Puoliso jehovan todistaja

[tuuli]

Löytyykö täältä henkilöitä, joiden puoliso on tällä hetkellä aktiivinen jehovan todistaja tai on ollut. Itse olen eronnut ja haluaisin keskustella yksityisesti henkilöiden kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa!
Herättäisin myös yleisesti keskustelua voiko tällainen onnistua. Itse olen nyt puolen vuoden aikana havainnut, että se tuo mukanaan suuria ongelmia. On yhteinen elämä ja molempien oma elämä. Jehovan todistaja jatkaa aktiivista toimintaa entistä aktiivisemmin, etten vain minä saatanan lähettiläänä saa häntä luopioajatuksiin. Hänellä on omat todistajaystävänsä, kentät, kokoukset jne. Minä taas eronneena olen joutunut tai saanut luoda itselleni toisen elämän ulkona uskonnosta. Minusta tuntuu, kuin molempien olisi pakko elää kaksoiselämää, että tämä jotenkin onnistuisi. Tällainen elämä on uuvuttavaa!! Kommmentteja!!

[Vieras]

Se lahkon mieltä käsittelevä koneisto on suunniteltu siten, että suora käännyttämiseen viittaava kysymys ei, ainakaan pitempään lahkossa olleelle, vaikuta. Ehkä sen sijaan ajattelemaan herättävät kysymykset, jotka nostavat jt:n mieleen niitä kysymyksiä jotka saavat eroamaan.

Politiikastakin voisi keskustella, kysyä, jolloin olisi hyvä olla mitä vastata, esim. että tässähän on jotakin tehtävä, vaikka politiikka olisi kuinkakin kielletty, eihän yhteiskunta voi jättää tällaista asiaa hoitamatta.

(Oletan että kirjoittaja tietää vanhojen julkaisujen valokopioihin kätkeytyvät mahdollisuudet)

[Raimo Mylly]

Tämä on tilanne jossa aina joudutaan konkreettisesti selvittämään se, onko suhde rakennettu rakkaudelle vai paratiisiutopialle. Käsittääkseni pääsääntöisesti ja ensisijaisesti jälkimmäiselle.
Auttaa en osaa mutta olisi mielenkiintoista kuulla miten tilanteessanne lopulta käy. Toivottavasti Voimantorni huomaisi tämän ja antaisi omalta osaltaan vinkkinsä. Minä neuvon vain etenemään asioissa hitaasi ja maltilla.

[Vieras]

Mielenkiintoinenkin tilanne tulisi saattaa lahkollisuus vastakkain normaaliuden kanssa, esim. että muuttaa elämäntapaa haastavammaksi, kysyä lähtisikö teatteriin kun tuttu on kehunut sitä ja sitä näytelmää, eikä tietenkään ole ymmärtävinäänkään mitään lahkomaisia puheita vaan sanoo esim. että siinä kerrotaan sellaisesta ja sellaisesta perhedraamasta, joka päättyy kristillisesti siveelliseen ja onnelliseen ratkaisuun.

Kutsuisi kotiin mahdollisuuksien mukaan työkavereista / vieraita jotka olisivat sovitusti hienotunteisia mutta puhuisivat rohkeasti aiheista joita hän ei toivoisi mutta... Myllyhän tulisi käymään jos Espoon suunnallakaan asutaan ?

Kärjistyksiä riidaksi ei tule tapahtua, muttei tosiasioista saa antaa periksi, jos vaikka mistä fossiileista, evoluutiosta tai muusta puhutaan.

[JT:n puoliso]

Hei tuuli!

Kirjoitan tämän nyt anonyyminä vaikka olenkin rekisteröitynyt.

Itse olen siinä mielessä samankaltaisessa tilanteessa, että puolisoni on JT, eikä aio erota. Minä olen hiipumassa pois, vaikken ihan vielä ole saanut lopullista eroamista tehtyä. Olen jo muutamia vuosia ollut kuitenkin täysin toimeton, ja olen keskustellut hänen kanssaan paljon halustani erota järjestöstä.

