Veljesseura.org

Olen jo vuosikymmeniä ihmetellyt sitä, että ns. "raamatunkriitikot" lyttäävät ihan kaiken, mitä Raamattu sanoo. Siellä ei kuulemma mikään pidä paikkaansa. Kaikki on aina todellisuudessa aivan toisin kuin Pyhässä Raamatussa. Yhtään paikkansa pitävää jaetta ei löydy, vaikka kuinka etsisi. On se taitavasti valehdeltu!!

Kerron omakohtaisen esimerkin, vaikka monet ovat varmaan sen minulta kuulleetkin.

Ensin pieni johdanto aiheeseen.

1980-luvulla asuin talossa, missä asui myös tuttu opiskelijapariskunta. Nainen opiskeli teologiaa. Keskustelimme useinkin hyvässä hengessä Raamatusta näiden naapurien kanssa joko meillä tai heillä; meillä oli myös yhteistoimintaa silloin tällöin, mm. hoidimme joinakin viikonloppuina heidän undulaattiaan, joka osasi sanoa noin 20 sanaa täysin ymmärrettävästi suomen kielellä.

Joskus ääritapauksessa keskustelumme loppui vasta yhden kahden aikaan yöllä. Nämä olivat äärimmäisen mielenkiintoisia juttuja, puolin ja toisin. Harvoin Raamatusta pääsee keskustelemaan niin laajasti.

Johdanto päättyi tähän ja asia alkaa tästä.

Raamatunkritiikistä puhuessamme tämä Raamattuun uskova teologian opiskelija kertoi, että teologinen tiedekunta pyrkii järjestelmällisesti romuttamaan uskon Raamattuun Jumalan sanana. Eräässä tentissä oli kysytty sitä, miten Israel siirtyi Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Jos vastasi niin kuin Raamattu opettaa, että he kokonaisena kansana vaelsivat erämaassa kymmeniä vuosia, ja lopulta saapuivat yhtenä joukkona, sai tasan nolla pistettä. Jos taas vastasi niin kuin raamatunkriitikot suosittelevat, että kansa pieninä heimoina pikku hiljaa siirtyi vuosikymmenten tai -satojen kuluessa luvattuun maahan, sai täydet pisteet.

Joku voi sanoa, ettei miljoonakansan erämaavaelluksesta löydy nykyisin mitään todisteita. Ehkä ei löydykään. Mutta löytyykö siitäkään, että heimot pikku hiljaa erikseen olisivat tallustaneet kotimaahan? Toki se on parempi vaihtoehto, koska Raamattu ei sitä kerro!

Mikä siinä on, että Jumalan sana ei kelpaa enää edes kaikille niille, jotka väittävät uskovansa Raamattuun ja Jumalaan? Sen ymmärrän, että ateistit lyttäävät Raamatun maan rakoon, ja kaikki Gilgames-eepokset ja muut vastaavat ovat paaaaaaljon arvokkaampia kuin Raamattu, tuo pölyttyvä kirja ihmisten kirjahyllyissä.

Aikoinaan raamatunkriitikot sanoivat, että kuningas Daavid ei ole historiallinen henkilö. Se oli pelkkää haihatusta. Mutta sitten löytyi arkeologiset todisteet. Daavid oli kuin olikin ollut olemassa.

"Daavidin historiallisuudesta ei ole täyttä varmuutta, vaikka hänen palatsinsa ja hautansa on löydetty." Kappas vain, Daavidia ei ole välttämättä ollut, vaikka hänen palatsinsa olemassa olo myönnetään, ja myös hauta on löydetty. Kuka makaa Daavidin haudassa, kun Daavid on epähenkilö? http://fi.wikipedia.org/wiki/Daavid

Jotkut sanovat, ettei profeetta Daniel ollut koskaan ollut todellinen henkilö, ja jos olisi ollutkin, niin ainakin hän olisi elänyt toiseen aikaan kuin Raamattu sen määrittelee. Jos näin uskoo, on hylättävä Jeesuksen opetukset kokonaan, koska Jeesus uskoi Danielin olleen olemassa profeettana, ja Jeesus jopa lainasi Danielia:

(Matteus 24:15, 16) 15 Sen tähden kun näette autioittavan iljetyksen, josta on puhuttu profeetta Danielin välityksellä, seisovan pyhässä paikassa (lukija käyttäköön tarkkanäköisyyttään), 16 silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille.

* * *

Olkaa hyvä, kivitykseni voi alkaa!

