Veljesseura.org

Vartiotornin mukaan aivan kaikesta. Siksi onkin tärkeää, että omatunto pidetään puhtaana käymällä kokouksissa ja kentällä. Koskaan et kuitenkaan tee tarpeeksi, jopa haaveilu on tuomittavaa. Tututstutaampa Herätkää! lehden mielipiteeseen mielikuvituksesta.

"MINULLA on vakava pulma”, myönsi Jonathan-niminen nuorimies. ”Unelmoin työssä, kävellessäni, ennen nukkumaan menoani ja jopa valtakunnansalissa. Tavallisesti näen valveunia tytöistä, seksistä tai siitä, että olen joku kuuluisuus tai sankari.”

Mutta hyväkin asia voi liiallisena olla vahingollista (vrt. Sananlaskut 25:16). Tämä pitää erityisesti paikkansa silloin, kun valveunet ovat vääränlaisia.

-- asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ihmiset, joilla on pakonomainen tarve unelmoida monestikaan ”eivät pysty – – toimimaan menestyksellisesti todellisessa maailmassa”

Kehität realististen asenteiden sijasta romanttisia näkemyksiä elämästä. Sen sijaan, että harjaannuttaisit ”havaintokykyäsi” ratkaisemalla ongelmia, tukahdutat tuon kyvyn pakenemalla mielikuvitusmaailmaan (Heprealaisille 5:14). Näin valveuni valtaa koko elämäsi, mikä haittaa tosielämän ihmissuhteita ja tärkeämpiä toimia.

"tärkeimpiä toimia". Eli kenttäpalvelusta ja kokouksissa istumista.

Ajatukset edeltävät tekoja. Ja vaikka sinusta ei todennäköisesti tulekaan huumeita käyttävää rocktähteä vain sen vuoksi, että joskus unelmoit kuuluisana muusikkona olemisesta, niin sinulle voi kehittyä epäterve mieltymys ”lihan haluun ja silmien haluun".

Unlemoiminen ja haaveilu on siis epätervettä, typerää ja jopa vaarallista. Entä tälläinen materiaali jolla tukahdutetaan lapsen ja nuoren normaali kehitys liian tiukoilla rajoilla? Epätervettä? Vahingollista?

(Lainaukset suomenkielisestä Herätkää! lehdestä 22.7.1993 sivulta 20)

Koko jehovantodistajien tuottama kirjallisuus on epätervettä ja vahingollista. Moni (siis noin 7 miljoonaa ihmistä) on menettänyt sen takia otteen todellisesta elämästä ja elävät haavekuvissa. Tuntuukin siltä että vähemmän vahingollista olisi jopa ryhtyä huumeita käyttäväksi rocktähdeksi, kuin vain haaveilla koko elämänsa paratiisista, jota ei koskaan tule.

Pieni lohdutus on edes se, että jotkut pysyvät jopa kokouksessa näkemään edes valveunia siitä todellisesta elämästä, olkoonkin se sitten vaikka seksiä.

Unelmointi on huonosta. Se vie huomion pois lahjalaatikosta.

Pyhitä siis Jumalan nimi myös ajatuksillasi, kuten kierroskonventissa opetetaan!

Niin ja anna fyrkkaa pohjattomaan massiin kun J ei siunaa rahan tuloa automaattisesti, toisin kuin tienraivaajille, joiden oma usko on heikko, jos fyrkka asiat on tiukoilla.

Siis, laita rahaa lahjalaatikkoon tai testamenttaa omaisuutesi seuralle tai hanki henkivakuutus, jossa edunsaajana on seura (marraskuun valtakunnan palvelus 2011)

JA älä vaan unelmoi tai haaveile edes rahan käytöstä! Sillä ainoa ylevä ja hengellinen tapa on lahjoittaa nämäkin rahat maailmanlaajuisen veijariseuran työn edistämiseen.

Ps. Lahjoitithan veronpalautukset seuralle!