Kohdallani on asiat helpommat kuin sinulla 'tuuli', koska myös puolisoni on omista syistään toimeton. Tämäkään ei kuitenkaan täysin ongelmatonta ole ollut, ja syymme ovat erilaiset. Kohdallamme myös on testattu kaikin puolin se, mille avioliittomme pohjautuu (mistä Raimo Mylly jo kommentoikin), ja olemme nätävästi ihmisinä kumppaneita, emmekä uskonnon harjoittajina. Tästä olen ollut enemmän kuin helpottunut. Tuntuisi musertavalta, jos puolisoni ei hyväksyisi minua enää eroamiseni jälkeen, ja jos näin olisi, en voisi kuvitella eläväni loppuelämääni tällaisen ihmisen kanssa. En itse olisi niin vahva, että voisin elää ihmisen kanssa, joka ei minua hyväksy. Sitä olen kokenut tarpeeksi jo lapsuudessani. Haluan, että elämänkumppanini todella on minun elämänkumppanini, ei kenenkään muun, ei uskonnon kumppani.

Toivon vilpittömästi, että saat puhuttua puolisosi kanssa avoimesti siitä, mitä tunnet, ja sen, ettei sinulla ole tarkoituksena tuhota hänen uskoaan, ja että haluat parisuhteeltanne onnistumista (jos näin haluat). Jos puolisoni haluaisi joskus olla taas aktiivinen todistaja, yrittäisin tukea tässäkin, koska se on varmasti toisellekin raskasta. En tiedä miten käytännössä onnistuu, mutta toivon että saat puolisosi ymmärtämään, että hänellä voi olla oma uskonsa, vaikka hän olisikin kanssasi, ja ettet yritä mennä hänen ja hänen jumalansa väliin, mutta haluat olla osa hänen elämäänsä (jos näin on). Jehovan todistajana on vaikeaa uskoa ja luottaa siihen, että puolisot voivat aidosti hyväksyä toisensa erilaisuudesta huolimatta. Jos oma puolisoni epäilisi suhteemme mahdollisuuksia vain uskonnon takia, muistuttaisin siitä, että Raamatun (järjestön) mukaan avioliitto on kolmisäikeinen, eikä sinun osuutesi poista hänen uskoaan jumalaan. Sen sijaan, että antaisin jumalan tulla väliimme, haluaisin että puolisoni olisi minun ja hänen jumalansa välissä.

Toivon kaikkea hyvää teille, ja kerro miten asia etenee!

[Vieras]

"ole tarkoituksena tuhota hänen uskoaan"
-Eihän tuossa mistään tuhoamisesta ole kysymys. Jos henkilön saa ymmärtämään että koivuntuhkaa ei pidä käyttää sairauteen, jonka lääkäri voi hoitaa antibiooteilla, tuon mukavan ja vakuuttavan jupin jutusteluista huolimatta, ei ole tuhoamisesta kysymys (kuten jos antaa verensiirrolla pelastaa henkensä).

Ongelmahan on lähestymistapa, jota uhri on opetettu varomaan.

Jos tuo kotiin normaaleja ihmisiä seurustelemaan normaalisti ja ottaa jt:n mukaan normaaliin jutusteluun, on se oven pitämistä avoinna normaaliuteen, pois lahkon pimeydestä.

Tässä ei ole tarkoitus olla moittiva. Ja uskotaan, että vaikeudet koetaan vaikeiksi. Mutta on tapoja joilla ei aja itseään eikä puolisoaan umpikujaan vaan raottaa ovia, antaa aavistusta normaaliudesta .

[tuuli]

