Veljesseura.org

Hei kysyisin miten te olette selviytyneet tai miten teitä on autettu kun teidät
on erotettu tai olette itse eronneet jehovantodistajista?Ystäväni on erotettu
jehovantodistajista pari vuotta sitten... Hän masentui sai apua ja ja tarvittavaa hoitoa
mutta on vieläkin masentunut... En tunnista häntä enään entiseksi ihmiseksi.Tosin hän
muuttui jo silloin kun liittyi Jehoviin toisenlaiseksi.. Minäkin innostuin aluksi ja aloin tutkia
mutta sitä kesti vuoden verran jolloin huomasin ettei se ole minua varten..Sitten yhteys ystävään katkesi hetkeksi koska hän halusi keskittyä uskoonsa.Mutta jonkin ajan kuluttua olimme taas yhteydessä... kunnes hänet erotettiin hän oli vihainen kaikille minullekin
enkä tiedä mistä hän oli minulle ees vihainen sitä hän ei ole kertonut....oletteko
itse käyttäytyneet tuollain kun teidät on erotettu jne...? vai erilailla?
Ymmärrän ystävääni että hänellä on vaikeaa tosin en vaan tiedä miten voisin häntä auttaa
vai annanko olla vaan ja olen vain niikuin ennenkin enkä puutu ja kysele ellei hän itse sano?
Olen hänestä huolissani koska en ole 4kk hänestä taas mitään kuullut ja pelkään että hän on joutunut sairaalaan taas..

Mikäli on päässyt sairaalaan, asia on aika hyvin. Voit käydä katsomassa, jos mahdollista. Muutoin voit olla siinä lähellä, rinnalla. Tuskin hän Siulle niinkään on vihainen, pikemminkin itselleen, mutta purkaa tämän Sinuun, koska kokee Sinut kenties turvalliseksi ystävyytenne tähden. Tällä pääsee jo hyvin alkuun.

Kuten Jaska jo totesi, niin sairas ihminen tarvitsee asiantuntijoilta apua, ei puoskareilta.
Sairaala on hyvä paikka ja ole paremminkin iloinen kuin suruissasi jos hän on siellä.