Veljesseura.org

Tässä olen ollut tekemisissä erittäin itseriittoisen ja vääristyneellä minäkuvalla olevan erotetun nuoren sisaren kanssa, joka on naimisissa tällä hetkellä 'maailmallisen' miehen kanssa.

JT sukulaiset haluaisivat pitää yhteyttä, mutta el bimbo on sitä mieltä, että kaikkien tulee kumartaa häntä ja vain häntä.

Meitä sukulaisia ei siis voi aina syyllistää, vaan on olemassa myös 'erotetut', jotka on pihalla.

Okei, tämä erikoisuus koskee varmaan vain 0,2%, mutta halusin vain kirjoittaa, etteivät ihan kaikki ansaitse Halo kehää päänsä päälle eli ole ns. Syrjinnän uhreja.

Rakkaus on ihmeellinen asia sekä vapaa valinta, joista kaikista koituu tiettyjä seurauksia...

Palsta ei ole varsinaisesti yksittäisen ihmisen asian käsittelyä varten, mutta lahkon oppeihin kuuluu jopa sanoa, että erotetulla on vääristynyt minäkuva (näin teokraattisessa sodankäynnissä, neutraalimmin hän olisi vain saatanan vallassa).

Kirjoittaja hankkinee itselleen tietoisuuden, miksi hänellä ei ole mitään myötätuntoista sanottavaa tuosta "el bimboksi" kutsutumastaan.

Joskus lahkon kritisoijat eivät huomaa, että sortuvat samaan lapselliseen suvaitsemattomuusongelmaan - tarkastaele itseäsi objektiivisesti ja ota huomioon, että saat aina minkä ansaitset eikä se ole välttämättä huono asia.

Ei ole olemassa objektiivisuusongelmaa. On olemassa lahko, sen opit, painotuotteet, käytännöt ja hedelmät, joita veljesseura käsittelee. hedelmiä myös mielenterveyspalvelut.

Ongelma on silmien saaminen avatuiksi.

Monta kertaa on todettu että todistajaa ei syytetä, joka on uhri. Syyllinen ja paha on vartiotorniseura.

Vieras kirjoitti:Okei, tämä erikoisuus koskee varmaan vain 0,2%, mutta halusin vain kirjoittaa, etteivät ihan kaikki ansaitse Halo kehää päänsä päälle eli ole ns. Syrjinnän uhreja.

Oleellisinta asiassa on, että uskonnollinen kultti ohjaa karttamisen uhalla jäsenistöään karttamaan entisiä jäseniä. Miten yksittäiset henkilöt sitten elämässään toimivat, ei muuta ko. ohjeen luonnonvastaisuutta. Josta on hyvänä osoituksena se, että karttaminen on avoimimmin ja ilmeisesti laajimmin rikottu erottamisperustainen sääntö.

Mitä sädekehään tulee, niin minulle ei nyt heti tule mieleen kuin yksi vuosia sitten sellaista rakennellut, sekin tapahtui valehtelemalla. Tosiasioiden toteamista en laske sädekehän rakenteluksi.

Erotettu ei aina ole kaikkien puolesta kartettu.Se on ihan totta. Jotkut jepukat viisveisaavat järjestönsä säännöistä.

Toisaalta on sellaisia jehovantodistajia, joita itse kartan kuin ruttoa. Oikeastaan voisin sanoa, että mitä enemmän onnistuu karttamaan lahkolaisia, niin sitä paremmin menee.

Rippeliä komppaan. Joskus entinen Jehovan todistaja saattaa pitää Jehovan todistajia huonona seurana, ehkä johtuen saamastaan huonosta kohtelusta. Silloin he haluavat karttaa JT:itä mikä on ihan normaalia itsesuojelua. Mutta kuten sanottu, nämä asiat ovat henkilökohtaisia ja kukin hoitaa tavallaan. EIvät kaikki JT:t karta entisiä JT:itä, sekin on nähty.

Ei liioin tarvitse olla Jehovan todistajista eronnut tai erotettu tullakseen kartetuksi. Karttaminen ei ole jehovantodistajuuden yksinoikeus.

"Ei liioin tarvitse olla Jehovan todistajista eronnut tai erotettu tullakseen kartetuksi"

Hyvä haukinainen.

Tuosta voi laajentaen edelleen todeta ettei jt:tkaan aina ole karttaneet, kysymys oli uuden valon nimellä omaksutetusta uudesta toimintapolitiikasta, jos nyt sitten termi uusi valokaan oli tuolloin omaksutettu, vaiko vasta myöhemmin (kuin siis tuo karttamisoppi). Edelleen voi todeta ettei jt:t ole omaa nimeäänkään aina pitäneet, lahkon johto kastoi heidät uudelle nimelle vanhan johdon (Russellin) jäämistöstä käydyn valtataistelun ja voiton jälkeen.

