Veljesseura.org

Onko läsnä montakin, jotka on menny kasteelle ilman pienintäkään uskoa jumalaan?

Itse menin, ja roikuin siellä 32-vuotiaaksi.

Kasteelle mennessäni tiesin, että olis pitäny rukouksessa antautua (tjsp.) jehovalle. En voinut tehdä sitä koskapa se tuntui niin naurettavalta. Tietysti salasin tämän kaiken, myös tulevalta vaimoltani. Kaikkea sitä onkin hölmöyksissään tultua tehtyä. Tein sen kaiken saadakseni pitää kaverini, sekä saadakseni pillua.

Olis kiva tietää, jos edes jollakin olis samanlainen tausta...

Jäi lisäämättä yks tärkee motivointi. Ei tarvinnu mennä ees sivariin.

Kaarmis kirjoitti:Onko läsnä montakin, jotka on menny kasteelle ilman pienintäkään uskoa jumalaan?

Itse menin, ja roikuin siellä 32-vuotiaaksi.

Miksi menit kasteelle? Synnyitkö Jehovan todistaja perheeseen? Oliko sosiaalista pakkoa vanhempien suunnalta? Tuntuu oudolta lukea, että joku laittaisi "pallon jalkaansa" ja menisi kasteelle, ilman uskoa. Jt-piireistä on huomattavan haastava lähteä pois enää kasteen jälkeen...

JK

Ei JT-perheessä kasvaneella ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin mennä kasteelle. Siihen on aivopesty ja pakotettu. En itse uskonut mihinkään jumalaan tai ollut kiinnostunut uskonnoista, kentälläkin kävin vain, koska olin siihen pakotettu. Silti kasteella kävin "kypsänä" lapsena.

Näin jälkeenpäin en ole varma oliko uskoni nimenomaan uskoa Jumalaan, vai enemmänkin pelkoa siitä, että Jumala on olemassa ja sellainen kuin vt-seura oli siitä maalaillut.

Jehovantodistajuus on (näin väitän omien kokemusten perusteella) mielentila. Jos uskot asiaan (tai pelkäät että se on totta), elät ja hengität sitä 24/7. Se on erottamaton osa identiteettiäsi. Tällaisessa asetelmassa jt-perheiden lapset sitten tekevät harkitun ja kypsän ratkaisun mennä kasteelle.

Tony kirjoitti:Näin jälkeenpäin en ole varma oliko uskoni nimenomaan uskoa Jumalaan, vai enemmänkin pelkoa siitä, että Jumala on olemassa ja sellainen kuin vt-seura oli siitä maalaillut.

Juuri näin. Se usko oli lähinnä kauhunsekaista varautumista siihen, että se julma, arvaamaton ja loputtoman vaativa jumala on siellä jossain kyttäämässä.

Ja että miksikö sitä sitten mentiin kasteelle 'kypsänä' lapsena, minäkin juuri 14 täyttäneenä? Siksi että kasteelle menemättömyys olisi edellyttänyt sitä demonisoitua kriittistä ajattelua puberteetti-ikäiseltä. Kasvatus ei antanut vaihtoehtoja. Puhe omasta tahdosta ja valinnasta on suorastaan surkuhupaisaa.

Luulin, että "kypsästä" lapsesta puhuminen lapseni taholta JT:n vastineessa laatimaani viranomaisvalitukseen olisi ollut vain hänen tapauskohtaisen juttunsa puolustelua, mutta taitaa olla sitten ihan järjestelmällistä vanhempia imartelevaa manipulointia puhua "kypsästä" lapsesta kaikkien jäsenmäärää kohottavien lasten keskuudessa.

Lapsissa on tulevaisuus. Isäni aikoinaan luopui viemästä minua pioneeriksi kommunistipuolueeseen ja nykyään olen erittäin tyytyväinen, että minua ei siihen pakotettu. Kommunistipioneerilapsetkin "tietävät" politiikasta ja maailmasta aika paljon!

Bunica kirjoitti:Ja että miksikö sitä sitten mentiin kasteelle 'kypsänä' lapsena, minäkin juuri 14 täyttäneenä? Siksi että kasteelle menemättömyys olisi edellyttänyt sitä demonisoitua kriittistä ajattelua puberteetti-ikäiseltä. Kasvatus ei antanut vaihtoehtoja. Puhe omasta tahdosta ja valinnasta on suorastaan surkuhupaisaa.

Kompsista vaan.
Samanlainen tarina itsellänikin. Koskaan en vt-seuran maailmankuvaan ole uskomalla uskonut, lähinnä vaan tein kuten käskettiin ja odotettiin. Pentuna sitä valitettavasti pitää aikuisten kertomia juttuja Ehdottomina Faktoina, joita miellyttämisenhaluinen kiltti lapsi ei missään tapauksessa saa kyseenalaistaa. Ja kun ei juuri minkäälaista henkireikää normaalielämään ollut, oli lopputulema hyvin ennalta-arvattava.
Uskon kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Tonyn, Bunican ja Mag Mellin linjoilla olen. Ei kysymys ollut uskosta, vaan opetetuista faktoista. Yritin aloitella itsenäistä elämääni noiden faktojen pohjalta.

Jälkeenpäin muisteltuna päässä on indoktrinaatiosessioiden (kokousten) aikana ollut melkoisen paljon kysymysmerkkejä, joihin on toki ollut vastaus. Jehova Toimii Aina Oikein, muut sopeutuvat. Tuolloin uskoin tuohon vastaukseen.

Vanhempani eivät minua kasteelle pakottaneet, eivät edes painostaneet. Uskoisin että tärkein syy kasteellemenooni oli se, että sain hyväksytysti naista. Syy sekin, voi hyvä tavaton.

Olin 7, kun vanhempani menivät kasteelle, eli olen melkein syntymäjeppula.

Voiko 14 vuotias olla niin kypsä, että ymmärtää liittyvänsä lahkoon, josta ei voi normaalisti erota?

^Ei voi.
Ihan sama mitä jt-seura lässyttää "ikäistään paljon kypsemmistä todistajanuorista"; ja let's face it, sillähän tuo lapsikaste poikkeuksetta selitetään.

Epäkypsät aikuisetkin menevät kasteelle ihan omituisista syistä......
No, syötävä on sillä lusikalla mikä on annettu...

Jotenkin se kasteelle meneminen on vääjäämätöntä niissä kuvioissa. En ollut murrosiässä mikään pikku kerubi, mutta kun pahimmasta päästiin yli, niin katsoin että luonnollinen askel on mennä kasteelle. Ja minä menin kasteelle ihan tosissani, siis aikuisten oikeasti yritin etsiä Jehovan johdatusta, kaikkia VT-seuran ohjeistamia maneereita mukaillen.

Minulla oli kavereita, jotka eivät menneet kasteelle. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt itsekin valita se tie. Jälkiviisaus on helppoa, päätökset tehdään kuitenkin siinä hetkessä, jossa niitä kuvitellaan tarvittavan. Menin kasteelle, ja olen ylpeä siitä