Hieman kommenttia ja tarkennusta edellisiin. Meillä on siis mieheni kanssa ihan hyvä avioliitto. Mutta...
Erottuani järjestöstä ovat uskonnolliset asiat olleet suorastaan tulenarkoja aiheita. Kerroin eroamisprosessini aikana hänelle, miksi en voi enää olla järjestössä ja tämän takia hän tietää, että ajatteluni on ns. "luopiomaista". Emme tällä hetkelläkään pysty keskustelemaan uskonnosta niin, ettei synny riitaa.Mieheni ei ymmärrä ajatteluani ja minäkin ehkä yritän, että hänen ajattelunsa muuttuisi. Emme kai kumpikaan oikein pysty hyväksymään toisen ajattelutapaa.Kun emme keskustele uskonnosta, on tilanne suht ok.
Olen kuitenkin myös huolissani, koska nään, että tämä tilanne vie meitä erilleen. Kaikki te tiedätte millaista on elämä todistajana- miten se vie kaiken ajan ja energian. Kun olet aktiivinen, sinulle jää vain vähän aikaa muuhun. Koko ajatusmaailma keskittyy jehovan todistajuuteen. Siihen on vaikea ujuttaa normaaliutta väliin ja sehän on maailmallisuutta- siis paheksuttavaa.
Tuntuu melkein mahdottomalta elää elämää ja avioliittoa, jossa toisen aika ja kiinnostus ainakin 80%:sti kuuluu järjestölle. Olen yrittänyt hyväksyä asian, mutta välillä tuntuu, ettei se voi olla oikein. Elämä on muutenkin niin lyhyt ja jos sen käyttää seuraamalla vierestä toisen uskonnolista aktiivisuutta ja vielä yrittämällä tukea tätä, valuu oma elämä ohi.
En siis ole keksinyt, miten nämä kaksi - todistajuus ja maailmallisuus -voitaisiin yhdistää ja elää elämää yhdessä. Ehkä se ei ole edes mahdollista tai sitten se vaatii todella suurta sopeutumista!

[Vieras]

Ehkä joutuu myös kysymään itseltään että mitä on edes tehtävissä, kun näyttää ulkopuolelta annettavan kaikki, lahko suhtautumisineen.

"niin, ettei synny riitaa."
-Joskus on avioliitossa luonnevikainen osapuoli, jossa ei ole mitään mihin vedota. Nyt on ilmeisesti ainakin se Raamattu. Voisiko kuvitella että joskus riidan jälkeen kirjoittaa paperille miten riita syntyi ja että Raamatun tulkinta ei sallisi riitelyä vaan asiallista kannanottoa, johon tietysti häidenkin tarkoitus liittyi. Lapun saisi toinen lukea rauhassa. Kysymykset tietysti esim. että miksei hae sellaista uskontoa mistä saa sielunrauhan riitelyn sijasta, eikö tulisi lähimmäistä ajatella puhumattakaan puolisosta.

Jos toinen uhraa itsensä 80 %:sti (lahkolle) sillä tavoin että siitä aiheutuu sopeutumisvaatimuksia ja vaatimuksia toiselle osapuolelle, niin ainakin keskustelua asiasta voi vaatia.

onhan täällä ollut kirjoituksia että fyysistä väkivaltaakin käytetään. (siihen kai olisi ratkaisu välittömästi poliisille ja lääkärille, todisteen ollessa tuore ?).

Ja ne joutuu itse ratkaisemaan ne asiat, monista neuvoista huolimatta. Ei varmastikaan helpolta tunnu, sen ymmärtää.

[rippeli]

Itse ajattelin lahkon jättäessäni niin, etten pysty elämään "jakautuneessa perheessä", joten ero tuli lahkosta ja vaimosta samaan aikaan. Vaikka vaimo olisi halunnut jatkaa yhdessä, niin tajusin ettei siitä pitemmän päälle tulisi mitään. Ja olisihan se ollut entistä rajoittavampaa elämää kun olisi pitänyt elää lahkon määräysten mukaan, mutta ilman paratiisitoivoa...

Toivottavasti saat elämän mallilleen. Luulen ettei helppoa ratkaisua tilanteeseesi ole olemassakaan.

[paula]

Minä olin toimettomana lähes kaksikymmentä vuotta, mies ei halunnut jättää jt-touhuja, uskonasioista ei voitu puhua lainkaan minun kannaltani, niinkauan kun olin hiljaa asiat vielä sujui, mutta jos varovasti yritin mielipiteitäni sanoa olin saatanasta. Aivain liian kaun odotin ennenkuin lähdin liitostakin.....

