Olin saanut joka aamuiset navettatyöni päätökseen ja olin astelemassa talolleni kun huomasin pihaan ajavan punaisen henkilöauton. Kuljettajana toimi nuori nainen ja apukuskin paikalta ulos nousi paljon vanhempi rouva. Iloisesti tervehtien hän kyseli kuinka pitkä navetta on? (tätä ei ole kukaan koskaan kysynytkään) Sujuvan töksähtäen hän vaihtoi puheen aiheen muistonviettoon ja kaiveli traktaattia laukustaan.
Ajattelin tekeväni hänelle kiusaa.
Hymyilin hänelle leveästi ja sanoin, että "tunnen työnne erittäin hyvin. Olen muutaman kesänä käynyt Oulussa piirikonventeissa. (rouva selvästi innostui ja hymy nousi korviin, kuvitteli löytäneensä kiinnostuneen) Lisäsin myös että,"olen käynyt myös Varkaudessa konventeissa" (rouva näytti tukahtuvan onnesta) Tämän jälkeen pudotin hänelle pommina että, "olen pitänyt Varkauden konventeissa myös puheita"
Tuon sanottuani rouvan suupielet laskeutuivat alas ja ilme muuttui aivan toisenlaiseksi. Olin saanut jossakin vaiheessa keskustelua käteeni traktaatin ja aloin ruttaamaansitä käsissäni yhtä aikaa kertoen että, kun olen yhden kerran kyseisestä uskonnosta päässyt eroon, niin toista kertaa en sitä virhettä tee ja tätä tehdessäni hymyilin kauniisti. Toivotin rouvalle hyvää päivänjatkoa ja auto hävisi pihasta todella vauhdikkaasti.
Naisen ilme oli niin huvittava kun hän ensin selvästi ajatteli löytäneensä "superkiinnostuneen" ja pian tajuttuaan keskustelevansa luopion kanssa ilme muuttui pettyneeksi ja säikähtäneeksi