Kaarmis kirjoitti:Pieni lohdutus on edes se, että jotkut pysyvät jopa kokouksessa näkemään edes valveunia siitä todellisesta elämästä, olkoonkin se sitten vaikka seksiä.

Amen.
Kaikki kunnia valveunille, se minutkin piti mukavasti muissa maailmoissa kokouksissa ja konventeissa istumisten ajan. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut kuunnella sitä ohjelmaa ja huomata (liian myöhään) tokaiseensa ääneen: "vittu mitä paskaa!". Että ehkä se on/oli molempien osapuolien hyöty tuo ajatuksiinsa uppoutuminen.

Mielikuvituksen avulla mäkin selvisin ne vuodet, jotka isä ja äiti mua salille, konventteihin ja kentälle raahasivat.

Mag Mell kirjoitti:

Kaarmis kirjoitti:Pieni lohdutus on edes se, että jotkut pysyvät jopa kokouksessa näkemään edes valveunia siitä todellisesta elämästä, olkoonkin se sitten vaikka seksiä.

Amen.
Kaikki kunnia valveunille, se minutkin piti mukavasti muissa maailmoissa kokouksissa ja konventeissa istumisten ajan. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut kuunnella sitä ohjelmaa ja huomata (liian myöhään) tokaiseensa ääneen: "vittu mitä paskaa!". Että ehkä se on/oli molempien osapuolien hyöty tuo ajatuksiinsa uppoutuminen.

Valveunet on varmaan parasta, mitä kokouksista ja konventeista on tarjolla. Vaatii hieman keskittymistä ja tylsistymistä, mutta kun siihen tilaan pääsee, niin fiilikset on aika mainiot.

Aiheeseen keskittymisen opetteleminen on hyödyllisempää kuin unelmointi....

Koulussa unelmointi tuo huonot numerot todistukseen.
Töissä unelmointi tuo jopa haittaa työnantajalle ja potkut työntekjjöille.

Liika unelmointi siis kostautuu, enpä pidä suositeltavana, ollenkaan.
Monet liikenneonnettomuudetkin johtuvat siitä, eli tappava harrastus on se unelmointi!

Vieras kirjoitti:Aiheeseen keskittymisen opetteleminen on hyödyllisempää kuin unelmointi....

Ihanko kaikkiin aiheisiin?

Koulussa unelmointi tuo huonot numerot todistukseen.

Ja kerrot tuon vasta nyt, minulle 50 vuotta liian myöhässä.

Töissä unelmointi tuo jopa haittaa työnantajalle ja potkut työntekjjöille.

Ehdottomasti näin, varsinkin jos työskentelee ylä- tai alajyrsinkoneella.

Liika unelmointi siis kostautuu, enpä pidä suositeltavana, ollenkaan.
Monet liikenneonnettomuudetkin johtuvat siitä, eli tappava harrastus on se unelmointi!

Kokouksista ja konventeista palaavat saattavat todella muodostaa vakavan liikenneturvallisuusriskin.

Syllisyyden tuntemisella on sellaisia äärimuotoja, että kun on tehty kuohuttava henkirikos, jota lehdistö selostaa toistuvasti vähän väliä ja auttaakin vihjeiden antamisen neuvoilla, niin poliisille tapaa tulla ihmisiä ilmoittautumaan syyllisiksi.

Psykiatrit selittävät että he tuntevat niinkin voimakasta syyllisyyttä, että sen helpottamiseksi he haluavat tunnustaa toistenkin tekosia

kaksoisagentti kirjoitti:Vartiotornin mukaan aivan kaikesta.

Tuoreempaa tietoa aiheesta: 15. heinäkuuta 2011 Vartiotorni, sivu12.

Älä seuraa sydäntäsi ja silmiäsi
"Näinä aikoina aistimme voisivat vielä helpommin vietellä petollista sydäntämme. Nykymaailma on suuntautunut lihallisten halujen miellyttämiseen."

