Veljesseura.org

Kun sinut erotettiin / erosit, niin mikä oli ensimmäinen JT-doktriinia vastaan oleva asia jonka toteutit (olettaen että olit noudattanut edes osaa doktriinista). Oliko se baariin meneminen, luopiosivulla käyminen vai kenties tupakan polttaminen?

Heitin kaikki kirjat ja vuosikerrat ja raamatut keräyspaperiin, olin vihainen ja allösin niitä, kun ne lojuivat pöydillä ja kirjahyllyssä.
Ja tietysti harrastin haureutta maailmallisen naisen kanssa, vaikka minun oli vaikea nauttia siitä, koska se tuntui synniltä.
Mutta harrastin sellaisia seksitapoja, jotka oli aikoinaan Vartiotornissa tuomittu syntisiksi tavoiksi.

En pelännyt enää kuolemaa , halusin uhmata Jehovaa, pilkata ja pahoittaa hänen mielensä, olin synnin tahallinen tekijä.

Mutta ei se Jehova siitäkään mitään näyttänyt välittävän, vaikka odotin että hän lähettäisi salaman taivaasta kärventämään minut.

Siis kaikkea aivan hullua ja älytöntä tein ja turpaankin sain, niin että tukka pöllysi ja naama turposi, mutta itse kävelin aina nyrkkiin pahki, ei sille mitään voinut.

tupakan polttaminen
kännääminen
seksi vieraan ihmisen kanssa

-kuulostavat aika itsetuhoisalta toiminnalta.
Miksi pitäisi itseään vahigoittaa?

Miksi pitäisi itseään vahigoittaa?

-Toiselle ketjulle tämä uusi puheenaihe

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:
Siis kaikkea aivan hullua ja älytöntä tein ja turpaankin sain, niin että tukka pöllysi ja naama turposi, mutta itse kävelin aina nyrkkiin pahki, ei sille mitään voinut.

Tällekö uusi ketju...
Miksi eronnut/erotettu jt käyttäytyy itsetuhoisesti?

Mulle joulunvietto oli ensimmäisenä sitä seurasivat synttärit, muuten elämä jatkui samanlaisena kuin jt-aikana, siis ihan normaalia elämää, vain ilman kokouksia ja tutkimisia.

- juhlat (synttärit, joulu, pääsiäinen)
- seksijutut aviomiehen kanssa (vai onko avioliiton sisällä tapahtuvat "epäluonnolliset" seksijutut vielä kielletty?)
- lehdet ja kirjat roskiin (tuli ylimääräistä tilaa komeroon:) )
- ostin lottokupongin (tää kuulostaa jo aika naurettavalta )
- äänestin vaaleissa
- ostin ulkomailta tuliaiseksi kotiin koriste-esineen, jossa vt-seuran mukaan varmaankin on sisällä demoni

Ei nämä tässä lueteltuina kuulosta kovin ihmeellisilta, aika normaalia elämää mielestäni...

Seksi ei-aviopuolison kanssa. Jäi vain hyviä muistoja, ei pätkääkään syyllisyyttä.

Puoli vuotta harrastin useamman kerran viikossa yhden illan suhteita. Nussin kuin hullu kana. Tupakkaa tietysti poltin koska se oli ollut kiellettyä. Tuli kokeiltua erinäköisiä miedompia huumeita ja osallistuin kaikkien mahdollisten työkavereiden synttäreihin ja muihin kemuihin. Hienoa oli ja on vieläkin.

Lottosin ja voitinkin noin 10 euroa. Sitten perheenä vietettiin kevyt-joulua hieman arkaillen, että joku sukulainen näkee ja pääsee sanomaan, kuinka alas me ollaan vajottu. Sen tietäminen ja ymmärtäminen, että nämä asiat eivät ole syntiä kenellekään muulle kuin VT-seuran mielenhallinnassa oleville jt:lle, oli kuitenkin isompi asia kuin ihmispelko. Onkin ollut uskomattoman vapauttavaa oppia pois jt:n kyttäyskulttuurista, mutta aikaa se on vienyt.

