Veljesseura.org

Kuka muistaa miten eroaminen/erotus tapahtui? Veikkaan, että aika persoonallisia juttuja on tapahtunut.

Itselleni kävi niin, että kun olin ollut riittävän monta kertaa komiteassa, niin sanoin että ainoa oikea rangaistus minulle on erottaminen. Sitten parin päivän kuluttua veli vanhin tuli ovelle ja pyysi minua mukaansa. Tien varressa oli auto, jonka takapenkille minut sitten pyydettiin istumaan ja molemmille puolille vanhin. Etupenkin esivalvoja sitten kertoi että minut erotetaan. Tuli ihan mieleen mafiaelokuvat. Hyppäsin autosta ulos ja pistin tupakiksi vittuillakseni.

Seuraavan viikon kaverit kävivät moikkailemassa ja harmittelemassa, että harmi kun ei voida kohta enää olla yhteyksissä. Viimeisenä iltana ennen erotusta naapurin rouva istui sylissä ja halaili kertoen miten suuri suru tulee kun erotus tulee.

Virallisen ilmmoituksen jälkeen alkoi sitten se karttaminen. Ihmettelin sitä silloin ja ihmettelen edelleenkin, että virallinen ilmoitus on se kohta kun aletaan karttaa. Luulisi että olisin ollut huonoa seuraa jo sitä ennenkin.

Vaikka erotus on raskas ja vaikea kokemus, niin myöhemmin se tuntuu siltä että se oli kaikkein paras ratkaisu elämässä, kaiken käännekohta.
Olet ollut hyvin rohkea, hyvää vointia sinulle.

Virallisen ilmmoituksen jälkeen alkoi sitten se karttaminen. Ihmettelin sitä silloin ja ihmettelen edelleenkin, että virallinen ilmoitus on se kohta kun aletaan karttaa. Luulisi että olisin ollut huonoa seuraa jo sitä ennenkin.[/quote]

Näin se vain menee todistajilla. Syykin on yllättävän ilmeinen, ettei sitä välttämättä edes huomaa...

Säännöt ovat tehty silmän palvomista varten, ei sydämmen asioiksi.

Todisteena mainitsemasi asia.

Todistajat alkavat karttamaan heti, kun asia on "virallinen" ja ilmoitettu lavalta -> tästä vasta alkaa srk:n jäsenien toistensa kyylääminen, ettei kukaan ole erotetun kanssa.

Ennen "virallista" ilmoitusta asian päälle ei ole vielä lyöty virallista kumileimasinta, mikä tarkoittaa että srk:n sekopäisimmät eivät vielä ole aloittaneet kyyläämistä. Ja vielä kerkeää moikkaamaan "turvallisesti" vanhaa veikkoa ;)

Omalla tavallaan kyse on siis kahdesta asiasta:

1. Sääntö sovelletaan silmän palvonnan tasolla, kuten 99% muitakin sääntöjä. Toisten ystävien miellyttämistä / tyynnyttelyä henkisellä tasolla.
2. Vasta asiat, jotka sanotaan lavalta tai seuran kirjoituksissa/kirjeissä, mielletään peruuttamattomasti oikeiksi, puhdasoppisesti ;)

Itsekkin olen syyllistynyt nro 1:een ja 2:een + kaverin moikkaamiseen vielä kun kerkeää.

Asia vain sai minut ajattelemaan asiaa pitkälle samoin, kuin itsekkin. Ihmettelin, että hei, mites tuo toiminta/ajattelumalli nyt oli tuollainen, aika veikeä.

Kyseessä on vain siis alitajuntainen sivuoireyhtymä seuran sepustuksien soveltamisessa ;)

Rippeli! Tuo tupakaksi heitto vaati aika paljon "Cojones" =)

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Vaikka erotus on raskas ja vaikea kokemus, niin myöhemmin se tuntuu siltä että se oli kaikkein paras ratkaisu elämässä, kaiken käännekohta.

Samoin minulla. Erotettaessa sanoin suorat sanat, eikä kaduta yhtään. Ehkä olin liiankin teatraalinen, mutta sillä ei ole väliä. Epäselväksi jäi kyllä sen kiistelyn jälkeen se, mistä minut oikein erotettiin.