Veljesseura.org

Millaista on kenttätyö, eli tätä kun käydään ärsyttämässä ja häiritsemässä vieraiden ihmisten ovilla?
Enää nykyisin ei paljoa jt näy ovella, mutta joskus kun olin nuorempi, otti pannuun kun näitä kävi lehdet ojossa urputtamassa jotain "haluatko pelastua", "luetko raamattua" tms pskaa...
Minusta saisi tulla lakiin muutos, olisi kiellettyä mennä ihmisten oville. Se pätee jt, kuten imurikauppiaisiin, perunakauppiaisiin ym myös.
Mutta eikö se ole todella kamalaa juosta ovilla? Eikö 99 % ihmisistä heitä oven päin pläsiä? Onko oikeasti ovilta saatu joku käännytettyä? Kutsuuko joku sisälle?
No mitäs jos joku ateisti kutsuu kahvelle ja antaa tulla kaiken ulos, miten Jumalaa ei ole ja ei usko nyt eikä koskaan ja jyrää jt?

Appi A. kirjoitti:Onko oikeasti ovilta saatu joku käännytettyä?

On ja aivan liian moni. Välittömästi toisen maailmansodan jälkeen Vt-seuran jäsenmäärä kasvoi maailmanlaajuisesti jonkin aikaa noin 20 % vuodessa. Se kasvu laantui 1950-luvun loppuun tultaessa ja alkoi uudelleen ennen nykyistä paratiisia edeltänyttä 1975-maalmanloppua.

"Onko oikeasti ovilta saatu joku käännytettyä? On ja aivan liian moni"

Jep. Mutta voidaan katsoa, että tuossa ei uskonnosta ole pelkästään kysymys. Sillä joka päästää ne kotiinsa, saa ns rakkauspommituksen, alkaen ovenavaajan imartelulla ja asunnon kehumisella. Hymy ja miellyttäminen on olennaisin asia käynnissä.

kun ihmisellä on esim. masennusta tai yksinäisyyttä elämäntilanteen vuoksi, hän voi herkistyä, eikä tiedä että se johtaa velvollisuuteen odottaa maailmanloppua pian, sekä velvollisuuteen kaupata sitä vartiotorniuskontoa edelleen. Perheetön saa aikanaan ohjeen tehdä testamentti lahkolle ja jos omistaa oman asuntonsa, on myös tarjolla ehdotus lahjoittaa asunto lahkolla. Oman armollisuutensa lahko puolestaan osoittaisi sallimalla asua edelleen. Sanomatta jätetään että lahkosta eroaminen tietysti johtaa irtisanomiseen asunnostakin

Vieras kirjoitti:Jep. Mutta voidaan katsoa, että tuossa ei uskonnosta ole pelkästään kysymys. Sillä joka päästää ne kotiinsa, saa ns rakkauspommituksen, alkaen ovenavaajan imartelulla ja asunnon kehumisella. Hymy ja miellyttäminen on olennaisin asia käynnissä.

Jehovantodistajat eivät tarjoa muuta kuin uskonnollisia näkemyksiään, lähtökohtaisesti he eivät ja ruokaa sitä tarvitseville, eivät hyysää juoppoja jne. Tällaista tekevät uskonnon nimissä jotkin muut liikkeet. Ei kauppiaan kehuja osteta, kauppiaan kauppaama tuote ostetaan.

Tarkoittamistani ovelta käännytetyistä tuli jehovantodistajia.

Appi A. kirjoitti:Kutsuuko joku sisälle?
No mitäs jos joku ateisti kutsuu kahvelle ja antaa tulla kaiken ulos, miten Jumalaa ei ole ja ei usko nyt eikä koskaan ja jyrää jt?

Minä ainakin kutsun. Mukavia keskusteluja syntyy, kun on vähän eri näkemystä asioihin. Tuntuu, että todistajatkin pitävät siitä. Kyllä heitäkin varmaan kyllästyttää se ykseys, kun omissa porukoissa kaikkien pitää oppiasioissa olla (ainakin julkisesti) samaa mieltä.

Etkö itse kutsu todistajaa sisään?

JK

Meillä kävi jumalan selän takana mökillämme usein kesällä näitä todistajia, isäni ja äitini ovat sellaisia että tottamaar jos joku tulee poikkeamaan, kahvit tarjotaan, erittäin rempseitä tapauksia. Joten todistajat aina pari kertaa kesässä istuivat mökillämme juomassa sumppia ja syömässä nisua, 110 % ateisti-isäni ja 110 % evankelisluterilaisen äitini kanssa. Ei siellä uskonnosta juteltu edes enää.
Tyypit antoivat aina lehtiä, vastaan ne otettiin. Sitten vaan ne siinä jotain joutavia turisi ja hörppi kahvia! Joskus jos toinen niistä todistajista hiukan koitti uskoon viedä puhetta, isä vaan kovalla äänellä, voi voi pojat, iiiihan turhaa paskanpuhuntaa kuulkaas, ei ole jumalaa ettekä saa uskomaan että olisi. Siitä sitten jatkui sumpin hörppiminen. ;)

Appi A. kirjoitti:Mutta eikö se ole todella kamalaa juosta ovilla? Eikö 99 % ihmisistä heitä oven päin pläsiä?

