Veljesseura.org

Joskus saattaa näyttää oikeinkin dramaattisilta kirjoitukset eronneelle.

Kuitenkin elämä alkaa ja siinä on elämälle ominaisia vaikeuksiakin mahdollisesti, kuten media kertoo. Monella on liikaa velkoja....

Täällähän sitä voi kysellä mitä mieleen tulee, ei ota jos ei annakaan, sano.

Erityisesti lahkon tuottamat ongelmat voivat nousta mieleen, niistäkin on hyvä kysyä, kirjallisessa kysymyksessä saattaa olla jo sekin etu että kysymys tulee niin jäsennellyksi tarkemmin että se on jopa helpompi itse vastattavaksikin.

Sitä ihmisten parissa liikkumista ja kavereiden saamista on hyvä kokeilla laajalti ja kokeilemisen ilostakin. Taas on syksy ja missä työväenopistolla sitten onkin sieniopastusilta niin mukaan vain edellyttäen että sienestys on ok. Kokeilla vaikka sulkapalloa, sittenhän sitä voi sanoa niinkin ettei tuo ollutkaan mun juttu (lahkossa taitaa olla vaikeampi sanoa ettei ole mun juttu kun käsketään siivoamaan uskontokekkerijäljet ?) . Siitä niitä ystäviäkin sitten voi tulla

Siinäpä pulma? Pulma jonka eteen joutuu vielä kauan sen jälkeen kun on jättänyt uskonnon. Netissä on monia harrastus vinkkejä mutta ei kaikilla ole varaa tai muuten mahdollisuutta alkaa harrastamaan syvämeren sukellusta tai kamppailulajeja. Ei välttämättä rahat riitä edes työväenopiston kursseille. Tai sitten ei kiinnosta juuri ne lajit. Onhan sitä tietysti ilmaisiakin harrastuksia. Kirjastossa käyminen jos tykkää lukea. Kävelyllä käyminen. Aika tylsää. Elokuvien lainaaminen kirjastosta. Tylsää sekin. Netissä pyöriminen. Siihenkin välillä kyllästyy. Vapaa ehtoistyöt. Niitä vetää ärsyttävät ihmiset. Tylsää. Tanssiminen. Tylsää sekin, ainakin tänään. Onko niitä edes oikeesti kivoja harrastuksia jotka ovat ilmaisia. No juuri tänään en ole löytänyt ainuttakaan. Itsensä sivistäminen ja uuden kielen opiskelu. Ei nyt nappaa sekään. Sisustaminen. Ei nyt juuri jaksa. Kokkaaminen. Jääkaappi on lähes tyhjä. Ystävien kanssa juttelu. Ei juuri nyt satu olemaan ainuttakaan ystävää kehen voisi luottaa. Miehelläkin on omia hommia. Ei oikeesti löydy tälle päivälle mitään tekemistä. Ei ainuttakaan harrastusta.

Siitäkin on kysymys että missä koti sijaitsee. Kaupungissa näkee ihmisten rupeavan juttelemaan puistossa istuessaan ja tavatessaan.

Jos lahkon jättää on ymmärrettävää että ensin tuntuu tyhjältä. Tuo "pientalous" on kai lahkossa opittu, halvalla ostaminen ja eläminen päivittäin ? Onko mahdollista ottaa tai kiinnostaako osapäivätyö ?
Jos kaikki elokuvat ym ym ovat tylsää, voikin kyse olla (hetkittäisestä) mielentilasta. Se facebook -toiminta sisältää mm vanhojen koulu- ja työpaikkakavereiden haeskelua ja mitä siihen tapaamiseen sitten liittyykään.

aikakausilehden terapeuttiplastalla nainen kertoi tylsyydestä kun oli muutettu miehen työn takia vieraaseen kaupunkiin missä ei tuntenut ketään. vastaus taisi myös mainita että pitää sille miehelle sanoa että ottaa mukaan joihinkin menoihinsa ja sitten tutustua hänen kavereihinsa.

Arvelisi että tuo mielentilapuoli täytyy hyväksyä, mikä siinä on totta ja ymmärtää syy mikä on jo askel siitä mielentilasta pois. Täällähän on myös puhuttu itsensä hyväksymisestä, sen vaikeudesta. Helposti näyttää jos katsoo ympäriltään kaksi ihmistä joista toinen on iloinen aktiivinen joka ei edes ihmettele että miksei hyväksyisi itseään, että se toinen on saanut vaikeutensa annettuna jostakin, kuten lahkosta taikka / ja lapsuutensa kotoa. Voi olla ihan nämä lapsen kasvatuksen perusasiat, toiselle sanotaan että niin ei saa tehdä koska... ja toiselle että sinä nyt et ole ihminenkään kun tuommoista tekisit, eikä keksi mitä sinulle tekisi...