Johanneksen poika kirjoitti: Olen jo vuosikymmeniä ihmetellyt sitä, että ns. "raamatunkriitikot" lyttäävät ihan kaiken, mitä Raamattu sanoo. Siellä ei kuulemma mikään pidä paikkaansa. Kaikki on aina todellisuudessa aivan toisin kuin Pyhässä Raamatussa. Yhtään paikkansa pitävää jaetta ei löydy, vaikka kuinka etsisi. On se taitavasti valehdeltu!!

Hiukan turhan pessimistenen näkemys raamatun kritiikistä. Onhan se totta, että Raamattu on voittajan näkökulmasta koottu teos ja siinä mielessä siinä ei ole kaikki ihan kohdallaan.

Raamatunkritiikistä puhuessamme tämä Raamattuun uskova teologian opiskelija kertoi, että teologinen tiedekunta pyrkii järjestelmällisesti romuttamaan uskon Raamattuun Jumalan sanana.

Ihmeitä sielläkin sitten tapahtuu, kun mielestäni aivan liian moni tulee sieltä edelleen uskovana ja jatkaa papinvirkoihin tai tutkijana puolustaen kristinuskoa.

Mikä siinä on, että Jumalan sana ei kelpaa enää edes kaikille niille, jotka väittävät uskovansa Raamattuun ja Jumalaan?

Raamattuun uskovia löytyy pilvin pimein omasta suvustanikin.

Aikoinaan raamatunkriitikot sanoivat, että kuningas Daavid ei ole historiallinen henkilö. Se oli pelkkää haihatusta. Mutta sitten löytyi arkeologiset todisteet. Daavid oli kuin olikin ollut olemassa.

Totta tuo, sanoohan Paavalikin Daavidin haudan olleen olemassa, mutta "hänen poikansa" kohdalla tilanne ei olekaan yhtä selvä. Joosefinkin sukuluettelot ovat puutteeliset siltä osin ja Marian puolelta täysin mahdotonta, koska naisista eile koskaan pidetty kirjaa.

Jotkut sanovat, ettei profeetta Daniel ollut koskaan ollut todellinen henkilö, ja jos olisi ollutkin, niin ainakin hän olisi elänyt toiseen aikaan kuin Raamattu sen määrittelee. Jos näin uskoo, on hylättävä Jeesuksen opetukset kokonaan, koska Jeesus uskoi Danielin olleen olemassa profeettana, ja Jeesus jopa lainasi Danielia:
(Matteus 24:15, 16) 15 Sen tähden kun näette autioittavan iljetyksen, josta on puhuttu profeetta Danielin välityksellä, seisovan pyhässä paikassa (lukija käyttäköön tarkkanäköisyyttään), 16 silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille.

"Autiottava iljetys" oli useaankin otteeseen temppelissä, samoin seurauksin, mutta nykyaikaan tuokaan ei ole sovellettavissa vaikka monet uskovat sitä hartaasti toivoisivatkin.

Olkaa hyvä, kivitykseni voi alkaa!

Aloitetaan vaikka tästä. Kun sanoin, että meidän Raamattumme on voittajan näkökulmasta kirjoitettu, niin kaikken eniten se koskee UT:a.

ihan Paavalin omasta kirjeestä löytää tuon voittajan perusteet.
Gal.2 11. Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13. ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.

Tässä tulee esille se, että Jaakobilla, joka oli seurankunnan johtohahmo oli täysin Paavalista eriävä mielipide Jeesuksen viitoittamasta "uskonnosta" ja sen tavoista.
Kuten tulee ilmi niin Jaakob sai Barnabaankin luopumaan Paavalin seurasta ja palaamaan juutalaisiin tapoihin.

Paavali jäi tässä tilanteessa häviölle, mutta jatkossa Paavali voitti ja Jaakobin ja Pietarin seuraajat hävisivät historian havinaan, eikä heidän seuraajistaan tiedetä kuin pieniä välähdyksiä kirkkohistorian kirjoituksista, joissa he ovat harhaoppisiksi luokiteltu.

Paavalilaisuus taas jatkoi voittokulkuaan ja on vahvasti esille edelleen kaikissa Raamattuun perustuvissa eri lahkoissa.
Miksi on näin, eikö juutalaisuuteen, Jahve uskoon kääntyminen ja sen piirissä olevan lahkon messias kelvannutkaan muille kansoille?

Ariadna kirjoitti:Paavalin omasta kirjeestä löytää tuon voittajan perusteet.
Gal.2 11. Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
12. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
13. ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.

