Veljesseura.org

Tällä palstalla on tarkoitus käsitellä oppinäkemyksiä ja raamatuntulkintaa. Niitä oppinäkemyksiä ja tulkintoja joita Raamattu sisältää ja joista Jehovan todistajilla on tietyntainen tulkinta.
Mikä on totuus Raamatun sanomasta? Eikö tämä ole se keskeisin kysymys, jota tällä palstalla tulisi käsitellä. Ei ole niinkään tarkoitus vakuuttaa ketään siitä, että tämä totuus on totuus sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on vain totuus siitä, mitä tämä kristinuskon oppikirja kertoo. Aivan samoin, kuin selvittäisimme mikä on totuus sadussa Punahilkasta. Söikö susi Punahilkan vai isoäidin? Vai tappoiko isoäiti suden, kun se hyökkäsi Punahilkan kimppuun?
Uskommeko me satuun Punahilkasta on aivan sama kuin se, uskommeko me Jumalaan ja Raamattuun. Sama siinä mielessä, että sitä ei ole tarkoitus kumota tai todistaa tällä palstalla. Täällä on tarkoitus ensisijaisesti saada selville mikä on totuus tuon kyseisen dokumentin (Raamatun) kertomuksesta.
Se että uskommeko siihen vai emme on toinen aihealue, jota tulee käsitellä muualla.

Puhu perustellen käyttämällä Raamattua, 2004 s.374
Usko
Määritelmä: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” (Hepr.11:1.) Tosi usko ei ole herkkäuskoisuutta, ts. valmiutta uskoa jotakin ilman järkeviä todisteita tai vain siksi, että toivoo asian olevan niin. Aito usko vaatii perustietoja, todisteiden tuntemista ja sen arvostamista sydämestään, mitä todisteet ilmaisevat. Vaikka on siis mahdotonta omata tosi uskoa ilman täsmällistä tietoa, Raamattu sanoo, että ihminen uskoo ”sydämellä” (Room.10:10).

> Usko Raamatun kertomaan sanomaan on keskeisin vaatimus kristinopissa. Vaikka aito usko vaatii perusteita, on se silti kuitenkin vain uskoa, eikä tietoa.

Kirje heprealaisille 11:6 KR92
6. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

> Usko on siis vakava asia. Ilman uskoa ei Jumalan hyväksyntää saavuteta. Mutta jos ei parhaallakaan tahdolla usko, koska perusteet tuntuvat sellaisilta, että niihin ei voi vain uskoa, niin minkäs teet? Pitäisikö silti sanoa uskovansa, vaikka todellisuudessa ei kuitenkaan usko? Ei kai Jumala velvoita meitä olemaan ulkokultaisia, epärehellisiä, sellaisia joita monet uskovaiset ikävä kyllä ovat?

Evankeliumi Johanneksen mukaan 16:9 KR92
9. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun,

> Epäusko on suorastaan syntiä. Joten millä merkillisellä keinolla voisi saada uskon, sellaisen uskon joka aitoa rehellistä ja perusteltua uskoa?

Kirje Roomalaisille 12:3 KR92
3. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

> Onko usko siis riippuvainen siitä, että Jumala antaa kullekin uskoa, jopa eri määrän kullekin? Jos on, miten hän sitä antaa?

Kirje Roomalaisille 10:17 KR92
17. Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

> Jumala antaa uskoa Raamatun kautta. Ei siis muuta kuin Raamattua lukemaan! Vai näinkö tässä vakavassa asiassa tulee edetä?
Koska tavoitteena on saada selville totuus tästä kirjasta, ovat asialliset keskustelut eri Raamatun aiheista erityisen kiinnostavia. Söikö siis susi mummon vai mummo suden?

Puutuitpa hyvään aiheeseen. Olet mielestäni aivan oikeassa siinä, että usko on aivan eri asia kuin tulkinta. Mielestäni usko on Jumalan lahja, jonka hä antaa. Sitä seuraavat myös teot. Uskovaiseksi ei voida ryhtyä. Uskoa ei voi ansaita.

Kysymys Raamatun totuudesta on pitkälti tulkintakysymys. Joku ymmärtää Raamatun näin, joku toinen noin. Tulkinnoista voi keskustella. Ne eivät kuitenkaan ole mikään ehdoton totuus. Raamattua lukemalla moni on tullut uskoon, uskovaiseksi. Raamatun "apuvälineitä" tutkimalla ei tietääkseni.

