Veljesseura.org

Toivon saavani vastuksen minua vaivanneseen pulmaan. Työkaverini oli Jehovan todistaja. Kerran kysyin häneltä, että antaisiko hän vakaumuksellisesta syystä lapsensa kuolla, vaikka lapai olisi veren antamisella pelastettavissa.

Työkaveri sanoi jotakin plasmasta, mutta minä toistin kysymykseni. Hän ei vastannut.

Tämän tapahtuman jälkeen työkaverini jäi sairaslomalle ja sairasti määräaikaisen työsuhteen loppuun saakka. En nähnyt häntä koskaan kysymykseni jälkeen.

Oliko kyseessä sattuma, vai liittyykö kysymykseeni jotakin. Haluaisin ymmärtää.

Tuskinpa. Ei kysymyksesi sisällä Jehovan todistajalle mitään uutta.

Tuskinpa työterveyslääkäri on hänelle pelkästään hankalan kysymyksen takia saikkua kirjoittanut...

Kyllä tuollaisen kysymyksen heittäminen ihmiselle (joita käsittääkseni jehovan todistajatkin ovat) aiheuttaa helposti jos jonkinlaisia sisäisiä ristiriitoja.

Jehovan todistajat pyrkivät välttämään tuon kaltaisten asioiden pohtimista omalle kohdalleen viimeiseen asti. Sitten kun sen pohtiminen tulee jostain ärsykkeestä ajankohtaiseksi, aiheuttaa se hyvinkin todennäköisesti ongelmia mielenterveyteen - erityisesti niillä, jotka eivät ole aivan täysin totaalisesti aivopestyjä.

Olen kyllä täysin eri mieltä kanssasi Filippos. Niin paljon noita asioita on käsitelty niin kokouksissa kuin konventeista ja kuolleosta lapsista tehty sankareita jotka pääsevät paratiisiin.
Pelkästään verikortin täyttäminen pistää ihmisen miettimään noita asioita myös lastensa osalta. Siksi on turhaa luulla tuollaisen kysymyksen (joka on myös sellaisenaan tusinatavaraa) Jt:lle pienintäkään tunnontuskaa.

Eri asia (ainakin heikkouskoisten kohdalla) on silloin, jos tilanne konkretisoituu omalla kohdalla.

Sattuma on aina mahdollinen. Olisiko hän juuri kuullut jehovantodistajalapsen kuolemasta verensiirtokiellon vuoksi ?
Epävakaa, masentuneisuuteen taipuva järkkyvä henkilö olisi helpommin joutumassa sairaslomalle, taas sellainen joka voimakkaimmin uhkakuvin, vaahto suupielestä valuen, pelottelee maailmanlopulla ei niinkään järky sairaslomalle.
Kysyjä on saanut vaikutelman ja syyn kysymykselleen, eli todennäköisesti olisi jotain yhteyttä. Mutta kun tämä spekulointia, muu tekijä on saattanut tuoda sairasloman

Vieras kirjoitti:Tämän tapahtuman jälkeen työkaverini jäi sairaslomalle ja sairasti määräaikaisen työsuhteen loppuun saakka. En nähnyt häntä koskaan kysymykseni jälkeen.

Oliko kyseessä sattuma, vai liittyykö kysymykseeni jotakin. Haluaisin ymmärtää.

Kukaan ulkopuolinen ei varmasti voi tietää mitä on käynyt. Masennuksen partaalla olevalle tämä on kuitenkin täysin mahdollista, pienikin ajatus voi katkaista kamelin selän. En puhu asiasta ulkoapäin spekuloiden, aivan samanlainen tilanne on itselleni erittäin tuttu.

Samoin tuttua on tuollaisen pienen monista mitättömän tuntuisen ajatuksen kytemisen alun aiheuttavan pahankin masennusjakson. Kukaan ei todella tiedä, mikä aiheutti sairasloman, paitsi hän itse ja ehkä lääkäri. Hassua, että tälläkin palstalla väitetään varmaksi, ettei kysymys voisi aiheuttaa tuollaista.

