Veljesseura.org

Jostain ihmeestä päähäni pamahti tänään puheiden/esitelmien pito. Muistin kuinka äitipuoleni teki monta puhetta mulle, kun itse en osannut. Vasta nykyisin "osaisin niitä tehdä". Miten lapsi tai nuori osaa, kun ei ole kokemusta? Hankalaa oli aina saada aikaan keskustelu ja viiteen minuttiin kuitenkin saa aika paljon asiaa mahdutettua (varsinkin minun parjatulla nopeudella ;D). Minusta keskustelikin vaatii hieman erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä eikä vain sitä höttöä mitä todistajat tuputtaa. Oikeastaan noilla puheilla minusta oli ennemmin tarkoitus saattaa todistajia enemmän asian pauloihin, koska kaikki puheet päättyy aina todistajien kannalta hyvin.

Hauskin oli aina, kun sanottiin että ethän sinä puhuessakaan lue papereista, mutta enpä mie kyllä ennalta keksikään mitään puhetta muille jauhettavaksi. Kyllä ne tulee luonnostaan. Aikamoinen keksintö pakottaa ihmisiä kentälle saarnaamaan saadakseen oppia sieltä että voi sitä käyttää puheiden pitoon että niistä oppii miten kentällä saarnataan...

Millä nuo kaikki puheet ja esitelmät oikein selitetään? Okei kokoontuihan aikanaankin porukkaa, mutta tuskin heillä oli tarkkaa aikataulua ja muutakaan silloin?!

odette80 kirjoitti:kaikki puheet päättyy aina todistajien kannalta hyvin.

Voi myötähäpeän määrää..!
Sisarten harjoituspuheiden malli noudatti (noudattaa varmaan vieläkin) about aina samaa kaavaa: ei-uskova sukulainen/naapuri/tuttava esittää kysymyksen tai todistajien kannalta väärän tulkinnan, ja tokihan kelpo todistajan täytyy se oikaista. Puheen pitäjällä yllättäen "sattuu olemaan raamattu mukanaan", vaikka harjoituspuhetilanne oli lavastettu milloin minnekin (miksi niitä ylipäänsä edes piti lavastaa yhtään mihinkään?). Seurasi x määrä yksittäisiä raamatunkohtia, enempivähempi suoraan kirjallisuudesta kopioitua, jokseenkin irrationaalista raamatunkohtien 'sovellutusta', ja lopussa pakollinen "kiitos kun autoit minua ymmärtämään, että..." -koonti aiheesta.
Luontevuus, uskottavuus, loogisuus, ja viihdyttävyys nolla.

Juurikin niin. Kaikki raamatunpaikat luetutin avustajalla että itse pystyi hengittämään edes hetken. Ja se opastaminen (lue nolaaminen) lavalta. Pakko keksiä hyvääkin, vaikka sitä ei olisi.

Täytyy kyllä sanoa että tässä kaupungissa on teokraattisen koulun "puheet" todellakin toisenlaisia kuin edellä kerrotut...
Niistä oppii Raamatunkohdista- joita ei itse tunne vielä hyvin- aina uusia näkökulmia...

Täällä on ollut hyvin erilaisia tilanteita, koskettavia..... ja hauskojakin...
pikkulapset avustajina ovat olleet yllättävän osaavia..
ja "yllättäviäkin"... ;) huumoria....
Tällä vuosituhannella lähestytään ovityötäkin eri tavalla kuin 1900-luvulla?

Koululaisten esimerkit myös osaavia,kiva huomata miten innokkaita he ovat kertomaan
Raamatusta ikätovereilleen ja opettajille.

"Kiinnostunut Ope"

" Puheen pitäjällä yllättäen "sattuu olemaan raamattu mukanaan", vaikka harjoituspuhetilanne oli lavastettu milloin minnekin (miksi niitä ylipäänsä edes piti lavastaa yhtään mihinkään?)."

