Ihmemies Johannes
Lähetetty: 28.10.2011 23:02
Raamattu pitää sisällään monenlaisia ihmeellisyyksiä, joita tavallinen uskonnoton ihminen ei ymmärrä. Taivaankansi jonka päällä olivat vedet, aurinko jolla on maja taivaan kannessa jossa sen tehtävänä on valaista maata, tähdet jotka putoilevat taivaalta tai pedot joiden merkityksestä on yhtä monta mieltä kuin miestäkin.
On merkillisiä profeettoja joiden profetiat eivät ole koskaan toteutuneet, on kirjoituksia joita on jälkikäteen korjailtu, tauteja jotka tarttuvat taloihinkin ja tapahtumia joista ei löydy jälkeäkään. Uskomattomia tarinoita joiden kirjoittajat ovat jumalan miehiä ja kansa joka vuoroon on ikuisiksi ajoiksi jumalan valitsema ja jota vuoroin hän vihaa ja rankaisee.
Raamatussa sanotaan olevan punaisen langan jota kukaan ei ole tosin vielä onnistunut löytämään. On kirjoittajia joiden kirjoituksissa ei ole päätä ei häntää ja joita vain 'taidolliset' ymmärtävät mutta jotka itse tuntuvat välillä kaipaavan henkistä apua. On myös ihmeellisiä kirjoittajia kuten Johannes, joka 90-100 vuotiaana todisti olevansa varsinainen ihmemies. Vai mitä muuta voi sanoa miehestä joka vt-seuran mukaan kirjoitteli kirjoja vielä 90-100 vuotiaana. Iässä jolloin muut ikätoverit olivat jo aikaa sitten kuolleet ja kuopatut. Mutta ei Johannes.
Tämä ihmemies virui vanhoilla päivillään kolkossa vankilassa. Päivät kuluivat raskaassa työssä louhoksella (mikäli Jaskan tiedot pitävät paikkansa) ja yöt kolkossa pimeässä luolassa kovalla kylmänkostealla lattialla nukkuen. Huolimatta tästä ukon kunto oli rautaa ja silmät kuin kotkalla. Vapisemattomin käsin hän kirjoitti (luolaan salakuljetetuilla sulalla, musteella ja paperilla) pimeässä luolassaan öisin sivukaupalla ilmestyksiään, joita Jeesus välitti. Välillä välipalana meni näkylehtiä joilla hän ravitsi itseään saadakseen taas uusia näkyjä Jeesukselta.
Ja niitähän tuli. Mitä huikeimmat lohikäärmeet vierailivat miehen unissa öisin ja saivat täysin väsymättömät kädet tuottamaan vakaata ja tärinätöntä tekstiä satojen sivujen verran. Legendaarisia kertomuksia toinen toistaan hurjemmista hirviöistä ja merestä nousevista pedoista. Kunnes tämä väsymätön rangaistussaaren sankari yllättäen kotiutettiin takaisin mantereelle. Siellä väsymätön ikinuori mies väänsi lisää tekstiä, mutta täysin toisenlaisessa mielentilassa. Ainakin teksteistä päätellen.
Kuin nuoruuden innossa vankilasaarelta hengissä pelastunut Johannes ryhtyi ilmestyksiensä jälkeen kirjoittamaan hempeää kertomusta rakkaasta opettajastaan Jeesuksesta. Ihmeellisestä miehestä jonka opetuslapsi hän oli. Tarve kertoa tuosta rakkaasta opettajasta ja hänen opetuksistaan ilmaantui tosin vasta noin 65 vuotta tuon opettajan kuoleman jälkeen, mutta parempi kai myöhään kuin ei millloinkaan. Siinä missä vankeuden huikeista ilmestyksistään hän kertoi ensimmäisessä persoonapronominissa muuttuu tarina rakkaasta opettajasta kolmanteen persoonapronominiin ja tekstityyli kokonaan toisenlaiseen. Siinä missä hän ilmeistyksessä korostaa itseään ja nimeään hän evankeliumissaan piilottaa henkilönsä. Eikä siinä vielä kaikki.
Vielä tuo ikinuori supermies jaksaa lähettää triplan kirjeitä, joiden tyyli jälleen hyppää evankeliumista uudenlaiseksi. Johtuisiko se siitä, että kirjailijan haamukirjoittaja vaihtuu kesken kaiken? Miksi ei. Vaihtuuhan tuo ilmeisesti myös ensimmäisen sekä toisen ja kolmennen Johanneksen nimissä kirjoitetun kirjeenkin välillä. Vaan mitä jos itse kirjailijaa ei todellisuudessa edes ole olemassa vaan ainoastaan nuo haamukirjailijat. Voimmeko jostain tietää sen ja olla varrmoja siitä, että tuolla vankilasaarella ylipäätään oli ihmemies joka tarinansa sieltä maailmalle päätti julkistaa. Emme. Ei ole olemassa mitään dokumenttia siitä että näin olisi milloinkaan tapahtunut. Entä evankeliumi ja kirjeet - kuka ne kirjoitti? Kuten dementikkojen laulussakin sanotaan; kenpä tietäis sen. Mutta ihmemies Johannes ei ollutkaan dementikko korkeasta iästään huolimatta - hän tiesi monenlaisia asioita jotka toteutuisivat pian. Siis tuhansien vuosien kuluttua.
