Miksi Jehova ei auta kaikkia?
Lähetetty: 04.06.2012 11:38
Niin, miksiköhän on niin, että Jehova ei tunnu auttavan kaikkia palvelijoitansa?
Skitso-jt-tätiäni Jehova tuntui auttavan kaikessa.
Kerrankin hän kertoi kiihkoissaan, että kun hänellä on ollut hiusten lähtöä, ja etsinyt keinoja saada hiukset kasvamaan, niin hän oli rukoillut Jehovalta apua.
No, sitten jt-tätini oli muusannut jotain porkkanoita ja muita juureksia mehuksi ja alkoi väittämään meille sukulaisille, että Jehova oli vastannut hänen rukouksiinsa ja ikäänkuin pannut hänet hoksaamaan tuon juures-vihannes-yhdistelmän.
Hiukset olivat jt-tätini mielestä ruvenneet kasvamaan, tosin en minä huomannut kyllä eroa, että oliko vai eikö kasvaneet.
Mutta skitso-jt-tätini käytti tätäkin todistuksena Jehovasta, tosin sukulaiset kyllä suhtautuivat hänen juttuihinsa varauksella.
Mutta Jehova näytti auttavan jt-tätiäni ainakin hänen omasta mielestään.
Ja hän uskoi Jehovaan valtavan voimakkaasti ja demoneita oli kaikkialla yrittämässä murentaa hänen uskoaan.
Hänelle Jehova ja demonit olivat todellisuutta, hän uskoi niihin.
Tosin nyt vanhemmalla iällä jt-tätini käyttää peruukkia, että Jehovan apu ei tainnut sittenkään olla kovin pysyvää, eikä jt-tätini enää käytäkkään tuota asiaa enää todisteluissaan, kuten onkin ihan viisasta, kun käyttää peruukkia.
Skitso-jt tätini on Jehovan ehdoton palvelija, täydellinen uskossaan.
No, niin tässäpä se vastaus sitten onkin aiheeseen.
Jos ihminen uskoo todella 100% :sti Jehovan olevan olemassa, niin Jehova ja hänen apunsa on tuolle ihmiselle todellisuutta.
Siis se Jehovan apukin on tuolle ihmiselle todellisuutta.
Mutta jos ihminen ei usko 100% :sti ja epäilee muutenkin, niin Jehova ja hänen apunsa tuolle ihmiselle ei ole todellisuutta.
Tässä on siis uskon voima, ihminen on psykologisesti rakentunut niin, että jos hän uskoo johonkin aivan täysin, niin siitä tulee todellisuutta hänelle, vaikka tiedemiehet todistaisivat jotain aivan muuta, niin siltikin.
Skitso-jt-tätiäni Jehova tuntui auttavan kaikessa.
Kerrankin hän kertoi kiihkoissaan, että kun hänellä on ollut hiusten lähtöä, ja etsinyt keinoja saada hiukset kasvamaan, niin hän oli rukoillut Jehovalta apua.
No, sitten jt-tätini oli muusannut jotain porkkanoita ja muita juureksia mehuksi ja alkoi väittämään meille sukulaisille, että Jehova oli vastannut hänen rukouksiinsa ja ikäänkuin pannut hänet hoksaamaan tuon juures-vihannes-yhdistelmän.
Hiukset olivat jt-tätini mielestä ruvenneet kasvamaan, tosin en minä huomannut kyllä eroa, että oliko vai eikö kasvaneet.
Mutta skitso-jt-tätini käytti tätäkin todistuksena Jehovasta, tosin sukulaiset kyllä suhtautuivat hänen juttuihinsa varauksella.
Mutta Jehova näytti auttavan jt-tätiäni ainakin hänen omasta mielestään.
Ja hän uskoi Jehovaan valtavan voimakkaasti ja demoneita oli kaikkialla yrittämässä murentaa hänen uskoaan.
Hänelle Jehova ja demonit olivat todellisuutta, hän uskoi niihin.
Tosin nyt vanhemmalla iällä jt-tätini käyttää peruukkia, että Jehovan apu ei tainnut sittenkään olla kovin pysyvää, eikä jt-tätini enää käytäkkään tuota asiaa enää todisteluissaan, kuten onkin ihan viisasta, kun käyttää peruukkia.
Skitso-jt tätini on Jehovan ehdoton palvelija, täydellinen uskossaan.
No, niin tässäpä se vastaus sitten onkin aiheeseen.
Jos ihminen uskoo todella 100% :sti Jehovan olevan olemassa, niin Jehova ja hänen apunsa on tuolle ihmiselle todellisuutta.
Siis se Jehovan apukin on tuolle ihmiselle todellisuutta.
Mutta jos ihminen ei usko 100% :sti ja epäilee muutenkin, niin Jehova ja hänen apunsa tuolle ihmiselle ei ole todellisuutta.
Tässä on siis uskon voima, ihminen on psykologisesti rakentunut niin, että jos hän uskoo johonkin aivan täysin, niin siitä tulee todellisuutta hänelle, vaikka tiedemiehet todistaisivat jotain aivan muuta, niin siltikin.