[Voimantorni]

Löytyykö täältä henkilöitä, joiden puoliso on tällä hetkellä aktiivinen jehovan todistaja

Kyllä meitä löytyy. Itse erosin järjestöstä kolme vuotta sitten, mutta valitettavasti vaimoni jäi Vartiotorni-liikkeen kahleisiin. Hän toimii edelleen (jokseenkin) aktiivisesti Jt-seurakunnan jäsenenä.

Oleellinen ero minun ja vaimoni taustoissa on se, että hänet on kasvatettu Vt-seuran mielenhallinnan alaisuuteen aivan pienestä lapsesta saakka, kun itse taas liityin lahkoon vasta nuorena aikuisena. Uskon tämän seikan vaikuttavan huomattavasti siihen, miksi minun on ollut myös paljon helpompi tehdä luonnolliset ja loogiset ratkaisut myöhemmin selvinneiden tosiasioiden edessä kuin hänen.

Jo jonkin aikaa ennen Jehovan todistajista eroamistani pyrin aktiivisesti kertomaan vaimolleni siitä, mitä olin löytänyt; eli kuinka Vartiotorni-seura järjestelmällisesti valehtelee jäsenilleen ja ylläpitää ihmisoikeuksia loukkaavia käytäntöjä Jehovan todistajien seurakunnissa. Näytin hänelle useita todisteita ja dokumentteja tällaisesta.

Aluksi hän ei olisi halunnut kuunnella. Kuitenkin pikkuhiljaa ajan kuluessa hän ilmeisesti tiedosti riittävän paljon erilaisia asioita, että uskaltautui lopulta itse kysymään minulta kriittistä materiaalia liittyen Jt-oppien perusteisiin. Täytyy sanoa, että olin tästä vilpittömästi, joskin iloisesti yllättynyt.

Minä sitten järjestin hänelle varsin kattavat tiedot järjestön epärehellisestä toiminnasta oppihistoriansa suhteen, jotka hän luki. Kuitenkaan ensimmäistäkään kommenttia hän ei halunnut lukemastaan minulle esittää, useammankaan päivän kuluttua. Olen joka tapauksessa aivan varma, että nuo tiedot saivat hänet ajattelemaan vakavasti sen uskonnon luotettavuutta, johon hän oli koko ikänsä kuulunut (tämä on näkynyt myöhemmin hänen muuttuneessa suhtautumisessaan).

On yhteinen elämä ja molempien oma elämä.

Tätähän se väistämättä on, kun eletään ideologisesti jakautuneessa suhteessa. Siitä ei pääse mihinkään. Voi ainoastaan vaikuttaa siihen, miten itse suhtautuu asioihin, mitä itse hyväksyy ja mihin henkilökohtaisesti vetää rajan. Mitä tahansa ei tarvitse sietää.

Luonnollisestikaan toisen ihmisen puolesta ei voi vetää rajoja tällaisissa asioissa. Tämä on kuitenkin paljon tuskallisempaa silloin, kun tietää toisen - tuon rakkaan - ihmisen maailmankuvan perustuvan valehtelevan lahkon mielettömiin ja grandioottisiin tulkintoihin ja fanaattisiin vaatimuksiin, joita ei kenenkään kuolevaisen ole lupaa kyseenalaistaa.
Silloin pitää vain toimia rehellisesti, selkä suorana ja sen mukaan, minkä itse tietää oikeaksi. Pitää vain antaa ajan kulua ja toivoa parasta.

Jehovan todistaja jatkaa aktiivista toimintaa entistä aktiivisemmin, etten vain minä saatanan lähettiläänä saa häntä luopioajatuksiin.

Tuo on helposti nähtävissä puolisosi defenssinä; hänelle on opetettu, että Jehova on ihmiselle kaikkein tärkeintä mitä voi olla. Jehova on tärkeämpi kuin läheiset ihmiset, olkootpa nämä sitten omia lapsia, puolisoita, sisaruksia, vanhempia tai ystäviä. Jehovan todistajalle on saatu myytyä ajatus, että amerikkalaisen lahkon opit ovat Jumalan tahto, ja niinpä hän ei välttämättä osaa kyseenalaistaa toimintaansa, vaikka se saattaisi tuntua hänestä itsestäänkin pahalta. Hänelle Vartiotorni-liikkeen sanat ovat Jehovan sanoja.

