Kaksoiselämää
Lähetetty: 07.04.2012 15:33
Totta viekin!
Olen ollut hyvin omantunnonarka todistaja koko ikäni. Asun äidin kanssa yksiössä.
Synnyin jo aivan vauvana äitini kohdusta. Olin kuin ilmetty isäni, kalju kuten isänikin.
Isäni toimi Kierrospalvelijana pohjoissuomessa.
Isäni häipyi heti syntymäni jälkeen, eikä jälkeensä jättänyt mitään, paitsi eteisen hattuhyllylle salkun, jossa oli pari traktaattia.
Nyt epäilen voiko totuudessa elävä muuttaa paikkakunnalle nimeltä Luopioinen?
#
Taidan tietää kenestä puhut. Luopiosten naapurikunnassa oli usein vierailulla kaljupäinen Kierrospalvelija Kerkko-Alaluojus. Hän oli hauska veli. Tosinaan hän päästi esitelmänsä lomassa hauskoja kevennyksiä, joista varsinkin sisaret pitivät kovasti.
Kerrankin hän Pälkäneellä valtakunnansalilla Kierrospalvelijan ominaisuudessaan vieraillessaan, esitelmää pitäessään sutkautti, 'kumpi oli ensin muna vai kana', empimättä hän vastasi, sisarten jo nauraessa, 'ei munalla ole jalkoja'. Sisarten naurusta ei meinannut tulla loppua.
Yleensä esitemä meni ylitunneille taputusten saattamana. Hyviä muistoja jäi Kaarlo Kerkko-Alaluojuksesta.
Hänestä ei kuulunut mitään, sen jälkeen kun sai poikalapsen. Jäimme häntä kaipaamaan, koko seurakunta, varsinkin sisaret.
#
Totta taitaa olla, että kysymys on juuri Kaarlosta. Kaarlo oli jollakin tapaa boheemi jehovan todistaja. Kulki yleensä saappaat jalassa ja aina pienessä pöhnässä.
Hänellä oli pahana tapana köyriminen, jota varsinkin konventin keittiössä harrasti.
Ennen aikaan konventeissa kuorittiin perunatkin itse. Kaarlo ei koskaan kotona tehnyt kotitöitä. Konventeissa hän aina järjesti itsensä keittiöön perunateatteriin.
Perunoita kuori viehkeitä sisaria hameet ylöspäin vedettynä. Kaarlolta tavan takaakin putosi peruna lattialle, jota hän turhankin tarkkaan noukki ylös.
Kierrospalvelijaksi ryhdyttyään Kaarlo Kerkko-Alaluojuksela sai 'pääkonttorilta' mokkasandaalit, joita hän käytti siakailematta kesät talvet.
Kaarlolla oli etuoikeuksia persoonallisuutensa vuoksi, mutta kerran meni liian pitkälle jopa hallintoelimessä. Kaarlo oli ollut viikon verran sokean sisaren kanssa Kuusamossa mökillä, mutta sisar kuitenkin erotettiin raskauden takia.
Kaarlo piti tulikivenkatkuisen puheen moraalittomuudesta ja esiaviollisista suhteista, joilla hän sai takaisin luottamuksen.
Kaarlo oli ystävällinen omia todistajia kohtaan aina viimeiseen tuoppiin saakka.
#
Muistan myös Kaarlon. Kerran oli hallintoelimen hermot pingoitetut, kun Kaarlo Kerkko-Alaluojus oli Kierrospalvelijana palvellut toista kuukautta sijoituslääneissään ja valituksia oli tullut päällekarkauksista ja laittomista uhkauksista harmagedonilla.
Varmasti vakavin situation oli Kaarlon törkeä esiintyminen Muistonvietossa valtakunnansalilla. Kaarlo oli tuonut julkisesti esiin olevansa maanpäällistä elämää odottavva suurta laumaa. Tässä tietyssä tilanteessa Kaarlo oli ryypännyt kolme viikkoa ja ystävät, viinat ja rahat olivat finiitto.
