Veljesseura.org

kysyvä kirjoitti:Onko avoliitto lainkaan mahdollinen, esim. jos jt ei ole kastettu, mutta muuten toiminnassa mukana?

kysyvä kirjoitti:hän itse on sitä mieltä että hän itse ja suhteemme ei muuttuisi siitä, jos hän olisi todistaja.

Toki ihmisillä voi olla eri mielipiteet asioista, mutta jos kyse on jo elämäntavasta eikä niinkään mielipiteistä, niin väistämättähän se vaikuttaa puolisoonkin?

kysyvä kirjoitti:Eli käytännössä, jos olisimme avoliitossa ja hän haluaisi osaksi järjästöä, meidän tulisi joko erota tai mennä naimisiin?

Hän itse tuntuu uskovan että jt yhteisössä ollaan melko suvaitsevaisia "maailmallisia" kohtaan. Kuinka siellä todellisuudessa suhtaudutaan jt:n ja ei-uskovan suhteeseen, olkoonkin vaikka sitten ihan avioliitto?

Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan (1991) kirjoitti:
Avioliitto on lähtöisin Jumalasta. (Mark. 10:6-9 )

Kihlaus merkitsee vakavaa sitoutumista ja on normaalisti henkilökohtainen asia. (Matt. 5:37)

Kihlauksen purkaminen yksipuolisesti voi kuitenkin vaatia tutkimusta, jos asianomaisella on järjestössä vastuuasema. (w76 15/1 s. 46, 47)

Avioliitto ei-uskovan kanssa on vastoin Raamatun periaatteita. (5. Moos. 7:3, 4; 1. Kor. 7:39; 2. Kor. 6:14, 15)

Jos vihkiytynyt, kastettu kristitty menee naimisiin ei-uskovan kanssa, se johtaisi kaikkien senhetkisten erikoisetujen, peruuttamiseen. (1. Tim. 3:2, 4, 5, 12, 13; w82 15/6 s. 31)

Jos asianomaisen isä tai äiti on vanhin, avustava palvelija tai tienraivaaja ja tämä suosii avioliittoa, sallii sen tai antaa sille hiljaisen hyväksyntänsä, se asettaa tällaisen isän tai äidin pätevyyden kyseenalaiseksi.

Valtakunnansalin käytön täytyy olla sopusoinnussa Jumalan normien kanssa.

Sitä ei käytettäisi ei-uskovien vihkiäisiin eikä hääpäivien viettoihin. (w84 15/7 s. 10-15; kmE 12/81 s. 4)

Joskus vanhimmisto voi kuitenkin päättää antaa vihkiä valtakunnansalissa kaksi kastamatonta julistajaa, jotka toimivat säännöllisesti seurakunnan yhteydessä ja odottavat konventtia päästäkseen kasteelle.

Vanhimmisto ratkaisee kussakin tapauksessa, milloin valtakunnansalia voidaan käyttää vihkiäisiin.

Niitä vihkilupauksia,jotka julkaistiin Vartiotornissa 15. heinäkuuta 1984 sivulla 14 ja jotka ovat vihkipuheen jäsennyksessä S-41, tulisi käyttää.

Näitä lupauksia voidaan muokata paikallisen lain mukaisiksi, mutta yksityisesti valittuja sanamuotoja ei tulisi käyttää.

Avioero ja uudelleen avioituminen eivät kuuluneet Jehovan alkuperäiseen ihmistä koskevaan tarkoitukseen.

Raamatussa kehotetaan avioliitossa olevia pysymään yhdessä "yhtenä lihana". (1. Moos. 2:22-24; Matt. 19:4-6; 1. Kor. 7:10-16; w83 15/6 s. 29)

Monet avio-ongelmat voidaan ratkaista noudattamalla Matteuksen 18:15:n periaatetta.

Mooseksen laissa aviomiehen, ei vaimon, sallittiin erota puolisostaan, jos hän oli tavannut tästä "jotakin häpeällistä", siis hyvin väljillä perusteilla. (5. Moos. 24:1)

Jeesus Kristus vahvisti avioliittojärjestelyn kristityille, mutta antoi vaimolle yhtäläisen oikeuden erota. (Mark. 10: 11, 12)

Kristillisessä seurakunnassa avioero sallitaan vain "haureuden" eli porneian perusteella. (Matt. 5:31, 32; 19:3-9)

Avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet eivät automaattisesti katkaise aviosidettä Jumalan silmissä; viaton puoliso voi antaa anteeksi. (Roos. 3:1-3 ; 1. Kor. 13:4-8)

Vaikka vanhimmille tulisikin ilmoittaa asiasta tavalla tai toisella, viattoman puolison asiana on ratkaista, ottaako hän avioeron vai ei.

