Veljesseura.org

Matkallanne pois VT-seuran mielenhallinnasta, mikä oli merkittävin opillinen ristiriita tai asia jota ette voineet hyväksyä ja miksi? Olisi mielenkiintoista saada tietää, mitkä asiat opilliset asiat ovat herättäneet teidät todellisuuteen? Oliko se vuoden 607 historiallisuus? Vai kenties voideltujen määrän kirjaimellisuus?

Väittelin yhden kaverin (vapaaseurakuntalainen) kanssa kolminaisuusopista. Huomasin hänen perustelunsa olevan ihan yhtä hyviä, kuin omatkin. Tulin siihen lopputulokseen, että ei Jumala olisi voinut antaa henkeytystänsä kirjalle, joka on niin monen toisiaan vastaan sotivan uskonnon kulmakivi, josta pystyy tulkitsemaan lähestulkoon mitä vain. Jos Raamattu olisi kaikkivoipan jumalan sanaa, se olisi eksaktia, niin ettei sen sanomaa voisi muuttaa.

SuurinBabylon kirjoitti:Matkallanne pois VT-seuran mielenhallinnasta, mikä oli merkittävin opillinen ristiriita tai asia jota ette voineet hyväksyä ja miksi?

Kultin mielenhallinnassa totaalikieltäytyneen valaistumisessa siitä mikä on totuus totuudesta, oli minulle merkittävin päänavaaja Vt-seuran 1996-oppimuutos asevelvollisuuteen suhtautumisessa ja totaalikieltäytymisen hylkäämisessä. Sekun meni niin, että Russell ei nähnyt syytä kieltäytyä rintamalle menosta, kunhan suojasi taistelutovereitaan ampumalla ilmaan tai muuten vaan huteja. Rutherford (vaikka oli ajoin militantti) kehotti Punaisen ristin hommiin ja lopulta 1951 markkinoitiin totaalikieltäytyminen.

Hetken päästä opin, että tässä samassa aiheessa minulle oli valehdeltu "suut ja silmät täyteen" jo 1963 keväällä kun Room. 13. luvun esivaltaoppia rukattiin. Tuolloin keväällä muutos myytiin ensimmäisenä nk. "tarkennuksena", mutta jätettiin kertomatta, että kyseessä olikin vuoden 1929 oppimuutoksen kumoaminen.

Minulle oli ylitsepääsemätön paikka se 1975-huijaus. Yli 20 vuotta yritin selitellä sitä itselleni, mutta lopulta oli pakko myöntää, että vedätetyksi tulin niin kuin jokunen miljoona muutakin. Tuon myöntämisen jälkeen kaiken läpäisevä epärehellisyys alkoi tökkiä ja vähitellen käydä sietämättömäksi.

Minulle merkittävin oli Jeesuksen välittäjäasema, joka annettiin hallintoelimelle. Piirsin asiasta kaavionkin. Ylöspäin rukous meni suoraan Jeesuksen kautta Jehovalle, mutta alaspäin tieto tuli Jeesuksen ja hallintoelimen kautta. - Ja vaikka en edes uskonut koko Jeesuksen tai Jehovan olemassaoloon.

Aaac kirjoitti:Minulle merkittävin oli Jeesuksen välittäjäasema, joka annettiin hallintoelimelle.

Toi on oleellinen asia ja vielä merkittävämmäksi se tulee kun ottaa huomioon, että Vt-mytologian suuri joukko ei ole minkäänmallisessa sopimussuhteessa Jeesukseen. Opillisesti suuri joukko on täysin voideltujen (lue hallintoelimen) mielivallan alla, sama koskee käytännössä voideltujakin. Joka sekin tilanne on opillisesti kestämätön, koska kaikkien voideltujen tulisi olla opettajia. Josta juontuu vielä yksi opillinen ristiriita, eli voideltujen naisten samanaikainen opillinen opetusvelvollisuus ja opillinen opetuskielto.

Markku Meilo kirjoitti:Opillisesti suuri joukko on täysin voideltujen (lue hallintoelimen) mielivallan alla, sama koskee käytännössä voideltujakin. Joka sekin tilanne on opillisesti kestämätön, koska kaikkien voideltujen tulisi olla opettajia.

Kiitos kun muistutit tästä. Itselleni tämä ei ollut suoranainen eroamiseen johtanut syy, mutta asia joka vaivasi takaraivossa. Kaikki voidellut johtavat JT-toimintaa maan päällä, mutta suurin osa ei johda. Kyseessä on hyvä esimerkki siitä miten Jehovan todistajan täytyy uskoa yhtä aikaa kahteen keskenään ristiriitaiseen väitteeseen. Ei ihme että ahdistaa.