On merkillisiä profeettoja joiden profetiat eivät ole koskaan toteutuneet, on kirjoituksia joita on jälkikäteen korjailtu, tauteja jotka tarttuvat taloihinkin ja tapahtumia joista ei löydy jälkeäkään. Uskomattomia tarinoita joiden kirjoittajat ovat jumalan miehiä ja kansa joka vuoroon on ikuisiksi ajoiksi jumalan valitsema ja jota vuoroin hän vihaa ja rankaisee.
Raamatussa sanotaan olevan punaisen langan jota kukaan ei ole tosin vielä onnistunut löytämään. On kirjoittajia joiden kirjoituksissa ei ole päätä ei häntää ja joita vain 'taidolliset' ymmärtävät mutta jotka itse tuntuvat välillä kaipaavan henkistä apua. On myös ihmeellisiä kirjoittajia kuten Johannes, joka 90-100 vuotiaana todisti olevansa varsinainen ihmemies. Vai mitä muuta voi sanoa miehestä joka vt-seuran mukaan kirjoitteli kirjoja vielä 90-100 vuotiaana. Iässä jolloin muut ikätoverit olivat jo aikaa sitten kuolleet ja kuopatut. Mutta ei Johannes.
Tämä ihmemies virui vanhoilla päivillään kolkossa vankilassa. Päivät kuluivat raskaassa työssä louhoksella (mikäli Jaskan tiedot pitävät paikkansa) ja yöt kolkossa pimeässä luolassa kovalla kylmänkostealla lattialla nukkuen. Huolimatta tästä ukon kunto oli rautaa ja silmät kuin kotkalla. Vapisemattomin käsin hän kirjoitti (luolaan salakuljetetuilla sulalla, musteella ja paperilla) pimeässä luolassaan öisin sivukaupalla ilmestyksiään, joita Jeesus välitti. Välillä välipalana meni näkylehtiä joilla hän ravitsi itseään saadakseen taas uusia näkyjä Jeesukselta.
Ja niitähän tuli. Mitä huikeimmat lohikäärmeet vierailivat miehen unissa öisin ja saivat täysin väsymättömät kädet tuottamaan vakaata ja tärinätöntä tekstiä satojen sivujen verran. Legendaarisia kertomuksia toinen toistaan hurjemmista hirviöistä ja merestä nousevista pedoista. Kunnes tämä väsymätön rangaistussaaren sankari yllättäen kotiutettiin takaisin mantereelle. Siellä väsymätön ikinuori mies väänsi lisää tekstiä, mutta täysin toisenlaisessa mielentilassa. Ainakin teksteistä päätellen.
Kuin nuoruuden innossa vankilasaarelta hengissä pelastunut Johannes ryhtyi ilmestyksiensä jälkeen kirjoittamaan hempeää kertomusta rakkaasta opettajastaan Jeesuksesta. Ihmeellisestä miehestä jonka opetuslapsi hän oli. Tarve kertoa tuosta rakkaasta opettajasta ja hänen opetuksistaan ilmaantui tosin vasta noin 65 vuotta tuon opettajan kuoleman jälkeen, mutta parempi kai myöhään kuin ei millloinkaan. Siinä missä vankeuden huikeista ilmestyksistään hän kertoi ensimmäisessä persoonapronominissa muuttuu tarina rakkaasta opettajasta kolmanteen persoonapronominiin ja tekstityyli kokonaan toisenlaiseen. Siinä missä hän ilmeistyksessä korostaa itseään ja nimeään hän evankeliumissaan piilottaa henkilönsä. Eikä siinä vielä kaikki.
Vielä tuo ikinuori supermies jaksaa lähettää triplan kirjeitä, joiden tyyli jälleen hyppää evankeliumista uudenlaiseksi. Johtuisiko se siitä, että kirjailijan haamukirjoittaja vaihtuu kesken kaiken? Miksi ei. Vaihtuuhan tuo ilmeisesti myös ensimmäisen sekä toisen ja kolmennen Johanneksen nimissä kirjoitetun kirjeenkin välillä. Vaan mitä jos itse kirjailijaa ei todellisuudessa edes ole olemassa vaan ainoastaan nuo haamukirjailijat. Voimmeko jostain tietää sen ja olla varrmoja siitä, että tuolla vankilasaarella ylipäätään oli ihmemies joka tarinansa sieltä maailmalle päätti julkistaa. Emme. Ei ole olemassa mitään dokumenttia siitä että näin olisi milloinkaan tapahtunut. Entä evankeliumi ja kirjeet - kuka ne kirjoitti? Kuten dementikkojen laulussakin sanotaan; kenpä tietäis sen. Mutta ihmemies Johannes ei ollutkaan dementikko korkeasta iästään huolimatta - hän tiesi monenlaisia asioita jotka toteutuisivat pian. Siis tuhansien vuosien kuluttua.