Muistan hyvin tapauksen, kun olin itsekin vielä Jehovan todistaja ja meillä kävi vaimon ystävättäriä kylässä. Tämä viisissäkymmenissä ollut (lapsesta saakka mukana ollut) Jt sanoi heidän yhteisestä erotetusta ystävästään: "Vaikka se meistä tuntuisi kuinka pahalta tahansa, on oikein karttaa häntä."

Sinunkin puolisosta saattaa tuntua pahalta sivuutta sinun tarpeesi, mutta tavallaan "hänen täytyy tehdä niin", pelastaakseen uskonsa Järjestöön.

Hänellä on omat todistajaystävänsä, kentät, kokoukset jne.

Joo, minunkin puolisoni osallistuu Jt-toimintaan jotakuinkin säännöllisesti. Hän on kuitenkin valmis jättämään Jt-toiminnan väliin meidän yhteisten menojen tai tarpeiden takia hyvinkin herkästi, mikä on osaltaan vaikuttanut siihen, että olen kyennyt näkemään yhteisen tulevaisuutemme vielä jatkuvan. Hän ei myöskään paheksu minua, vaikka minulla on joitakin tapoja, joita Jehovan todistajat eivät hyväksyisi (miehellä ei saa olla pitkää tukkaa eikä saisi kuunnella heavy-metallia). Samoin Richard Dawkinsin kirja "Jumalharha" saa lojua rauhassa olohuoneemme pöydällä vaimon siitä älähtämättä.

Voisin oikeastaan sanoa, että avioliittomme kestäminen on perustunut keskinäiseen kunnioittamiseen ja toisen erilaisuuden hyväksymiseen. Tässä on ollut tekemistä niin minulla kuin hänelläkin. Itse tiedän, etten ole liikkumassa jehovantodistajuuden suuntaan piiruakaan, joten jäljelle jää vaihtoehto, että vaimo on lähentynyt tätä normaalia maailmaa (ja sitä kautta minua).

Vielä nykyäänkin meillä on toki yhteisiäkin mielenkiinnon kohteita, mutta onhan se päivänselvää, ettei ateistin ja lahkolaisen avioliitto voi kaikilta puoliltaan olla kattava ja tyydyttävä. Se vain on hyväksyttävä. Tai sitten on haettava muutosta asioihin. Itse olen toistaiseksi päätynyt ensimmäiseen vaihtoentoon.

Nykyään vaimoni on täysin tietoinen siitä, että kirjoitan Veljesseurassa ja Suomi24:llä Jt-kritiikkiä. Myös tämän koko kirjoituksen sisältö on kirjoitettu vaimoni tietäen ja hänen luvallaan. Ehkä hänkin vielä jonakin päivänä uskaltaa katsoa vielä suorempaa ja rehellisemmin kohti niitä asioita, joista Vartiotorni-seura jäseniään niin epätoivoisesti varoittaa.


Jokainen ihmissuhde on ainutkertainen. Siihen ei mielestäni voi mennä antamaan tarkkoja ohjeita kukaan ulkopuolinen, olkoonpa kyseessä Jt-vanhin, entinen Jehovan todistaja tai kuka tahansa muu ihminen.

Kuuntele rauhassa sisintäsi. Ole rehellinen itsellesi. Keskustele puolisosi kanssa avoimesti ja suoraan. Mieti. Anna ajan kulua. Keskustele uudestaan, mieti, ja niin edelleen...
Tee sitten jokin päätös kallisarvoisen Elämäsi suhteen.

Voimia Sinulle, kohtalotoveri!

[Vieras]

"on opetettu, että Jehova on ihmiselle kaikkein tärkeintä mitä voi olla. ... saatu saatu myytyä ajatus, että amerikkalaisen lahkon opit ovat Jumalan tahto"

-Tuohon kun pääsisi puhumaan että unohdetaan nyt Jehova, koska minullakaan ei ole mitään Jehovaa vastaan, mutta puhutaan vartiotorniseurasta. Ja että
-Taivasluokkalaisten hengellisen ryhmän idea on aika tuore historiallisesti
-Jäsenyysedellytyksien piti olla jo sukupuutossa
-Jäsenet äänestävät ratkaisunsa ja kanta kysymyksiin vaihtelee, mikä ilmenee myös edestakaisina oppimuutoksina.