Muistonvietossa Kaarlo himoitsi vertauskuvallista Jeesuksen verta ja lihaa, varsinkin verta. Kovassa mandoliinikrapulassaan Kaarlo himoitsi viiniä ja siltä istumalta julistautui pieneen laumaan, eli 144 000 kuuluvaan joukkoon. Kaarlo hörppäsi viiniä, kylläkin pelkää marjamehua Laustilan pihan pensaista.
Eihän se oloa auttanut, ainakaan fyysistä. Siitä alkaen Kaarlo eleli seurakunnan keskuudessa kaikesta huolimatta, vähän kuin parempana henkilönä.
Sisaret kikattivat, että olivat istuneet pikkutyttönä Kaarlon sylissä ja nyt Kaarlo on menossa hallitsemaan taivaista.
Jatkuva juopottelu teki tehtävänsä ja Kaarlo vähensi Kierrospalvelijan tehtäviä ratkaisevasti, kunnes.............
#
.....anoi tehtäviin Beetelin Tikkurilan toimistoon. Hallintoelin käsitteli anomusta ja päätyi ottamaan Kaarlon toimiston ATK-tukihenkilön tehtäviin.
Hallintoelin ei tietänyt it-alasta juuri mitään, joten Kaarlon sijoittamien tukihenkilöksi hiljentäisi kohun Kierrospalvelijan aiheuttamasta mielipahasta hallintoelimelle.
Kävin niin, että Kaarlo kaksi viikkoa rikkoen ja särkien Beetelin tietokonejärjestelmiä siirrettiin johtotehtäviin haaratoimiston info-järestelmien tiedottajaksi.
#
Palatakseni Kaarlon kiihkeimpiin todistajavuosiin, tulee mieleen hänen suunnitelmansa vierailla Porin Eteläisen seurakunnan valtakunnansalilla.. Kaarlo oli silloin kunnioitettu todistaja ja tiedon välittäjä päätoimiston ja seurakuntien, seurakuntienpalvelijoiden välillä.
Saapuessaan Poriin, hän oli jylhä näky, uusine salkkuineen ja poplaritakkineen.
Tieto hänen kuulumisestaan pieneen laumaan, oli levinnyt sisarten tietoisuuteen, mikä näkyi sisarten omine tekemineen viireineen rautatieaseman tuntumassa.
Viireissä oli tekstejä joissa ylistettiin Jehovaa ja rakkautta minkä Kaarlo välittää seurakunnille. Yhden viiriin tekstinä oli 'muistatko minut, sokean sisaren Kuusamon mökiltä'.
Kaarlo ymmärsi, että parempi muuttaa suunnitelmia esitelmän pidosta Porin Eteläisessä seurakunnassa.
Kaarlo Kerkko-Alaluojus lyyhistyi maahan ja valitti rintapistosta. Rautatieaseman henkilökunta poistivat Kaarlon povitaskusta koskenkorvapullon ja pumppaiivat henkeä Kaarlon keuhkoihin.
Kaarlo hihkui, että hän selviää kyllä, tilatkaa taksi.
Esitelmä Porissa peruttiin ja Kaarlo oli Thaimaassa julistumatkalla kolme vuotta. Pattayalta tuli kirje Tikkurilaan, jossa Kaarlo ilmoitti perustaneensa valtakunnansalin Cape Panwan rinteeseen ja tarvitsemansa Bateja valtakunnansalin siiven laajennukseen.
#
Kaarlo Kerkko-Alaluojus vietti paljon aikaa Pohjois-Suomessa ovelta ovelle työssä.
Yhtenä syyskesän jaksona Kaarlosta ei kuulunut seitsemään viikkoon mitään tietoa, kunnes tuli kirje Khao Lakista Thaimaasta. Kaarlo oli läheetänyt kirjeen Tikkurilaan, kuinkas muuten. Hänellä oli valtavan suuri tarve saada avustusta uuden valtakunnansalin rakentamiseen Khao Lakin vuoristoalueelle.
Pahaksi onnekseen Kaarlo oli tavattu Karonin keskustan vilinässä neitosia ympärillään, vain shortsit rennosti yllään. Kaarlo oli ollut tietojen mukaan usean päivän ajan syömättä, mutta ei juomatta.
Tikkurilasta lähti valvontamielessä kolme miestä, useampikin olisi ollut lähdössä kohti Thaimaata ja Kaarlon oletettua oleskelupaikkaa.
Kaarlo löytyi rannalta.
#
Karlolla oli seuran Kiinalainen teos nimeltä 天堂失乐园恢复
aivan kännissähän taas oli. Hehkutti vai kuinka veli Kankaanpää oli reilu kisälli.
Meitä muita hävetti, sanoimme olevamme Islannista.
#
Kyllä vain. Kaarlo oli tosiaan rannalla ja aivan kelteisillään. Hän oli nukahtanut siihen paikkaan jo edellisenä aamuna. Hän oli pinnistellyt uuden valtakunnansalin hankkeen ympärillä tiiviisti, kaikkensa antaen.
Kaarlo oli palanut aivan karrelle Thaimaan polttavassa auringossa, eikä pystynyt kivuista johtuen liikuttamaan mitäänn kehonsa osaa. Sivusilmällä hän huomasi tummelipurkin vierellään ja tavoitteli sitä. Saatuaan sen punaisiin käsiinsä pettyi suunnattomasti, koska tummeli purkki oli aivan koppuraisen tyhjä.
Kaarlo vaipui epätoivoon ja huusi Jehovaa ja veli Knoria: ' Auta , auta olen täällä biitsillä, eikä kaikki kunossa!'
Kuinkas ollakaan paikalle saapui heppu, joka puhui vain venäjää ja sanoi olevansa helluntailaiseurakunnasta, näillä sanoin:Я хочу помочь Вам, если Вы приезжаете usoon paptisti, аминь, я вам помогу
Kaarlo sai kieltenpuhumisen lahjan sillä makaamisellaan ja pongahti pystyyn.................................
#
Terve taas.
Kaarlo Kerkko-Alaluojuksela on lähettänyt perinteisen postikortin Suomeen Tikkurilaan ja lähettäjänä on totta tosiaan Kaarlo. Veli Hietanen tunnisti postikortin Kaarlon lähettämäksi välittömästi Tikkurilan postinjakelukeskuksessa Vantaalla.
Veli Hietasen hihkaistua äänekkäästi(tahtomattaan) Kaarlo elää! Kaarlo elää!, alkoi aikamoinen hurlumhei sisarten keskuudessa. Sisaret jättivät Vartiotornien pakkaamisen siihen paikkaan ja kilvoitellen halusivat nuuskia Kaarlon postikorttia.
Paikalle osunut Veikko toppuutteli sisaria, patistellen heitä työnsä ääreen.
Veikko oli täpinöissään tiedosta Kaarlosta. Veikko käynnisti tiedottajan ominaisuudessa prosessin, mikä johti valtuuskunnan lähettämisestä Malesiaan, mistä kortti oli postitettu.
#
Oli muistonvieton aikaa ja Kaarlo oli pysynyt raittiina, itselleenkin yllätyksellisen pitkän aikaa. Päättääkseen pidemmän raittiina olo putkensa, Kaarlo päätti mennä Porissa Antinkadulla samaan pubiin, missä hän oli ottanut pers'kännit kaksi päivää aikaisemmin. Koska Kaarlo oli liittynyt aiemmin 144 000 joukkoon, tiesi pubiin meno hankaluuksia, ei niinkään Kaarlolle itselleen, mutta seurakunnan palvelijalle ja eritoten Tikkurilan toimistolle.........................................................................................................
