oma tarinani

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
suikki
Viestit: 24
Liittynyt: 02.05.2007 17:19

oma tarinani

Viesti Kirjoittaja suikki »

Poistin juttuni omasta tahdostani.
Viimeksi muokannut suikki, 04.05.2007 14:37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

Tervetuloa palstalle!

Koskettava kokemus, ja jälleen yksi esimerkki siitä miten Jehovan todistajat hylkäävät läheisensä, vaikka he olisivat kuinka paljon tehneet palveluksia.

Hauskaa, että he puhuivat "järkiin tulemisesta" - sillä sinähän olit juuri tullut järkiisi. Ei kannata elää toisten elämää, vaan omaa elämää.

Itsekin siinä vaiheessa kun jätin kokouksissa käymisen pohdin, mitä eroaminen tekisi perheelle. Sitten ajattelin, että minun on viisaampaa nyt nuorena aloittaa oma elämä, kun sitten harmitella parinkymmenen vuoden päästä kun ei ole tehnyt mitään, mitä olisi itse halunnut.

Jaksamista! Itsellänikään ei sukulaiset pidä vanhempia lukuunottamatta yhteyttä. Muutaman vuoden aikana suku unohtuu, ja tilalle tulee uusia ihmissuhteita.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

>>"ajattele nyt mitä tämä tekee sinun perheellesi.."

Suomennettuna "tämän me nyt kyllä kostamme sinulle" = Vt-seuran uskonnonvapauden irvikuva, tulijat otetaan vastaan, menijät kirotaan.

>>ne selitti paratiisin tulosta, "nyt se on ihan käsillä".

Kuinkahan monennen kerran niiden puhujien elinaikana? Mulla on kuusi maailmanloppua selvitettynä hengissä ja seitsemännen haluaisin saada kasaan, olis täydellisempi elämä sitten kuollessa.

>>sisko laittoi viestin että "en halua kuulla susta enää mitään ennenkuin tulet järkiisi"

Tilanne on tuskallinen teille molemmille, kuitenkin sinä olet vahvemmilla, koska sinua ei kukaan määrää karttamaan siskoasi. Kun aikaa on kulunut, niin voit kokeilla kepillä jäätä, osoita siskollesi, että sinä et karta.

>>miksei ne hyväksy minun elää omalla tavallani, minäkin hyväksyn niiden tavan elää? onko siinä jotain eroa????

Hyvä kysymys, Vt-seura huutaa uskonnonvapauden perään, mutta ei salli sitä vapautta jäsenilleen. Valitettavasti tuo ei ole lainkaan ainoa ongelma Vt-seurassa.

>>nyt joka aamu herään iloisena, ja mielelläni, oman rakkaani vierestä....

Tuosta on hyvä aloittaa päivä.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Viesti Kirjoittaja Tony »

Eipä ole suikki sulla mikään kadehdittava tilanne. Vartiotorniseura saa aikaan tällaisia ihmiskohtaloita, eikä ole edes pahoillaan asiasta. Onneksesi sinulla on kuitenkin joku vierelläsi, yksin moinen hylätyksi tulemisen kokeminen olisi vieläkin surullisempaa.

Tsemppiä :wink:
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3700
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: oma tarinani

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

suikki kirjoitti:Heipa kaikille...
Moii ja tervetuloa palstalle. Lähetin sinulle pari yksityisviestiä, ehkä tunnenkin sinut, jos sinulle sanoo jotain 90-luvun alussa seuraavat nimet: Kreeta ja Platanias.

jpoika@mbnet.fi
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: oma tarinani

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

suikki kirjoitti:
Mä haluisin kertoa mun elämäni, toivottavasti vielä jaksatte kuunnella....
Myös minulla on aikaa Sinulle ja minä jaksan kuunnella. Olen kuunnellut erilaisia ihmisiä ammatikseni yli kolme vuosikymmentä. Aina yhden ihmisen tarina mukaan mahtuu. Valitettavasti minulla ei ole valmiita vastauksia, kuten yleinen tapa JT-piireissä on, mutta kuunnella voi - tai lukea, kuinka vain.

Olet rohkea nuori ihminen. Ihailen rohkeuttasi ja ratkaisujasi. Tämä elämä on meille jokaiselle ainutkertainen, eikä ole väärin elää sitä myö itseleen. Olen ymmärtänyt, että olet itse saanut "järjen päähäsi" lukemattomien valheiden sijaan, sanoisinko.

Onnea uuteen elämääsi.
Marilyn
Viestit: 292
Liittynyt: 01.05.2007 15:14

Viesti Kirjoittaja Marilyn »

Tutun kuuloista tarinaa...

