käänsin selkäni ns totuudelle - toisten tietämättä

[viinimarja]

Olen ollut täällä jo useamman kerran mutta en ole rekisteröitynyt vasta kuin nyt. Eli tässä on kertomukseni:

Kasvoin JT:ien parissa, isovanhemmat olivat ja ovat ja yksinhuoltaja äitini oli ja on. Kun äitini oli välillä lapsuuteni aikana erotettuna, veivät minun isovanhemmat minut aina mukanansa kokouksiin. Joten menin sitten kasteelle 16 vuotiaana, vuonna 1999. Olin hyvinkin aktiivinen siitä eteenpäin. 17 vuotiaana jäin lukiosta välivuodelle, jotta voisin toimia kokoaikaisena tienraivaajana. Jaksoin sitä vuoden.

Menin namisiin parikymppisenä, miehen kanssa joka oli minua huomattavasti vanhempi ja kokeneempi JT. Hän oli amerikkalainen ja muutin sinne.
Siellä (silloisen) mieheni takia jäimme pois kokouksista. Miehellä oli mielialahäiriöitä ja henkinen pahoinpitely minua kohtaan oli joka päiväistä. Olin onneton.
Olin myös pettynyt siihen että en saanut seurakunnasta minkäänlaista tukea tai apua - pari kertaa kävivät vanhimmat meidän luona sanomassa miehelle että täytyy käydä kokouksissa. Minua ei huomattu.
Huomasin myös että JT järjestö ei ollutkaan ainutlaatuinen järjestö. Siellä (amerikassa) olikin monia eri lahkoja joilla oli samankaltaista totuutta levitettävänä mm kirjallisuuden avulla. Kirjatkinh olivat samanlaisia...

Vuonna 2008 päätin jättää mieheni ja muuttaa maasta. Muutin takaisin Suomeen. En mennyt kokouksiin. Olin nyt ollut toimettomana noin vuoden.
Tapasin pian ns maailmallisen miehen johon rakastuin. Sain ensimmäistä kertaa uusia ystäviä, jotka eivät tuominneet minua eikä muitakaan. Tunsin itseni vapautuneeksi!
Erosin seurakunnasta vuonna 2009. Isovanhemmat elävät uskossa että minut erotettiin aviorikoksen vuoksi - vaikka itse erosin ennen kuin seurakunnan vanhimmat olisivat erottaneet minut. Tiedän että en usko että JT ovat tosi jumalan järjestö. En edes tiedä uskonko enään jumalaan.

Isovanhemmat ovat minulle hyvin läheiset ja rakkaat ja olen iloinen kun he eivät ole katkaisseet välejä kanssani. Toiset sukulaiset jotka ovat JT ovat katkaisseet. Tuntuu vaikealta näin pienellä paikkakunnalla.
Isovanhempani kuitenkin useasti pyytävät minua kokouksiin ja uskovat että vielä jonain päivänä "tulen takaisin". En halua viedä heiltä sitä toivoa pois, sillä uskon että he elävät onnellisempina viimeiset vuodet siinä uskossa että en ole kääntänyt selkääni kokonaan heidän ns totuudelle.

[Kultakala]

"Huomasin myös että JT järjestö ei ollutkaan ainutlaatuinen järjestö."

Mielenkiintoista kuulla, että on muitakin uskonyhteisöjä, joilla on samankaltaista kirjallisuutta.

Se on todella ikävää todeta, etteivät todistajat olekkaan "mikään erityinen yhteisö",
jollaiseksi Järjestöä on kuvitellut (todennäköisesti pitkäänkin).
Perusteellisesti siellä seurakunnassa osataan lakaista maton alle se ikävämpi puoli,
kuten juuri nuo auttamattajättämis-asiat. Vaikka niin hehkutetaan, että kyllä ystäviä autetaan,
aina se ei vain toimi niin kuin sanotaan.
Hyvä sanonta todistajilla siinä, että "heitä seurataan kuin näytelmää",
tuon sanonnan käyttäminen kertoo siis näyttelemisestä. Koko homma (ykseys, ystävyys ym.)
onkin kuin "teatteria".

Kiitos kokemuksesi jakamisesta ja tervetuloa rekisteröityneeksi.
Todella hienoa, etteivät isovanhempasi ole katkaisseet välejä sinuun.
Ja toivottavasti hyvät välit säilyvät.
Kaikkea hyvää sinulle.

[Markku Meilo]

Toiset sukulaiset jotka ovat JT ovat katkaisseet. Tuntuu vaikealta näin pienellä paikkakunnalla.

Karttaminen on kiristyskeino, jotta henkilö saataisiin taisin ruotuun. Karttamisen merkitys on paljon myös salilla käyvien suojaaminen todellisuudelta. Sinun ei tarvitse karttaa, tervehdi iloisesti ja kuuluvasti aina kun tapaat.

Tuolla toisaalla kerroit peloista. Itse näin etenkin erottamiseni jälkeen painajaisia sen 25 vuotta, jonka olin "mitäs jos sittenkin" -välitilassa. Huutelin Jehovaakin avuksi aika ajoin kun demonit ja Saatana etunenässä repi peittoa mun päältä. Kun vihdoin ryhdyin toden teolla tutkimaan Vt-menoa, niin painajaiset katosivat muutamassa viikossa.

[Raimo Mylly]

Sinun on jo aika päästä elämään normaalia ja onnellista elämää.Hyvää loppumatkaa elämäntaipaleellesi. Ratkaisusi on oikea ja luota itseesi.

[viinimarja]

Kiitos teille rohkaisevista sanoista
Olen tällä hetkellä hyvin onnellisessa elämäntilassa; minulla on hieno perhe ja elän niin kuin HALUAN elää.
Mutta katkeruus siitä että on niin paljon menettänyt (lapsuus, nuoruus) seurakunnan toiminnan vuoksi (paljon kentällä, kokoukset, tutkiminen), kiusaa joskus. Siksi päädyin tänne. On terveellistä saada vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia

[lavanpalvelija]

"Huomasin myös että JT järjestö ei ollutkaan ainutlaatuinen järjestö."

Mielenkiintoista kuulla, että on muitakin uskonyhteisöjä, joilla on samankaltaista kirjallisuutta.

.

No sehän on minuakin Amerikassa hämmästyttänyt. "Bible Belt" alueella on pilvinpimein ulkoisesti jehovantodistaja tyyppisiä uskonnollisia yhteisöjä, en tarkoita pelkästään mormoneja. Niitä löytyy kumpaakin tasaisesti sieltä samanlainen prosenttiosuus. Joissain osavaltioissa on jehovantodistajia naftisiti enemmän ja toisissa taas mormoneja.

Pukeutuminen, kirjallisuuden ulkonäkö ja tapa puhua. Olen tiedustellut asiantuntijoilta, että mitenkä voikaan olla samanlaista touhua, löytyykö jokin yhteinen nimittäjä. Muuta ei ole, kysmyksessä on 1800 luvun uususkonnot jotka sikisivät innovatiivisesti eurooppalaisen kristillisyyden pohjalta.

[rippeli]

Tervetuloa palstalle. En tiedä kuinka moni jt-neito muuttaa miehen perässä USA:n, mutta lienee kuitenkin aika harvinaista. Silmiä avaava kokemus varmaan.

[Mir]

Kiitos teille rohkaisevista sanoista
Olen tällä hetkellä hyvin onnellisessa elämäntilassa; minulla on hieno perhe ja elän niin kuin HALUAN elää.
Mutta katkeruus siitä että on niin paljon menettänyt (lapsuus, nuoruus) seurakunnan toiminnan vuoksi (paljon kentällä, kokoukset, tutkiminen), kiusaa joskus. Siksi päädyin tänne. On terveellistä saada vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia

Nuo seurakunta-aktiviteetit haukkaavat leijonanosan elämästä, eikä mikään ihme, että menetetty aika kaivelee. Ajan kuluessa pöly laskeutuu. On kuitenkin hienoa, että sinulla on muilta osin mallikelponen elämäntilanne etkä ole ihan tyhjän päällä.

Tuo katkeruus hukkaan menneestä ajasta pätee taatusti ihan kaikkien kohdalla. Vuoden 1995 jälkeen en ole ollut tornitouhun kanssa missään tekemisissä, mutta toisinaan vieläkin tietyissä tilanteissa kaihertaa mieltä menetetty lapsuus ja varhaisnuoruus.

Nykyään on kuitenkin helppoa, kun vertaistuki on vain muutaman sekunnin päässä. Seura ei saa enää paluumuuttajia samanlaisena virtana kuin joskus ennen.