Kenties on niin, että vilpittömälle Raamatun lukijalle Jumala avaa sanansa, mene ja tiedä.

Huom. Hiukka editeerasin

Minulle ongelman tuottaa se, että en ymmärrä, miksi Raamatussa voisi ylipäätään olettaa olevan totuus, johon voisi edes uskoa? Mikä tekee Raamatusta sellaisen kirjan, että sen sisältämää jumalpropagandaa pitäisi noteerata?

Filippos haluaa tuoda esiin sen, että Raamatusta on myös erilaisia käsityksiä, jolloin se myöskin herättää kysymyksiä.

Vaikka tuo näyttäisi pysyvän aiheen piirissä, tuntuisi meikäläisestä kuin juttu rupeaisi leviämään, jos tähän laittaisi mieleen herääviä ajatuksia

Tässä on useita Raamatun totuuksia, joihin voi halutessaan uskoa. Eikä tuossa edes kaikki, lisää on pilvin pimein. Jos niistäkään ei löydy mieleistä, niin voi kehittää oman totuuden, näin esimerkiksi Vt-seura sai alkunsa.

Raamattua kannattaa mielestäni ymmärtää siten, että se on aikansa uskomuksia ja viisauksia vakavassa sovellutuksessa - symbolisille kuvitusolennoille löytyy vastaavuus nykypsykologiassa, mutta jos ajatellaan mikä on rakkaus?Itsensä ja toisen hyväksymistä juuri sellaisena kuin on. Tämä ei merkitse tietenkään sitä, että kaikki toimivat niin vaan he perustelevat jotakin henkilöä omilla määritelmillä - > uskomukset, uskonto. Kun taas henkilö joka alkaa uskoa heitä, on hukassa itsensä kanssa, kun hänen tulisi uskoa itseään.

Aaron Hannu kirjoitti:Raamattua kannattaa mielestäni ymmärtää siten, että se on aikansa uskomuksia ja viisauksia vakavassa sovellutuksessa - symbolisille kuvitusolennoille löytyy vastaavuus nykypsykologiassa...

Raamatun uusiokäyttöä, Raamatun alkuperäiskansalle kyse oli kirjaimellisista voimista. Samalla kirjaimellisuuslinjalla oli myös UT:n uskonpuhdistusporukka.

Markku Meilo kirjoitti:

Aaron Hannu kirjoitti:Raamattua kannattaa mielestäni ymmärtää siten, että se on aikansa uskomuksia ja viisauksia vakavassa sovellutuksessa - symbolisille kuvitusolennoille löytyy vastaavuus nykypsykologiassa...

Raamatun uusiokäyttöä, Raamatun alkuperäiskansalle kyse oli kirjaimellisista voimista. Samalla kirjaimellisuuslinjalla oli myös UT:n uskonpuhdistusporukka.

Tai paremmin nähdäksen käyttämättömyyttä. Vaikka nykyisin kristityiksi itseään kutsuvat ovat hukassa, koska pitävät sitä auktoriteettina, mutta ymmärtääksemme nykyisyyttä on hyvä tietää menneisyydestä ja sitä, miksi he näkevät pahan aina itsensä ulkopuolella...kun se on valmiiksi omaksutuissa omnissa asenteissa ja määritelmissä toiseudesta, jossa tiettyä kaavaa soveltamalla saadaan tuntemaan itsensä ylivertaiseksi - oikea uskoiseksi. Myös yksityiset ihmiset toimivat näin ja hyväksyvät ystävikseen vain samalla tavalla ajattelevia ja peustavat tavallaan omia seurakuntiaan, jossa pappina toimii määrittelijä.

Itse aihe on hyvä mutta avaukseen sisältyy ristiriita jota en ymmärrä. Mikäli tarkoitus on pohtia raamatusta asioita jotka olisivat neutraalissa näkökulmassa uskottavia, niin miksi kuitenkin avaus keskittyy raamatun uskon määrittelyyn? Mitä tekemistä on jumaluudella neutraalin pohdiskelun kanssa jos se ei ole itse aihe ja pohdinnan kohde?

Filippos kirjoitti:Minulle ongelman tuottaa se, että en ymmärrä, miksi Raamatussa voisi ylipäätään olettaa olevan totuus, johon voisi edes uskoa? Mikä tekee Raamatusta sellaisen kirjan, että sen sisältämää jumalpropagandaa pitäisi noteerata?