Vieraas tuo esille toki asian sattumanvaraisen puolen jota kaiketi avauksessakin kysyttiin. Ajattelin itse asiaa laajemmin jehovantodistajuuden näkökulmasta. Kyseisen henkilön oma lapsi on saattanut kuolla verestä kieltäytymisen vuoksi ja sen tuoma masennus on saattanut toki laukaista moisen tapahtuman. Yksittäinen sattuma siis.

Mutta ei mahdoton periaatteessa kenelle tahansa sellainen skenaario, jossa jokin ajatus aiheuttaa yllättäviäkin reaktioita. Sattumaa ovat kaikki tapahtumat, jos ei tiedä lähtökohtia riittävästi - eli kaikki on sattumaa...

Filippos kirjoitti:Hassua, että tälläkin palstalla väitetään varmaksi, ettei kysymys voisi aiheuttaa tuollaista.

Kuka on väittänyt varmaksi?
Omaan silmään ei sellaista lausuntoa näin äkkiseltään satu.

Aloituksen kysymys on lähes retorinen, eikä siihen varmaa vastausta tältä palstalta löydy (tuskin odotetaankaan löytyvän).
Mikäli asia oikeasti askarruttaa, kannattaa siitä yrittää tiedustella vaikkapa työnantajapuolelta tai työterveyslääkäriltä, joskin epäilen ettei kummastakaan heru työkaverin sairauskertomusta.
Voidaanhan me täällä toki spekuloida asiaa vaikka maailman tappiin asti, että oliko liikavarvaskipua vaiko sittenkin yksittäisen kysymyksen aiheuttama trauma, mutta ei siitä kyllä sanottavaa hyötyä ole.

Mag Mell kirjoitti:Aloituksen kysymys on lähes retorinen

Siinä ei todellakaan ole ainuttakaan kysymysmerkkiä. Itse ajattelin avaajan pohdiskelevan sitä, voiko tuollaisella aiheella yleisesti ottaen vaikuttaa Jehovan todistajiin.

Mag Mell kirjoitti:Tuskinpa työterveyslääkäri on hänelle pelkästään hankalan kysymyksen takia saikkua kirjoittanut...

Mag: työterveyslääkäri ei varmasti määrää pelkästään hankalan kysymyksen takia saikkua. Yhdestä kysymyksestä voi kuitenkin kaiken JT-paskan jälkeen käynnistyä jyrkkä alamäki, joka voi johtaa vaikkapa itsemurhayritykseen. Itsarin epäonnistuneen yrittämisen jälkeen sitten mennäänkin oikealle päälääkärille ja saikku voi pahimmillaan jatkua vaikka Kelan sallimat 300 päivää. Ja siitä eteenpäin vähän eri papereilla. Jos taas mennään aivan pohjalle, lääkäriä ei enää kaivata.

Syy ei todellakaan ole kysymyksen asettajan. Mutta jos JT-raukka on aivan kuilun reunalla, se voi olla ratkaiseva pieni tönäisy. Toivottavasti pohjalla käyminen johtaa viimein totuuden selviämiseen Totuudesta™ ja olo helpottaa.

Vieras kirjoitti:Toivon saavani vastuksen minua vaivanneseen pulmaan. Työkaverini oli Jehovan todistaja. Kerran kysyin häneltä, että antaisiko hän vakaumuksellisesta syystä lapsensa kuolla, vaikka lapai olisi veren antamisella pelastettavissa.
Työkaveri sanoi jotakin plasmasta, mutta minä toistin kysymykseni. Hän ei vastannut.
Tämän tapahtuman jälkeen työkaverini jäi sairaslomalle ja sairasti määräaikaisen työsuhteen loppuun saakka. En nähnyt häntä koskaan kysymykseni jälkeen.
Oliko kyseessä sattuma, vai liittyykö kysymykseeni jotakin. Haluaisin ymmärtää.

Jokainen jehovantodistaja vastaa noin, kun on kyse verensiirrosta.

Erikoista, jos tuosta kysymyksestä masentuisi, näin voin sanoa, kun olen oman lapseni kohdalla käynyt läpi kymmenen leikkausta todistajana ollessani.

Vastaavaan tilanteeseen joutuminen on tietenkin rankkaa, mutta ei itse ulkopuolisen kysymys.