Kyllä on, ja kyllä nimenomaan juuri näin käy.

Millaista on kenttätyö, eli tätä kun käydään ärsyttämässä ja häiritsemässä vieraiden ihmisten ovilla? Tylsää. Hyvä jos 1 avas oven per rappu...En voinu käsittää kuka jakso olla ravari. Vaihtelua teki välillä pääs tekee liikekenttää. Kampaamot ja kahvilat oli ihan ok. Pääs lämmittelee, eikä ne yleensä ollu tylyjä vaan usein jäi juttelee ja jopa otti lehtiä vastaan. Tutkisteluihin pääs tosi harvoin, en ite ollu saanu sellasta, enkä myöskään kuulunu "sisäpiiriin" elikkä ei mitään mahista =/. Ku oon luonteeltani tälläne puhelias ei kenttäily pahemmin jännittäny, olinhan kakarasta asti kolunnu rappukäytäviä. Koulun ohessa se ei ollu niin haastavaa mutku alotti palkkatyön oli aina niin väsy että piti oikeesti raahata ittensä kentälle. Plus olis pitäny keritä jossain ihmeen välissä valmistautua, onneks lehdissä oli 2 sivulla lyhyt yhteenveto lehden aiheesta. Välillä ite ei ollu kerinny lukee lehtee ja olihanse "mukavaa" esitellä lehteä ku ei ollu hajuakaan siitä^^. En tiedä mikä tilanne on nykypäivänä, mut sillonku mä viel kenttäilin niin kenttärynnistyksissä oli tosi vähän porukkaa max 6, mutta ku kierrosvalvoja oli niin joskus ei mahtunu edes sisään (sillon niit järjestettiin jonkun kotona). Ei se innostus kantanu ku vaan sen viikon ku kierrosvalvoja oli paikalla

Mievaan kirjoitti:Plus olis pitäny keritä jossain ihmeen välissä valmistautua, onneks lehdissä oli 2 sivulla lyhyt yhteenveto lehden aiheesta. Välillä ite ei ollu kerinny lukee lehtee ja olihanse "mukavaa" esitellä lehteä ku ei ollu hajuakaan siitä^^.

Piti ihan miettiä, ja en kyllä muista ettäkö olisin kertaakaan varsinaisesti lukenut esitettäviä lehtiä etukäteen. Korkeintaan tuli selailtua, parhaimmillaan.
Hyvin se esitys silti sujui, sillä loppuviimeksi todella harvalle ovenavaajalle oikeasti ehti sanoa mitään olellista lehden sisällöstä (tai mistään) ennen sitä pakollista 'ei kiinnosta'-kommenttia. Korkeintaan se lisäsi tervettä jännitystä muutoin suht tylsään kenttäilyyn, kun tuli miettineeksi että mitä jos ovenavaaja vaikka kysyykin, että olenko itse lukenut ko.lehdet. Vaan eipä kukaan koskaan kysynyt.
Ihan vaan jokunen vuosi tuli kenttäiltyä tämän tason valmistautumisella, ja sillä kokemuksella sanoisin että nou probleemou.

Naiset pystyvät paremmin kenttähommiin, koska ovat puheliaampia.

Minulta kyllä kysyttiin että olenko lukenut raamattua kannesta kanteen järjestyksessä.

Sanoin rehellisesti, etten ole vaan vain sieltä täältä. No, siihen se keskustelu sitten loppuikin, kun ovenavaaja ei ymmärtänyt että miten joku voi opettaa raamattua toisille , jos ei ole sitä itse lukenut.

Minun ei olisi pitänyt käydä kentällä... tai oikeastaan oli hyvä että kävin kentällä... sain häpäistyä asiaa vahingossa hyvin.

Olen hyvä torpedoimaan kaikkea maan ja taivaan väliltä ja ihan vahingossa.
Mutta kun lähettää tarpeeksi torpedoja ympäriinsä,niin voi tulla vähän hyvääkin jälkeä siinä sivussa.
Yhden terroristi on toisen vapaustaistelija, näinhän se menee.

Minua alettiin vältellä, kun halusin oikeasti mennä kentälle ja todistaa (tehdä muutakin kuin kävellä äänettömänä kaverin kanssa). Raportoin oikeat tunnit.