On niitä sellaisiakin asioita. Yhtenä esimerkkinä olkoon Jerusalemin hävitys 587 eaa. tai persialaisten suorittama Babylonian valloitus 539 eaa.
Tuo jumalpropaganda on taas se puoli joka ei neutraaliin raamatusta löytyvien tosiasioiden pohdintaan kuulu.

Raimo Mylly kirjoitti: On niitä sellaisiakin asioita. Yhtenä esimerkkinä olkoon Jerusalemin hävitys 587 eaa. tai persialaisten suorittama Babylonian valloitus 539 eaa.

Minulla on sellainen käsitys, että nuokin "ennustukset" olisi kirjoitettu vasta itse tapahtumien jälkeen?

Filippos kirjoitti:

Raimo Mylly kirjoitti: On niitä sellaisiakin asioita. Yhtenä esimerkkinä olkoon Jerusalemin hävitys 587 eaa. tai persialaisten suorittama Babylonian valloitus 539 eaa.

Minulla on sellainen käsitys, että nuokin "ennustukset" olisi kirjoitettu vasta itse tapahtumien jälkeen?

En toki tarkoittanut mitään ennustuksia vaan itse tapahtumia. Eli että ne ovat tosia. Raamatussa ei ole ainuttakaan toteutunutta ennustusta joka olisi oikeasti esitetty ennen tapahtumaa ja toteutunut myöhemmin. Joitain jälkitoteutuksia eli jälkeenpäin tehtyjä muutoksia kuten Kooreksen nimen lisääminen löytyy kyllä raamatussa.

Mikä asia tuo nyt sitten oli? Miksi sen siis mainitsit? Onhan tosi, että Vanha Testamentti kertoo Juutalaisten historiasta jotain, mutta vahvasti liioitellusti ja maagisuutta lisäämällä...

Jesajan profetia ja Kyyroksen lieriö
Eräs muinaisessa savilieriössä oleva nuolenpääkirjoitus vahvistaa erään Raamatun kertomuksen....
Tämä asiakirja, Kyyroksen lieriö , löytyi muinaisen Sipparin paikalta Eufratin varrelta noin 30 kilometrin päästä Bagdadista.
Siinä kerrotaan, miten Persian maailmanvallan perustaja Kyyros Suuri valloitti Babylonin.
Jehova oli sanonut jo parisataa vuotta aiemmin profeettansa Jesajan välityksellä meedopersialaisesta hallitsijasta, joka olisi nimeltään Kyyros:

”’Hän on minun paimeneni, ja kaiken, mistä iloitsen, hän panee täysin täytäntöön’, vieläpä sanoessani Jerusalemista: ’Se rakennetaan uudelleen.’” (Jesaja 13:1, 17–19; 44:26–45:3.)
Lieriössä mainitaan Kyyroksen tapa palauttaa edellisen mahdin vankeina olleet kansat kotimaahansa, mikä poikkesi täysin toisten muinaisten valloittajien menettelytavasta.
Raamattu ja maallinen historia todistavat, että Kyyros tosiaan vapautti juutalaiset, ja sen jälkeen he rakensivat Jerusalemin uudelleen (2. Aikakirja 36:23; Esra 1:1–4).

Hertsykkä 11/07 s.18 "tukeeko arkeologia Raamattua?"

Uuden Testamentin ja kirkon ulkopuolisia viitteitä itse Jeesuksen elämään
ja historialliseen henkilöön ei ole kovin paljoa.
Harvoja lähteitä esittelee mm.
FF Brucen Jesus and Christian Origins outside the New Testament, Hodder, 1974.

CORNELIUS TACITUS
Noin 53 jKr. syntynyt Aasian provinssin maaherra Cornelius Tacitus mainitsee Jeesuksen teloituksen Pilatuksen käskystä Tiberiuksen aikana (Annals XV, 44)
kertoessaan Neron aikaisista kristittyjen vainoista Rooman palon yhteydessä.
Lisäksi hän viittaa kristittyihin kertoessaan Jerusalemin temppelin hävityksestä 70 jKr.
Katkelma Historiat-teoksesta on säilynyt Sulpicius Severuksen ansiosta.
Tacitus oli antisemiitti ja piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona.