Jehova - Jehovah - Jahve - Jahveh

[Filippos]

Laitanpa uuden aloituksen, ku ei tähän löytyny vastauksia vielä.

Miksi se on Jehovan todistajat? JHVH kuitenkin antaisi ymmärtää englanninkielisen nimen olevan oikeampi: JeHoVaH. Ruottissaki on jätetty tuo viimonen h pois. Miksi?
Eikö sen jumalan nimen pitänykään tulla tunnetuksi oikeassa muodossaan?

Ja erityisesti vielä,jos JaHVeH olis se oikeampi muoto...
Sama asia tuo muunnos on, kuin jos alkuperäinen nimi ois ollu vaikkapa "Veikko" ja sitten käytettäis "Vellun todistajat" -nimitystä... Tuoko tuo ny sit Veikon nimelle kunniaa...?

[Hesykasti]

Männävuosina käytettiin muotoa Jahve myös todistajien keskuudessa(vaikkakin vähän). Varsinkin vuosikymmeniä vanhoissa laulukirjoissa voi bongata Jahve- nimen. En muista, että Seura olisi nimen muodosta koskaan tehnyt elämän ja kuoleman kysymystä.

[Kaarmis]

Männävuosina käytettiin muotoa Jahve myös todistajien keskuudessa(vaikkakin vähän). Varsinkin vuosikymmeniä vanhoissa laulukirjoissa voi bongata Jahve- nimen. En muista, että Seura olisi nimen muodosta koskaan tehnyt elämän ja kuoleman kysymystä.

Juups, mutta laulukirjan uudituessa vaalenpunaisesta ruskeaksi kaikki jahvet siivottiin sanoituksiasta pois...

[Jaakko Ahvenainen]

Oikeastaan voimme vilkuilla eksiilin jälkeisiin rabbeihin. He näet tulkitsivat väärin Mooseksen lakia, etenkin 10:tä käskyä, josta yhdessä mainitaan: "Älä turhaan lausu..." tai jotain siihen suuntaan. JHVH nimeä pidettiin niin pyhänä, että sen lausuminen kiellettiin ja nimen sijaan tuli sanoa Adonai, Herra (jos olisi ollut kyse inhimillisestä herrasta, lausuntatapa olisi andon). Lopulta JHVH:n ääntäminen unohtui käyttämättämänä kokonaan.

Vasta 700 - 1000 jKr, kun koko heprea oli unohtunut ja säilyi ainoastaa ns. pyhänä kielenä uskonnollisessa käytössä, jota rabbit osasivat, ryhdyttiin näitä tekstejä vokalisoimaan oppineiden juutalaisten toimesta (masoreetit). Näin tämä uusi teksti, johon vokaalimerkit oli lisätty sai nimekseen masoreettinen teksti. Tämän tekstin nojalla JHVH tuli lausua jehovah tai jehova.
Linkki aiheseen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heprea

Uudempi kielitutkimus (Suomessa mm. Jussi Aro, Jaakko Hämeen-Anttila, ymt.) ovat tutkimuksissaan päätyneet oikeamman lausumistavan olevan jahve. Jehovan Todistajat myöntävät tämän, mutta rutherfordilaisista syistä käyttävät mieluummin masoreettista lukutapaa.

Tämä lukutapa saa asiasta tietämättömät kihisemään kiukusta. Kysymyksessä ei ole sen kummempi asia, mikä islamilaisuudessa tulee vastaan heidän Jumalansa nimessä Allah. Sekin on vanhaa seemiläistä perua nimestä El tai El Elohim. Jos ihan tarkkoja ollaan, ei kukaan täydellä varmuudella tiedä, kuinka jhvh tulee lausua, mutta nykytietämyksellä on päädytty jahveen.

Jos Wäinämöistä Wäiskiksi kutsuu, kaiketi nimensä tuntee.

Linkki kirjoitetun kielen syntyyn: http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/v ... jaimistot/

[Vieras]

Mutta korostiko emolahko raamatuntutkijain perustaja Russell ollenkaan Jehova -sanaa ?