Et ehkä katso asiaa siltä näkökannalta, että Raamattu on tavattoman rehellinen tässä suhteessa: se kertoo esim. huomattavien kristittyjen olleen epätäydellisiä ihmisiä, joilla oli jopa riitoja ja erimielisyyksiä keskenään. Sehän on inhimillistä! Ei se, että omaa uskoa Jumalaan, tee ihmisestä täydellistä.

Jos Raamattu olisi kirjoitettu "voittajan" näkökulmasta niin kuin sinä väität, ei mitään riitoja olisi edes mainittu, kun se on hieman hm. "noloa" henkilöille itselleen.

Saa heittää seuraavan kiven, odotan, kiitos!

Täältä tulee seuraava kivi - olet väärässä! Raamattu ei ole kaikessa väärässä. Se on juutalaisten historian kirja joka kertoo totuudenmukaisesti mm. Jerusalaemin tuhosta ja babylonialaisten noususta maailmanmahdiksi sekä tuon mahdin häviämisestä persialaisten toimesta.
Äläpä siis vääristele asioita! ;D

t. hyvin tuntemasi kriitikko

Mitä raamatulla tarkoitetaan, kirjoituksia, kokoelmaa kirjoituksista. Juutalaisilla on tavallaan kaksi eri raamatunkäännöstä, hellenisteille LXX ja heprealaisille hepreankielinen. Nämä eroavat hieman toisistaan. Juutalaiset eivät tunnusta ns. Uutta testamenttia ja edelleenkin odottavat messiastaan. Juutalaisten Raamattu koottiin vasta 444 eKr eri lähteistä ja koosteista yksiin kansiin. Joskin siihen sisältyvistä kirjoituksista päästiin nimenomaisesti heprealaisten kirjoitusten osalta yksimielisyyteen niinkin myöhään kuin 100 jKr. Aramealaisia kirjoituksia sisältyy tähän tekstiin niin vähän, että on pilkun viilaamista näistä erikseen mainita.

Kristityt, juutalaisuuden lahkona erkanivat jo varhain ortodoksisen juutalaisuuden painostuksesta omaksi yhteisökseen, jotka jakautuivat seurakunniksi ja joilla itse kullakin olivat omat pyhät kirjoituksensa sisältyen tähän juutalaistet raamatut LXX (200-100 eKr) mukaan luettuna. Kristityille Jeesus nähtiin luvattuna mesiaana. Kristittyjen Raamattu koottiin näistä kirjoituksista vasta 300-luvulla jKr.

Tämän jälkeen tulivat islamilaiset, jotka koostivat juutalaisten raamatuista ja kristittyjen ns. Uudesta testamentista sekä omista pyhistä kirjoituksistaan Koraanin. Islaminuskoisille Pyhä Profeetta on Muhammad, mutta myös Jeesus, Mooses, Aabraham, ymt. tunnustetaan suurina profeettoina.

Kaikille kolmelle uskonnolle Jumala on sama, vaikka nimitykset hieman vaihtelevatkin ja etenkin tulkinnat Jumalasta.

Itse asiassa ei ole olemassa mitään yhtä ja yksiselitteistä Raamattua, ei edes kristittyjen parissa. Sekin on otettava huomioon, että kristittyjen ensimmäinen Raamattu oli sama kuin juutalaisten, käsittäen sekä heprealaiset tekstit, että LXX -käännöksen.

Jaakob, Pietari ja kumppanit käyttivät todenäköisesti heprealaisia tekstejä ja tulkitsivat niitä pääsääntöisesti juutalaisittain (vrt. ns. Apostolien kokous), Paavali oli luopunut juutalaisuudestaan ja lienee käyttänyt LXX:aa, koskapa liikkui hellenistien parissa.

Olen kirjoittanut tämän johdanto-opillisesta näkökulmasta ja vain karkeasti pääpiirteittäin.

Tokihan täytyy muiden tieteiden käsitykset Raamatun historiallisista tapahtumista tietää, ainakin pinnallisesti.

Hieromoklyyffit vahvistavat kai israelilaisten oleskelun jossain Egyptissä (valtio alueineen käsitetty kai tuolloin eri tavalla, kun joku kulkukansa saattoi tulla ja asettua taloksi, tämäkin historiallinen kysymys muuten olisi teologin hyvä tietää koska siitä saattaa pyhäkoulukas kysyä).
Kuinka he sitten olisivat poistuneet muiden käsitysten mukaan, onhan siitä oltava perillä.

Eihän Raamattuopiskelu voi olla ulkolukua. Tuon tapainen arvostelu joka on JoPon avauspuheenvuorossa, liittyy ehkä arvostelijan persturvallisuuden ylläpitoon, mene ja tiedä, sano Jeesus jollekin.