Viattomalle puolisolle tulisi ilmoittaa, että sukupuolisuhteisiin uudelleen ryhtyminen aviorikoksen tehneen puolison kanssa ilmaisisi anteeksiantoa, eikä raamatullinen peruste avioerolle olisi sen vuoksi enää voimassa. (w81 15/4 s. 30, 31)

Anteeksiannettua aviorikosta ei voida enää myöhemmin käyttää avioeron perusteena, mutta jos salassa pidettyjä aviorikostapauksia tulisi myöhemmin ilmi näitä voitaisiin käyttää perusteena. (w74 15/10 s. 478, 479)

Aviorikoksen anteeksi antamiseen sisältyy se, että viaton puoliso on halukas ryhtymään uudelleen sukupuolisuhteisiin aviorikoksen tehneen puolison kanssa kohtuullisen ajan kuluessa. (w75 1/4 s. 166, 167)

Aviorikokseen syyllistynyt voisi hankkia laillisen avioeron ja seurakunta voisi katsoa hänen olevan vapaa menemään uudelleen naimisiin, jos viaton puoliso kieltäytyy ryhtymästä uudelleen sukupuolisuhteisiin hyvin pitkän ajan jälkeenkin, vaikka ei olekaan hakenut laillista avioeroa.

Kieltäytymällä aviovelvollisuudesta se puoliso, joka ei ole tehnyt aviorikosta, ilmaisisi, ettei hän ole antanut anteeksi.

Vanhimmat harkitsisivat aviorikoksen tehneen puolison esittämiä todisteita saadakseen selville, että viaton puoliso on todella hylännyt hänet.

Kun päädytään avioeroon, sellaisen avioeron hakijana, joka vapauttaa kristityn menemään uudelleen naimisiin, tulisi olla viaton puoliso, mikäli mahdollista, tai syyllinen puoliso viattoman puolison suostumuksella; molemmat ovat sitten vapaita menemään uudelleen naimisiin.

Jos syyllinen puoliso yksipuolisesti hankkii avioeron viattoman puolison vastustuksesta huolimatta, se ei vapauta syyllistä puolisoa menemään uudelleen naimisiin

Jos hän menee naimisiin jonkun muun kanssa, vaikka viaton puoliso on yhä halukas antamaan hänen aviorikoksensa anteeksi ja suostuu jälleen täyttämään aviovelvollisuutensa, hän solmii aviorikos-avioliiton. (Luuk. 16:18)

Se vaatii seurakunnan oikeudellisia toimia niiden lisäksi, joihin on jo mahdollisesti ryhdytty, jollei häntä ole jo erotettu.

Avioeron ottanut pari (vaikka vain laillisesti eronnut), joka on keskenään sukupuolisuhteissa, syyllistyy haureuteen. (Hepr. 13:4; w82E 1/9 s. 31)

Erossa asuvat voivat ratkaista itse, ovatko he sukupuolisuhteissa. (Room. 14:12)

Henkilö, joka syyllistyy aviorikokseen sen jälkeen, kun hänen puolisonsa on hankkinut hänestä avioeron ei-raamatullisin perustein, olisi raamatullisesta vapaa menemään uudelleen naimisiin, koska avioeron hankkinut puoliso oli jo hylännyt hänet.

Aviorikostapauksen käsittelisi oikeuskomitea.

Liehittely tai seurustelu, kun toinen osapuoli ei ole vapaa menemään naimisiin, on väärin. ( w81 1/6 s. 31; w68 15/8 s. 383, 384 )

Tulisi antaa voimakasta neuvontaa ja toistuvia varoituksia, ja jos neuvoja ei oteta huomioon, henkilöt) voidaan merkitä. (2. Tess. 3:14, 15)

Kun tällainen toiminta on kehittynyt järkyttäväksi ja toistuvat yritykset auttaa tilanteen oikaisemisessa on jätetty huomioon ottamatta, erottaminen saattaa olla perusteltua. (Gal. 5:19; w83 15/6 s. 31; w74 15/1 s. 46-48)

Jos joku aviorikos-avioliittoon mennyt otetaan lopulta takaisin, olisi harvinaista, että häntä suositeltaisiin palvelemaan vastuuasemassa seurakunnassa, ei ainakaan ennen sen puolison uudelleen avioitumista tai kuolemaa, jonka hän hylkäsi ilman raamatullisia perusteita.

