Saarnaamistyön sisältö - kenen vastuulla?
Lähetetty: 31.08.2011 18:04
”Saarnaamistyön tulokset - kenen vastuulla?” -otsikosta voi hyvin johtaa kysymyksen siitä kenen vastuulla on jt-saarnaamistyön sisältö? Jos jostain syystä haluaisi tässä aiheessa vedota Sananlaskujen jakeeseen 4:18, kannattaa ensin lukea asiayhteys ajatuksella, jonka jälkeen ko. jaetta ei tarvitse lainkaan mainita tässä vitjassa.
Alusta lähtien Vt-seura on selitellyt erehdyksiä ja valheita eri tavoilla tarpeellisiksi. Esimerkiksi erehdykseksi nimetyssä 1914-taivaasentempomisodotuksessa oli Russelin mukaan se positiivinen puoli, että se aktivoi porukkaa. Yksi oppimuutosselitys on ollut se, että Jehova koettelee palvelijoidensa uskollisuutta ja toinen se, että aika ei ole ollut otollinen, vaan on tarvittu asteittainen totuuden paljastus väliaikaisselityksellä. Room. 13. luvun esivaltaselittelyssä otettiin maailmantilanne syyksi, jonka takia oli poikettava Raamatun opetuksesta. Varmaan lukuisia muitakin selityksiä on reilun vuosisadan varrella ollut käytössä.
Jehovantodistaja uskoo hallintoelimen olevan Jehovan viestintäkanava ja näin toimivan kaikessa Raamatun periaatteiden mukaisesti. Esimerkiksi Vt-seuran viljelemän esikuva/vastakuva -mallikin edellyttää näille selittelyille jonkin raamatullisen esimerkin ja/tai periaatteen olemassaoloa. Itse en ole tietoinen Raamatun jumalan raamatullisesta periaatteesta johtaa palvelijoitaan harhauttelemalla tai opettamalla heitä puhumaan valheita Raamatun sisällöstä?
Vt-seuran materiaalissa toistellaan jatkuvasti ajatusta jehovantodistajien omaamasta ainoasta oikeasta ja jumalallisesta totuudesta. Sellaisen väitteen uskominen edellyttää ajatusta, että Jehova johtaa palvelijoitaan väliaikaisselityksillä harhauttamalla ja Raamatun sisällöstä valehtelemalla.
Vt-seuran materiaalissa toistellaan jatkuvasti myös jehovantodistajien omaamaa, muita korkeampaa moraalia. Sen toteutuminen edellyttää jehovantodistajalta moraalisen vastuun kantamista tärkeinä pitämiensä näkemysten perusteiden perinpohjaisesta selittämisestä. Kritiikkiin vastaamiseen Raamattukin kehottaa (1. Pietarin kirje 3:15).
Alusta lähtien Vt-seura on selitellyt erehdyksiä ja valheita eri tavoilla tarpeellisiksi. Esimerkiksi erehdykseksi nimetyssä 1914-taivaasentempomisodotuksessa oli Russelin mukaan se positiivinen puoli, että se aktivoi porukkaa. Yksi oppimuutosselitys on ollut se, että Jehova koettelee palvelijoidensa uskollisuutta ja toinen se, että aika ei ole ollut otollinen, vaan on tarvittu asteittainen totuuden paljastus väliaikaisselityksellä. Room. 13. luvun esivaltaselittelyssä otettiin maailmantilanne syyksi, jonka takia oli poikettava Raamatun opetuksesta. Varmaan lukuisia muitakin selityksiä on reilun vuosisadan varrella ollut käytössä.
Jehovantodistaja uskoo hallintoelimen olevan Jehovan viestintäkanava ja näin toimivan kaikessa Raamatun periaatteiden mukaisesti. Esimerkiksi Vt-seuran viljelemän esikuva/vastakuva -mallikin edellyttää näille selittelyille jonkin raamatullisen esimerkin ja/tai periaatteen olemassaoloa. Itse en ole tietoinen Raamatun jumalan raamatullisesta periaatteesta johtaa palvelijoitaan harhauttelemalla tai opettamalla heitä puhumaan valheita Raamatun sisällöstä?
Vt-seuran materiaalissa toistellaan jatkuvasti ajatusta jehovantodistajien omaamasta ainoasta oikeasta ja jumalallisesta totuudesta. Sellaisen väitteen uskominen edellyttää ajatusta, että Jehova johtaa palvelijoitaan väliaikaisselityksillä harhauttamalla ja Raamatun sisällöstä valehtelemalla.
Vt-seuran materiaalissa toistellaan jatkuvasti myös jehovantodistajien omaamaa, muita korkeampaa moraalia. Sen toteutuminen edellyttää jehovantodistajalta moraalisen vastuun kantamista tärkeinä pitämiensä näkemysten perusteiden perinpohjaisesta selittämisestä. Kritiikkiin vastaamiseen Raamattukin kehottaa (1. Pietarin kirje 3:15).