Nykyisissä "esityksissä" todistajalla on ainaRaamattu mukanaan,sehän voi olla vaikka älypuhelimeen ladattu, ja sitä voi tutkia missä vain,
ja nykyisillä vehkeillä voikin esittää
Vt-seuran julkaisuja "virallisilta sivuilta"
iPodiltaan vaikka hammaslääkärin odotushuoneessa...
Siellä muutekseen saa yllättävän usein kiinnostusta osakseen,
on jotain muuta kuin hml- tuoli ajateltavana ;D

Nykyisin todistaja todistaa vaikkapa kassajonossakin,
ja innokkaat koululaiset kokevat koulun omaksi" erityisalueekseen", johon aikuisilla todistajilla ei ole laisinkaaan pääsyä ;WAU, oma erikoisalue!

Kokosydämisesti mukana olevalla kenttää on kaikkialla, ja nykytekniikka on apuna.
Raamatuntutkiskelujakin voi pitää Skypen avulla vaikka toisella puolen maapalloa asuvalle...
siis asiasta innostunut ei voi valittaa mahdollisuuksien puutteesta... ;)

Miten lie sitten "oikea" tavallinen arki, mutta teokraattisen koulun esitykset ovat opettavaisia ..ja toisinaan ...-viihdyttäviäkin.
Naurunpurskahdukset yleisössä ei ole kovin harvinaisia, kuka sitten.... nauraa millekin ?.......?

vieras kirjoitti:Niistä oppii Raamatunkohdista- joita ei itse tunne vielä hyvin- aina uusia näkökulmia...

Täällä on ollut hyvin erilaisia tilanteita, koskettavia..... ja hauskojakin...
pikkulapset avustajina ovat olleet yllättävän osaavia..
ja "yllättäviäkin"... huumoria....
Tällä vuosituhannella lähestytään ovityötäkin eri tavalla kuin 1900-luvulla?

Itse kirjoitin lapsieni puheet ja tietenkin aina erilaisille tilanteille sopiviksi ja joita he avustajiensa kanssa ahkerasti opettelivat ennen salille lähtöä.
Varmasti niissä oli ulkopuoliselle ja kiinnostuneelle paljon uutta ja opettavaa, olihan minä ne siinä tarkoituksessa kirjoittanutkin.

Jaa, ja miten sitä ovityötä nyt sitten lähestytään eritavalla?

odette80 kirjoitti:Hauskin oli aina, kun sanottiin että ethän sinä puhuessakaan lue papereista...

Juu ja kun sitten tällainen huomauttaja-tyyppinen saa eteensä kirjallista kriittistä aineistoa, niin hän vaikenee. Näin se on kokemukseni mennyt jo vuosikausia, joten puheen odotetaan noudattavan tiettyä tarkkaa kaavaa, josta ei tule poiketa. Kun Espoon seurakunnan sihteeri puhelimessa tarjosi minulle instant-paluuta (siis ilman seurakunnan edessä matelua), niin hän ei halúnnut sanallakaan puuttua oppikysymyksiin. Kyse on yhteislaulun sanojen ja sävelen hallinnasta, ei pienemmässäkään määrin henkilökohtaisesta vakaumuksesta.

Snadina mutsi kirjoitti mun harkkarit, puoli vuosisataa myöhemmin mutsi kyllä soitteli mulle systerin asioissa, mutta ei yrityksistäni huolimatta keskustellut kanssani Vt-seuran opetuksissa havaitsemistani ongelmista ja valheellisuuksista.

Minulle puheiden pitäminen oli kidutusta. En kokenut hallitsevani raamattua (edes pari kertaa sen läpi luettuani) tavalla, joka antaisi oikeuden tulkita sitä toisten edessä. No, ainahan sitä sai jonkun skriptin väännettyä, joka sitten vapisevalla äänellä luettiin ennen ja jälkeen määrätyn raamatunpätkän. Ainakin ennen vanhaan oli kakkospuheet (vasta-alkajille, pitkä pätkä raamattua ja vähän selityksiä) ja nelospuheet (muutama raamatunkohta ja paljon selityksiä). En muista, että olisin ehtinyt pitää yhtään nelospuhetta.

