Bunica kirjoitti:Saattapa olla loppuunkaluttu aihe, mutta ihmettelenpä ääneen (kirjoittamalla) jehovantodistajien pelastusoppia.
On muuten vähemmän kaluttu aihe, suurelta osin ehkä siksi, että todistajat opetetaan ajattelemaan paratiisiinpääsyä automaattina (kunhan säilyttää saliuskottavuutensa).
Opin mukaan pelastus perustuu Jeesuksen lunnaisiin, mutta ne eivät sitten kuitenkaan riitä, vaan sen lisäksi on tehtävä tiettyjä tekoja, ns. uskontekoja. Kuvitellaan, että tässä vaiheessa me kaikki sanottaisiin, että joo, näinhän se on.
Raamattu ei ole yhdenmukainen ko. asian suhteen, joten jakeita löytyy molemmin puolin lyömäaseiksi.
Kannattaa muistaa, että tarkkaan ottaen suuren joukon pelastuminen ei ole suorassa suhteessa Jeesuksen kuolemaan. Suurella joukolla ei ole suhdetta Jeesukseen, vaan nk. voideltuihin, eli käytännössä he roikkuvat hallintoelimen punteissa, yrittäen toteuttaa hallintoelimen pienimpiäkin älynväläyksiä elämässään, jopa henkensä kaupalla.
Mitä sitten tulee voideltujen asemaan, niin hekin ovat alisteisia hallintoelimelle, vaikka opin mukaan he ovat vastuussa opetuksesta, eikä siinä vielä kaikki. Voidelluilla naisilla on samanaikainen opetusvelvollisuus ja opetuskielto - ei helppo osa sekään.
Näennäisesti selkeä asia muuttuukin mutkikkaaksi, kun niitä tekoja pitää tehdä kuolleittenkin puolesta. Mitä?! Joopa joo. Jos satut olemaan äiti tai isä ja sinulta on kuollut lapsi, niin sinun on tehtävä niitä uskontekoja varmistaaksesi lapselle herätys kuolleista paratiisimaahan. Jos nimittäin sinua ei havaita uskolliseksi (siis ne teot!), niin lapsesi on turha odotella herättelyä. Vanhemmat pannaan kantamaan vastuu lapsen pelastuksesta. Jeesuksen uhri ei kuittaakaan tuon lapsen perisyntiä ja siitä aiheutunutta kuolemaa.
Minä pidän koko perheansio-opetusta ainoastaan yhtenä monista Vt-pelottelukeinoista. Vt-seuran kanta on, että naisen hedelmöittynyt munasolu katsotaan elämään oikeutetuksi ihmisalkioksi, siis käytännössä ’uudeksi ihmiseksi’. Tällöin myöskään aborttia ei sallita mistään syystä. Toki taas syntymänsä jälkeen lapsella ei Vt-liturgiassa ole tätä yksilöllistä elämänoikeutta, vaan Vt-seuran mukaan lapsi on perheansion varassa siihen asti kun hän kastattaa itsensä jehovantodistajaksi. Toki perheansion suhteen Vt-seuran materiaali on vuosien varrella ollut jonkin verran häilyvää, eikä ihme kun Raamattu ei moista termiä tunne. Sen sijaan Raamattu tuntee seuraavanlaisen järjestelyn:
”Isiä ei tule surmata lasten takia eikä lapsia tule surmata isien takia. Kukin tulee surmata oman syntinsä vuoksi.” (5. Moos. 24:16 UMK)
Tämän estämättä Raamatussa kuitenkin mainitaan Jumalan tappaneen Daavidin ja Batseban lapsen (2. Sam. 12:14). No tämä ilmiselvä ongelma on tietysti selitettävä pois päiväjärjestyksestä ja kas näin se tehtiin nuoruudessani (w60 Aug. 1 p. 479-480) :
”In this particular case of David and Bath-sheba neither of them had a right to the child and so there was no injustice in their being deprived of it. Besides, as an uncircumcised, unnamed infant it had not as yet developed any personality pattern or consciousness so as to appreciate life.”
Tämä meni aikoinaan minulta ohi ja kun siihen törmäsin, niin minun oli luettava tuo kolmasti ennen kuin uskoin silmiäni. Vt-seura on kuin onkin löytänyt tapauksen, jossa vanhemmilla ei ole oikeutta lapseen ts. lapsella ei olekaan ollut oikeutta elämään. Lapsen puolelta oli sitten vielä raskauttavaa, että lapsi ei ollut ehtinyt järjestää nimeä itselleen eikä ympärileikauttaa itseään. Lisäksi Vt-seura katsoi, että lapsi ei ollut huolehtinut siitä, että hänen persoonallisuutensa olisi ehtinyt seitsemässä päivässä kehittyä sille tasolle, että hänen tietoisuutensa riittäisi Vt-seuran edellyttämään elämän ymmärtämiseen. Aivan uskomatonta tekstiä!
Jos Daavidin ja Batseban tapausta sovellettaisiin tämän päivän jt-inkvisiittori-istuntoon, olisi tuloksena seuraavanlainen päätös:
”Tässä nimenomaisessa tapauksessa Maijalla ja Matilla ei kummallakaan ollut oikeutta lapseen, joten heidän valitsemansa abortti oli oikeutettu. Päätöksessä otettiin lisäksi huomioon, että lapselle ei oltu annettu nimeä, lasta ei oltu ympärileikattu, eikä lapsi ollut kehittänyt persoonallisuutta siihen rajaan, että lapsi olisi osannut arvostaa Jehovan maanpäällistä Järjestöä.”
Asiaa on sittemmin käsitelty 2005 kysärissä (Vartiotorni 15. toukokuuta 2005 sivu 31) ja sen verran on 45 vuodessa edistytty, että aivan pähkähullu selitys on hylätty. Itse pääasia, Raamatun ristiriita elää edelleen ja voi hyvin.
Ihan vain sivumennen sanoen, tämänkaltaiset jutut nakersivat minun uskoani jehovantodistajien totuuteen. Myöhemmin olen huomannut, etteivät ne totuudet muissakaan uskonnoissa ole juurikaan sen loogisempia.
Näitä ’juttuja’ riittää kaikkiin uskontoihin, etenkin kaikenkarvaisilla fundamentalistisilla selittelyillä pystyssä pidettyihin uskontokultteihin.
