Veljesseura.org

Tuosta Bunican avauksesta "Armoista vai teoista pelastettu" tuli mieleeni toinen ristiriita, johon en koskaan JT-aikoina keksinyt tai saanut vastausta.

Seuran kirjallisuus kertoi vuoroin ihmeellisiä tarinoita Totuuden™ uskomattoman epätodennäköisissä oloissa löytäneistä ja sen vastaanottaneista yksilöistä. Annettiin ymmärtää, että ennen "loppua" lampaat kerätään varmasti kasaan pyhän hengen vahvalla avustuksella.

Toisaalta, välillä korostettiin yksittäisen todistajan vastuuta näiden lampaankaltaisten löytämisestä ja käännyttämisestä (paitsi että Jehovan todistajat eivät "käännytä", eiväthän?). Rivitodistajalle saatiin aikaan syyllisyys siitäkin jos ei tiettynä päivänä tule lähdettyä kenttäpalvelukseen tai lähtee huonosti valmistautuneena eikä osaa puhua perustellen yms. Kyseisen lusmuilun tuloksena joltakulta raukalta sitten lähtee tulevassa Jehovan massamurhassa nirri veks, ja se on sun syytäs.

Niin että kuinka tämä nyt oli? Pyhä henki hoitelee hommat siten, että kaikki potentiaaliset lampaat kyllä löytyvät vaikka keskeltä kommunistista Kiinaa? Vai että käännytystulokset ovat kiinni yksittäisen todistajan jaksamisesta, viitsimisestä ja todistustaidoista? Vai onko molemmilla vaikutusta, ja missäköhän suhteessa? 50/50, 80/20?

Olenko tyhmä? Tuliko asia muille selväksi, vai onko kyseessä taas yksi Vartiotornin doktriinin sisäinen ristiriita, jossa vastaanottajan vastuulle jää hyväksyä kaksi keskenään ristiriitaista vastausta yhtäaikaa?

Vieraas kirjoitti:Seuran kirjallisuus kertoi vuoroin ihmeellisiä tarinoita Totuuden™ uskomattoman epätodennäköisissä oloissa löytäneistä ja sen vastaanottaneista yksilöistä. Annettiin ymmärtää, että ennen "loppua" lampaat kerätään varmasti kasaan pyhän hengen vahvalla avustuksella.

Reilu puoli vuosisataa sitten mulle opetettiin, että maapallon jokaiselle ihmiselle saarnataan nimenomaan jehovantodistajien (sekä hyvän tahdon ihmisten) välityksellä ja vasta sitten tulee loppu. Sehän oli aikaa, jolloin vuohiin ja lampaisiin jakoa ei vielä oltu delegoitu Jeesukselle:

"Hyvä uutinen v. 1914 jKr. syntyneestä Jumalan valtakunnasta saarnataan täysin koko asutussa maassa kansainväliseksi todistukseksi ainoastaan, ennenkuin täydellinen loppu kohtaa kristikuntaa ja koko muuta vanhaa maailmaa." (Uudet taivaat ja uusi maa, 1955, sivut 269-270)

Kun toisen maailmansodan aiheuttama kasvupiikki oli ohi, niin silloisen oraakkelin oli pakko myöntää, ettei Vt-seura tule koskaan tavoittamaan maailman kaikkia ihmisiä. Niinpä jo 1960-luvun alussa otettiin lusikka kauniiseen käteen:

"This means that Jehovahs witnesses today, who now include hundreds of thousands of the "other sheep" or earthly companions of the spiritual remnant, will not be able to reach personally all parts of the earth with the Kingdom message before the battle of Armageddon breaks out." (QFR w62 Feb. 1 p. 95-96)

Tämän jälkeen on opetettu sekä Jehovan apuuntuloa ihmeellä että sitä ettei kaikille tarvitse edes antaa valintamahdollisuutta, syynä nk. yhteisön vastuu. Mitä taas alituiseen käännytystyöhön hoputtamiseen tulee, niin sillä ei enää ole mitään opillista asiayhteyttä kaiken aikaa pian kohtaavan maailmanlopun ajankohtaan. Nykyisellään käännytystyö on ainoastaan yksi osa kissapetojen tuhatvuotisen taputtelukurssin pääsykoetta.