Onhan tuo puheiden pitämisen "velvollisuus" mainio tapa sitouttaa tutkimaan tarkasti kulloinkin tuoretta huuhaata, jotta pysyy oppijunan kyydissä. Lisäksi se tarjoaa väylän purkaa lahkon kannalta haitallista pätemisen tarvetta. Kaikki saavat sanoa sanansa, joskin vain ennalta rajatun viitekehyksen sisällä. Katolisen kirkonkin olisi aikanaan pitänyt oivaltaa, kuinka hyödyllistä on osallistaa seurakunnan jäsen.

sinner74 kirjoitti:Katolisen kirkonkin olisi aikanaan pitänyt oivaltaa, kuinka hyödyllistä on osallistaa seurakunnan jäsen.

Miten niin olisi? Katolinen kirkko oli sentään rehellinen anekaupassaan, ei mitään puhetta maailmanlaajuisesta työstä, johon annettusta rahasta saattaa mennä vaikka 1,55 miljoonaakin taalaa korvauksiin kun pääkonttorissa majaileva paikallisseurakunnan vanhin sateisella kokousmatkalla teloo autolla jalankulkijan hengiltä.

Eikä tarvitse mennä tavan takaa kirkkoon, kunhan kuljettaa rukousnauhaa, jos vaikka pahan paikan tullen sitten käy ripillä ja toistaa tarpeellisen määrän avemarioita.

Markku Meilo kirjoitti:

sinner74 kirjoitti:Katolisen kirkonkin olisi aikanaan pitänyt oivaltaa, kuinka hyödyllistä on osallistaa seurakunnan jäsen.

Miten niin olisi? Katolinen kirkko oli sentään rehellinen anekaupassaan, ei mitään puhetta maailmanlaajuisesta työstä, johon annettusta rahasta saattaa mennä vaikka 1,55 miljoonaakin taalaa korvauksiin kun pääkonttorissa majaileva paikallisseurakunnan vanhin sateisella kokousmatkalla teloo autolla jalankulkijan hengiltä.

Ajattelussani, tai vähintäänkin ulostuonnissani oli virhe. Keskimääräinen jantteri, joita on historian varrella ollut 99% kirkon jäsenistä, ei halua osallistamista. He ovat halunneet ja haluavat elämänsä normaalia jatkumista ilman, että mikään ylempi taho tai sen edustaja puuttuu asiaan. Eivät halua osallistua, eivät halua sanella elämän sääntöjä, ainoastaan elää.

Palavaa saarnaamisen intoa kokevan kannalta katolinen, tai mikään, kirkko ei ole ollut oikein ihanteellinen ympäristö. Olemassa olevat hierarkiat ovat musertaneet allensa ihan asiallisenkin asian, ja ennen vanhaan sai sentään polttaa nuotiolla sellaisen, joka jutteli konsensuksen sivusta. Oikeudenkäytön muoto, jota muunmuassa jehovantodistajat kaipailevat vieläkin.

Pointti on, että jehovantodistajuus saattaa ehkä pohjimmiltaan kummuta ilmapiiristä, jossa seurakunnan jäsen ei saa koskaan sanoa mitään. Siitä kehkeytyneen prostestiliikkeen irvikuva on uskonnollinen yhteisö, jossa kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa sallittua.

" Hyödy teokraattisen koulun opetuksesta..." alkusivuilta....

Vaikka teokraattisessa palveluskoulussa kiinnitetään paljon huomiota julkiseen lukemiseen sekä puhe- ja opetustaitoon, koulun hyödyt eivät rajoitu siihen...

Oppilaita autetaan kehittämään arvokkaita taitoja muillakin alueilla,
joista mainittakoon henkilökohtainen lukeminen,
kuunteleminen, muistaminen,
tutkiminen, tietojen hakeminen,
eritteleminen ja jäsentäminen,
keskusteleminen, kysymyksiin vastaaminen ja ajatusten esittäminen kirjallisesti.

