Menetetyt mahdollisuudet elämässä
Lähetetty: 17.12.2011 16:32
Jt-lahko varustaa jäsenensä samoin kuin työhevoset varustetaan silmälapuilla kulkemaan haluttuun suuntaan. Taakse jäänyttä elämää ei saa haikailla, ei varsinkaan aikaa ennen Jt-jäsenyyttä (mikäli henkilö liittyi aikuisena Jt-uskontoon). Tässä joitakin otteita uudesta seurakunnan jäsenille suunnatusta Vartiotornista:
Aika todellakin kuluu, meidän jokaisen kohdalla. Loppu ei ole tullut, eikä Vt-seuran maalailemaa maailmanloppua koskaan tulekaan. On inhimillisesti hyvin ymmärrettävää, että yksilö pettyy Jt-uskontoon ja päättää lähteä pois sen vaikutuspiiristä. Vt-seura on luonnollisesti eri mieltä asiasta; sen mielestä yksityisten ihmisten kallisarvoinen aika, energia ja koko elämä kuuluisi Vt-seuralle, eikä asiaan jätetä ensimmäistäkään vaihtoehtoa:
Tätä samaa on kuitenkin opetettu Vt-seurassa jo yli 130 vuotta. Muun muassa 1960-luvulla opetettiin kiistattomana tosiasiana, että tuolloin nuoret Jehovan todistajat eivät ehtisi vanhenemaan tässä maailmassa, joten heidän ei kannattanut käydä koulujakaan eikä muutenkaan rakentaa elämäänsä, muutoin kuin vuosi 1975 silmämääränään. Ylipäätään kaikki hyvät asiat menneisyydessä pyritään mitätöimään:”Meillä on hyvä syy olla katsomatta taakse jääneisiin asioihin. Mikä tuo syy on? Se että elämme ”viimeisiä päiviä” (Vartiotorni 15. maaliskuuta 2012, s. 26)
”Koska muistimme ei ole aina kovin luotettava, meille voi tulla vääristynyt näkemys vanhoista hyvistä ajoista. Saatamme huomaamattamme vähätellä menneitä ongelmia ja samalla liioitella iloja. Asiat voivat siksi näyttää olleen paljon paremmin kuin ne todellisuudessa olivatkaan. Tällaiset väärät mielikuvat voivat saada meidät kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja.” (Vartiotorni 15. maaliskuuta 2012, s. 26)
Niin, ajatella. Voisimme jossain vaiheessa tulla TYYTYMÄTTÖMIKSI Jt-uskonnon, tuon "hengellisen paratiisin" jäseninä ja haluta elää omaa elämäämme niin kuin ennen Jehovan todistajaksi liittymistämme sitä elimme. Voisimme haluta elää normaalia lahkovapaata elämää kuten muutkin ihmiset. Jotkut ovat todella irroittautuneetkin Vt-liikkeen oravanpyörästä omaa elämäänsä rakentamaan:”Kun kohtaamme vaikeuksia ja ongelmia, älkäämme takertuko kauniilta tuntuviin muistoihin menneiltä ajoilta – kenties jopa ajoilta ennen totuuteen tuloamme. - - Muutoin voisimme tulla tyytymättömiksi nykyisiin olosuhteisiimme ja tuntea kiusausta palata entiseen elämäntapaamme.” (Vartiotorni 15. maaliskuuta 2012, s. 27)
”Valitettavasti jotkut kääntävät katseensa menneisyydessä tekemiinsä uhrauksiin ja ajattelevat menettäneensä jotakin. Kenties sinulla olisi ollut mahdollisuus hankkia korkeakoulutusta ja saada vaikutusvaltaa tai taloudellista turvallisuutta, mutta päätit olla tavoittelematta niitä. - - Aikaa on kulunut, ja loppu ei ole vielä tullut. Unelmoitko siitä, mitä olisi voinut tapahtua, ellet olisi tehnyt noita uhrauksia?” (Vartiotorni 15. maaliskuuta 2012, s. 27)
Aika todellakin kuluu, meidän jokaisen kohdalla. Loppu ei ole tullut, eikä Vt-seuran maalailemaa maailmanloppua koskaan tulekaan. On inhimillisesti hyvin ymmärrettävää, että yksilö pettyy Jt-uskontoon ja päättää lähteä pois sen vaikutuspiiristä. Vt-seura on luonnollisesti eri mieltä asiasta; sen mielestä yksityisten ihmisten kallisarvoinen aika, energia ja koko elämä kuuluisi Vt-seuralle, eikä asiaan jätetä ensimmäistäkään vaihtoehtoa:
”Ensinnäkin meidän täytyy unohtaa taakse jääneet asiat eikä tuhlata kallisarvoista aikaa ja energiaa niiden liialliseen miettimiseen. Toiseksi meidän täytyy maaliviivalle saapuvan juoksijan tavoin keskittää huomio siihen, mikä on edessä, ja kurottautua sitä kohti.” (Vartiotorni 15. maaliskuuta 2012, s. 28)