Markku Meilo kirjoitti:Mitä taas alituiseen käännytystyöhön hoputtamiseen tulee, niin sillä ei enää ole mitään opillista asiayhteyttä kaiken aikaa pian kohtaavan maailmanlopun ajankohtaan. Nykyisellään käännytystyö on ainoastaan yksi osa kissapetojen tuhatvuotisen taputtelukurssin pääsykoetta.

Näin epäilemättä todellisuudessa on. Mutta oman muistikuvani mukaan VT-seura on silti viljellyt myös ajatusta "jos et saarnaa (tarpeeksi/hyvin), voit joutua verivelkaan" tms. Eikö totta?

Vieraas kirjoitti:Näin epäilemättä todellisuudessa on. Mutta oman muistikuvani mukaan VT-seura on silti viljellyt myös ajatusta "jos et saarnaa (tarpeeksi/hyvin), voit joutua verivelkaan" tms. Eikö totta?

Ajatus on päivänselvänselvä, mutta täsmällistä tarpeeksi/hyvin -ilmausta en saa nyt mieleeni, mahdollinenhan sellainenkin on, Vt-seura yltää piiskaamisessaan huimiin suorituksiin. Tässä muutama ote veri- ja muusta velkaisuudesta:

”Jo se periaate, että pidättyminen varoittamasta vaaratilanteessa johtaa verivelkaan, on pakottava syy saarnata hyvää uutista. (1. Korinttolaisille 9:16; Hesekiel 3:17–21.)” (Vartiotorni 15. elokuuta 1994 sivu 15)

”Kukaan meistä ei varmaankaan haluaisi olla vastuussa Jehovan edessä siitä, että joku Jumalan silmissä paha kuolisi siksi, että me emme antaneet varoitusta (Hes.3:18).” (yb96 s. 254)

Mutta myös toisten täytyy saada kuulla hyvä uutinen, niin että hekin voivat pelastua. Kaikkien tosi kristittyjen pitää todistaa toisille. Se on Jumalan käsky. (Room.10:10; 1.Kor.9:16; 1.Tim.4;16) (Mitä Jumala vaatii meiltä? 1996 s. 30)

”Samalla tavoin saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen on velvollisuus, vaatimus, josta riippuu itse elämämme.” (Vartiotorni 15. tammikuuta 1997 sivu 24)

”Jos emme ottaisi kannettavaksemme vastuuta varoittaa ihmisiä ja kertoa heidän edessään olevasta valinnasta, voisimme joutua verivelkaan.” (Vartiotorni 15. tammikuuta 2008 sivu 4)

Markku Meilo kirjoitti:

”Kukaan meistä ei varmaankaan haluaisi olla vastuussa Jehovan edessä siitä, että joku Jumalan silmissä paha kuolisi siksi, että me emme antaneet varoitusta (Hes.3:18).” (yb96 s. 254)

Miten musta tuntuu että tuossa on jotain perusteellisesti vinossa, kun murhaajalla itsellään ei ole mitään vastuuta, vaan kaikki vastuu on sillä joka ei syystä tai toisesta varoita murhaajan uhria. Menisi aika mielenkiintoiseksi jos oikeuslaitokset kautta maailman noudattaisivat samaa juonta.

Vuonna 1999, siis sinä vuonna, kun saarnaamistyö piti aiemman valon mukaan saada päätökseen*, seurakuntamme tukipilariveli piti puhetta saarnaamistyön merkityksestä. Puheessa oli hitunen realismia, mutta sitten tuli taas vettä niskaan. Veli sanoi, että 1) saarnaamistyö nykyisessä muodossaan tuntuu hosumiselta ilmaan, jopa typerältä, koska kiinnostuneita ei tavoiteta eikä heitä juurikaan näytä enää olevan, mutta 2) Jehova vaatii meiltä uskollisuuden ja tottelevaisuuden osoituksena kenttäpalvelusta, koska muuten hänen palvelemisensa olisi aivan liian helppoa. Ne kuuluisat raamatulliset perustelut jäivät tälläkin kertaa puuttumaan.

Tämä oli yksi niitä valonvälähdyksiä, jotka tekivät minut yhä vakuuttuneemmaksi koko homman järjettömyydestä.

*Joku ehkä muistanee julkaisunkin missä sanottiin, että työ saatetaan loppuun 'tällä vuosituhannella'

Jossakin yhteydessä kerrottiin että jos jt:t eivät saarnaisi hyvää uutista, niin kivet huutaisivat sen (Luuk. 19:37-40). Muistan ihmetelleeni että no mikäs ressi tässä sitten on.

