutta valoaan. Tämä näkemyksen otti myöhemmin käyttöönsä vt-seura, joka halusi henkeyttää Russellin jälkeen muodostetun hallintoelimen jumalan uudeksi äänitorveksi ja ehdottoman totuuden sekä uuden valon lähteeksi.”Havaitsimme, että eri lahkot ja ryhmät olivat vuosisatojen kuluessa jakaneet Raamatun opit keskenään ja sekoittaneet niihin enemmän tai vähemmän inhimillisiä teorioita ja erheitä – –. Havaitsimme, että Luther ja lähempänä omaa aikaamme monet kristityt olivat selvästi julistaneet tärkeää oppia vanhurskauttamisesta uskon eikä tekojen avulla; että presbyteerit olivat huolellisesti säilyttäneet käsityksen jumalallisesta oikeudesta ja voimasta ja viisaudesta, vaikkakaan eivät olleet selvästi ymmärtäneet sitä; että metodistit arvostivat ja ylistivät Jumalan rakkautta ja myötätuntoa; että adventistit säilyttivät Herran paluuta koskevan kallisarvoisen opin; että baptistit olivat tajunneet kasteopin symboliikan oikein, vaikka olivatkin kadottaneet näkyvistään todellisen kasteen; että jotkut universalistit olivat kauan epämääräisesti vaalineet joitakin ajatuksia ’ennallistamisesta’. Lähes kaikista lahkokunnista siis ilmeni, että niiden perustajat olivat etsineet totuutta, mutta aivan ilmeisesti suuri Vastustaja oli taistellut niitä vastaan ja jaellut väärin Jumalan sanaa, jota hän ei pystynyt kokonaan tuhoamaan.
Työnämme – – on ollut koota nämä kauan hajallaan olleet totuuden sirpaleet ja esittää ne Herran kansalle – ei uusina, ei ominamme, vaan Herralle kuuluvina. – – Meidän on kieltäydyttävä ottamasta kunniaa edes totuuden jalokivien löytämisestä ja uudelleen järjestämisestä.”
Käyttikö Jumala erityisesti Charles Taze Russellia? Jos käytti, niin eikö Jumalalla ollut enää näkyvää kanavaa, kun veli Russell kuoli? Näistä tuli polttavia kysymyksiä, jotka aiheuttivat lisää koettelua ja seulontaa.
Ei varmastikaan voitu odottaa, että Jumala käyttäisi C. T. Russellia, jos tämä ei pitäisi uskollisesti kiinni Jumalan sanasta (Jer. 23:28; 2. Tim. 3:16, 17). Jumala ei käyttäisi miestä, jota pelko estäisi saarnaamasta siitä, minkä hän näkisi kirjoitetun selvästi Raamattuun (Hes. 2:6–8). Jumala ei myöskään käyttäisi ihmistä, joka yrittäisi Raamatun tuntemuksensa avulla saada kunniaa itselleen (Joh. 5:44). Mitä tosiasiat siis osoittavat?
Kun Jehovan todistajat nykyään tarkastelevat Charles Taze Russellin tekemää työtä, hänen opetuksiaan ja sitä, miksi hän niitä opetti, sekä hänen aikaansaannoksiaan, heillä ei ole epäilystäkään siitä, että Jumala tosiaan käytti häntä erityisellä tavalla ja merkittävään aikaan.