#
Niinhän siitä kävi, että kaiveltuaan kenttäsalkkunsa pohjalta pennosia tuopposta varten, ei löytynyt pennistäkään. Kaarlo kekseliäänä miehenä päätti ratkaista asian neljällä julkaisullaan.
Kaarlo Kerkko-Alaluojus meni baarin pöytiin, valiten ne pöydät, joissa oli eniten kännisiä äijiä. Puhelahjoillaan ja vieläpä ylihinnoitellen Kaarlo Kerkko-Alaluojus sai muutettua Vartiotornit ja Herätkäät rahaksi. Joten ensi närästykseen taas oluthanat aukesivat. Ongelmia tuotti yöllinen tempaus Kaarlon majoituttua erään valtakunnansalin edustalle koko yöksi. Kaarlo oli sprayannut ison kyltin, jossa luki: "AUTTAKAA BEETELIN PERHEIDEN LAPSIA TIKKURILASSA". Viereensä hän oli kääntänyt ison hattunsa, lierit ylöspäin käännettynä.
Poliisithan siihen tuli heti aamun sarastaessa. Syytteenä oli epäsiveellinen käytös ja kerjääminen kadulla. Kaarlo yritti pyristellä vastaan ja puolusteli stringien etuosan olleen kuitenkin peittävä.
Noloahan se taas oli Tikkurilaan kiirineen tiedon myötä. Veljet kookoontuivat ties monennenko kerran Kaarlo Kerkko-Alaluojuksen takia. Veli Salminen oli veljistä ehkä tuohtunein sanoessaan pää punaisena: Tapetaan Kerkko!
Rauhallisemat todistajaveljet toppuuttelivat veli Salmista, samalla pistäen keskisormensa suun eteen ja sihisten voimakkaasti.
Tikkurilasta lähetettiin sama kokoonpano Poriin, tarkoituksena saada Kaarlo välittömästi komitean nokkapokkaan. Eräs veli sanoi, olisipa Kaarlo edes Thaimaassa.
#
tarina saa uusia käänteitä, kunhan aineistoa karttuu
Olen ollut hyvin omantunnonarka todistaja koko ikäni. Asun äidin kanssa yksiössä.
Synnyin jo aivan vauvana äitini kohdusta. Olin kuin ilmetty isäni, kalju kuten isänikin.
Isäni toimi Kierrospalvelijana pohjoissuomessa.
Isäni häipyi heti syntymäni jälkeen, eikä jälkeensä jättänyt mitään, paitsi eteisen hattuhyllylle salkun, jossa oli pari traktaattia.
Nyt epäilen voiko totuudessa elävä muuttaa paikkakunnalle nimeltä Luopioinen?
#
Taidan tietää kenestä puhut. Luopiosten naapurikunnassa oli usein vierailulla kaljupäinen Kierrospalvelija Kerkko-Alaluojus. Hän oli hauska veli. Tosinaan hän päästi esitelmänsä lomassa hauskoja kevennyksiä, joista varsinkin sisaret pitivät kovasti.
Kerrankin hän Pälkäneellä valtakunnansalilla Kierrospalvelijan ominaisuudessaan vieraillessaan, esitelmää pitäessään sutkautti, 'kumpi oli ensin muna vai kana', empimättä hän vastasi, sisarten jo nauraessa, 'ei munalla ole jalkoja'. Sisarten naurusta ei meinannut tulla loppua.
Yleensä esitemä meni ylitunneille taputusten saattamana. Hyviä muistoja jäi Kaarlo Kerkko-Alaluojuksesta.
Hänestä ei kuulunut mitään, sen jälkeen kun sai poikalapsen. Jäimme häntä kaipaamaan, koko seurakunta, varsinkin sisaret.
#
Totta taitaa olla, että kysymys on juuri Kaarlosta. Kaarlo oli jollakin tapaa boheemi jehovan todistaja. Kulki yleensä saappaat jalassa ja aina pienessä pöhnässä.
Hänellä oli pahana tapana köyriminen, jota varsinkin konventin keittiössä harrasti.