Minulle suurimmaksi ongelmaksi muodostui tuo verensiirto. Eli olisin ollut valmis tappamaan poikani kieltämällä häneltä verensiirron, jotta olisin turvannut oman elämäni.
Muistaakseni Aabrahamin piti uhrata oma poikansa, mutta viime hetkellä edes jumala ei voinut vaatia sellaista uhrausta ihmiseltä.

Minua hiersi verioppi enkä koskaan pitänyt verikorttia mukanani - en ollut valmis uhraamaan elämääni opin vuoksi. Tutkin nuorempana ahkerasti raamattua käyttäen apuna sekä kirjaa Aid to Bible Understanding että KIT:iä ja englanninkielistä NWT:tä. Havainnot oppien ja KIT:in tekstissä olevista ristiriidoista saivat minut mietteliääksi vaikka "odotin Jehovaa" kiltisti vielä monta vuotta havaintojen jälkeen. Epäilyksen siemen oli kuitenkin kylvetty. Pikkuveljen tehdessä lähtöä tulin enemmän tietoiseksi edestakaisin muuttuneista opeista. Ehkä voisi sanoa niiden avanneen silmäni, sillä eihän totuus voi edestakaisin muuttua vaikka "totuus" toki voikin.

Itselleni herätys mielenhallinnasta oli tuo sukupolviopin moninkertainen sorvaaminen. En vain voinut käsittää miten ennen "Jumalan lupauksena" markkinoitu oppi olikin nyt "väärinymmärrys". En myöskään yrityksistäni huolimatta ymmärtänyt uutta tulkintaa. Vanhin, jolta pyysin selitysapua, ei itsekään kuulostanut kovin vakuuttavalta jakaessaan "kirkastunutta valoa" kanssani.

Mulle ehkä rajuin kuvotuksen aihe oli julkaisuissa ja julkisissa puheissa (jopa rukouksissa) esiintyvän tavan 'väittää opetuksen tulevan suoraan Jehovalta' typeryyden oivaltaminen. Se riipaisee syvältä kun veli vanhin käyttää kaiken paatoksellisuudensa tämän asian tähdentämiseen ... yök. Sitä sitten rupes kauhulla odotteleman joka paikassa. Lopulta siihen kyllästyi ja heräs kaiken muun skeidan (esim. JoPo:n osakseen saaman pyttyilyn) kasaantuessa aatos kokouksissa, jotta 'mitä ihmettä mä täällä teen?'

Pyydän anteksi sotkeutuessani keskusteluun. Minähän en ole Jehovan todistaja. Tällä hetkellä en ole muuta, kuin kirkosta eronnut ja näin ihan vapaehtoisesti luopunut kaikista statuksistani. Kuitenkin tänään havaitsin postiluukustani pudotetun tammikuun Vartiotornin (jaettava numero) ja Herätkää lehden. Toki olisin toivonut myös tutkittavaa numeroa, mutta sellaista ei sovi minulle antaa.

Tämän vuodatuksen jälkeen en oikeastaan osaa sanoa, mikä jehovantodistajuudessa on merkittävin ristiriita. Niitä on niin useita, alkaen opillisista kysymyksistä käytännöllisiin. Olen tutkinut tätä ainoaa oikeaa oppia, sanokaamme nyt vuodesta 1975 harvakseltaan, enkä ole siitä selvää saanut. En voi sanoa olevani tietämätön, mutta kun tökkii koko laidalta, kaikessa. Kenties olen tyhmä, oivaltamaton.

Edes hyvin lukuisten keskustelujen kautta en ole päässyt absoluuttisen totuuden ytimeen, enkä pääse. Tämä edellyttäisi tulemistani todistajaksi. Tähän ei taas kuta kuinkin rehellisenä ihmisenä omatuntoni salli (varsin pirullisia nämä omattunnot). Miksi minun tulisi suostua ilmiselvään valheeseen, hyvin valittujen "voideltujen veljien", siis hallintoelimen orjuuttavaan harhaan, ei, ei sovi minulle, mutta mieluusti lisäoppia vastaanotan.