Itsellä ei oikeastaan mikään muuttunut. Jt aikana tuli tehtyä kaikkea mitä nytkin kuten joulun vietto, synttäreiden vietto, pokerin pelaaminen, pitkäveto,"saatanallinen musiikki",nuuskan käyttö jne. Joulua ja synnttäreitä tuli vietettyä kun puoliso oli "ei uskova".Eli aikamoista kaksoiselämää tuli elettyä. Ja parhaat jt kaverit toimivat ihan samalla lailla.

Vieras kirjoitti:Tupakkaa tietysti poltin koska se oli ollut kiellettyä.

Palstalaisten tarinoista päätellen ex-jiiteillä taitaa olla yliedustus tupakoijien joukossa, kielletty hedelmä tosiaan. Jos kahvi olisi ollut mormonien tapaan kiellettyä, sitä olisi epäilemättä ryystetty litrakaupalla eroamisen jälkeen. Itse yritin polttaa tupakkaa pari kertaa, mutta ei vaan maistunut.

Vieraas kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Tupakkaa tietysti poltin koska se oli ollut kiellettyä.

Palstalaisten tarinoista päätellen ex-jiiteillä taitaa olla yliedustus tupakoijien joukossa, kielletty hedelmä tosiaan. Jos kahvi olisi ollut mormonien tapaan kiellettyä, sitä olisi epäilemättä ryystetty litrakaupalla eroamisen jälkeen. Itse yritin polttaa tupakkaa pari kertaa, mutta ei vaan maistunut.

Ei kai siitä tupakoinnista ole mitään hyötyä ellei ole sosiaalisessa ympäristössä kuten työpaikalla tai koulussa, jossa voi tutustua uusiin ihmisiin tupakkaringin kautta. Itse poltin myös eroamisen aikaan tupakkaa, pitihän sitä nyt kokeilla. Mutta sitten se vain pikkuhiljaa jäi, kun ei uutuuden viehätyksen jälkeen ollut motivaatiota raahautua kioskille sateessa ostamaan savukkeita. Taidan olla huono addiktoitumaan, niin tupakkaan kuin uskontoonkin

Röökinpoltto oli ainakin itselleni pitkän aikaa jonkinlainen lapsuudenkasvatusta ja jt-uskoa vastaan kapinoinnin symboli. Suorastaan nautin siitä kun vanhempani tai joku jehovantodistaja näki mun kiskovan röökiä.

Kapinahenki sai jossain vaiheessa tyydytyksensä, mutta röökinpoltto jäi inhottavaksi tavaksi, josta on ollut vaikea rimpuilla eroon...

Itselläni on sellainen käsitys, että yleisesti ottaen tupakoitsijat ovat aloittaneet polttamisen lapsuusvuosinaan, joilloin ihminen on altis vaikutuksille ja ympäristön paineelle (koulukaverit). Aikuisena ja järkipäässä olevana vain äärimmäisen harva olisi aloittanut polttamisen mutta suurin osa haluaisi siitä eroon.

Miksi aikuinen jehovantodistajuudesta luopuva henkilö ryhtyy polttamaan tupakkaa, joka maistuu jokaisen suussa savustetulta paskalta? Syyksi tässäkin ketjussa sanotaan olevan "kapinoinnin" lahkon mielivaltaa vastaan. Ei kuulosta sinänsä järkevältä, että joku uskonnollisen kapinoinnin vuoksi pilaa paskanmakuisella myrkyllä omaa terveyttään. Sen vielä jotenkin ymmärrän että kouluikäinen kaverien painostuksen alla tekee sen, mutta aikuinen ja ilman mitään järkevää syytä. Ja ainoastaan jehovantodistajuudesta luopuva aikuinen iässä, jolloin muut aikuiset järjen kasvettua katuvat pahettaan. Takoittaako tämä sitä, että todistajien ja entisten todistajien henkinen kehitys ja järkevyys on jotenkin kieroutunutta ja vajavaista?