Veljesseura.org

Olen lueskellut muutamia sivuja, joissa käsitellään jehovan todistajia kriittisessä valossa. Olen itse ollut jt koko elämäni, tai 4-vuotiaasta lähtien kun vanhempani tulivat mukaan.

Tuntuu tosi ristiriitaiselta, kun takaraivossa on "totuus" ja silti mieli kamppailee vastaan.

Mistä tiedän, ovatko Jehovan todistajat väärä uskonto? Kun menen salille, siellä on iloisia ja hymyileviä ja ennenkaikkea ystävällisiä ihmisiä. Kysytään kentälle ja syömään kokouksen jälkeen.
Silti ahdistus iskee kun ohjelma alkaa.. Puhuja sanoo puheensa lopussa , joka on käsitellyt rauhaa.

"Entä rauha maailman kanssa? Siihen on yksinkertainen vastaus, sitä ei ole. Eikä meidän tule yrittää saada rauhaa aikaan maailman kanssa"

Samoisessa puheessa, puhuttiin siitä että ei pitäisi koskaan ajatella "minä, minä, minä" vaan pitäisi ajatella mikä on oikein tehdä kun palvelee Jehovaa.

Mielestäni se on ahdistavaa, että pitää unohtaa oma itsensä kokonaan, ja antautua jehovan palvelukseen koko sieluisesti, ilman että ajattelee itseään ollenkaan. Siihe kuuluu myös se, ettei yritä edetä uralla eikä yritä miettiä harrastuksia tai muuta mitä itse haluaisi tehdä.
Sillä tärkeintä on kenttäpalvelus.

En tiedä, miten suhtautuisin, täällä kirjoitettuihin asioihin.. Jotkut on ystävällisiä, mutta jotkut kirjoittaa epäselvästi, jolloin ei saa selvää mitä pitäisi ajatella.. Sekoittaa entisestään.
Siksi mietinkin että kannattaako näitä palstoja lukea edes, sillä tiedän mitä minun päässäni liikkuu ja tiedän että minä itse epäilen järjestön oikeellisuutta.

Mutta joka kerta kun näen ystäväni, ja vanhimpia, tulee välttämättä sellainen olo, että olen huono kun ajattelen näin.. sitten ajattelen että eivät he tiedä mitään, he palvelevat iloisesti, eivätkä näe miten asiat todella ovat. Koska emme saa lukea kriittisiä asioita jt järjestöstä.

On kyllä todella sekava olo, mutta jospa se tästä.. Inhoittaa ajatella, että se johon olen uskonut ei olisi totta. Lapsena ajattelin, että miten onnekas olenkaan kun olen saanut kuulla totuuden, pääsen paratiisiin. MInne pääsen nyt? en minnekään.

Minulle alkusysäys ja suurin askel Jehovan Todistajien vääräksi uskonnoksi ymmärtämiseen oli siinä, että Jehovan Todistajat tuomitsevat kaikki järjestön ulkopuolella elävät. Itse en ole koskaan osannut suhtautua esimerkiksi koulukavereihini niin, että he olisivat pahempia ihmisinä kuin minä - päinvastoin! Miten siis on mahdollista, että minä ainoana omalta luokaltani olisin päässyt paratiisiin, kun silloinen paras kaverini oli kiltteyden, ystävällisyyden ja muiden huomioonottamisen perikuva?

En siis sano, että olisin itse paha ihminen. Olin mallioppilas koulussa ja lukiossa. Minulle ei vain kertakaikkiaan sopinut päähäni se ajatus, että minulla voisi olla paremmat mahdollisuudet selvitä, kuin muilla hyvillä ystävilläni, jotka eivät olleet Jehovan Todistajia. Varsinkin kun huomasi, että vastaavia uskontoja on maailma pullollaan, jotka tuomitsevat kaikki muut ja vain jäsenet pelastuvat. Uskomatonta, että tuollaista omahyväisyyttä on maailmassa niin paljon!

Jehovan Todistajat ovat omahyväisyydessä ja muiden tuomitsemisessa ensimmäisenä heittämässä kivet!

gina kirjoitti: Inhoittaa ajatella, että se johon olen uskonut ei olisi totta. Lapsena ajattelin, että miten onnekas olenkaan kun olen saanut kuulla totuuden, pääsen paratiisiin. MInne pääsen nyt? en minnekään.

Muistan itsekin kuinka se ahdistaa, kun mieleen hiipii etteivät kauniit lupaukset ehkä olekaan totta. Kuitenkaan paratiisi ei muutu sen todellisemmaksi, eivätkä valheet totuudeksi, vaikka niihin uskoo kuinka.

Toivotan voimia ja viisautta ajatustesi selvittämiseen.

