Twitterissä joku, jonka tviittejä seuraan - olisko ollut Jyrki Kasvi - antoi vinkin kiinnostavasta kolumnista. Se on kyllä ajatuksia herättävä ja ehdottoman suositeltava kaikille aktiivisille keskustelufoorumeilla tai mediassa asiantuntijana toimiville. Ydin siinä on se, että kaikki me jollain tavoin olemme taipuvaisia lähtökohtaisesti korostamaan itseämme ja väheksymään toisia. Kukapa sitä nyt olisi asiassa omasta näkökulmastaan väärässä enemmän kuin keskustelu- tai erityisesti väittelykumppaninsa.
Nigerialaisen sananlaskun mukaan pukki ei itse tiedä, että se haisee. Ja me ihmiset olemme samanlaisia. Me emme ole rationaalisia keskustelijoita, jotka punnitsevat faktoja ja koettavat miettiä, mitä kumppani todella tarkoittaa. Päinvastoin, me tulistumme ja riennämme johtopäätöksiin. Älähdämme, ja täytämme tyhjät kohdat. Mölähdämme, ja poimimme meille sopivat faktat. Puuskahdamme, ja mielipiteemme on valmis. Ja kaiken tämän jälkeen pidämme itseämme keskimäärin rationaalisempina keskustelijoina kuin muut.
Kyse ei ole siitä, että olisimme hölmöjä. Mutta keskustelun kiihtyessä harkitseva minämme ottaa askelen taaksepäin, ja estradille astuu sisäinen asianajajamme. Kuten asianajajat tosielämässä, hän ei ole kiinnostunut totuudesta tai kokonaiskuvasta, vaan keissinsä voittamisesta. Hän ei suoranaisesti valehtele, mutta jättää mainitsematta pari tosiasiaa, ja koettaa sepittää uskottavan selityksen, jolla hän saisi valamiehistön sympatiat.
"There's a point in your life when you'll realize who matters, who never did, and who always will."
Jehovantodistajuudessa korostuu narsisitinen asenne me ja muut. Me jotka olemme kasvaneet totuuteen olemme helposti taipuvaisia korostamaan itseämme ja väheksymään toisia aivan lähtökohtaisesti. Sisäinen jehovantodistajuutemme on kasvattanut meidät voittamaan.
Muistot kultaantuvat helposti jälkiviisauden myötä. Minulla on ollut tämänvuoksi ongelmia nöyryyden ja kaikkivoipaisuuden kanssa, tosin
Milgramin kokeessa (komitea) toimin aikalailla yksin, ainoa työvälineeni oli tietoisuus kokeen olevan fiktio. Mutta samoin ne tiesivät oikeaan Milgramin kokeeseen osallisujatkin.
Kolmen veljen muodostama komitea ei tiedostanut toimivansaa "asiamies" asemasta, ja siitä, että kysymys oli fiktiosta, ihmisen mielikuvan muodostamasta todellisuudesta..
Jep - voi olla, että uskonnollisuuden ja etenkin Jehovan todistajuuden sivutuotteena ihmisen luontainen 'sisäinen asianaja' vielä ylikorostuu. Todistajien näkökulmastahan heillä on totuus kaikesta, koska itse Jumala nostettu kaikkien opetusten takuumieheksi. Sitäkään opetustahan on aivan turha ruveta epäilemään, kun sekin on kerran tullut Jumalalta. Olkoonkin, että Raamattu kannustaa 'koettelemaan henkeytetyt ilmaisut', mutta senhän täytyy kuitenkin tarkoittaa muiden kuin meidän opetuksia, koska meillä on totuus tai niin kuin Rami sen muotoilee 'ainoa oikea totuus'.
"There's a point in your life when you'll realize who matters, who never did, and who always will."