Tuota karttamiskohtelua voisi luulla lahkon itsesuojeluksi, mutta kyllä se on johdon turvaamistoimeksi luonnehdittava.

Vieras kirjoitti:Tuota karttamiskohtelua voisi luulla lahkon itsesuojeluksi, mutta kyllä se on johdon turvaamistoimeksi luonnehdittava.

Arvoisa vieras

Olen hyvin tietoinen esittämistänne näkökulmista. Pyysin ainoastaan saada tuoda esille, sen käytännön, mikä vallitsee ns. "aidan toisellakin puolen", maailmallisten keskuudessa. Tässä ympäristössä karttamiskäytäntö pyrkii suojelemaan joko yhteisöä tai yksilöä, eikä se sinänsä poikkea mitenkään siitä käytännöstä, mitä jehovantodistajuudessa harjoitetaan, vaikka sen funktio saattaakin olla toinen. Onhan niin, että kaikkinainen poikkeavuus tai "pahuus", mitä tämä lieneekään, tulee poistaa ainakin näkyvistä. Käytäntö on hyvin julma sen kohteeksi joutuneille.

Kuten todistajista, myös erotetuista löytyy jos jonkinlaista persoonaa, ja tietysti aloittajan kommentti on tlätä osin paikkansapitävä. Jotkut kokevat helpommaksi itse karttaa todistajia, ja jotkut sattuvat olemaan rasittavia yksilöitä.
En usko että kovin moni tällä palstalla luulee kaikkien erotettujen olevan ihania ihmisiä.

Itse tässä välimaastossa liikkuvana toimin yksilöiden mukaan. Olen tekemisissä niiden todistajien kanssa, jotka sen sallivat ja joista ihmisinä pidän, mutta vältän sellaisten seuraa, joista en pidä. Olkoot he todistajia, tai eivät. Loppujen lopuksi kuitenkin suurin osa tuntemistani todistajista karttaa minua "huonona seurana" järjestön oppien mukaan.

Jups, Kivikko. Varsin pitkälti samaa mieltä kanssasi olen. En ole mikään masokisti, joka aina ja välttämättä haluaa saada "turpiinsa". Katson oikeudekseni valita seurani ja toisaalta, ellei seurani kelpaa, so what! Muhikoot omissa ympyröissään.

Hieman eri asia on, jos hyväksi kaveriksi kokemansa "puukottaa selkään". Silloin olen hieman pettynyt ja allapäin jonkin aikaa. Kun tällaisia kokemuksia karttuu riittävästi, oppii laajentamaan omaa henkilökohtaista koskemattomuutensa aluetta ja olemaan varuillaan.

Kun asuin vielä Iissä, niin kyllä minua useat Jt:t tervehtivät vielä erottamisen jälkeenkin, osa tietysti ei tervehtinyt.

Oliskohan ollu että puolet seurakunnan jäsenistä tervehti minua, saattoi johtua siitä että he toivoivat kovasti minun pojastani tulevan Jt, ja siksi tervehtivät minuakin että antaisin poikani kulkea salilla isovanhempiensa mukana.

Siihen siis saattoi sisältyä sääliä tai jotain, kun poikani oli niin pieni vielä, ja metsään juoksi pakoon toisinaan, kun mummu ja pappa yrittivät väkisin "siepata" ja pakottaa konventteihin.
Tuli sitten metsän poikki minun luo pakoon isovanhempia sieppaajiaan.

Tietysti ymmärsin myös noita isovanhempiakin, he kun pelkäsivät kuollakseen että poikani kuolee Harmassa ja yrittivät siepata poikani "tulesta" niinsanotusti.

Exmuija kuitenkin rohkeasti huusi niille, että "ei lähde", kun tulivat sieltäkin poikaani välillä hakemaan.

Se alku oli vähän semmoista tulenarkaa touhua, mutta kyllä se siitä sitten ne isovanhemmat jotenkin pehmenivät,miten lie asiat ajatelleet että saivat rauhan. Mutta kyllä niiden silmistä kuvastui pelko silloin sitä Jehovan hävitystä kohtaan , joka pian tulisi.

Minua ei silloin ahdistanut niin paljon se mitä nuo isovanhemmat kokivat, mutta nykyään ymmärrän että he ovat kärsineet.

Mutta kaikki on mennyt hyvin, poikani ei ole lainkaan uskonnollinen, eikä semmoisia höpötyksiä edes mieti yhtään, mikä on erittäin hyvä asia, ja olen siitä iloinen.

Samoin hänen ja Sinun puolestasi