JoPolle ojentaisin leivän.

Vieras kirjoitti:Täältä tulee seuraava kivi - olet väärässä! Raamattu ei ole kaikessa väärässä. Se on juutalaisten historian kirja joka kertoo totuudenmukaisesti mm. Jerusalaemin tuhosta ja babylonialaisten noususta maailmanmahdiksi sekä tuon mahdin häviämisestä persialaisten toimesta.
Äläpä siis vääristele asioita! ;D

t. hyvin tuntemasi kriitikko

Tsot, tsot. Juutalaisten Raamattu on juutalaisille paljon enemmän kuin pelkkä historian kirja.

Vieras kirjoitti:JoPolle ojentaisin leivän.

Mitenkäs päällysteet? Juustoa vai kinkkua? Vai molempia? Kiitos tarjouksesta.

Tuo juusto kovana juustona on yhden tutkimuksen mukaan kolesterolitasoa korottamaton. Toisin kuin voi ja tuo kinkku.
(Jossain kuuluisien puheiden kokoelmassa on tähän tapaan menevä kohta: Leipää te pyysitte. Ja mitä te saitte ? Kiven ! Mukaelmalähde siis tulee näin jälkijunassa)

Viimeaikoina on valtakunnassa tullut tavaksi nostella erilaisia kissoja pöydälle. Nostetaan tässäkin. Mikäli olen JoPo:aa oikein ymmärtänyt, on lähinnä kysymys siitä, missä määrin VSF toimii tukisivustona kaikille ex-todistajille ja vastineen antajana niille, jotka epäröivät.

Ongelman ydin pillee siinä, etteivät suinkaan kaikki ex-todistajat ole uskoa hylänneet. Heille Raamattu kristittyjen ohjeellisena kirjana on pyhä ja he haluavat pitää siitä kiinni ja sen opetuksista, tulkiten Raamattuaan uskolleen vahvistukseksi. Mutta uskaltavatko he kirjoittaa palstalle tai esittää kysymyksiään tulematta tai kokematta tulevansa ”lytätyiksi”?

Te, jotka todistajuutenne myötä olette heittäneet ennen niin absoluuttisen uskonne totuuden roskiin ja vaihtaneet näkemyksenne agnostismiin tai ateismiin, olette näkemyksissänne, niin oikeutettuja kuin ne ovatkin, jättäneet vähäisen uskon näkemyksen omaavan voimakkaan persoonallisuutenne varjoon.

On aina helppo olla vahvemman puolella, joten heikommat vaikenevat. Lukevat, mutta eivät rohkene kertoa omista todellisista näkemyksistään. Näin sivusto ei palvele kaikkia tasapuolisesti.

Tiede on tiedettä ja itse kirjoitan tästä näkökulmasta silloin, kun tulee ”studeerata ja eksegeerata” ja kirjoitukseni näiltä osin ovat valideja. Ne eivät ole absoluuttisia totuuksia ja niitä voidaan puolestani arvostella, mieluummin argumentoiden. Viimeinen tällainen tekstini koski aihetta ”Onko Suuri Babylon jo tuhoutunut”.

On kuitenkin muitakin näkökulmia niiden lisäksi, mihin edellä viittasin. Tarkoitan uskon näkökulmaa. Tämä näkökulma on täysin vieras ja käsittämätön ihmisille, joilla on jokin muu elämänkatsomus, kuin se, mikä kristillisestä uskosta käsin avautuu. Ymmärrän tämän oikein hyvin todistajuuden taustaa vastaan. Jehovantodistajuus on omiaan murskaamaan tällaisen näkökulman ”ainoana oikeana jumalallisena totuutena”.

Raamattu ei ole todistajien Uuden maailman käännös, eikä sitä selitetä Vartiotorni-lehdillä tai muulla firman painamalla kirjallisuudella. Raamattu ei liioin ole Agricolan ABC-kiria, jota pänttäämällä kansa opetettiin lukemaan. Raamattu on ennen muuta uskon kirja ja tästä uskosta käsin se avautuu, jos on avautuakseen.

Soisin mielelläni myös tämän näkökulman sallivuutta sivustoilla, siten ettei syyllistytä sen enempää ”saarnaamiseen” kuin ”lyttäämiseenkään”. Pientä avartumista toivon, ei kukaan ole viemässä keneltäkään hänen vakaumustaan tässä suhteessa. Itse jatkan, kunnes minut bannataan, vanhalla tutuksi käyneellä tyylilläni pitäytyen omaan vakaumukseeni.