Olet gina samassa tilanteessa kuin me kaikki olemme joskus olleet. Muista että kaikkien vaarallisten lahkojen (siis niiden joita Jehovan todistajatkin pitävät vaarallisina lahkoina) ensimmäinen tavoite on eristää jäsenensä ajattelu muusta maailmasta. Tätä kutsutaan mielenhallinnaksi ja sen avulla demonisoidaan koko muu maailma ja pyritään pitämään jäsenten ajatukset lahkon haluamissa asioissa.
OLE ROHKEA! Luota omaan ajattelukykyysi ja tutustu rohkeasti palstaan ja täällä oleviin näkökulmiin. On täällä omituisiakin kirjoittajia eivätkä kaikki ole jehovantodistaja taustaisia. Koita nähdä niiden ohi ja pohdi nimenomaa meidän entisten todistajien esittämiä näkökulmia. Minullakin on yli 30 vuoden kokemus järjestöstä ja isovanhempani olivat Kaarlo Hartevan käännyttämiä Raamatuntukijoita. Minä voin siis opastaa sinua omalta osaltani lahkon omituisien oppien saloihin.

Filippos kirjoitti:Jehovan Todistajat ovat omahyväisyydessä ja muiden tuomitsemisessa ensimmäisenä heittämässä kivet!

On niitä muitakin kivittäjiä....;)
ihan kirjaimellisiakin...
en sanos kyllä ensimmäisiksi, todellakaan....

"epätäydelliset ihmiset"

Vieras kirjoitti: On niitä muitakin kivittäjiä....
ihan kirjaimellisiakin...
en sanos kyllä ensimmäisiksi, todellakaan....

"epätäydelliset ihmiset"

On toki muitakin kivien ja "kivien" nakkelijoita, mutta monen tällä palstalla kirjoittelevan kokemana Jehovan Todistajat ovat olleet todellakin ne ensimmäiset "kivien" viskojat.

gina kirjoitti:

Inhoittaa ajatella, että se johon olen uskonut ei olisi totta.
Lapsena ajattelin, että miten onnekas olenkaan kun olen saanut kuulla totuuden, pääsen paratiisiin. MInne pääsen nyt? en minnekään.

Rukoile Jehovalta apua.

Hän on paras Ystäväsi ja auttaa sinua, kun pyydät apua Häneltä,
etkä sellaisilta ihmisiltä jotka tahtovat kompastuttaa kaikki ...sinutkin
herättämällä ajatuksia jotka saavt epäilemään kaikkea....

Vieras kirjoitti:gina kirjoitti:

Inhoittaa ajatella, että se johon olen uskonut ei olisi totta.
Lapsena ajattelin, että miten onnekas olenkaan kun olen saanut kuulla totuuden, pääsen paratiisiin. MInne pääsen nyt? en minnekään.

Rukoile Jehovalta apua.

Hän on paras Ystäväsi ja auttaa sinua, kun pyydät apua Häneltä,
etkä sellaisilta ihmisiltä jotka tahtovat kompastuttaa kaikki ...sinutkin
herättämällä ajatuksia jotka saavt epäilemään kaikkea....

Olisi mielenkiintoista tietää, millaista apua tämä vieras on saanut Jehovalta?

Rukoile Jehovalta apua.

Hän on paras Ystäväsi ja auttaa sinua, kun pyydät apua Häneltä,
etkä sellaisilta ihmisiltä jotka tahtovat kompastuttaa kaikki ...sinutkin
herättämällä ajatuksia jotka saavt epäilemään kaikkea....

Olen kääntynyt Jumalan puoleen, rukoillut, että ohjaisi minulle oikean tien. Ja koska en enää tiedä uskonko Jumalaan, niin rukoilin , että jos olet olemassa niin anna vastauksia.

en ole saanut koko elämäni mitään vastausta yläpuolelta, mutta omaan itseeni olen voinut luottaa aina.

Lisäys edelliseen..

Olen mietiskellyt asioita jo pitkään, oikeastaan aina olen ollut tietoinensiitä , etten usko täysin järjestöön..
Kysymyksiä kuten;
Miksi minun pitäisi uskoa Jumalaan, tai johonkin järjestöön? Koska kukaan ei voi minulle sanoa rehellisesti ja 100% varmuudella, että mikä on oikea uskonto ja onko Jumalaa olemassa.

Olenko onnellinen järjestössä? Uskonko, että säännöt ja tavat joita siellä harjoitetaan, ovat lähtöisin Jumalalta?

Näitä olen pohdiskellut, jopa niin pitkään ja hartaasti, että tuntuu kaikki järki häviävän päästä.
Jos mietin liikaa, tuntuu, että pää hajoaa.

Miksi kiusaan itseäni?

Haluan olla onnellinen. Siitä olen vastuussa minä itse. Ainut asia maailmassa, johon voin luottaa täysin ja 100% on minä itse. Ei kukaan ihminen tai yliluonnollinen voima, voi antaa minulle sitä varmuutta jonka saan itsestäni.

Päätän, että elämäni tarkoitus on olla onnellinen, tehdä kaikkea mukavaa ja tutkia maailmaa eri puolilta. Haluan auttaa ja olla mahdollisimman hyväkäytöksinen muita kohtaan.

Mitä uskonto voi minulle opettaa? Jos minulla on terveet periaatteet elämässä, mihin tarvitsen seuraa kertomaan mikä on oikein ja mikä väärin?