Oppien syntymiseen on erilaisia tekijöitä.
Alkutekijä Jehovassa oli se, kun kaikki raamatuntutkijat eivät lähteneet Rutherfordin kelkkaan (heitä on vieläkin toimimassa vanhalla nimellään) ja tämä otti uudeksi nimeksi lahkolle tuon jehovantodistajat.
Sitten lisätekijänä tuolla nimellä tuli tärkeillä, lahkon ulkoista arvoa ja ainutlaatuisuutta korostamaan, siten piti korostaa nimen todistamista, julistamista.
Sitten on tekijänä että lahko haluaa korostaa olevansa oikeassa joka muovaa oppeja ja tekee tuon nimiasian vielä tärkeämmäksi.
Sitten lisätekijänä kun kokouksia on jotta mielenhallintaa ylläpidettävissä ja siellä tarvitaan lukemista niin kirjoitetaan sitten nimestäkin.
Noilla asioilla on sitten niinkin merkitystä että Jehova on liitetty uuteen testamenttiin vastoin alkuperäisiä kirjoituksia.

Nienomaan sitten se h siellä jehovan lopussa taikka pois sieltä - se taas tarjoaa osansa noihin tekijöihin.

[Filippos]

Lähinnä olen siis miettinyt sitä lopun h:ta. Miksi se jätetään pois. Tuon vokaalien puuttumisen heprean kirjoitusasusta ymmärrän ongelmaksi, mutta en viimeisen konsonantin puuttumista. JaHVeH tai JeHoVaH.

[Vieras]

Lähinnä olen siis miettinyt sitä lopun h:ta. Miksi se jätetään pois. Tuon vokaalien puuttumisen heprean kirjoitusasusta ymmärrän ongelmaksi, mutta en viimeisen konsonantin puuttumista. JaHVeH tai JeHoVaH.

Jos se vaikka liittyy hepreankielen lausumiseen tai samanlaiseen syyhyn kun esim. Beijingiä sanotaan täkäläisittäin Pekingiksi.

[Ariadna]

Lähinnä olen siis miettinyt sitä lopun h:ta. Miksi se jätetään pois. Tuon vokaalien puuttumisen heprean kirjoitusasusta ymmärrän ongelmaksi, mutta en viimeisen konsonantin puuttumista. JaHVeH tai JeHoVaH.

Olisiko niin, että kun hebreassa sana päättyy h:n niin se yleensä tarkoittaa, että lausuessa sana loppuu yleisimmin a kirjaimella.
Kun nyt tuota eivät kaikki tiedä, niin kääntäessä on ihan oikein jättää se h pois.

[Filippos]

Ei kai se ny niin yksinkertanen selitys voi olla!

[Ariadna]

Ei kai se ny niin yksinkertanen selitys voi olla!

Voihan siitä niinkin monimutkaisen tehdä, ettei haluta samaistua allaH:iin.

[Vieras]

Suomen kielessä ei kai juuri ole sanoja jotka päättyisivät hoohon.
Arvaisi yhden perusteen kielitoimiston työssä olen, että tehdään kielen mukaisia sanoja.
Tiedä häntä, nehän tuntuvat vaihtelevan vähän ikäänkuin toimistollakin olisi "trendinsä", vai pitäisikö olla selvillä miksi esim. Kambodzha muutettiin Kamputseaksi, eikö Kampotsa olisi ihan kiva ?

Kaikissa kielissä on se ongelma, sille on oma sanansakin, translitterointi, siirtokirjoitus, kun yhdestä aakkostosta siirrytään toisen kielen aakkosiin.

Suomessa olisi vielä hyvinkin mahdollista että on matkittu samalla jonkin suuren kielen mallia, jossa on hooton jehovaloppu.

[Vieras]

Jospa meillä jossain vaiheessa opittaisiin tuo oikea kirjoitusasu YHWH.

Y = Yodh
H = He
W = Waw
H = He

[Vieras]

Suomen kielessä ei kai juuri ole sanoja jotka päättyisivät hoohon.

Kelpaako köh tai röh tai pöh.

[Vieras]

Kolminaisuusihmisiä ?

[Vieras]

Kolminaisuusihmisiä ?

Tuosta ajatuksesta Jumala sanoo vaivautuneena köh, Jeesus luonteensa mukaisesti röh ja phenki kummastuneena pöh.