Edit: -t, sijaan l

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Täältä tulee seuraava kivi - olet väärässä! Raamattu ei ole kaikessa väärässä. Se on juutalaisten historian kirja joka kertoo totuudenmukaisesti mm. Jerusalaemin tuhosta ja babylonialaisten noususta maailmanmahdiksi sekä tuon mahdin häviämisestä persialaisten toimesta.
Äläpä siis vääristele asioita! ;D

t. hyvin tuntemasi kriitikko

Tsot, tsot. Juutalaisten Raamattu on juutalaisille paljon enemmän kuin pelkkä historian kirja. :D

Siitä ei ollutkaan kyse vaan tästä kriitikon näkökulmasta. Edes minun mielestäni se ei ole aina ja kaikessa väärässä.

Pydän anteeksi ymmärtämättömyyttäni. Kiitos oikaisusta. Vilkulen tuota opusta hieman eri näkökulmasta ja totean siinä olevan myös virheitä. Rehti palaute on aina mieleen.

Keskustelupalstoilla, joissa on sekä uskovia, että ateisteja ym. jotka pyrkivät keskustelemaan uskosta perustellen, fiksusti, sivistyneesti (täysin eri tavalla siis, mitä tänään uutisoitu kukkahattutäti pelkäsi kuollakseen), tuppaa käymään niin, että uskovilla ei niitä keskustelupalstalle kirjoitettavissa olevia perusteita löydy. Sen vuoksi näyttää siltä, että ateistit jyräävät. Eihän siinä mistään jyräämisestä ole kyse, jos perusteita pyydetään! Yksinkertaisesti järkevien perusteiden puuttuessa uskovat eivät voi kantojaan perustella ja näin päätyvät takajaloilleen sanomaan: "Ne jyrää meitin!" ja jättäytyvät keskustelusta pois.

Näin minä näen ikävä kyllä tälläkin palstalla käyvän väistämättä kaikissa ketjuissa, joissa aluksi näyttäisikin lupaavalta...

Ja topikista sen verran, että kyllähän se Raamattu on osoittautunut olevan väärässä erittäin monessa asiassa. Jumalallisen ilmoituksen kun voisi olettaa olevan oikeassa...Raamatun siis täytyy olla väärässä myös jumalasta, koskapa jo yksistään Raamatussa (tuossa jumalan ilmoituksessa itsestään) on hyvin ristiriitaisia käsityksiä omasta henkeyttäjästään. Ei ole Raamatun kirjoittajille selvästikään suotu mitään sellaista "jumalallista" tietoa, mitä ei kenellä tahansa tuon ajan ihmisellä voisi olla...mikä ihmeen jumaluus siinä taustalla siis edes voisi kuvitella olevan? ...eli väärässä on siis Raamattu myös omasta jumalallisuudestaan...

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:
Kristityille Jeesus nähtiin luvattuna mesiaana. Kristittyjen Raamattu koottiin näistä kirjoituksista vasta 300-luvulla jKr.
...

Itse asiassa ei ole olemassa mitään yhtä ja yksiselitteistä Raamattua, ei edes kristittyjen parissa. Sekin on otettava huomioon, että kristittyjen ensimmäinen Raamattu oli sama kuin juutalaisten, käsittäen sekä heprealaiset tekstit, että LXX -käännöksen.

Jaakob, Pietari ja kumppanit käyttivät todenäköisesti heprealaisia tekstejä ja tulkitsivat niitä pääsääntöisesti juutalaisittain (vrt. ns. Apostolien kokous), Paavali oli luopunut juutalaisuudestaan ja lienee käyttänyt LXX:aa, koskapa liikkui hellenistien parissa.

Kun sanotaan ettei ole mitään "yhtä ja yksiselitteistä Raamattua, ei edes kristittyjen parissa" niin sekoitetaan pakkaa useimmiten ihan vain tavan vuoksi. Tavoite on ehkä rikkoa nykyisen kaanonin uskottavuutta niiden silmissä joiden epäillään suhtautuvan kaanonin muotoutumiseen jotenkin taikauskoisesti. Tässä ei varmaankaan onnistuta.

300-luvun lopulla ja 400-luvulla oli jo melko vakioitunut kaanon Uuden Testamentin kirjoituksista. Lähinnä silloinen kristillinen valtasuunta kiisteli niistä muutamasta kirjasta/kirjeestä, joita myöhemmätkin kriitikot mm. Luther asettivat kiistanalaisiksi. Paletti ei tältä osin ollut niin auki kuin usein halutaan antaa ymmärtää.