Veljesseura.org

Kuinka moni on seuran jätettyään (erityisesti lapsesta asti mukana olleet) tormännyt pulmaan, että ei osaakkaan oikeesti aloittaa uusia ystävyyssuhteita kun aiemmat ehdolliset ystävyyssuhteet kaikki alkanut tyyliin "mihin srk kuulut?" ja jotka ovat ehdottoman ehdollisia... Miten olette selvinneet kyseisen pulman kassa ja miten siitä olette selvinneet?

1) Mene paikkoihin joissa on ihmisiä.
2) Juttele ihmisille.
3) Vaihda yhteystietoja mukavien ihmisten kanssa.
4) Jatka yhteydenpitoa niiden kanssa, joiden seurasta nautit.

Tälläisellä toiminnalla on helppo saada nopeastikin uusi ystäväpiiri. Kun tapaat uusia ihmisiä, niin lisää heidät vaikka FB-kavereiksi ja kutsu kylään tms. Yksinkertaisesti: ole kontaktissa. Jos olet työ- tai opiskeluelämässä, niin työ- tai opiskelupaikka on varmasti helpoin paikka aloittaa uusien ystävyyssuhteiden luominen. Myös erilaiset harrastusryhmät ja kurssit (esim. työväenopiston) ovat hyviä paikkoja löytää samanhenkisiä ihmisiä.

Kun löydät seuraa josta pidät, niin esittele heidät tilanteen mukaan muillekin tutuillesi. Näin saat rakennettua uuden sosiaalisen piirin.

Edit: Sellainen lisäys vielä, että kaikki eivät "maailmassa" ole automaattisesti "veljiä ja sisaria" kanssasi. Joten takkiin tulee varmasti useammaltakin ihmiseltä ja joidenkin kanssa ei vain yksinkertaisesti natsaa. Tämä on uusi asia, jonka kanssa sinun on opittava elämään. Mutta kenekään puhelinnumeron pyytäminen, kasvotusten jutteleminen tai vaikka kaljalle pyytäminen ei maksa kuitenkaan mitään. Sinulla ei ole mitään menetettävää tässä asiassa, koska "maailmassa" ei ole tarvetta ylläpitää "esimerkillisen kristityn" kulissia.

Kantapään kautta opittua:
- älä heti kättelyssä ala kertoa jt-taustastasi ja kiroamaan kaikkia uskontoja alimpaan helvettiin, vaikka mieli tekis
- älä heti kättelyssä ala itkeä kohtaloasi vt-seuran uhrina ja sukulaisten hylkäämänä (useamman kaljan jälkeen näin monille on käynyt)
- älä heti kättelyssä vaadi uudelta tuttavalta mielipidettä jehovantodistajista
- älä myöskään maailman tappiin asti salaa sitä, että sinulla on jt-tausta. Kerro niille, joihin alat luottaa. Eivät ihmiset automaattisesti puukota sinua selkään eivätkä pidä sinua tyhmänä. Ihmisillä on kaikenlaisia taustoja.
- äläkä luule, että 'maailman' ihmiset ovat sellaisia, kuin VT-seura väittää. Useimmat eivät ole.

silmänsä avannut kirjoitti:Miten olette selvinneet kyseisen pulman kassa ja miten siitä olette selvinneet?

No mulla on tunne-elämän vauriot sen verran pahat, etten ole selvinnytkään, ainakaan vielä.

Mutta olen hiukan enempi alkanut hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen ja toivon että tästä tulisi vähitellen ratkaisu ongelmaani.

Uskon että kun hyväksyy itsensä täysin sellaisena kuin on, niin siitä tulee perusta, johon voi alkaa rakentamaan ystävyyssuhteita.

Miksi on näin?

Mielestäni siksi, koska silloin keskustelukumppanin ei tarvitse tulla vaivaantuneeksi, kun hän keskustelee kanssasi. Jos olet vaivaantunut ja ahdistunut siksi ettet hyväksy itseäsi, niin se heijastuu se sinun vaivaantuneisuus ja ahdistus heti tuohon toiseen ihmiseen, jonka kanssa yrität keskustella.

Mitä tästä seuraa?

No siitä toisesta ei olekaan sitten mukava keskustella kanssasi, kun vaivaantuneisuus ja ahdistuneisuus on siirtynyt sinusta häneen, ja hän keksii jonkun verukkeen lähteäkseen pois luotasi, ettei hänen tarvitsisi olla vaivaantunut ja ahdistunut.


Nää on pirun vaikeit asijoi , joo.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:No mulla on tunne-elämän vauriot sen verran pahat, etten ole selvinnytkään, ainakaan vielä.

Sama homma täällä, mutta olen silti onnistunut hankkimaan uusia ihmisiä elämääni. En sano että se olisi helppoa, mutta se on mahdollista kaikille; ainakin toivon niin.

Ellei JarkkeParkkeBabylon5 ole jo ammattiavun piirissä niin kehotan hakeutumaan. Helpottaa oloa ja luo pohjan mahdollisesti jopa lopulliselle henkiselle palautumiselle. Näiden asioiden selvittelyyn omassa psyykeessä tuppaa vain menemään useita vuosia.

silmänsä avannut kirjoitti:Miten olette selvinneet kyseisen pulman kassa ja miten siitä olette selvinneet?

Oman kokemukseni mukaan aikuisena ei ole ihan yksinkertaista luoda syviä ystävyyssuhteita. Työstä on tullut paljon hyviäkin tuttavia, mutta aidompia ystäviä erityisesti harrastuksen kautta, ajan kanssa.