12:1 Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
12:2 Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -
12:3 jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
12:4 ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
12:5 myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla -
12:6 ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
Viisaan Salomon ajatuksia luettiin ilmeisen paljon juutalaisten keskuudessa ja niiden viisaudet kulkivat suustasuuhun perimätietona.
Kun maailmanlopun profeetat myöhemmin astuivat kuvaan, niin nuo kauniit kuolemista kuvastavat sanat saivat uuden merkityksen.
Jesaja väänsi ensimmäisenä niille uutta sovellutusta:
13:1 Ennustus Baabelista, Jesajan, Aamoksen pojan, näkemä.
13:4 Kuule, vuorilla käy kuin paljon väen pauhina; kuule valtakuntain, kokoontuneitten kansojen kohinaa: Herra Sebaot katsastaa sotajoukkoansa.
13:5 He tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan.
13:6 Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
13:7 Sentähden herpoavat kaikki kädet, ja kaikki ihmissydämet raukeavat.
13:8 He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina.
13:9 Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.
13:10 Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota.
13:11 Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.
Nuo päivät, jona aurinko kuu ja tähdet pimenevät, muuttuivatkin juutalaisuuden odottaman messiaan tulon päiväksi. Jesajan odotuksen mukaan Assyrian kukistuminen ei kuitenkaan pimentänyt taivasta.
Jesajan runouden raiskaus sai jatkoa seuraavilta ennustajaeukoilta. Jooel kirjoitti myöhemmin:
2:9 Kaupunkiin ne hyökkäävät, ryntäävät muurille, nousevat taloihin, tulevat ikkunoista sisään kuin varas.
2:10 Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.
2:11 Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?
Vaikka Jooel loihti Babylonian tuhoutumista seuraavaa taivaan pimentymistä, niin ei sekään osunut kohdalleen. Valot jäivät näkymään. Sakarja samoihin aikoihin säesti Jooelia näin:
14:3 Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä.
14:4 Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin.
14:5 Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.
14:6 Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat.
14:7 Se on oleva yhtämittaista päivää - Herralle on se tunnettu - ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata.
14:8 Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet.
Eikä tässä kaikki, sillä myöhemmät ennustajaeukot ne vasta runoudelle uutta potkua antoivat.
Suuri maailmanlopun messias Jeesus väänsi runouden kokonaan uudelle tasolle:
24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
Nyt alkoivat tähdet jo putoilemaankin. Tosin Jeesuskin unohti toteuttaa oman ennustuksensa.
Johannes oli Ilmestyskirjaansa kirjoitellessaan tajunnut jo sen, ettei Jeesusta sovittuna aikana näy. Niinpä hän päätti antaa oman panoksensa runouden jalostamiselle ja sovitti tuota alkuperäistä kuoleman kuvaelmaa tulevaan aikakauteen, jossa Jeesus lopulta tulisi.
6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
Salomon kaunis runomuotoinen kuvaus elämän kuihtumisesta ja kuolemisesta muuttui lopulta maailmanlopun symboliksi. Tuo tähtien pudottelu maahan osoittaa myös sen, kuinka tietämätön Jeesus oli maailmankaikkeuden rakenteesta. Hän eli, kuten toki muutkin aikalaisensa, siinä vankassa luulossa että tähdet olivat vain valopalloja taivaankannessa liikkuen siellä auringon ja kuun tavoin omia ratojaan. Oppi tähtien radoistahan löytyy raamatustakin:
Tuomarien kirja:
5:20 Tähdet taivaalta kävivät sotaa, radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan.
Aika hupaisaa ajatella, että vielä nykyisinkin tuota runouden raiskausta maailmanlopun merkiksi odotetaan suurella innolla tapahtuvaksi.