Ennen aikaan konventeissa kuorittiin perunatkin itse. Kaarlo ei koskaan kotona tehnyt kotitöitä. Konventeissa hän aina järjesti itsensä keittiöön perunateatteriin.
Perunoita kuori viehkeitä sisaria hameet ylöspäin vedettynä. Kaarlolta tavan takaakin putosi peruna lattialle, jota hän turhankin tarkkaan noukki ylös.
Kierrospalvelijaksi ryhdyttyään Kaarlo Kerkko-Alaluojuksela sai 'pääkonttorilta' mokkasandaalit, joita hän käytti siakailematta kesät talvet.
Kaarlolla oli etuoikeuksia persoonallisuutensa vuoksi, mutta kerran meni liian pitkälle jopa hallintoelimessä. Kaarlo oli ollut viikon verran sokean sisaren kanssa Kuusamossa mökillä, mutta sisar kuitenkin erotettiin raskauden takia.
Kaarlo piti tulikivenkatkuisen puheen moraalittomuudesta ja esiaviollisista suhteista, joilla hän sai takaisin luottamuksen.
Kaarlo oli ystävällinen omia todistajia kohtaan aina viimeiseen tuoppiin saakka.
#
Muistan myös Kaarlon. Kerran oli hallintoelimen hermot pingoitetut, kun Kaarlo Kerkko-Alaluojus oli Kierrospalvelijana palvellut toista kuukautta sijoituslääneissään ja valituksia oli tullut päällekarkauksista ja laittomista uhkauksista harmagedonilla.
Varmasti vakavin situation oli Kaarlon törkeä esiintyminen Muistonvietossa valtakunnansalilla. Kaarlo oli tuonut julkisesti esiin olevansa maanpäällistä elämää odottavva suurta laumaa. Tässä tietyssä tilanteessa Kaarlo oli ryypännyt kolme viikkoa ja ystävät, viinat ja rahat olivat finiitto.
Muistonvietossa Kaarlo himoitsi vertauskuvallista Jeesuksen verta ja lihaa, varsinkin verta. Kovassa mandoliinikrapulassaan Kaarlo himoitsi viiniä ja siltä istumalta julistautui pieneen laumaan, eli 144 000 kuuluvaan joukkoon. Kaarlo hörppäsi viiniä, kylläkin pelkää marjamehua Laustilan pihan pensaista.
Eihän se oloa auttanut, ainakaan fyysistä. Siitä alkaen Kaarlo eleli seurakunnan keskuudessa kaikesta huolimatta, vähän kuin parempana henkilönä.
Sisaret kikattivat, että olivat istuneet pikkutyttönä Kaarlon sylissä ja nyt Kaarlo on menossa hallitsemaan taivaista.
Jatkuva juopottelu teki tehtävänsä ja Kaarlo vähensi Kierrospalvelijan tehtäviä ratkaisevasti, kunnes.............
#
.....anoi tehtäviin Beetelin Tikkurilan toimistoon. Hallintoelin käsitteli anomusta ja päätyi ottamaan Kaarlon toimiston ATK-tukihenkilön tehtäviin.
Hallintoelin ei tietänyt it-alasta juuri mitään, joten Kaarlon sijoittamien tukihenkilöksi hiljentäisi kohun Kierrospalvelijan aiheuttamasta mielipahasta hallintoelimelle.
Kävin niin, että Kaarlo kaksi viikkoa rikkoen ja särkien Beetelin tietokonejärjestelmiä siirrettiin johtotehtäviin haaratoimiston info-järestelmien tiedottajaksi.
#
Palatakseni Kaarlon kiihkeimpiin todistajavuosiin, tulee mieleen hänen suunnitelmansa vierailla Porin Eteläisen seurakunnan valtakunnansalilla.. Kaarlo oli silloin kunnioitettu todistaja ja tiedon välittäjä päätoimiston ja seurakuntien, seurakuntienpalvelijoiden välillä.