Raamattu ja sitä selittävät julkaisut ovat perustus, jolle tutkiminen, vastaaminen ja aineiston esittäminen koulussa pohjautuvat.
Kun täytät mielesi Jumalan sanan kallisarvoisilla totuuksilla, opit ajattelemaan Jumalan tavalla.

Siitä voi olla hyötyä kaikilla elämän alueilla. William Lyon Phelps, 1900-luvulla elänyt yliopistonopettaja, kirjoitti Jumalan sanan arvosta:
”Jokaista, jolla on perusteelliset tiedot Raamatusta, voidaan sanoa todella valistuneeksi. – – Uskon, että Raamatun tuntemus ilman yliopistokurssia on arvokkaampi kuin yliopistokurssi ilman Raamattua.”


Koulun idea, ihan yleensä, on että oppilaat tekevät itse mahdollisimman suuren osan omista henkilökohtaisista läksyistään,
eikä että äitit ja iskät kirjoittavat ainnet ja laskevat laskut heidän puolestaan valmiiksi? ;)
Toki vanhempien apu on usein tarpeen, mutta silloinkin olisi syytä tehdä läksyt yhdessä ,lasta auttaen..omatoimiseksi....
Teokraattisessa koulussa lienee sama idea, että oppilas oppii..itse tutkimalla ja tekemällä...
ei kopsaamalla toisten vanhoja esityksiä... :((

sinner74 kirjoitti:Pointti on, että jehovantodistajuus saattaa ehkä pohjimmiltaan kummuta ilmapiiristä, jossa seurakunnan jäsen ei saa koskaan sanoa mitään.

Motiivi ääriuskonnolliseen liikkeeseen liittymisessä lienee muuttunut melko paljon maallistumisen myötä. 1800-luvulla puritaanisuus ajoi näihin liikkeisiin, sitten maailmansota ja toinenkin tekivät tehtävänsä. Vt-seuran maailmanlaajuinen vuosittainen kasvu toisen maailmansodan jälkeen oli hetken ylikin 20 %. Vt-oppi lupaa pikaista käytännön tulosta, johon vipuun menee vapaaehtoisesti länsimaissa lähinnä kriisissä oleva, tosin enää melko harvoin.

Siitä kehkeytyneen prostestiliikkeen irvikuva on uskonnollinen yhteisö, jossa kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa sallittua.

Länsimaissa se kuitenkin myy yhä enenevässä määrin. Aikaa sitten luin, että SPA/SDA-liikkeen sisältä on USA:ssa irronnut ainakin yksi homoseksuaalinen seurakunta. Samalla kannattaa pitää mielessä, että Vt-seurakin on virallisesti hylännyt aiemman täyskielteisen suhtautumisen homoseksuaaleihin. Käytännössä asiaa katsottiin läpi sormien jo ennen ko. muutosta.

Teinin äidinkielen opettaja oli kovasti kiinnostunut teokraattisen koulun sisällöstä....

Kirjan alkusivuilta löytyvä luettelo kiinnosti kovasti :