Kuitenkin erinomaisen miellyttävää, että joku vaivautui pudottamaan lehdykät luukustani. Mutta, mikä ikävintä: olen nuo jo ajat sitten lukenut, niiden herättämättä erityisempiä "sytkyjä", kasan kysymyksiä toki. Herätkäästä jään miettimään otsikkoa: "Kannattaako olla rehellinen?" ja Vartiotornista "Abrahamin suhdetta Jehovaan" ja sitä, miten nuoria taas pelotellaan pahoilla hengillä. Eikö niille riitä vanhemmat tai jompi kumpi niistä!

Meikäläinenkään ei ole jt ja siten osanotto puheenaiheeseen on roolitusta ja eläytymistä.

Ensi kontakti oli tyypillinen, alitajuisesti haistoi käryä mutta ei osannut kuin jotain pinnallista kysellä, siis juuri minkä lahko arvaa ja varautuu, antaa selityksen, "opin" ja rakkaudellinen hymy senkun syvenee.
Kun perehdyin, mitä kirjatosta löytyi lahkosta kirjoitettuna, ja otin valokopioita vanhoista julkaisuista, niin normaalius olisi vaatinut, mieleen tuli, kahta vaihtoehtoista selitystä, joko ihmetellään, että ei mutta onko lahko tosiaan noin kirjoittanut, tätä en tiennytkään. Tätä reaktiota lähinnä olisi odottanut yleisestä käyttäytymisestä päätellen.
Toinen olisi ollut poisselittävä, mutta siitä ja siitä syystä niillä ei ole väliä.

Mutta lahkolaisethan suuttuivat niistä valokopioista, kehittivät kummallisia torjuntareaktioita.

Jolloinka tietämättä mielenhallintatermiä ymmärsi että asiat eivät ole yksittäisen jt:n korvien välissä kohdallaan, piuhoja on oikosulussa tai jotain.

Koskaan ennen en ole tällä palstalla käynyt, enhän olisi osannutkaan, mutta nyt kun sattumalta osuin niin kerroin. Terveisiä kaikille.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:
Edes hyvin lukuisten keskustelujen kautta en ole päässyt absoluuttisen totuuden ytimeen, enkä pääse. Tämä edellyttäisi tulemistani todistajaksi.

Sen mitä minä vuosien saatossa olen oppinut ymmärtäämään absoluuttisesta totuudesta - noin Raamatun ja siitä kumpuavan uskonnollisuuden näkökulmasta - on se, ettei absoluuttista totuutta ole tarjollakaan tällä hetkellä. Meillä on mahdollisuuksia Raamatun ja oman 'järjenkykymme' avulla oppia tuntemaan merkittävässä määrin Jumalaa ja hänen tarkoitustaan kyllä. Vai oliko kirkolla mielestäsi esittää peräänkuuluttamasi absoluuttinen ja ongelmaton totuus kaikesta?

Mutta kun Raamatusta lukee VT:n puolelta Jumalan liittokansan historiaa, niin sehän on surullista luettavaa. Vuosituhansien Kronikka tyrimisestä, luopumuksesta ja epäjumalanpalveluksesta. Jehovan todistajat seuraavat monissa asioissa - ironista kyllä sanovat näin itsekin toki hiukan muuta tarkoittaen - hyvin tarkasti Raamatullista malliaan.

Me saamme mahdollisuuden ilmaista uskoa ja uskollisuutta niin halutessamme Luojalle olosuhteissa, jotka ei suinkaan ole optimaaliset. Minä osaltani uskon ja luotan siihen, että uskollisiksi katsomillensa palvelijoilleen Jumala tulee aikanaan tarjoamaan syvempää ymmärrystä ja tietoa ankaran kurinpalautuksen jälkeen.

"Jumalan liittokansan historiaa, niin sehän on surullista luettavaa. Vuosituhansien Kronikka tyrimisestä, luopumuksesta ja epäjumalanpalveluksesta"

Liittokansassa on ainesta nykyään, kuinka lie verrattuna "vuosituhansiin", mutta ne tekevät mitä tahtovat. Tuli vaan mieleen se iranilaisydinproffan räjäyttäminen juuri nyt, vaikea siihen on muuta syyllistä kuvitella. Monesko proffa tää muuten olliit ? Aikoinaan lähtivät lentsikalla Afrikkaan, Ugandaan, ampuivat vastaanhangoittelijat sekä ottivat kansalaisensa lentsikkaan ja lensivät kotiinsa.

Mutta täysin immuuneja hekään eivät ole, siellä on muutama jt. yhteisyys ja sosiaalisuus vastuu toimii, siellä on lehdissä käsitelty tuotakin ongelmaa, pyritty ymmärtämään ilmiö ja toteamaan keinoja tarjota apua lahkon uhreille.