Veljesseura.org

"Jumalan laki oli armollinen myös siinä suhteessa, että se salli vaikeuksiin joutuneen miehen myydä itsensä orjuuteen.---"

Mstä johtuu, että mulla on armollisuudesta vähän eri käsitys kuin Herätkään kirjoittajilla?

Kaarmis kirjoitti:Mstä johtuu, että mulla on armollisuudesta vähän eri käsitys kuin Herätkään kirjoittajilla?

Johtuisko siitä, että Raamatun kannan asemesta hyväksyt Saatanan juonen, orjuuden kieltävän kansainvälisen sopimuksen?

Saatanallisuus jatkui sitten Suomessakin kun velkavankeuskin poistettiin oliko joskus jo 1800 -luvun lopulla.
Ja eikun vielä pitemmälle vihon viimeinen saatanallisuus meni kun tuossa 1900 -luvun lopulla säädettiin velkajärjestelylaki (tai mikä lie tarkka nimi) joka kuitenkin merkitsi toivottoman suuriin velkoihin ajautuneen henkilön lakimääräisen vapautuksen mahdollisuutta veloistaan.

Käytännön esimerkkinä jo säätämisvaiheessa ajateltiin henkilöä, jonka asunto oli ulosmitattu, mutta hintatason romahdettua asuntoveloista jäi puolet maksamatta saattaen olla kuitenkin vaikka miljoona markoissa, ja vielä yleisen laskusuhdanteen myötä hänestä oli tullut työtön, jolloin velkojen korot kasvoivat nopeammin tietenkin kuin oli mitään teoreettisiakaan lyhentämismahdollisuuksia.

Saatanan vallassa on maailma.

Jos tuo oli osoitus armollisuudesta, niin kuinka moninkertaisesti armollista olikaan ottaa pysyviä orjia muista kansoista.

"Heitä voitte pitää pysyvänä omaisuutenanne, ja voitte myös antaa heidät perintönä lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan." - 3. Moos 25:45, 46

Armollinen laki orjan tappamisesta.

"Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan." - 2. Moos 20, 21

Se että saa orjan kitumaan päivän tai kaksi, on varmaankin hyvin armollista Jehovan silmissä?

Sitä on saattanut joku vaikka harjoitella lyömällä aina vähän kovempaa kunnes tarvittava voima on löydetty.

" Armollinen laki orjan tappamisesta.

Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan." - 2. Moos 20, 21 "


Vihainen isäntä sidotuttaa orjansa paikoilleen, niin ettei hän pääse karkuun.
Isäntä katselee pitkää ruoskaansa hetken ja oikoo sen täyteen pituutensa.

Orja on jo valmiiksi täysin peloissaan odottaessaan rangaistustaan, joka tulee olemaan kova.
Orjan mielessä käy , että nyt taitaa kuolema korjata, kuten kävi tässä taannoin naapurin orjalle.

Isäntä ei pidä kiirettä, vaan antaa orjan pelätä jonkin aikaa sidottuna ja puolustuskyvyttömänä.
Lisäksi isännällä alkaa seistä himosta, kun hän saa kohta sivaltaa orjan selkään punaiset juovat.

Nyt Isäntä lyö ensimmäisen iskun, kuuluu ruoskan viuhahdus ja napsahdus, kun se osuu orjan selkään.
Orja huutaa tuskasta ja rimpuilee vähän aikaa, ensimmäinen lyönti teki liian kipeää, ja ei voi kokea muuta kuin polttavaa kipua. Orjan selässä on pitkä juova josta tihkuu hieman verta.
Orja ei voi muutakuin itkeä ja valittaa ja parkua yhtäsoittoa.

Isäntä tuntee kiihottuvansa ja nieleskelee kuolaansa, kun saa antaa orjalleen opetusta kurista, jonka Jehova on rakkaudellisesti säätänyt.

Niinpä isäntä jatkaa ja sivaltaen napsauttelee orjan selkään useita punaisia juovia Jehovan kunniaksi.
Orja huutaa ja valittaa kova-äänisesti, mutta kukaan ei tule apuun , koska orjalla ei ole mitään oikeuksia ja hän on vain Isäntänsä omaisuutta.

Lopulta orja menee tajuttomaksi ja Isäntä lyö orjaa vielä siltikin varmuuden vuoksi useita kertoja erittäin lujaa, niin että jää kunnon arvet orjalle muistutukseksi, ettei kannata uhmata Isännän selvää käskyä.

Orja on syvässä tajuttomuuden tilassa ja isäntäkin lopettelee ruoskinnan, koska ei ole mitään itua lyödä kun orja ei enää huuda kivusta.

Isäntä katselee hetken orjan selkää, se on verisillä juovilla ja haavoilla, hän toteaa että nyt on hyvä, orja sai ansaitsemansa rangaistuksen.

Isännällä on herännyt sukupuolinen himo, kun sai kurittaa orjaansa, niinpä hän menee sisään taloonsa ja raiskaa erään orjattarensa useita kertoja, saadakseen seksin nälkänsä tyydytettyä.
Isännällä on kuitenkin hieman harmia kun orjatar hangoittelee kovasti vastaan, niinpä Isäntä toteaan että orjatartakin on opetettava.

Niinpä hän antaa käskyn vartijoilleen, että orjatar tyttö viedään kahleissa pimeään kallioluolaan
kolmeksi päiväksi, siten on ennenkin saatu orjattaret tottelemaan auliisti ja sitä paitsi tämä nuori orjatar on vasta ostettu markkinoilta ja ei vielä tiedä mitä on kuri. Ja niin tapahtuu.

Isäntä menee illalla nukkumaan ja on tyytyväinen kun on saanut opettaa kuria noille alhaisille olioille - työorjille.

Aamulla käy ilmi, että orja jota hän ruoski, onkin kuollut. Pahus hän sanoo, no eihän omelettia voi tehdä rikkomatta munia ja onneksi minulla on vielä muitakin orjia. Sitten hän vannottaa vartijoillaa, että heidän tulee sanoa jos joku kysyy kuolleesta orjasta jotain, niin vartijoiden tulee todistaa, että elihän se kaksi päivää kunnes kuoli.

Muuten, se, oliko Harriet Beecher Stowen romaani Setä Tuomon tupa, orjuudesta USA:ssa, mahtoiko olla että kirja koostuisi paljon tosiperäisistä tapahtumista, niin siinä oli orjuutta puoltavan henkilön raamattujae "kirottu on Kaanaan" jos oikein muistaa.