Ariadna kirjoitti:Markku Meilo kirjoitti:Juutalaisten monoteismi alkoi kukoistaa vasta Babylonin ikeen alla, asia jota ei oikein haluta uskonnollisissa piireissä tuoda esille.
Totta, siihen asti oli vallalla monolatria eli uskonto, jossa Israelin heimolla oli oma Jumala Jahve, muilla kansoilla omansa.
Näihin kahteen näkemykseen on helppo yhtyä. Juutalaisuus ei vielä patriarkkojen aikoina(Aabrahan, Iisak ja Jaakob) oleellisesti eronnut ympäristönsä uskonnoista ja Jahven asema israelilaisten heimojumalana oli ilmeinen.
Juutalaisuuden ainoia lähde on oikeastaan Vanha testamentti. Muuta ei ole. Se ensimmäinen kuningas, joka muista lähteistä löytyy on Ahab, joka mainitaan eräässä assyrialaisesa kirjeessä (853 eKr). Näin tarun ja todellisuuden raja on hyvin häilyvä, mikä erityisen selvästi on havaittavissa joissakin VT:n kirjoissa, kuten esim. 1-5 Moos, Job.
Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteivätkö esim. Daavid ja Salomo olisi olleet historiallisia henkilöitä tai etteivätkö Mooseksen kirjat sisältäisi eksaktia historiallista ainesta. Eksaktin historiallisen aineksen todentaminen tarustosta on vain hyvin vaikeaa eräiltä osin, koska nämä molemmat sekoittuvat toisiinsa.
Sittemmin on löytynyt lisää dokumentteja mm. Qumranin essealaiset tekstit, mutta niistäkää ei muistaakseni mitään oleellista uutta ole havaittu ainakaan varhaiseen juutalaisuuteen nähden. Lähinnä näistä teksteistä vahvistuu Jesajan kirjan teksti, joka qumranilaisessa versiossaan ei poikkea juurikaan Raamatussa olevasta.
Mutta esim. juutalainen monoteismi näyttää kehittyneen vasta eksiilissä ja sen jälkeen Esran ja Nehemian aikoihin. Tätä ennen ja hieman ennen eksiiliä (586 eKr, jolloin Jerusalen hävitettiin ja suurin osa kansasta vietiin Babyloniaan -babylonialaiset ja meedialaiset valloittivat Niiniven 606 eKr) tapahtui kuitenkin oleellinen muutos dekalogin muodossa, jonka ensimmäinen käsky on tässä suhteessa merkittävä Jahven sanana: "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani".
Ennen tätä juutalaisuudessa palvottiin useita jumalia varsin yleisesti. Samoin pidettiin useita vaimoja tai jalkavaimoja. Juutalaisuuden uskonnollinen kehitys ei pysähtynyt eksiiliin tai välittömästi tämän jälkeiseen aikaan.
Noin 150 eKr kehittyi elitistinen pappispuolue saddukeukset, joka otti vaikutteita hellenismistä. Saddukeusten vastapainoksi hieman myöhemmin kehittyi toinen uskonnollis-poliittinen puolue, fariseukset, alemman papiston piiristä, joka puolestaan oli saanut vaikutteita eksiilistä (mm. iankaikkinen elämä, enkeli-oppi, ym.).
Ulkopuolelta saadut ja omaksutut vaikutteet luonnollisesti suodattuivat juutalaisen monoteismin kautta, mutta säilyttivät silti keskenään sovittamattomissa olevat erityispiirteensä, kunnes 70-luvulla jKr Jerusalemin tuhon jälkeen saddukeukset katosivat historian näyttämöltä ja juutalaisuus siirtyi koteihin ja synagogalaitoksen piiriin ja uskonnon kehittyminen farisealaisten rabbien asiaksi, kuten edelleenkin on.