Tervanjuonnilta se sitten alkoi vähän ajan kuluttua tuntua. Kenttäpalveluksen onnellisuutta hehkutettiin kokouksissa, mutta kaikki tuntuivat keksivän vippaskonsteja tehdäkseen siitä vain mahdollisimman siedettävää.

Käytiin kiinnipaiskottavilla ovilla toivottelemassa hyvää päivänjatkoa!

Etsittiin helppoja uhreja ja kokeiltiin täkyjä, jos vain saataisiin joku ujutettua mukaan.

Onko kieppareilla ollut väärä kuva seurakuntien aktiivisuudesta, kun näkevät aina vain sen puolen, että kaikki ovat aktiivisina paikalla ja osallistuvat?

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti: Minun ei olisi pitänyt käydä kentällä... tai oikeastaan oli hyvä että kävin kentällä... sain häpäistyä asiaa vahingossa hyvin.
Olen hyvä torpedoimaan kaikkea maan ja taivaan väliltä ja ihan vahingossa.
Mutta kun lähettää tarpeeksi torpedoja ympäriinsä,niin voi tulla vähän hyvääkin jälkeä siinä sivussa.

Kiitti taasen Jarkke näistä hyväntuulenteksteistäsi. Olet mestarillinen sanankääntelijä.:D

Ei kauheen kivaa. Jänskätti aina, jos joku tuttu lapsi/nuori sattuisi näkemään. Kenttäilystä on tehty muutenkin jotain ihme puolipakkoa. Ihmiset ei oikeesti diggaa nykyään, jos tullaan ovelle rimputtelemaan.

En usko, että kovinkaan moni nauttii kenttäilystä täysin rinnoin.

Odotan sitä päivää, kun minut pysäytetään kadulla. Jos satun olemaan ulospäin suuntautuneella tuulella, niin saatan mennä itsekin oma-aloitteisesti juttelemaan.

Kokemusteni sijaan laitan muutaman faktan (tai ainakin järjestön itsensä ilmoittaman luvun), eli kyseessä 2011 vuosiraportti (Lähteenä Jehovan todistajien vuosikirja 2012). Näissä vertaillaan vuosien 2010 ja 2011 lukuja. Näistä saa osviittaa siihen, kuinka mielekästä ja tuloksekasta kenttäily todellisuudessa on. Unohdetaan tässä vaiheessa ne pelkät paperitunnit, joita ei todellisuudessa olla tehty...

Keskimäärin julistajia 18 870 putosi 18 851:n hlö:ön, vaikka
kastettuja 2011 oli 224 hlö:ä.

Julistajahuippu putosi 19 045:stä 18 964:n (vaikka taas kastettuja 224).

Julistajia asukkaita kohden nousi 2:lla, eli 281:stä 283:n, mikä tarkoittaa, etteivät edes "syntymätodistajat" pysy samassa tahdissa muun kansan kanssa.

Seurakuntia 302 kpl, mikä tarkoittaa sitä, että noin 0,74 kastettiin per seurakunta. Tästä määrästä voitaisiin todella päätellä jo jotakin, ja vielä enemmän siitä, että
yhteensä tunteja käytettiin ovelta ovelle-työssä 3 056 668tuntia, mikä tarkoittaa 13 645 tuntia per kastettu!!!
Tämä tarkoittaa sitä, että jos lasketaan perusduunarin työtuntien mukaan 8h x 21 pvää kuussa (ja 4 viikkoa kesälomaa), eli 8x21x11= 1760 tuntia vuodessa. Tällöin yli 7,75 "miestyövuotta" menee jokaista kastettua kohden! Tätä ei millään logiikalla perustella enää tuloksekkaaksi tai tehokkaaksi toiminnaksi, vaikka ilmaistyövoimalla pyöriikin.

Huomauttakaa jos mulla meni laskuopit sekaisin. Kokemukseni mukaan kenttäily oli yhtä mielekkään tuntuista kuin mitä nuo luvut osoittavatkin.

Voitaisiin myös kysyä että missä ajassa käydään kaikki asunto-ovet kokemassa Suomessa, ja se olisi keskim. alle 2 vuodessa.
Käytännössä ehkä lahko tähtää enemmän erilaisten järkyttyneiden, kriisissä olevien pyydystämiseen.
Ja siitä on ohjeitakin, hautausmaille ja vakavan sairauden uhrit, perheenjäsenet, on pyydystettävä.

ja niinhän se rakkauspommitettiin se elämän kolhut kokenut Olavi Mattilakin. Joka, oppinut mies, diplomatian ja liike-elämän neuvottelut läpikäynyt, alleviivailee että fossiileista puuttuu välimuotoja, raamatunkääntäjät eivät ole vaatimattomuuttaan halunneet nimiään esille...