Saapuessaan Poriin, hän oli jylhä näky, uusine salkkuineen ja poplaritakkineen.
Tieto hänen kuulumisestaan pieneen laumaan, oli levinnyt sisarten tietoisuuteen, mikä näkyi sisarten omine tekemineen viireineen rautatieaseman tuntumassa.
Viireissä oli tekstejä joissa ylistettiin Jehovaa ja rakkautta minkä Kaarlo välittää seurakunnille. Yhden viiriin tekstinä oli 'muistatko minut, sokean sisaren Kuusamon mökiltä'.
Kaarlo ymmärsi, että parempi muuttaa suunnitelmia esitelmän pidosta Porin Eteläisessä seurakunnassa.
Kaarlo Kerkko-Alaluojus lyyhistyi maahan ja valitti rintapistosta. Rautatieaseman henkilökunta poistivat Kaarlon povitaskusta koskenkorvapullon ja pumppaiivat henkeä Kaarlon keuhkoihin.
Kaarlo hihkui, että hän selviää kyllä, tilatkaa taksi.
Esitelmä Porissa peruttiin ja Kaarlo oli Thaimaassa julistumatkalla kolme vuotta. Pattayalta tuli kirje Tikkurilaan, jossa Kaarlo ilmoitti perustaneensa valtakunnansalin Cape Panwan rinteeseen ja tarvitsemansa Bateja valtakunnansalin siiven laajennukseen.
#
Kaarlo Kerkko-Alaluojus vietti paljon aikaa Pohjois-Suomessa ovelta ovelle työssä.
Yhtenä syyskesän jaksona Kaarlosta ei kuulunut seitsemään viikkoon mitään tietoa, kunnes tuli kirje Khao Lakista Thaimaasta. Kaarlo oli läheetänyt kirjeen Tikkurilaan, kuinkas muuten. Hänellä oli valtavan suuri tarve saada avustusta uuden valtakunnansalin rakentamiseen Khao Lakin vuoristoalueelle.
Pahaksi onnekseen Kaarlo oli tavattu Karonin keskustan vilinässä neitosia ympärillään, vain shortsit rennosti yllään. Kaarlo oli ollut tietojen mukaan usean päivän ajan syömättä, mutta ei juomatta.
Tikkurilasta lähti valvontamielessä kolme miestä, useampikin olisi ollut lähdössä kohti Thaimaata ja Kaarlon oletettua oleskelupaikkaa.
Kaarlo löytyi rannalta.
#
Karlolla oli seuran Kiinalainen teos nimeltä 天堂失乐园恢复
aivan kännissähän taas oli. Hehkutti vai kuinka veli Kankaanpää oli reilu kisälli.
Meitä muita hävetti, sanoimme olevamme Islannista.
#
Kyllä vain. Kaarlo oli tosiaan rannalla ja aivan kelteisillään. Hän oli nukahtanut siihen paikkaan jo edellisenä aamuna. Hän oli pinnistellyt uuden valtakunnansalin hankkeen ympärillä tiiviisti, kaikkensa antaen.
Kaarlo oli palanut aivan karrelle Thaimaan polttavassa auringossa, eikä pystynyt kivuista johtuen liikuttamaan mitäänn kehonsa osaa. Sivusilmällä hän huomasi tummelipurkin vierellään ja tavoitteli sitä. Saatuaan sen punaisiin käsiinsä pettyi suunnattomasti, koska tummeli purkki oli aivan koppuraisen tyhjä.
Kaarlo vaipui epätoivoon ja huusi Jehovaa ja veli Knoria: ' Auta , auta olen täällä biitsillä, eikä kaikki kunossa!'
Kuinkas ollakaan paikalle saapui heppu, joka puhui vain venäjää ja sanoi olevansa helluntailaiseurakunnasta, näillä sanoin:Я хочу помочь Вам, если Вы приезжаете usoon paptisti, аминь, я вам помогу
Kaarlo sai kieltenpuhumisen lahjan sillä makaamisellaan ja pongahti pystyyn.................................
