Jehovantodistajuuden ydin
Lähetetty: 11.03.2012 20:03
Jehovantodistajuus keskittyy kahden asian ympärille.
1. Teologian viikoittaisen pakko-opiskelemisen kautta lahkolaiset vakuutetaan uskomaan se harha, että heillä on Totuus. Kun mitään muuta kirjallisuutta ei sallita tutkittavan vaan ainoa suositeltava lukuaineisto on lahkon omaa selittelykirjallisuutta, se aikaansaa yhteisten säännöllisten kokoontumisten myötä sen, että lahkolaiset alkavat sokeasti uskomaan teeseihin joita lahko heille syöttää.
2. Opillisten teesien ja Ainoan Oikean Totuuden tuntemisen lisäksi lahkolaisille tuputetaan säännöllisesti kirjallisuuden ja kokoontumisten kautta ajatusta, että he ovat maailman onnellisin kansa joka elää jo nyt hengellisessä paratiisissa. Vastakohtana korostetaan jatkuvasti pahuutta ja henkistä kurjuutta, jonka vallassa koko muu maailma on. Kun lahkolaiselle tarpeeksi tuputetaan ajatusta onnellisuudesta ja muualla olevasta kurjuudesta, hän alkaa vähitellen uskomaan tuohon illuusioon.
Tuosta sulkeutuneisuuden ja teesien toiston manipuloivasta vaikutuksesta on hyvänä esimerkkinä kokonainen kansakunta. Kun todellisuus viedään riittävän kauas ja se hämärtyy ihmisen mielessä, on häntä helppo manipuloida. Näin tapahtuu parhaiillaan Pohjois-Koreassa. Valtiossa jonka kansa elää todellisuudessa kurjuudessa ja joka on romahtamispisteessä muiden kommunististen järjestelmien kaaduttua jo aikaisemmin omaan mahdottomuuteensa. P-Koreassa sitä edelleen vaalitaan ja tietämätön kansa luulee muualla menevän vieläkin huonommin. Nuo raukat aivopestyt ihmiset uskovat kurjuutensa keskellä olevansa onnellisia ja kiittävät siitä jatkuvasti jumalallista Suurta Johtajaansa.
Todellisuudesta vieraantuminen sokaisee ihmisen ja häntä on helppoa manipuloida. Onnellisuus on tunne ja jos se ei perustu realiteetteihin vaan mielen manipulointiin, kulkee ihminen henkisesti sokeutuneena hölmönä hymy huulillaan tajuamatta, että ympärillä oleva elämä on vieläkin parempaa ja ennenmuuta aidompaa elämää. Omassa elämässä tehdyt muille merkityksettömät ja täysin typerätkin uhraukset tuntuvat hyviltä, kun niille on annettu jalo päämäärä.
Onnellisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Päinvastoin. Jos sen vuoksi joutuu kuitenkin mieltä mainipuloivien ihmisten riistettäväksi, on hyvä jos joku kykenee häntä auttamaan ulos utopioistaan. Henkisen riiston sijaan mukaan oikeaan elämään pääseminen on todellisuudessa ainoa oikea onnellisuuden lähde. Aito oikea onni ei voi koskaan perustua utopiaan. Riisto ei ole koskaan aitoa onnea vaikka ihmisestä saattaakin siltä tuntua. Se on vain tietämättömyyttä paremmasta.
1. Teologian viikoittaisen pakko-opiskelemisen kautta lahkolaiset vakuutetaan uskomaan se harha, että heillä on Totuus. Kun mitään muuta kirjallisuutta ei sallita tutkittavan vaan ainoa suositeltava lukuaineisto on lahkon omaa selittelykirjallisuutta, se aikaansaa yhteisten säännöllisten kokoontumisten myötä sen, että lahkolaiset alkavat sokeasti uskomaan teeseihin joita lahko heille syöttää.
2. Opillisten teesien ja Ainoan Oikean Totuuden tuntemisen lisäksi lahkolaisille tuputetaan säännöllisesti kirjallisuuden ja kokoontumisten kautta ajatusta, että he ovat maailman onnellisin kansa joka elää jo nyt hengellisessä paratiisissa. Vastakohtana korostetaan jatkuvasti pahuutta ja henkistä kurjuutta, jonka vallassa koko muu maailma on. Kun lahkolaiselle tarpeeksi tuputetaan ajatusta onnellisuudesta ja muualla olevasta kurjuudesta, hän alkaa vähitellen uskomaan tuohon illuusioon.
Tuosta sulkeutuneisuuden ja teesien toiston manipuloivasta vaikutuksesta on hyvänä esimerkkinä kokonainen kansakunta. Kun todellisuus viedään riittävän kauas ja se hämärtyy ihmisen mielessä, on häntä helppo manipuloida. Näin tapahtuu parhaiillaan Pohjois-Koreassa. Valtiossa jonka kansa elää todellisuudessa kurjuudessa ja joka on romahtamispisteessä muiden kommunististen järjestelmien kaaduttua jo aikaisemmin omaan mahdottomuuteensa. P-Koreassa sitä edelleen vaalitaan ja tietämätön kansa luulee muualla menevän vieläkin huonommin. Nuo raukat aivopestyt ihmiset uskovat kurjuutensa keskellä olevansa onnellisia ja kiittävät siitä jatkuvasti jumalallista Suurta Johtajaansa.
Todellisuudesta vieraantuminen sokaisee ihmisen ja häntä on helppoa manipuloida. Onnellisuus on tunne ja jos se ei perustu realiteetteihin vaan mielen manipulointiin, kulkee ihminen henkisesti sokeutuneena hölmönä hymy huulillaan tajuamatta, että ympärillä oleva elämä on vieläkin parempaa ja ennenmuuta aidompaa elämää. Omassa elämässä tehdyt muille merkityksettömät ja täysin typerätkin uhraukset tuntuvat hyviltä, kun niille on annettu jalo päämäärä.
Onnellisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Päinvastoin. Jos sen vuoksi joutuu kuitenkin mieltä mainipuloivien ihmisten riistettäväksi, on hyvä jos joku kykenee häntä auttamaan ulos utopioistaan. Henkisen riiston sijaan mukaan oikeaan elämään pääseminen on todellisuudessa ainoa oikea onnellisuuden lähde. Aito oikea onni ei voi koskaan perustua utopiaan. Riisto ei ole koskaan aitoa onnea vaikka ihmisestä saattaakin siltä tuntua. Se on vain tietämättömyyttä paremmasta.