Joka tapauksessa olisi pitänyt kulua huomattava määrä vuosia. (1. Tim. 3:2, 12, 13; w83 15/6 s. 29; w81 15/6 s. 31)

kysyvä kirjoitti:Hankalalta vaikuttaa.. Ja vaikka suhde ei olisikaan varsinaisesti kielletty, niin varmaankin jt kokee vaikeana sen, että siihen suhtaudutaan vain "sietäen" eikä hyväksyen. Tai sitten jos kuvioon otetaan mukaan lapsia(a), jotka toinen haluaa kasvattaa jt:ien oppien mukaan ja toinen ei. Tai joulunvietto, syntymäpäivät jne..

SuurinBabylon kirjoitti:Käytännössä sinulla on vain kolme vaihtoehtoa:

a) Vakuuttaa naisystäväsi siitä että JT-toimintaan ei kannata mennä mukaan.
b) Mennä naimisiin hänen kanssaan ja antaa Jehovan todistajien mukailla elämääsi, esim. mahdollista lasten kasvatusta. Avioliitossa joutuisit sietämään myös jatkuvia yrityksiä saada sinutkin mukaan uskoon.
c) Erota naisystävästäsi.

Vartiotorni 15.6.1982 kirjoitti:
Lukijain kysymyksiä

▪ Miten kristittyjen pitäisi yksilöinä ja seurakuntana suhtautua Raamatun neuvoon mennä naimisiin ”vain Herrassa”?

- -

Jumala esitti Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa uudelleen neuvon: älä mene naimisiin sellaisen kanssa, joka ei palvele Herraa. Henkeytetty neuvo ei kuulunut näin: ’Jos löydät jonkun, joka on siveä ja kunnollinen, voit seurustella hänen kanssaan ja mennä hänen kanssaan naimisiin, sillä hänestä saattaa lopulta tulla kristitty.’ Jumalan sana sanoo sen sijaan selvästi: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa.” (2. Korinttolaisille 6:14) Sellaisen ottaminen aviopuolisokseen, joka ei jo ole kastettu kristitty, olisi tuon vakavan neuvon halveksimista.

Valtakunnanpalveluksemme 11/2010 kirjoitti:
Voitko auttaa ei-uskovaa puolisoa?

1 Onko joillakin seurakuntanne julistajilla ei-uskova puoliso? He epäilemättä toivovat, että tämä liittyisi heidän rinnalleen tosi palvontaan. He eivät kuitenkaan ole ainoita. Koko seurakunta tuntee samoin kuin Jumala, joka haluaa, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:4). Miten voimme auttaa seurakuntamme julistajien ei-uskovia puolisoita?

2 Meidän tulisi ensinnäkin yrittää nähdä asiat ei-uskovan kannalta. Monet heistä rakastavat perhettään ja yrittävät olla hyviä puolisoita ja vanhempia. Heillä saattaa olla vilpittömiä uskonnollisia näkemyksiä, jotka poikkeavat omistamme. Ehkäpä he tietävät Jehovan todistajista lähinnä vain sen, mitä ennakkoluuloinen tai väärää tietoa saanut tuttavapiiri on kertonut. Joitakin harmittaa se, että puoliso käyttää palvontaan aikaa, joka ennen kului perheen parissa. Ymmärtäväisyys voi auttaa meitä kohtelemaan ei-uskovaa huomaavaisesti ja kunnioittavasti ja estää meitä olemasta turhan jännittyneitä hänen seurassaan (Sananl. 16:20–23).

3 Henkilökohtainen kiinnostus. Ei-uskovan puolison voittamiseksi totuuden puolelle on ehkä parasta, ainakin aluksi, keskittyä raamatullisten keskustelujen sijasta siihen, miten toimimme (1. Piet. 3:1, 2). On tärkeää ilmaista henkilökohtaista kiinnostusta. Seurakunnan sisaret voivat osoittaa kiinnostusta ei-uskovaa vaimoa ja veljet ei-uskovaa miestä kohtaan. Miten?