Miten edistyä?
Sivu Tutkielma
 83  1 Lukeminen täsmällistä
 86  2 Puhe selvää
 89  3 Oikea ääntäminen
 93  4 Sujuva esitys
 97  5 Sopiva tauotus
101  6 Ajatusten oikea painottaminen
105  7 Pääajatusten korostaminen
107  8 Sopiva äänenvoimakkuus
111  9 Äänenvaihtelu
115 10 Innostus
118 11 Lämpö ja tunne
121 12 Eleet ja ilmeet
124 13 Katseyhteys
128 14 Luonnollisuus
131 15 Asiallinen ulkoasu
135 16 Varmuus
139 17 Mikrofonin käyttö
143 18 Raamatun käyttäminen vastauksissa
145 19 Kannustaminen Raamatun käyttöön
147 20 Tehokas johdatus raamatunkohtiin
150 21 Raamatunkohtien lukeminen sopivasti korostaen
153 22 Raamatunkohtien soveltaminen oikein
157 23 Käytännön arvo tehty selväksi
160 24 Sananvalinta
166 25 Jäsennyksen käyttö
170 26 Aineiston johdonmukainen kehittely
174 27 Ex tempore -esitys
179 28 Keskustelumaisuus
181 29 Äänen laatu
186 30 Kiinnostus puhuteltavaa kohtaan
190 31 Toisten kunnioittaminen
194 32 Vakaumuksellisuus
197 33 Tahdikas mutta luja
202 34 Rakentava ja myönteinen
206 35 Toistaminen korostuksen vuoksi
209 36 Teeman kehittely
212 37 Pääkohdat saatu esiin
215 38 Kiinnostava johdanto
220 39 Tehokkaat loppusanat
223 40 Tietojen täsmällisyys
226 41 Ymmärrettävyys
230 42 Opettava kuulijoiden kannalta
234 43 Valmiin aineiston käyttö
236 44 Kysymysten tehokas käyttö
240 45 Kuvaukset ja esimerkit opettavia
244 46 Kuvaukset tutuista aihepiireistä
247 47 Havaintovälineiden tehokas käyttö
251 48 Järkevä perusteleminen
255 49 Todisteet vakuuttavia
258 50 Pyrkimys tavoittaa sydän
263 51 Tarkka ajoitus, sopiva jaksotus
265 52 Vetoava kehottaminen
268 53 Kuulijoiden rohkaiseminen ja vahvistaminen
272 Sanoma jota meidän täytyy julistaa
282 Ohjeita koulunvalvojille
286 Hakemisto

Toivoi kovasti saavansa jostakin "vastaavanlaisen" opuksen,
- ilman raamatullista sanomaa kuitenkin.. :)

Moni jt on kertonut että teokraattisesta koulusta on ollut hyötyä keskustelutaidon kehittämisessä jne.
ja ammatillisissakin kuvioissa, ilman mitään raamtullisia juttuja......
Myös itse eronneet ovat niin todenneet.... monasti....

Osa ihmisistä ei kuitenkaan siedä mitään "koulua" eikä tahdo niihin osallistua.
-paikoillaan istuminen pari kertaa viikossa Salilla onkin "kidutusta",
jos ei itse tunne asiaan mitään mielenkiintoa ...

Markku Meilo kirjoitti: Länsimaissa se kuitenkin myy yhä enenevässä määrin. Aikaa sitten luin, että SPA/SDA-liikkeen sisältä on USA:ssa irronnut ainakin yksi homoseksuaalinen seurakunta. Samalla kannattaa pitää mielessä, että Vt-seurakin on virallisesti hylännyt aiemman täyskielteisen suhtautumisen homoseksuaaleihin. Käytännössä asiaa katsottiin läpi sormien jo ennen ko. muutosta.

Tuo lienee tilanne amerikanmaalla? Miten se säteilee, tai tulee säteilemään tänne pohjolan perukoille? Anteeksi, että en ole jaksanut lukea täältä ihan kaikkia juttuja...

"äidinkielen opettaja oli kovasti kiinnostunut teokraattisen koulun sisällöstä...., ...Toivoi kovasti saavansa jostakin "vastaavanlaisen" opuksen,"

Sitä lahko ei tuo esiin, että tuo on kooste kauppakorkeakoulujen myyntipuheoppaista, korkeakoulujen puheenpito-ohjeista, väittelytaidon oppaista...

Ymmärrettävästi aihe on arvokas, saada tavara kaupaksi, vaaliehdokas myydyksi, esitys kansanäänestyksessä läpi (kansanäänestys lienee esim. USA:ssa yleisempi kuin täällä).

Eikä oppaiden kokoamisessa muuta pahaa, mutta tarkoitus on valehtelu- ja mielenhallintalahkon osallisten kasvattaminen. Ja oppaan alkuperä salataan, antaen mielellään ymmärtää että jehova se on tässäkin suomassa jotakin, ellei peräti itse vartiotorniseura.

Äidinkielen opettaja on alastaan kiinnostunut, ymmärrettävästi, tietoisena siitä ettei ole akateeminen tutkimus, vaan nimenomaan suuriin "tyypillisen tavallisen ihmisen massoihin" vetoamiseen suunniteltu työ.