Minä lähdin läheisteni yllätykseksi kertarysäyksellä. Minut erotettiin, en pystynyt kirjoittamaan erokirjettä, mutta tein "syntiä" niin että kenkä heilahti. Hitaampi vaihtoehto ei olisi toiminut meidän perheessä/suvussa. Kaikki olivat järkyttyneitä, olin osannut pitää kulissit pystyssä viimeiseen asti. Sen olin oppinut salilla. Kaikki luulivat minun olevan kiltti ja hiljainen tyttö. En vain enää voinut sanoa uskovani niitä asioita, joita salilla meille syötettiin. Minusta oli väärin seisoa sellaisen asian takana, jota en voinut allekirjoittaa.

Minä tipuin täysin tyhjän päälle... Tunne oli sanoinkuvaamattoman hirveä. Ei mitään minkä päälle pudota, ei ketään johon tukeutua. Minuakin yritettiin saada järkiini "rakkaudellisesti" karttamalla. Se vain vahvisti päätöstäni pysyä visusti erossa niin kylmästä ryhmästä. Olin vain 19, heikolla identiteettillä ja itsetunnolla varustettu.

Kova tie on nyt kuljettu, mutta jokaisesta sentistä ja naarmusta olen ylpeä. Minä olen vahva ja ajattelen omilla aivoillani. Minä päätän itse elämäni suunnan.

Olen onnellinen puolestasi siitä, että sinulla on rakkaasi tukemassa sinua nyt vaikeina hetkenä. Tuki on tärkeää.

Opettelen vieläkin, 8 vuotta lähtöni jälkeen, elämään. Vaikeinta on ollut löytää ihmisiä, jotka ymmärtävät näitä asioita. Sitä, miten vahvasti ne vaikuttavat ja nostavat päätään esiin vielä vuosienkin päästä.

Kun löysin internetin ihmeellisestä maailmasta Veljesseuran sivut, tunsin löytäneeni ihmisiä, jotka ymmärtävät. Varsinkin Lehtiveljen tarina tuntui erityisen tutulta ja läheiseltä.

Tuetaan täällä toinen toistamme. Yhdessä on mukavampi kulkea, kun on juttuseuraa! :wink:
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

Jos Marilyn haluat kirjoittaa oman tarinasi Veljesseuraan, niin olemme enemmän kuin iloisia jos saamme julkaista sen. Kokemukset ovat tärkeitä kaikille eroa harkitseville.

Sama pätee toki kaikkiin muihinkin! Kynä sauhuamaan, kokemuksia kaivataan lisää.
Marilyn
Viestit: 292
Liittynyt: 01.05.2007 15:14

Viesti Kirjoittaja Marilyn »

Lehtiveli kirjoitti:Jos Marilyn haluat kirjoittaa oman tarinasi Veljesseuraan, niin olemme enemmän kuin iloisia jos saamme julkaista sen. Kokemukset ovat tärkeitä kaikille eroa harkitseville.

Sama pätee toki kaikkiin muihinkin! Kynä sauhuamaan, kokemuksia kaivataan lisää.
Älä yllytä hullua, sanotaan. Ja se pitää paikkansa. Innostuin siis ajatuksesta ja aloin rustaamaan tarinaa muotoonsa. Se vain tuppaa paisumaan suht pitkäksi... :roll:

Mutta kun tarinaa sitten jossain vaiheessa pukkaa, minne osoitan sen? 8)
Quidquid latine dictum sit, altum viditur.
Lehtiveli
Eläkeläinen
Viestit: 1741
Liittynyt: 13.04.2007 10:07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Lehtiveli »

Marilyn kirjoitti:
Lehtiveli kirjoitti:Jos Marilyn haluat kirjoittaa oman tarinasi Veljesseuraan, niin olemme enemmän kuin iloisia jos saamme julkaista sen. Kokemukset ovat tärkeitä kaikille eroa harkitseville.

Sama pätee toki kaikkiin muihinkin! Kynä sauhuamaan, kokemuksia kaivataan lisää.
Älä yllytä hullua, sanotaan. Ja se pitää paikkansa. Innostuin siis ajatuksesta ja aloin rustaamaan tarinaa muotoonsa. Se vain tuppaa paisumaan suht pitkäksi... :roll:

Mutta kun tarinaa sitten jossain vaiheessa pukkaa, minne osoitan sen? 8)
Voit osoittaa sen vaikka suoraan minulle ja alueveljelle osoitteisiin:

lehtiveli ät veljesseura.org
alueveli ät veljesseura.org

(korvaa "ät" merkillä @ ;))
Vastaa Viestiin