-Ja mistään noista asioista ei ole Jehova kertonut vaan he itse, myöskään Raamatusta ei tuommoista ole luettavissa, vaan vartiotornista.

-Että olen kiinnostunut kuulemaan perusteita joiden mukaan noihin asioihin ja niiden jatkuviin muutoksiin tulisi uskoa, mutta en katso nytkään rikkovani Raamatun sanaa vastaan, ja siitäkin olen kiinnostunut keskustelemaan. Raamattua olen valmis noudattamaan kun sanot missä olen sitä vastaan rikkonut. Myös paljon jehovantodistajain oppeja hyväksynyt, mutta ne ovat usein sellaisia, jotka he ovat muuttaneet sellaiseen muotoon, että muutettuina en niitä voi hyväksyä.

[Epäilevä Tuomas]

Minäkin otan tähän osaa vaikken ole naimisissa JT:n kanssa enkä ole itse JT, mutta minulle on erittäin vahvat tiedot järjestöstä koska kävi kokouksissa noin vuoden. Harkitsin vakavasti sitä elämäntavakseni. Jotkin asiat sitten sotivat niin pahasti vastaan etten voinut liittyä vaikka minua yritettiin epätoivoisesti kalastaa mukaan.
Minua askarruttaa edelleen tuo kun joku täällä sanoi että opetetaan että Jehova on tärkein, tärkeämpi kuin perhe, mies, vaimo, lapset, äiti, isä. Sitä olen miettinyt koska minusta se ei tunnu järkevältä. Rakastan omaisiani erittäin paljon. Toisaalta mietin, mitä jos olenkin väärässä ja ihmisen kuuluisikin rakastaa eniten Jehovaa ja pyhittää koko elämänsä hänelle. Niinkuin eräs tuttuni teki, kolme kertaa viikossa kokoukset sekä viikonloppuisin saarnaamiskierrokset ovilla, minusta se tuntui järkyttävältä. Elämiseen ei jäänyt lainkaan aikaa. Mutta entäpä jos niin pitäisi ollakin, Jehovan mielestä? Voisiko joku fiksumpi vastata näihin kysymyksiini.
Olin tuohon aikaan naimisissa eikä mies voinut sietää kiinnostustani JT:een. Tajusin silloin ettei avioliitostamme tulisi mitään jos rupeaisin JT:ksi.

[Tony]

Toisaalta mietin, mitä jos olenkin väärässä ja ihmisen kuuluisikin rakastaa eniten Jehovaa ja pyhittää koko elämänsä hänelle. Niinkuin eräs tuttuni teki, kolme kertaa viikossa kokoukset sekä viikonloppuisin saarnaamiskierrokset ovilla, minusta se tuntui järkyttävältä. Elämiseen ei jäänyt lainkaan aikaa. Mutta entäpä jos niin pitäisi ollakin, Jehovan mielestä?

Tässä eräs näkemys:

28 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
30 Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Jos vt-seuran kuorma tuntuu raskaalta, niin onko se sitten tuo Jeesuksen mainitsema helposti kannettava, vai olisiko niin että se on täysin jenkkiläisen uskonlahkon kasaama kuorma.

[Vieras]

"että Jehova on tärkein"

-Täytyy tehdä selväksi itselleen että vaikkapa sitten niin, mutta lahkolla itsellään ei ole uskottavuutta. Sen enempää kuin oppinsa useampaankin kertaan muuttanut, ennustuksissaan pelkästään epäonnistunut, kuolemaa verensiirtokielloilla, rokotuskielloilla ja elinsiirtokielloilla aikaansaanut kouluakäymättömien seniilien miesten joukko, joka oppiensa perusteeksi siteeraa kristikunnan oppineita ja kieltää jäseniltä kristillisten oppineiden kirjallisuuden lukemisen, voi itselleen uskottavuutta vaatia.