Mutta niinkuin Bunica totesi, niin saarnaamista pidetään myös jonkinlaisena välttämättömänä uskon osoituksena.

Markku Meilo kirjoitti:”Jos emme ottaisi kannettavaksemme vastuuta varoittaa ihmisiä ja kertoa heidän edessään olevasta valinnasta, voisimme joutua verivelkaan.” (Vartiotorni 15. tammikuuta 2008 sivu 4)

Aivan. Päiväyksestä päätellen tämäkin argumentti pätee aina vaan.

Bunica kirjoitti:Jehova vaatii meiltä uskollisuuden ja tottelevaisuuden osoituksena kenttäpalvelusta, koska muuten hänen palvelemisensa olisi aivan liian helppoa. Ne kuuluisat raamatulliset perustelut jäivät tälläkin kertaa puuttumaan.

Kiinnostavaa. Jos ei ollut veljen omaa valoa, niin näyttää Brooklynistä kajastaneen taas kerran ihan uutta kirkastusta. Muistini mukaan vielä joskus 80-luvulla kenttäpalveluksen tekemisessä tuo oman sitoutumisen osoittaminen oli vasta toisella sijalla, pääasia oli löytää "lampaankaltaisia".

Tässäkin asiassa lienee käynyt niin, että ensin Brooklynin sedille on tullut pakkorako ja sen jälkeen on keksitty selitykset. Eli itse varovaisesti asetellut lopun odotukset umpeutuivat ja samoihin aikoihin kasvu länsimaissa tyrehtyi. Näistä syistä saarnaamistyön perusteita ilmeisesti täytyi säätää uuteen uskoon. Olisiko näin?

Todellisuudessa pääasiallinen syy työhön on epäilemättä ollut jo pitkään sitouttaminen ja tottelevaisena pitäminen, luulisin.

Tony S kirjoitti:Miten musta tuntuu että tuossa on jotain perusteellisesti vinossa, kun murhaajalla itsellään ei ole mitään vastuuta, vaan kaikki vastuu on sillä joka ei syystä tai toisesta varoita murhaajan uhria.

Oisko se sitä samaa jumalan mielialavaihtelua, joka tulee ilmi jo vedenpaisumustarussa.

Bunica kirjoitti:Veli sanoi, että 1) saarnaamistyö nykyisessä muodossaan tuntuu hosumiselta ilmaan, jopa typerältä, koska kiinnostuneita ei tavoiteta eikä heitä juurikaan näytä enää olevan,

Saarnaamistyön tuli ensimmäisen kerran päättyä vuoden 1925 siionistiseen maailmanloppuun, saarnaamistyöhän oli alun perin muutaman vuoden loppurutistus ennen vanhan ajan arvokkaiden putkahtamista prinsseiksi hallitsemaan maan päälle.

mutta 2) Jehova vaatii meiltä uskollisuuden ja tottelevaisuuden osoituksena kenttäpalvelusta, koska muuten hänen palvelemisensa olisi aivan liian helppoa. Ne kuuluisat raamatulliset perustelut jäivät tälläkin kertaa puuttumaan.

Perustelu puuttui, koska sitä ei haluta mainita. Se kun on Vt-seura, joka vaatii uskollisuuden ja tottelevaisuuden osoituksena kenttäpalvelusta,

*Joku ehkä muistanee julkaisunkin missä sanottiin, että työ saatetaan loppuun 'tällä vuosituhannella'

Suomenkielistä tekstiä ei muutettu jälkikäteen:

"Miten sykähdyttävä kokemus sen onkaan täytynyt olla Paavalille ja Barnabaalle – he olivat purjehtimassa ensimmäiselle ulkomaiselle määräalueelleen! Apostoli Paavali työskenteli kristillisen lähetystoiminnan eturintamassa. Lisäksi hän laski perustuksen työlle, joka saatettaisiin loppuun tällä 1900-luvulla." (Vartiotorni 1989 1. tammikuuta sivu 12)

Sen sijaan englanninkielistä tekstiä tohtoroitiin:

"The apostle Paul was spearheading the Christian missionary activity. He was also laying a foundation for a work that would be completed in our 20th century." (w89 Jan. 1 p. 12)

USA:ssa erikseen painettuihin sidottuihin vuosikertoihin ja CD:lle tekstiä muutettiin jälkikäteen siten, että "20th century" korvattiin "day"-sanalla.