4 Jollet vielä ole tavannut ei-uskovaa puolisoa, voisit ehkä järjestää tapaamisen keskusteltuasi hänen kristityn puolisonsa kanssa. Älä pety, vaikka ei-uskova suhtautuisikin alkuun penseästi. Ystävällisyytemme ja henkilökohtainen kiinnostuksemme voivat saada hänet suhtautumaan todistajiin myönteisemmin (Room. 12:20). Jotkut kypsät kristityt ovat kutsuneet ei-uskovan perheineen aterialle, jotta he voisivat tutustua häneen paremmin ja hälventää hänellä mahdollisesti olevia ennakkoluuloja. He ovat jutelleet häntä kiinnostavista asioista johtamatta keskustelua väkisin hengellisiin aiheisiin. Myöhemmin, kun ei-uskova tuntee olonsa mukavammaksi, voi olla mahdollista puhua myös raamatullisista asioista. Hän saattaa ottaa vastaan kutsun tulla kokouksiin katsomaan, mitä hänen puolisonsa oppii, varsinkin jos hän tuntee jo joitakin seurakuntalaisia. Vaikka hän ei olisikaan valmis tutkimaan totuutta lähemmin, on varmasti paikallaan kiittää häntä siitä, että hän tukee uskovaa puolisoaan.

5 Erityisesti vanhinten tulisi auttaa ei-uskovia puolisoita ja tarttua valppaasti todistamistilaisuuksiin. Sellainenkin, joka ei ole ilmaissut haluavansa keskustella Raamatusta, voi kuunnella raamatullista rohkaisua ollessaan sairaalassa tai kohdatessaan vakavia terveysongelmia. Jos jakautuneessa huonekunnassa sattuu jokin kriisi, esimerkiksi perheenjäsenen kuolema, vanhimmat voivat pyytää ei-uskovan mukaan keskusteluun, kun he lohduttavat perhettä.

6 Kuvittele, millaista iloa kristitty tuntee, jos hänen puolisonsa tulee totuuteen! Se ilahduttaa suuresti myös Jehovaa, enkeleitä ja seurakuntalaisia (Luuk. 15:7, 10). Jos ei-uskova ei kuitenkaan aluksi ilmaise vastakaikua, voimme kaikesta huolimatta iloita siitä, että hellittämättömät ponnistelumme miellyttävät Jehovaa, joka ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Piet. 3:9).

Vartiotorni 15.3.2008 kirjoitti:
Jehovan ohjeisiin alistuminen

4 Kristitty apostoli Paavali antoi leskille sellaisen henkeytetyn ohjeen, että jos he päättävät avioitua uudelleen, heidän tulee mennä naimisiin ”vain Herrassa” (1. Kor. 7:39). Tämä ei ollut uusi ajatus niille kristityille, joilla oli juutalainen tausta. Jumalan israelilaisille antama laki määräsi selvästi, etteivät he saaneet lankoutua ympärillä oleviin pakanakansoihin kuuluvien kanssa. Jehova lisäsi selityksen, joka korostaa, mihin vaaraan tämän hänen norminsa huomiotta jättäminen johtaisi. ”Sillä hän [ei-israelilainen] kääntää poikasi seuraamasta minua, ja silloin he varmasti palvelevat muita jumalia, ja Jehovan suuttumus on syttyvä teitä kohtaan, ja hän tuhoaa sinut äkkiä.” (5. Moos. 7:3, 4.) Millaisen kannan Jehova odottaa nykyisten palvelijoidensa omaksuvan? On selvää, että Jumalan palvelijan pitäisi mennä naimisiin ”Herrassa” eli valita puolisokseen ihminen, joka myös on vihkiytynyt, kastettu kristitty. On viisasta alistua tässä Jehovan ohjeeseen.

kysyvä kirjoitti:Eli käytännössä, jos olisimme avoliitossa ja hän haluaisi osaksi järjästöä, meidän tulisi joko erota tai mennä naimisiin?

kysyvä kirjoitti:Hän itse tuntuu uskovan että jt yhteisössä ollaan melko suvaitsevaisia "maailmallisia" kohtaan.

kysyvä kirjoitti:Kuinka siellä todellisuudessa suhtaudutaan jt:n ja ei-uskovan suhteeseen, olkoonkin vaikka sitten ihan avioliitto?