Kaiken tämän muun lisäksi, uskalsin avautua parhaalle ystävälleni.

Hän, joka on ollut tukenani aina, ollut ystäväni koko elämäni vauvasta asti.
Hän sanoi; Jos päätät erota jt, haluan, että pysyt mahdollisimman kaukana minusta.
En koskaan tahdo sen jälkeen kuulla sinusta."

Olen itkenyt asian vuoksi pitkään, ja olen ollut suuttunut ystävälleni. En voi uskoa, että paras ystävä voi sanoa niin. Itse sanoin hänelle, että vaikka tekisit jotain niin kamalaa, että joutuisit vankilaan, tulisin tapaamaan sinua, enkä koskaan jättäisi sinua.

Minä, joka olen muuttanut vain mielipidettä USKONNOSTA, olen pahempi kuin mikään muu tässä maailmassa.

"salille, siellä on iloisia ja hymyileviä ja ennenkaikkea ystävällisiä ihmisiä. Kysytään kentälle ja syömään kokouksen jälkeen"

-kiinnitä huomiota siihen, että iloinen ja ystävällinen oikeastaan on aina käsketty olemaan, toisaalta sillä pyritään erottautumaan muista, leuhkimaan, jopa väittämään sen jälkeen että muut ovat huonompia. Ja edelleen, että hymyn jälkeen kysytään kentälle.

" olen saanut kuulla totuuden, pääsen paratiisiin "

-Totuude mistä asiasta ? Esim. vuoden aikalaskelmasta vuoteen 1914 et saa keskustella asiallisesti. Ruotsalainen Jonsson on kirjoittanut vartiotorniseuralle huomaamastaan virheestä heidän laskelmassaan, jolloin seura määräsi että hänet on erotettava.
-Paratiisi on lahkossa perustettu n. 80 v sitten arvatenkin, koska taivaspaikat oli tuolloinkin täynnä, eikä ovityössä ollut luvattavaa. Osana tuonpuoleisuuden näkemystä on ajankohdan, sukupolven, tulkintaa muutettu kymenkunta kertaa. Johto tarvitsee taivaspaikkalaisia, joten niitä on riitettävä vaikka paikat ovat täynnäkin. Oppimuutos on kuitenkin odotettavissa, koska on liian silmiinpistävän räikeää sanoa paikkojen täyttyneen 1935 mutta paikkoja vapautuvan kuitenkin. Etenkin kristitylle, joka tietää Jeesukse luvanneen taivasosuuden hänen seuraajilleen.

Ginan olisi hyvä kysyä esim. täältä mitä oppia epäilee. Siten tulisi se selvyys ja sekavat ajatukset selkenisivät. Sellainen kristinoppiin kääntynyt keskustelija olisi myös hyvä, joka ei tuputtaisi, mutta vastaisi kysymyksiin, että miten kristinoppi asian näkee.

Aivan varmasti ahdistaa koska olet alkanut ajatella. Ahdistus kestää aikansa ja voi viedä pitkään. Toivottavasti pääset irti järjestöstä siitä huolimatta että ahdistaa. Jotkut jäävät sinne juuri sen takia etteivät kestä sitä ahdistusta mikä tulee kun alkaa ajatella erilailla. Siinä ei kuitenkaan ole mitää väärää. Niin se on esimerkiksi vanhoillislestadiolaisillakin. Kun alkavat ajatella vähän erilailla tai tekevät "syntiä" alkaa kamalat pelkotilat siitä että joutuu helvettiin. Juju on siinä että jossain vaiheessa tajuat että vaikka ajattelit tai teit toisin kun jehova sanoo niin sinulle ei tapahdu mitään pahaa. Sitten se ahdistus loppuu.

Vieras kirjoitti: Juju on siinä että jossain vaiheessa tajuat että vaikka ajattelit tai teit toisin kun jehova sanoo niin sinulle ei tapahdu mitään pahaa. Sitten se ahdistus loppuu.

En pelkää, sitä mitä mulle tapahtuu jos en usko Jehovaan. Pelkään sitä, miten jehovan todistajat suhtautuvat pois lähtööni. ovathan he olleet koko elämäni kirjaimellilsesti, koska ei ystäviä saa hankkia ulkopuolelta.

En tahdo jäädä yksin, ja en tahdo menettää ystäviäni.

Ja edelliseen viestiin, jossa sanottiin että mun pitäs kertoo niitä uskonasioita joita en ymmärrä todistajien keskuudessa. Niin niitä on monia.
Enkä osaa tässä niitä eritellä.

En pidä vanhinten asemasta, koska heillä on valtaa ja he voivat käyttää sitä väärinkin.. Ja lisäksi hallintoelin, joka periaatteessa on kaiken takana, mietityttää sen jälkeen kun luin Crisis of confidence. Ennen ajattelin, että hallintoelin on sellainen, joka rukoilee koko ajan ja Jehova kertoo heille jollain tavalla vastaukset..