Rivien välistä voi lukea, ettei edes kadulla ole hyväksi tiirailla vastakkaisen sukupuolen edustajia...

JK

"Nykymaailma on suuntautunut"

? Fyysikkojen mukaan kiihtyvään laajentumiseen. Sen jos oisi vartiotorniseurakin keksinyt aikaisemmin, niin olisi saanut nooppelin palkinnon.

...." lihallisten halujen miellyttämiseen " ? jehova on luonut sukupuolivietin, joka on erittäin voimakas, mutta ei ylitä itsesuojeluvaistoa kokonaisuudessaan. Siten esim. Leningradin piirityksen aikana (oliko kestoltaan vajaa 3 v ?) kävi kaupunkilaisten eväät perin vähiin, jolloin syntyvyyskin putosi lähes nollaan (oliko joillain sitten piilovarastoja tai oliko etuoikeutettuja täyttä nollaa estämässä?).

Juuri oli jossain tuosta piirityksestä, oliko sitten jonkin vuosipäivän johdosta ehkä, mutta kun tavallinen reikäleipämme näkyy olevan 400 g ja leipäannos tuolla putosi, oliko 120 g:aan /pv, ei siinä hemaisevakaan / salskeakaan vastakkaisen sukupuolen edustaja ymmärrettävästi vain jaksanut kiinnostaa.

Vieras kirjoitti:

kaksoisagentti kirjoitti:Vartiotornin mukaan aivan kaikesta.

Tuoreempaa tietoa aiheesta: 15. heinäkuuta 2011 Vartiotorni, sivu12.

Älä seuraa sydäntäsi ja silmiäsi
"Näinä aikoina aistimme voisivat vielä helpommin vietellä petollista sydäntämme. Nykymaailma on suuntautunut lihallisten halujen miellyttämiseen."

Rivien välistä voi lukea, ettei edes kadulla ole hyväksi tiirailla vastakkaisen sukupuolen edustajia...

JK

Raamatun neuvon mukaan on viisasta repiä silmä pois. Brooklynin hallintoelimen täytyy olla täynnä sokeita jos he ovat noudattaneet Raamatun ohjetta kirjaimellisesti.

Alkuaiheeseen; jos todistaja katsoo sairaala-sarjaa, jonka hahmo selviää kuolettavasta kolarista verensiirron ja osaavien lääkärien ansiosta, tunteeko hän helpottuneisuutta, vai paheksuntaa Jumalan vastustamisesta? Tunteeko todistaja syyllisyyttä siitä, että hyväksyy verensiirron fiktiiviselle hahmolle, muttei hyväksyisi sitä parhaalle ystävälleen? Huomaako todistaja edes ajattelevansa säännön vastaisesti? Huomaako hän mitään ristiriitaa?

Niinpä, vai onko hän niin lahkon sanamuotosapluunassa että hän tietää että kuuluu todeta "niin on maailma saatanan vallassa, kuinka saisin heille vartiotornin"

Kivikko kirjoitti:Alkuaiheeseen; jos todistaja katsoo sairaala-sarjaa, jonka hahmo selviää kuolettavasta kolarista verensiirron ja osaavien lääkärien ansiosta, tunteeko hän helpottuneisuutta, vai paheksuntaa Jumalan vastustamisesta? Tunteeko todistaja syyllisyyttä siitä, että hyväksyy verensiirron fiktiiviselle hahmolle, muttei hyväksyisi sitä parhaalle ystävälleen? Huomaako todistaja edes ajattelevansa säännön vastaisesti? Huomaako hän mitään ristiriitaa?

Jos todistaja katsoo sairaala-sarjaa,
hän on jo lujasti asennoitunut siihen että eteen tupsahtaa vernsiirtokohtauksiakin?

Huokaisee sitten helpoituksesta, jos verensiirron saanut ei kuolekaan esim.TRALIin...
Epäilee kuitenkin, että maksatulehduksen tai Hiv:n se kuitenkin sai..;)