#
Terve taas.
Kaarlo Kerkko-Alaluojuksela on lähettänyt perinteisen postikortin Suomeen Tikkurilaan ja lähettäjänä on totta tosiaan Kaarlo. Veli Hietanen tunnisti postikortin Kaarlon lähettämäksi välittömästi Tikkurilan postinjakelukeskuksessa Vantaalla.
Veli Hietasen hihkaistua äänekkäästi(tahtomattaan) Kaarlo elää! Kaarlo elää!, alkoi aikamoinen hurlumhei sisarten keskuudessa. Sisaret jättivät Vartiotornien pakkaamisen siihen paikkaan ja kilvoitellen halusivat nuuskia Kaarlon postikorttia.
Paikalle osunut Veikko toppuutteli sisaria, patistellen heitä työnsä ääreen.
Veikko oli täpinöissään tiedosta Kaarlosta. Veikko käynnisti tiedottajan ominaisuudessa prosessin, mikä johti valtuuskunnan lähettämisestä Malesiaan, mistä kortti oli postitettu.
#
Oli muistonvieton aikaa ja Kaarlo oli pysynyt raittiina, itselleenkin yllätyksellisen pitkän aikaa. Päättääkseen pidemmän raittiina olo putkensa, Kaarlo päätti mennä Porissa Antinkadulla samaan pubiin, missä hän oli ottanut pers'kännit kaksi päivää aikaisemmin. Koska Kaarlo oli liittynyt aiemmin 144 000 joukkoon, tiesi pubiin meno hankaluuksia, ei niinkään Kaarlolle itselleen, mutta seurakunnan palvelijalle ja eritoten Tikkurilan toimistolle.........................................................................................................
#
Niinhän siitä kävi, että kaiveltuaan kenttäsalkkunsa pohjalta pennosia tuopposta varten, ei löytynyt pennistäkään. Kaarlo kekseliäänä miehenä päätti ratkaista asian neljällä julkaisullaan.
Kaarlo Kerkko-Alaluojus meni baarin pöytiin, valiten ne pöydät, joissa oli eniten kännisiä äijiä. Puhelahjoillaan ja vieläpä ylihinnoitellen Kaarlo Kerkko-Alaluojus sai muutettua Vartiotornit ja Herätkäät rahaksi. Joten ensi närästykseen taas oluthanat aukesivat. Ongelmia tuotti yöllinen tempaus Kaarlon majoituttua erään valtakunnansalin edustalle koko yöksi. Kaarlo oli sprayannut ison kyltin, jossa luki: "AUTTAKAA BEETELIN PERHEIDEN LAPSIA TIKKURILASSA". Viereensä hän oli kääntänyt ison hattunsa, lierit ylöspäin käännettynä.
Poliisithan siihen tuli heti aamun sarastaessa. Syytteenä oli epäsiveellinen käytös ja kerjääminen kadulla. Kaarlo yritti pyristellä vastaan ja puolusteli stringien etuosan olleen kuitenkin peittävä.
Noloahan se taas oli Tikkurilaan kiirineen tiedon myötä. Veljet kookoontuivat ties monennenko kerran Kaarlo Kerkko-Alaluojuksen takia. Veli Salminen oli veljistä ehkä tuohtunein sanoessaan pää punaisena: Tapetaan Kerkko!
Rauhallisemat todistajaveljet toppuuttelivat veli Salmista, samalla pistäen keskisormensa suun eteen ja sihisten voimakkaasti.
Tikkurilasta lähetettiin sama kokoonpano Poriin, tarkoituksena saada Kaarlo välittömästi komitean nokkapokkaan. Eräs veli sanoi, olisipa Kaarlo edes Thaimaassa.
#
tarina saa uusia käänteitä, kunhan aineistoa karttuu
Perustuuko vallan tositapahtumiin vai onko fakta-fiktio väännöstä? O.o